Turku nosti moukarisyrjinnän uudelle tasolle!

 Tätä blogia pidempään seuranneet tietävät, että en tykkää moukarisyrjinnästä! Kyseisen ilmiön yleinen toimintamalli en se, että paikallinen jalkapallojoukkue ei ole tietoinen siitä, että moukarikuoppia täytetään kilpailujen päätteeksi ja pelkäävät näin ollen nilkkojensa puolesta. Joku vaikutusvaltainen seuran edustaja vaatii sitten kuntaa/kaupunkia kieltämään moukarinheiton!

Turku on kuitenkin keksinyt aivan uuden lähestymistavan moukaristien syrjimiseen! He kieltävät nimittäin moukarinheiton Paavo Nurmen Stadionilla, vaikka kenttä on ainoastaan yleisurheilijoiden käytössä!

Ja tätä päätöstä ei edes perustella kisajärjestäjille (tai urheilijoille).

Turun kaupunki saa halutessaan käyttää kuvaa markkinoinnissaan...

SFI-mestaruuskisat järjestetään siis Turussa heinäkuun alussa ja mestaruuskilpailusääntöjen mukaan kaikki lajit pitää järjestää pääkentällä (yleisessä sarjassa). Tietojeni mukaan kaupunki kuitenkin ilmoitti järjestäjille keväällä, että näin ei saa tehdä (moukari sallitaan ainoastaan Paavo Nurmi Games ja SM kisojen kohdalla). Näin ollen moukarikilpailu tullaan käymään syrjäisellä lämmittelykentällä. Päätöstä voisi jotenkin ymmärtää, jos vaikka kisan jälkeen heti perään pelattaisiin tärkeä jalkapallo ottelu stadionilla, mutta kenttä ei tosiaan ole palloilukäytössä, joten päätös on näin ollen järjetön.

Olen vieläkin sitä mieltä, että on väärin kieltää yleisurheilukilpailujen (lue: moukarikilpailujen) järjestäminen yleisurheilukentillä. Moukarikisojen järjestäjät ovat aina tarkkoja sen kanssa, että kentän kuopat täytetään kisan jälkeen. Ja esimerkiksi SFI tapauksessa on liiton puolelta jopa luvattu kouluttaa järjestäjiä oikeaoppiseen kuopantäyttöön. Tämä lienee myös syy miksi kaupunki ei halua perustella päätöstään, koska järkevää perustelua ei vaan ole.

Turku on kuitenkin linjansa valinnut ja syrjintä sekä tahallinen kiusanteko kuuluu näköjään kaupungin arvomaailmaan. Harmittava homma. Vielä olisi toki hyvin aikaa muuttaa päätöstä, mutta kokemuksesta en ole kovin toiveikas. Moukaristien ujo toive on kuitenkin se, että saisimme yleisurheilulajin edustajina kilpailla yleisurheilukentällä omien lajitovereidemme kanssa! Onko tämä liikaa vaadittu?

Alustava osallistujalista

Oma kauteni jatkuu nyt lauantaina moukarikarnevaaleilla. Nikulan ravirata on ennenkin ollut tuloksellisesti suotuisa ympäristö, joten toivon parantavani SB tulostani. Ennakkokaavailujen perusteella top 8 sijoitus vaatinee jopa 63 metrin kaarta, joten sitä lähdenkin hakemaan. Kilpailu kuuluu myös Tour de Hammer sarjaan, joten siinäkin mielessä pistesija olisi tärkeä saavutus!

Tämän jälkeen pyrin pääsemään Oulun Motonet GP 8.9 osakilpailuun, jota järjestetään samana viikonloppuna SFI-mestaruuskisojen kanssa. Periaatteessahan olen velvoitettu osallistumaan Turun SFI-mestaruuskisoihin, mutta haluni mennä noin yleisurheiluvihamieliseen kaupunkiin on käytännössä nolla…

Toisaalta, jos en pääse Ouluun, niin on vähän pakko nöyränä poikana mennä Turun hiekkakentälle viskomaan, koska tarvitsen kisoja alle ja muita vaihtoehtoja ei oikein ole. Ehkäpä sitä vihan siivittämänä saisi jopa vähän lisävauhtia palloon…

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Tekniikkamurheita!

 Jos harjoittelen moukaritekniikkaa säännöllisesti vuodesta 2005 lähtien, niin voisi luulla, että jossain vaiheessa oppisin miten sen pallon kanssa pitäisi pyöriä! Näinhän se ei kuitenkaan aina ole, koska moukarinheitto on todella vaikea laji (tai vaihtoehtoisesti en ole kovin taitava urheilija). Oli syy kumpi vaan, niin viimeisten viikkojen aikana se oma tekniikka on ollut luvattoman sekaisin.

Moukarointia Tammelassa

Moukaritekniikka voi oman ymmärrykseni mukaan olla sekaisin kahdesta syystä: joko ymmärryksesi siitä miten pitäisi heittää on pielessä tai sitten et ole kykeneväinen toteuttamaan (loukkaantumisen, heittovireen yms. takia) heittoa kuten haluaisit.

Viime kesänä juteltiin kilpakumppanin kanssa siitä, että nykyinen tapa heittää ei välttämättä ole kaikista tehokkain. Tekniikkahan muuttuu läpi uran pidempien kaarien toivossa (ja osittain kehollisten muutosten vuoksi), mutta on silti täysin mahdollista, että heitettiin paljon tehokkaammin vielä muutama vuosi sitten nykyhetkeen verrattuna. Itsehän vaihdoin täksi kaudeksi heiton lähdön tekniikkaa vähentämällä alkupyöritysten määrää kolmesta kahteen ja vielä en ainakaan osaa sanoa kumpi on parempi tapa heittää.

Tämän hetken ongelmani ei kuitenkaan liity alkupyöritysten määrään. Ongelman ydin on se, että heiton alussa laitan moukarin väärälle radalle minkä takia tuntuu siltä, että en edes meinaa päästä heitossani ympäri. Tämä on pyörimiseen perustuvassa suorituksessa aika huono asia…

Väärän radan seurauksena koko rytmi on pielessä ja alan repimään aivan liian paljon ylävartalolla (minkä vuoksi heitto joko menee vasemmasta sektorista ohi, tai hajoaa kokonaan). Jopa kokematon katsoja nähnee heitossani (tuorein IG päivitys), miten rytmi hajoaa toisen ja kolmannen pyörähdyksen välillä. Siinä vaiheessa heiton pitäisi kiihtyä entistä lujemmin, mutta tällä hetkellä kiihtyminen hidastuu juuri siinä kohtaa ja rytmi hajoaa.

Tekniikkavirheen korjaaminen voi olla joko helppo tai vaikea. Tärkeintä on kuitenkin, että ei itse heitossa lähde ajattelemaan liikaa. Pitää vaan yrittää laittaa palaset kuntoon heiton alussa ja sitten toivoa parasta. Koko moukarisuoritus on kuitenkin niin nopea, että mikään liike ei lähde ajatuksella vaan kaikki perustuu selkäytimeen ja perstuntumaan.

Harjoitus ja kilpailu kerrallaan lähdetään avaamaan tätä umpisolmua valmentajan kanssa. Joskus nämä paranevat yön yli ja joskus prosessi kestää kuukausia. Tammela kuitenkin osoitti, että fyysinen kunto on ihan ok, kunhan oppisin vielä heittämään!

Kilpailen seuraavan kerran Helsingin eläintarhassa ensi tiistaina. Tämän jälkeen vuorossa olisi moukarikarnevaalit kuunvaihteessa. Tämänhetkisillä tilastotuloksillani ei varmaan ole mitään asiaa karnevaalien A-kilpailuun, mutta heittämällä reipas 63 metrinen Eltsussa saattaa olla mahdollista saada lupa osallistua.

Jos ei vielä kulje tiistaina, niin on pakko nöyrästi tyytyä B-kilpailuun!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Palava talo olikin unelmaduuni?!

Ensimmäinen lukuvuoteni liikunnanopettajana päättyi perinteiseen tyyliin kevätjuhliin viime lauantaina. Loppujen lopuksi oli todella mahtava vuosi ja uskon viihtyväni opettajana tulevinakin vuosina. Tämähän ei aina ollut itsestäänselvyys ja etenkin opintojen aikana olin melko varma, että musta ei ikinä tule liikunnanopettajaa ainakaan yläkouluun.

Tässä sitä kuitenkin ollaan!

Opintojen aikaan jouduttiin aivan liian usein käsittelemään niin sanottuja tunnekortteja. Eli lehtori levitti pöydälle kasan kuvakortteja, jonka jälkeen piti vastata tiettyyn kysymykseen kortin avulla. Rehellisesti en ikinä syttynyt kovin paljon näistä korttipeleistä, mutta roikuin silti kiltisti muiden mukana.

Muistan yhden kerran, kun piti valita kortti, joka esittää opintojesi tilaa juuri tällä hetkellä. Minä valitsin palavan talon ja perustelin sen sillä, että olen väärällä alalla enkä varmaan koskaan halua opettajaksi. Lehtori luonnollisesti vähän hämmentyi, mutta muistutti, että epäröinti on ihan ok ja tärkeintä on kasvu ihmisenä jne.

Tämä hetki tuli mieleen kevätjuhlissa, kun onniteltiin yhdeksännen luokan oppilaita ja toivottiin onnea ja menestystä elämän polulla. On aika rajua miettiä, että suuri osa näistä tulee stressaamaan omaa tulevaisuuttaan parin vuoden sisään, kun lukiossa tai ammattikoulussa pitää päättää mitä tekee isona. Osalla tämä stressi luultavasti tulee lyömään pahasti yli. Toivottavasti kaikki junnut tajuavat, että he tulevat olemaan yhtä sekaisin vielä 25-vuotiaina (ja varmaan 35-vuotiaina), joten on ihan turha stressata tulevaisuutta jo 15-vuotiaana! Pitää vaan hoitaa hommat kunnialla, niin jossain vaiheessa voikin huomata olevansa ihan kivassa paikassa.

Itsehän tosiaan valmistuin jumppamaikaksi, koska opettajilla on pitkät kesälomat (mahdollistaa urheilemisen) ja koin olevani ihan hyvä vetämään oppitunteja, vaikka en siitä sinällään tykännyt. Ilman näitä ajatuksia olisin varmaan jossain vaiheessa vaihtanut suuntausta tai opiskeltua ainetta. Ja tosiaan valmistuttuani olen tajunnut, että tämä on todella kiva (mutta haastava) duuni!

Urheilullisesti vasta kesä tulee antamaan osviittaa, kuinka hyvin opettajan työ palveli moukarinheittoa. Ajatuksen tasolla tämä voisi olla ihan hyvä yhdistelmä, mutta mittanauha on silti lahjomaton. Alkukauden tuloksia seuranneet tietävät, että ainakaan alkukausi ei ollut kovin lupaava, mutta toivottavasti kesäloma antaa puuttuvia lisämetrejä.

Oma kilpailukauteni jatkuu Tammelassa tämän viikon lauantaina. Tavoitteeni on parantaa kauden parastani ja saavuttaa mahdollisimman monta pistettä Tour de Hammer kokonaiskilpailuun. Ensimmäisen kilpailun jälkeenhän olen sijalla seitsemän, joten sitä sijoitusta lähdetään puolustamaan tai jopa parantamaan.

Muistakaa myös katsoa Motonet GP-kisoja tänään illalla! Siellä kovat mörssärit viskovat lekaa Jyväskylän Harjun Stadionilla. Pohjoismaiden kärkikaarti on paikalla moukarihäkissä, joten kilpailusta tulee kovatasoinen.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Huonokuntoisen moukaristin palautuminen!

 Moukarikilpailu näyttänee ulkopuolisen silmin aika kevyeltä spektaakkelilta, vaikka se ei todellisuudessa sitä ole.  Vantaan avauskilpailussa tein perinteisen n 30 minuutin lämmittelyn (kevyt hölkkä, aitakävely, kuminauhajumpat ja 2 lämmittelyheittoa). Tämän jälkeen heitin kuusi kilpailuheittoa (7 sekunnin suoritus / heitto) joiden välissä istuin penkillä jutellen kilpailukavereille.

Palautuminen tästä kesti seitsemän päivää. Miten tämä on mahdollista?

Aivan aluksi todettakoon, että Vantaan kilpailu oli normaalia rajumpi, koska alla oli niin vähän kovia treenejä (useamman viikon selkäoireilun jälkeen). Normaalisti palautuminen rivikilpailusta kestää ainoastaan muutaman päivän. Tämäkin saattaa tosin kuulostaa oudolta ottaen huomioon, että kisasuoritusten yhteenlaskettu kokonaisaika on alle minuutin.

Heitin kilpailun torstaina ja pidin lepopäivän perjantaina. Yleensä kisan jälkeisenä aamuna on raju kisakrapula ja yleensä tuntuu siltä, että olisit jäänyt rekan alle. Nyt kisakrapula oli kuitenkin yllättävän lievää, joten luulin selvinneeni ensimmäisestä kisasta hyvin.

Todellisuus iski kuitenkin vasten kasvojani lauantaina, kun kävin tekemässä heittoharjoituksen. Yrityksistä huolimatta sain kisavälineen hikisesti lentämään 50 metriä. Eli vielä kaksi päivää kisan jälkeen tasoni oli yli 10 metriä (17 %) alle normaalin suorituskyvyn.

Seuraavana päivänä tein kevyen puntin, jotta voisi taas heittää maanantaina. Siinä treenissä sain seiskan jo lentämään 56 – 57 metriä vaikka en heittänyt aivan täysillä, joten suorituskyky oli palautumassa normaaliin. Päätin tämän treenin jälkeen, että mikäli seuraavan päivän puntti menee hyvin, niin kilpailen torstaina.

Punttiharjoittelu löi kuitenkin vähän takapakkia, koska se oli ensimmäinen rinnallevetoharjoitus moneen viikkoon ja siitähän kroppa otti kunnon treenikivut ja selän liikkuvuus sakkasi. Sain kuitenkin itseäni parsittua kilpailukuntoon ja heitin 60,84 m Kaustisilla.

 Kausi on siis alkanut kahdella alle 61 metrin tuloksella ja tämä on urani huonoin kauden aloitus kauden 2016 jälkeen… Tämä ärsyttää todella paljon, koska parempiinkin tuloksiin olisi ollut saumoja. Ensimmäisessä kilpailussa oli hankalahko olosuhde ja toisessa kroppa ei vaan ollut iskussa (alipalautunut, työpäivä ja 1,5h automatka alla). Jalat eivät ollenkaan toimineet ja yläkroppa oli jäykkä. Eli siinä mielessä hallittu vajaa 61 metrinen oli ihan lupaava, vaikka se surkea tulos onkin.

Nyt edessäni on harjoitustauko, jonka tavoitteena on herätä kroppaa takaisin normaalille tasolle (ja toivon mukaan uudelle ennätystasolle). Alkukauden sähläämisen jälkeen on turha unelmoida Jyväskylän Motonet GP-kilpailusta, joten näillä näkymin kilpailen seuraavan kerran Tammelan Tour de Hammer osakilpailussa 10.6!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Kausi avattu!

Päiväni murmelina leffassa Phill Connors herää joka aamu samaan päivään ja suorittaa samaa työtehtävää. Itse pystyin samaistumaan Connorsiin, kun avasin kauden Vantaan Tour de Hammer osakilpailussa tuloksella 60,88 m.

Vuodet vierivät, mutta meikäläisen tulostaso pysyy samana. Olen nyt pyörinyt suhteellisen samalla tasolla avaustulosten suhteen kaudesta 2016 lähtien. Tuloksen takana oli kuitenkin mielenkiintoisia seikkoja, joiden pohjalta on mukava jatkaa kautta.

Sijoituksellisesti Vantaan osakilpailu oli itseltäni aika lähellä maksimisuoritus ja ero edellä oleviin oli suhteellisen siedättävällä tasolla. Olin jopa yllättävän lähellä kärkiheittäjiä, vaikka oma suoritukseni ei ollutkaan mikään huipputulos. Syynä tähän on kova vastatuuli, joka harmittaa erityisen paljon.

Heikkohermoisempi penkkiurheilija voisi tähän kohtaan huutaa, että olosuhde on kaikille sama, eikä kannata turhaan valittaa. Tietämätön penkkiurheilija voisi sanoa, että tuuli ei voi vaikuttaa 7,26 kg painavaan rautapalloon. Näistä kumpikin penkkiurheilija on väärässä.

Tuulen vaikutu moukaritulokseen on suhteellisen merkittävä. Hyvien heittäjien kohdalla nyrkkisääntönä on, että 2 m/s vaikuttaa tulokseen noin 0,5 metriä ja näin ollen meikäläisen kohdalla vaikutus on hiukan pienempi. Jälkispekulaationa voi kuitenkin todeta, että tiukkaan vastaiseen heitetty 60,88 metrinen olisi luultavasti ollut yli 63 metrinen mikäli Vantaan kaupunki olisi rakentanut heittohäkin kentän toiseen päähän!

 

Kesän mittaanhan on vielä aikaa heittää pitkälle hyvissä olosuhteissa, mutta jatkoa ajatellen olisi ollut paljon helpompaa saada ”ilmainen tulos” heti ensimmäisessä kilpailussa. Näin kävi esimerkiksi kaudella 2021 jolloin avasin kauden myrskymyötäisiin heitetyllä 64,36 m. Tämä jäi myös sen kauden parhaaksi tulokseksi ja sen tuloksen turvin sain osallistumisoikeuden kesän kaikkiin Motonet GP osakilpailuihin.

Tämän kauden avauskilpailun tuloksella saa pysyä visusti katsomon (tai kotisohvan) puolella kauden ensimmäisestä Motonet GP osakilpailusta, joka käydään Jyväskylässä kesäkuun alussa. Mahdollisuuksia heittää pidemmälle on aika vähän, koska kroppani reagoi aika rajusti ensimmäiseen kilpailuun. Usean viikon kevyt reenailu (eri vaivojen takia) näkyy niin, että täysillä heitetty kilpailu oli yllättävänkin raskas. Muutenkin olisi nyt viisaampaa vähän harjoitellakin.

Kilpailen ehkä tämän viikon torstaina Kaustisilla, mutta muuten tulevien viikkojen fokus on harjoituskentän puolella. Seuraava tärkeä kisa (mikäli en pääse Motonet GP-osakilpailuun) on kauden toinen Tour de Hammer osakilpailu Tammelassa 10.6!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Olenko ennätyskunnossa?!

 

Tarinan mukaan Albert Einstein on määritellyt typeryyden seuraavalla tavalla:

"Typeryys on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa mutta odottaa silti eri tulosta."

Mutta mitä jos ei toistakaan samaa, vaan yrittää joka vuosi muuttaa toimintamalleja, mutta silti tulos on aina sama? Ainakin meikäläisen urheilun kohdalla tuntuisi menevän näin. Kulunut kevät on ollut täynnä perinteistä sähläämistä, mutta positiivisia merkkejä on myös ilmassa!

Joka vuosi toivon oppineeni tarpeeksi virheistäni, jotta saisin edes yhden ehjän kevätkauden ennen kuin lopetan urani. Tänä(kään) vuonna en siinä valitettavasti onnistunut. Terveystilanne on ottanut osumaa helmikuun koronasta ja sen jälkeen vatsataudista ja lyhyestä flunssasta. Tämän lisäksi selkä on ollut reilut pari viikkoa vähän vähemmän yhteistyöhaluinen. Näistä huolimatta saatan kuitenkin olla yllättävän hyvässä kunnossa!

Huhtikuun alussa siirryttiin pihalle ja heitin ekoissa treeneissä noin 55 meriä. Aika nopeasti lumet kuitenkin sulivat ja kaaret pitenivät. Selän ja kelin kunnosta riippuen treenitulokseni ovat liikkuneet 50 – 62 metrin välillä. Ottaen huomioon, että treeniennätykseni on 63 metriä, ja kisaennätyksen (65,19 m) edeltävässä viimeistelytreenissä lensi 59 metriä, niin pitäisin tätä kevät kuntoa hyvänä kaiken sähläyksen jälkeen. Myös viime kauteen verrattuna olen selkeästi paremmassa treenikunnossa.

Toiveena on kuitenkin kehittyä, joten olisihan se kiva, jos kunto vielä nousisi uudelle ennätystasolle lähikuukausina. Avaan kilpailukauden ensi viikon torstaina Vantaan tour de hammer osakilpailussa, johon kerääntyy varsin tasokas moukarijoukko! Päätavoitteeni kisassa on pitää selkä heittokuntoisena ja sen lisäksi saada kelpotulos heitettyä. Ensimmäinen kilpailu on aina haastava, mutta välillä olen onnistunut niissäkin!

Jospa vielä hetkeksi palattaisiin Einsteinin pohdintaan. Tänäkin vuonna olen tosiaan kamppailut tuttujen ongelmien kanssa, vaikka muutin lähes kaiken (valmentajan, harjoitusohjelman, fyssarin, kotipaikkakunnan, työn, kodin) viime syksynä. Eli näistä huolimatta lopputulos on ollut sama. Seuraavana pitää varmaan laittaa itse heittäjä vaihtoon, kun kaikkea muuta on jo kokeiltu…

Mutta eipäs tehdä sitä vielä! Sitä paitsi urheilun idea perustuu siihen, että pitää löytää ratkaisun ongelmiin ja saavuttaa mahdollisimman hyvä tulos omilla geeneillä ja omista lähtökohdista. Heikkona hetkenä sitä tosin toivoisi, että olisin vielä parempi löytämään niitä ratkaisuja!

Ajattelin heittää vielä yhden treenin ja käydä kerran salilla ennen torstain kisaa. Kathellaan mihin se riittää!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Laihduin syömällä vähemmän meetvurstia!

Yksi suuri tavoite tämän talven aikana on ollut painonpudotus!

Syksyllä uusi valmentajani tuumi, että voisin olla vähän urheilullisempi enkä pitänyt sitä itsekään huonona ideana. Olen viimeiset vuodet liikkunut reilun 110 kilon nurkilla, mutta nyt paino piti laskea 105 kiloon. Ajatuksena oli saavuttaa yleisesti terveempi kehonkoostumus, mutta myös antaa polville yms. armoa loikka- ja juoksutreeneihin.

Eli tässä tulee meikäläisen matka painonpudotuksen ihmeelliseen maailmaan!

Aamupainon kehitys

Heti kättelyssä pitää kuitenkin todeta, että oma painonpudotus ei ollut kovin ihmeellinen. Suurimmalla osallahan painonhallinta on nollasummapeliä (kalorit sisään vs poltetut kalorit) ja näin se oli minullakin. Tavoitteena oli tehdä pieniä muutoksia ruokarutiineihin, jotta paino ei tippuisi liian nopeasti, mutta kuitenkin tasaisesti.

Projekti alkoi kunnolla 25.10 ja ensimmäisellä viikolla aamupainoni keskiarvo oli 110,3 kg. Aluksi ajattelin, että pelkästään treenimääriä lisäämällä ja viikoittaisen hampurilaisen (tai pizzan) poistolla saavuttaisin tuloksia, mutta näinhän ei ollut. Ensimmäisten 2 – 3 viikkojen aikana ei tapahtunut lähes minkäänlaista pudotusta…

Oli siis otettava rajummat keinot käyttöön! Juon itse aika paljon maitoa, joten päätin vaihtaa kevytmaidon rasvattomaan. Toinen ruokavaliomuutos oli se, että luovuin minun viikoittaisesta 500 gramman meetvurstipaketista (josta puolet yleensä upposi sellaisenaan ilman voileipää). Näiden muutosten jälkeen alkoikin tapahtumaan ja saavutin mukavan 1 – 1,5 kg / kk laihdutustahdin.

Nyt piti vaan odottaa, että paino laskee tavoitteeseen ja tämä tapahtui maaliskuun keskivaiheilla, jolloin viikon aamupainokeskiarvo tippui alle 105 kg! Seuraavaksi ongelmaksi muodostui sitten pudotuksen pysäyttäminen, jonka luonnollisesti hoidin vaihtamalla rasvattoman maidon kevytmaitoon! Alimmillaan painokeskiarvo kuitenkin kerkesi pudota (osittain vatsataudin myötä) 103 kiloon, mutta tällä hetkellä se on palanut 105 kiloon ja siinä meinasin sen myös pitää.

Kokemuksena tämä operaatio oli varsin epädramaattinen. En ole kuitenkaan elämäni aikana kertaakaan yrittänyt pudottaa painoa, joten siinä mielessä oli mielenkiintoinen kokeilu. Voi nimittäin olla, että painonpudotus tulee ajankohtaiseksi uran jälkeen. Toki hyvä muistaa, että 5,5 kilon pudotus pitkän talven aikana on varsin pieni, enkä edes itse huomaa suurta eroa olemuksessani.

Urheilullisesti on vaikea sanoa, jos tällä touhulla oli mitään positiivista vaikutusta omaan suorituskykyyn. Viis-loikassahan ennätys on luonnollisesti mennyt eteenpäin, mutta se ei vielä kerro, että moukari pyörisi paremmin. Itse en rehellisesti tiedä, jos olisi parempi painaa 110, kuin 105 (tai jotain ihan muuta), joten tämäkin laihdutusprojekti oli puhdasta hakuammuntaa. Toki jos kesällä tulee ennätys, niin voi sanoa, että kannatti laihduttaa!

--

Kelit lämpenevät ja kaaret pitenevät (mutta ei toivottua vauhtia…). Oma siirtyminen ulkoheittoihin on ollut pikkaisen tahmeaa. Tekniikasta puuttuu tuntuma ja selkäkin meinaa oireilla haluttua enemmän… Mutta vielä on onneksi kuukausi aikaa kauden avaukseen, joten kyllä tämä tästä!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café