torstai 28. heinäkuuta 2022

Road to Joensuu!

 

Harjun Motonet GP oli hieno yleisurheilujuhla.

Keli ei suosinut, mutta silti yllättävän moni oli löytänyt tiensä katsomoon. Järjestelyt, kuulutukset ja kisojen tunnelma olivat hyvällä tasolla.

Itse olin myös mukana heittämässä Kalevan Kisat kenraalin. Heitin surkean tuloksen, enkä päässyt jatkokierroksille. Tekniikka oli täysin sekaisin, eikä touhuni oikein edes muistuttanut moukarinheittoa… Reilu viikko kauden pääkilpailuun! Pitäisikö panikoida?

Mielestäni ei (vielä).

 
Meikäläisen karsintahistoria Kalevan Kisoissa


Kalevan kisojen karsinta on aina mielenkiintoinen spektaakkeli. Tänä vuonna lisämaustetta tuo se, että kyse on lähes aamukarsinnasta, kun heitetään jo kello 11 aamupäivästä.

Kuvassa näkyy minkälaisia tuloksia olen heittänyt kenraaleissa ja kuinka hyvin se on korreloinut tulevan karsintatekemisen kanssa. Nopeasti katsottuna voinee todeta, että ei juuri mitenkään. Nyrkkisääntönä voi kuitenkin pitää se, että karsinnassa kannattaa heittää tarpeeksi pitkälle.

Tämän kauden taso ennustelisi viime kausiin nähden hieman kovatasoisempaa karsintaa, kun pojat ovat innostuneet heittämään 63 metrin paremmalle puolelle oikein urakalla. Tämän lisäksi jo viime syksynä eläköitynyt 72 metrin mies Tommi Remes on huhujen mukaan ostanut lisenssin ja käynyt parisen kertaa treenaamassa.

Ilmoittautuneet


Karsinnan kymmenen parasta etenee siis loppukilpailuun. Tilastojen perusteella voi tänäkin vuonna jakaa porukan kolmeen kategoriaan. Listoilla pitäisi olla neljä pomminvarmaa loppukilpailuun menijää, ketkä heti ensimmäisen heiton jälkeen voivat palata hotellin aamupalapöytään. Kärkinelikon takana Auvinen, Kokkonen ja Kammer joutunevat heittämään 1–3 kertaa karsinnassa, mutta ilman emämunauksia etenevät kyllä finaaliin hikoilematta turhan paljon.

Loput karsinnan sankareista kilpailevat kolmesta jäljelle jäävistä paikoista. Meistä peräti kahdeksalla on kapasiteettia heittää yli 63 metriä, joka olisi riittänyt selkeästi jatkoon vuosina 2018–2021!

Karsinnassa kokemuksella on myös merkitystä. On ihan eri asia tavoitella ensimmäistä finaalipaikkaa verrattuna siihen, että niitä löytyy useampi takataskussa. Jämäfinaalipaikoista taistelee useampi varsin kokenut kettu.

Montako kertaa urheilijat ovat sitten läpäisseet karsinnan onnistuneesti?

Petri Rautio: 13 kertaa
Tommi Remes: 7 kertaa
Minä: 2 kertaa
Arttu Väänänen: 2 kertaa
Joni Syrjälä: 2 kertaa

Muut: 0 kertaa

Oma ennusteeni on se, että aamupäivä ja sopiva kisajännitys ei nosta karsintarajaa kovin paljon päälle 63 metrin ja saattaa jopa jäädä vähän alle. On tosin myös mahdollista, että nähdään Seinäjoki 2.0, jolloin varsin maltillisista odotuksista huolimatta jäätiin karsintaan yli 65 metrin heitolla.

Kaikki on mahdollista moukarinheiton aamukarsinnassa!

Loppukilpailun absoluuttiseen tasoon vaikuttanee se, että Joensuun kilpailu on ahdettu kahden arvokisan väliin ja kolme ukkoa on luultavasti jo henkisesti lähdössä Saksaan EM-kisoihin. Mitaleista tullaan kuitenkin käymään tiukka kamppailu ja olisiko tämä se vuosi, kun kultainen lätkä löytää tiensä Poriin vähintään 74 metrin tuloksella?!

Itse tavoittelen sitä kuuluisaa pistesijaa, kunhan nyt ensin pääsisin karsinnasta jatkoon.

Karsinta heitetään perjantaina 5.8 kello 11:00 ja loppukilpailu lauantaina 6.8 kello 18:45.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---

perjantai 15. heinäkuuta 2022

Pistesijakahvit!

 ”Uniset nallekarhut raahautuvat yksitellen häkkiin vetäen perässään seitsemän kiloista rautapalloa. Näyssä on jotain samaa kuin vastaheränneessä lapsessa unilelun tai -rätin kanssa. Moukarimies tähyää rähmäisin silmin sektoriin. Nouseva aurinko häikäisee, tuskainen hiki ennen ensimmäistäkään kiskaisua.”

”Selostajat alustavat: Tuskin näemme kovin monta karsintarajan ylitystä. Isojen miesten on vaikea saada konetta heti aamusta käynnistymään.”

-Tuomas Kyrö (Uusi Urheilukirja)

Moukarinheiton aamukarsinta on ehkä kauneinta, mitä globaali urheiluviihdebisnes pystyy tarjoamaan nälkäisille urheilukuluttajille!

Isot miehet (ja vähän pienemmät naiset) pakotetaan aivan liian aikaisin pyörimään aivan liian pieneen rinkiin.

Koko vuoden (kenties vuosikymmenen) työ on kolmen lyhyen suorituksen varassa. Ei saisi missään tapauksessa epäonnistua. Kovempaa draamaa ei löydy mistään!

Tätä herkkua on tarjolla heti tänä iltana kello 19:00 , kun Yleisurheilun MM-kisat alkavat Eugenessa!



Olin ajatellut kirjoittaa ennakon moukarinheitosta, mutta Vaakanaisen Veijo kerkesi ensin. Hänen Etusuora ennakkonsa oli sen verran kattava, että en viitsi kirjoittaa toista vastaavaa. Viisi suomalaista jahtaa kuitenkin loppukilpailupaikkaa tänä iltana ja se on kova juttu se.

Tässä tekstissä keskitytään sen sijaan pistesijakahvitteluun!

Pistesija on monen mielestä hassu tapa antaa säälitsempit epäonnistuneille (eli ”ainoastaan” top 8 sijoittuneille) urheilijoille, kun mitali jäi saavuttamatta. Oikeastihan pistesijat ovat mainio tapa laittaa kisojen maat paremmuusjärjestykseen, ja Eugenen kisoissa kolme parasta maata saavat ensimmäistä kertaa jopa palkinnot kisojen päätteeksi.

Suomi tulee tuskin olemaan kolmen parhaan maan joukossa, mutta ennätyssuurella joukkueella pitäisi kuitenkin olla jonkinlaisia mahdollisuuksia myös pärjätä pistesijataulukossa.

Kuinka hyvin olemme sitten aikaisemmin pärjänneet pohjoismaalaisessa vertailussa?

Pohjoismaiden sijoitukset MM-kisojen pistesijataulukossa. Kisojen top 3 merkitty mitalivärein.

 

Vastaus kysymykseen on, että vuosi vuodelta heikommin…

Vielä 1900-luvun kisoissa oltiin yleensä paras pohjoismaa ja pari kertaa jopa koko kisojen kymmenen parhaan joukossa! Sen sijaan viimeisten 15 vuoden aikana olemme jääneet pohjolavertailussa kolmanneksi ja Daegussa jopa ilman pisteitä. Edellinen top 20 sijoitus nähtiin kotikisoissa 2005 ja top 15 sijoitus Göteborgissa 1995, Nevö fogett!!

Mitä voimme sitten odottaa näistä kisoista?

Parhaan pohjoismaan titteli saattaa suuresta joukkueesta huolimatta olla haaste. Ruotsilla ja Norjalla on kuitenkin useampi selkeä mitaliehdokas ja meillä ei välttämättä yhtä selkeitä (vaikka suomilasien läpi katsottuna niitäkin löytyy). HUMU linjasi kuitenkin aikanaan, että Suomen pitää olla paras pohjoismaa urheilussa, joten kyllähän se pitää olla vähimmäistavoitteena!

Kokonaiskilpailussa sanoisin, että top 30 sijoitus olisi hyvä suoritus viime kisoihin verrattuna (Tokion Olympialaisissa oltiin 48.). Jos joukkue sijoittuu top 20, niin puhutaan järjettömän kovasta venymisestä ja top 10 sijoituksesta lähden uimaan Vaasan torin suihkulähteeseen!

Meillä on kuitenkin kisojen 15. isoin joukkue, että top 20 sija ja parhaan pohjoismaan titteliä lähdetään hakemaan!

Se on nyt päätetty!

Toivottavasti pääsemme keittämään paljon pistesijakahvia ja kenties pari kupposta mitalikahvia!

Nauttikaa MM-kisoista!

Itse kilpailen (toivottavasti) seuraavan kerran Jyväskylän Motonet GP osakilpailussa 26.7!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---

torstai 7. heinäkuuta 2022

Kuperkeikkamaisteri!

 Syksyllä 2016 astuin toivoa täynnä sisään Jyväskylän Liikuntatieteelliseen tiedekuntaan!

Kahden urheilullisesti vaikean välivuoden jälkeen koin, että puhtaaseen ”ammattilaisuuteen” ei ollut mitään saumoja ja henkiselle kantille tekisi ihan hyvää harrastaa jotain (eli opiskella) urheilun ohella.

Opintotuen ansiosta olin varmistanut suhteellisen varmaan tulonlähteen, jonka varassa oli tarkoitus nousta kohti kansainvälistä kärkeä moukarinheitossa!

Nyt kuusi vuotta myöhemmin olen harrastanut itselleni maisterin paperit ja työpaikan, mutta maailman kärki on luvattoman kaukana.

Eihän tämä nyt ihan putkeen mennyt… Vai menikö?

Tuore maisteri

Tavoitteellisen urheilun ja opiskelun vertaileminen on mielenkiintoista. Opiskelussa voit mennä sieltä mistä aita on matalin ja opintopisteet tulevat silti tilille tasaiseen tahtiin. Kuuden vuoden jälkeen kaikki onnittelevat hyvästä suorituksesta.

Urheilussa sen sijaan voi tehdä päivittäin asioita mahdollisimman hyvin kehittymättä ollenkaan. Itse kehityin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kolmisen metriä, toisen aikana noin puoli metriä ja sen jälkeen en ole kehittynyt yhtään. Tästä hyvästä kukaan ei ole tullut onnittelemaan.

Ihmisellä on kai vaikeuksia arvostaa asioita, jotka tulevat liian helpolla. Itse sain opiskelupaikan kielikiintiöllä (eli oikoreitin kautta), opiskelin gradua lukuun ottamatta varsin löysästi ja sain jo ennen valmistumista työpaikan, koska ei ollut muitakaan päteviä hakijoita. En edes yrittänyt kunnolla ja silti onnistuin varsin hyvin.

Urheilua sen sijaan arvostan suuresti, koska siellä ei ole kiintiöitä eikä ole mahdollista nousta huipulle löysin rantein. Tällä hetkellä näyttää jopa pahasti siltä, että minulla ei ole kykyä nousta huipulle ollenkaan. En edes meinaa päästä takaisin omalle huipputasolleni, vaikka kuinka yritän ja uskon itseeni! Urheilu on moninkertaisesti tavallista elämää vaikeampi asia ja siksi se onkin niin siistiä!

Jyväskylän liikuntatieteellinen tiedekunta

 

Olisinko sitten tehnyt jotain eri tavalla?

Suuressa kuvassa en lähtisi muuttamaan mitään. Opiskelu on mielestäni hyvä tapa rahoittaa urheilua ja esimerkiksi Elmo Lakka on osoittanut, että liikuntapedagogiikan opiskelu ei ole arvokisojen esteenä. Onhan opiskelupaikka tietyissä tilanteissa kankea sopeutumaan urheilijan tarpeisiin, mutta keskimäärin koulu ei haitannut ollenkaan.

Ne urheilulliset virheet mitkä olen tehnyt opintojen aikana ovat enimmäkseen itsestäni johtuvia. Yleensä ne ovat seurausta heikosta elämänhallinnasta tai päätöksistä, jotka puhtaasti menivät pieleen. Jälkiviisaus on helppoa, mutta tulos löytyy tilastopajasta!

Lopuksi haluan kuitenkin kehua itseäni rajusti! Kävin muutama viikko sitten opintoministeriössä kirjoittamassa valtionhallinnon kielitutkinnon (VKT) ja sain siitä arvosanaksi ”erinomainen taito”. Eli olen nyt pätevä opettamaan liikuntaa myös toisella kotimaisella (eli suomeksi). Tämä on ehkä elämäni kovin saavutus!

Suomen kieli on aina ollut minulle hankala asia. Lapsuus ja nuoruus meni lähes täysin ruotsinkielisessä ympäristössä ja käytin suomea ainoastaan, jos oli pakko. Vasta lukion jälkeen saavutin sellaisen kielitaidon, että ei enää tarvinnut hävetä.

Eli kymmenen vuotta sitten en uskaltanut edes puhua ja nyt olen opiskellut maisteriksi itselleni heikommalla kielellä ja opetusministeriön mukaan sekä kirjallinen, että suullinen taito on lähellä äidinkielen tasoa!

Kyllähän tähänkin blogiin mahtuu luvaton määrä kirjoitusvirheitä, mutta niitä tulisi vaikka kirjoittaisin ruotsiksikin. Olen ylpeä siitä, että olen oppinut kaksi kieltä edes näin hyvin!

Kilpailen seuraavan kerran Riihimäellä aluemestaruuskisoissa ensi keskiviikkona. Tulkaahan katsomaan, jos kiinnostaa.


Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---