SUL... Ei näin!

Olen huomannut elämäni aikana että kaikkea ei pysty ymmärtämään. Joissain asioissa ei vaan ole mitään järkeä. Kirjoitan nyt tätä tekstiä, koska viime syksynä Suomessa tehtiin sellainen päätös missä ei ole mitään järkeä! Tehtiin päätös mitä minun on todella vaikea ymmärtää.

Aloitetaan pienellä ajatusleikillä. Kuvittele että olet 16 vuotias ja harrastat yleisurheilua. Olet jopa aika hyvä, ja haaveilet siitä että jonain päivänä voittaisit jotain suurta, esimerkiksi olympiakultaa. On syksy, ja käyt läpi kulunutta kesää. Se meni hienosti, teit todella kovia tuloksia jotka riittävät ikäluokkasi maailmantilastossa jopa kymmenen parhaan joukkoon. Olet pari vuotta harjoitellut reippaasti ja tulokset ovat parantuneet vuosi vuodelta. Alat miettimään mitä voisi tehdä ensi kesänä.

Saat tietää että ensi kesänä järjestetään kolmen viikon urheiluleiri, just sinun tasoisille ja ikäisille urheilijoille. Leirin päätapahtuma on kovatasoinen kilpailu. Tämä kilpailu toimii niin kuin oikeat olympialaisetkin toimivat, ja vastassa olisi maailman parhaimmisto. Uskot että tästä voisi olla hyötyä sinulle sitten kun vuosien päästä pääset oikeisiin olympialaisiin. Tämän kovatasoisen kilpailun lisäksi olisi tarjolla luentoja ja tapaamisia maailman huipulla olevien urheilijoiden kanssa. Leirillä saisit myös oppia miten syödä ja elää jotta pystyisit onnistumaan urheilijana. Leirillä kerrotaan myös miten kilpaillaan rehdisti oikeassa olympiahengessä. Mutta kaikesta tärkein, leirillä tapaat sinun kaltaisia ihmisiä ympäri maailmaa. Pääset tutustumaan niiden kulttuureihin ja harjoitusmenetelmiin ja voit jopa saada uusia kaverisuhteita joista voisi olla hyötyä myöhemmin urallasi. Leiri olisi kaiken kaikkeaan rikastuva elämys. Ja mitä parasta, leiri olisi täysin ilmainen sinulle! Ainoa kriteeri on että sinun on oltava tarpeeksi hyvä. Jos olet, ja pärjäät yhdessä karsintakilpailussa, niin kaikki tämä tarjotaan sinulle, korostan vielä kerran, täysin ilmaiseksi! Kuulosta aika hyvältä, eikös?!

Ainakin minun korvaani leiri kuulostaa suurelta mahdollisuudelta kasvattaa urheilijoita. Jos saisin päättää, niin lähettäisin maksimimäärä urheilijoita leirille! Mutta tilanne on nyt se että minä en saa päättää. Ja ne jotka päättävät näistä asioista eivät ole minun kanssani samaa mieltä. SUL on siis päättänyt olla lähettämättä yleisurheilijoita tälle leirille (Jos joku ei ymmärtänyt niin viittaan nuorten olympialaisiin joita järjestetään tänä kesänä Kiinan Nanjingissä). SUL on vedonnut siihen että tästä kilpailusta olisi haittaa urheilijoille ja että mihinkään ei ole mikään kiire, myöhemminkin ehtii mennä arvokisoihin. Tätä päätöstä, ja näitä perusteluita, minä vaan en ymmärrä, en sitten millään!

Kun kuulin siitä että Suomi ei lähde kisoihin en pitänyt sitä niin suurena yllätyksenä. Se että SUL:illa on vähän tiukka rahatilanne, reippaasti pakkaselle menneiden kotikisojen jälkeen, on ihan ymmärrettävää ja ymmärsin asian sillä tavalla että he säästävät rahoja ensi vuonna Columbiassa järjestettäviin saman ikäluokan MM-kisoihin. Mutta silloin en siis tiennyt että nämä olympialaiset olisivat ilmaisia sekä liitolle että urheilijoille. Kun kuulin tästä niin ymmärrykseni päätöstä kohtaan loppui heti. Ja kun vielä kuulin kaikesta lisäohjelmasta jota järjestetään olympialaisissa, mutta ei MM-kisoissa, jo nollassa oleva ymmärrykseni painui reippaasti miinukselle.

SUL on siis viime vuosina lähettänyt urheilijoitaan 17 vuotiaiden MM-kisoihin. Nämä kisat ovat ainakin minun tietääkseni maksaneet liitolle. Mutta nyt kun EAA maksaa karsintakilpailun ja KOK itse kilpailun niin sitten ei yhtäkkiä lähetetä urheilijoita kisoihin, vaikkakin kisat antaisivat urheilijoille paljon enemmän kuin mitä MM-kisat antaisivat. Nyt pitää vaan odottaa vuoden verran niin 17 vuotias on jälleen kerran tarpeeksi vanha ja kypsä kilpailemaan arvokisoissa, koska voisin lyödä vetoa että Suomi tulee osallistumaan MM-kisoihin ensi vuonna. Tämä tosiasia muuttaa tätä huonoa päätöstä vielä kummallisemmaksi.

Mielipiteitä tästä asiasta on monta. Suurin osa on kuitenkin sitä mieltä että päätös on huono, ainakin Sosiaalisessa mediassa. Yksi henkilö joka ei kuitenkaan seuraa yleistä virtaa on MTV:n sivuilla blogia kirjoittava Lauri ”Lex” Hollo. Hän on sitä mieltä että kisoista poisjääminen on hyvä asia. Tekstissä ”Yleisurheilussa kuohuu – liian nuorena liian paljon” hän korostaa pitkäjänteisen työn merkityksen, ja että mihinkään ei ole nuorena kiire. Tämä on täysin totta, ja jokaisen nuoren suomalaisen urheilijan pitäisi muistaa tämän tosiasian. Harjoittelun pitää laatia siten että päätavoitteet olisivat aikuisten kisoissa eikä nuorten kisoissa. Niin kuin Hollo kirjoittaa niin jokavuotiset arvokisat nuorilla voivat pahimmassa tapauksessa olla huono asia. Se johtanee siihen että perustyö jää tekemättä kun puolet kaudesta menee huippukunnon ajoittamiseen. Tämä voi johtaa loukkaantumisiin aikuisiällä ja pahimmassa tapauksessa uran lopettamiseen. Hollo puhuu tärkeästä asiasta, mutta hänen argumentointi ei selvennä sitä miksi urheilija, joka pääsisi kisoihin normituloksella ilman pitkäjänteisen harjoittelun muuttamista, ei saisi osallistua nuorten olympialaisiin!

SUL:in valmennusjohtaja Jorma Kemppainen yrittää tekstissään ”Nuorten kilpailu- ja valmennusjärjestelmä puhuttaa” puolustella päätöstään. Hän sanoo että SUL on siirtynyt sellaiselle linjalle että 17 vuotias urheilija pitäisi kilpailla maksimissaan pohjoismaisella tasolla, ja että nuorten Olympialaiset ovat liian aikainen haaste urheilijalle. Tämä on ihan hyvä ajatus, periaatteessa, mutta jos urheilijan taso on maailman huippua, niin miksi silloin ei saisi kilpailla samantasoisten urheilijoiden kanssa?

Minun mielestäni SUL olisi pitänyt toimia näin!:

1.  Niin tässä asiassa, mutta myös muissa asioissa, lisätä avointa keskustelua urheilijoiden ja valmentajien kanssa, eikä vaan käskyttää ylhäältäpäin. 
2.  Kertoa jo syksyllä urheilijoille että kisat tulevat olemaan tarkoitettuja vaan niille joilla on oikeasti hyvät mahdollisuudet päästä kisoihin. Rajatapauksien ei pidä laittaa kilpailua päätavoitteekseen! 
3.  Yleisesti painottaa pitkäjänteistä harjoittelua, mutta ei silti kieltää jo hyvällä tasolla olevia urheilijoita kilpailemasta parhaimpien seurassa!

Nuorten olympialaiset järjestetään kerran neljässä vuodessa. Joten argumentti ”myöhemminkin ehtii” on virheellinen koska ensi vuonna on jo monelle liian myöhäistä. Tätä oppimatkaa tarjotaan todella harvalle urheilijalle, siksi mahdollisuutta pitäisi käyttää hyväksi! Nyt näyttää kuitenkin siltä että SUL ei pidä arvokasta oppimatkaa yhtään tärkeänä, vaan tärkeintä on pitää omasta kannastaan kiinni, jopa urheilun oikeusturvalautakunnassa…

Kenenkään ura ei ole pilalla siksi että Suomi ei lähetä urheilijoita kisoihin. Aikaisemmat sukupolvet ovat hyvin pärjänneet ilman näitä kisoja. Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Kyse on siitä että nyt tarjotaan nuorille urheilijoille loistava lisäarvo matkallaan kohti maailman huippua. Päätös olla lähettämättä urheilijoita näihin kisoihin on farssi! En ymmärrä sitä, enkä tule koskaan ymmärtämään!

Leiriyhteenveto: Viikonloppu SFI-perheen seurassa!

Leiri on takanapäin, kesä edessäpäin. Viikonloppu oli ja meni ja niin myös SFI-leiri Kuortanella.  Henkilökohtaisesti ei mennyt hyvin, mutta olosuhteisiin katsottuna (olosuhde = selkä) oli ihan ok leiri. En pystynyt tekemään ihan kaikkea mitä halusin, mutta se oli jo tiedossa etukäteen, joten se ei periaatteessa harmita. Seuraavaksi seuraa pieni yhteenveto leiriltä, sen jälkeen kerron lyhyesti koko SFI leirityksestä.

Perjantai: Saavuttiin Kuortanelle. Saavuttiin keskipäivällä jotta ehdittäisiin harjoitella kahdesti, iltapäivällä ja illalla. Iltapäivällä oli heittotreeni, ja siihen osallistuin. Heitin 26 heittoa kolmen kilon moukarilla, tämä on paljon enemmän kuin viime harjoituksissa. Selkä huomasi tämän pienen yksityiskohdan ja kipeytyi pikkasen reenissä. Tämän vuoksi päätin että illalla tekisin vain liikkuvuusharjoitteita ja niin teinkin. Heitot toimivat ihan semihyvin. Sain myös vähän uusia ajatusmalleja miten tekisin heiton alkuvaiheen, ja näitä pitäisi nyt jotenkin sopeuttaa omaan tekniikkaani.

Lauantai: Aamulla oli pieniä tuntemuksia selässä ja lievää säteilyä molempiin jalkoihin. Tarkoituksena oli heittää, ja halu oli myös todella kova päästä heittämään kun kerran leirillä oltiin. Päätin kuitenkin olla heittämättä ja menin sen sijaan 45min kävelylle ”ihailemaan” Kuortaneen keskustaa. Tämä oli viisas veto koska kävelyn aikana ja jälkeen huomasin että pieni oireilu selässä loppui!

Iltapäivällä oli punttia. Selkä ei ollut enää niin kipeä joten tein jalkakyykkyä, etukyykkyä, rinnallevetoa ja vähän moukaridrillejä. Tuntui yllättävän hyvältä ja selkä oli lähes oireeton. Tämä harjoitus oli todellakin mieltä nostava koska se kertoi että selkä kestää yli viiden päivän harjoitteluputkea.

Sunnuntai: Ohjelmassa oli punttinostotekniikkaa. Tämä oli todella hyvä, ainakin minulle. Käytiin läpi kaikkia pääliikkeitä mitkä tehdään punttisalissa. Eihän se mitään ydinfysiikkaa ollut, mutta kuitenkin sain vähän ajateltavaa pienistä yksityiskohtaisista mitkä voisi muuttaa omassa nostotekniikassani. Aina löytyy parannettavaa, etenkin nostotekniikassa! Tämä oli leirin viimeinen harjoitus ja tämän jälkeen jäljellä oli vaan kotimatka.

Tämä leiri oli myös historiallinen. Leirin pitkäaikainen vetäjä ja koko SFI:n yleisurheilun johtaja, ja isähahmo, Kjell Krook väistyy virastaan tämän kesän aikana. Tämä tarkoittaa sitä että koko leiritys-systeemin isä väistyy vuosikymmenien määrätietoisen työn jälkeen. SFI-leiritys, tai 7-tusan leiritys, on todella toimiva ja menestyksekäs järjestelmä. Se kerää kolme kertaa vuodessa (+ulkomaanleiri)  yhteen koko SFI-perheen leireilemään Kuortanelle todella pätevien valmentajien valvovien silmien alle.

Leirillä oli yli 200 urheilijaa ja henkilökohtaista valmentajaa. Näiden lisäksi oli (niin kuin aina) lajiryhmävalmentajia jokaista lajia kohden. Ja kuten todettu, nämä lajiryhmävalmentajat eivät ole huonoimmasta päästä. Esimerkkeinä valmentajista voin antaa Mikaela Ingberg, Conny Karlsson, Johan Meriluoto, David Söderberg, Mikael Ylöstalo jne. Suurin osa valmentajista ovat entisiä, tai nykyisiä, maajoukkuetason urheilijoita tai valmentajia. Valmentajilla on valtava määrä tietoa ja kokemusta jonka he jakavat seuraavalle sukupolvelle, ja ovat jakaneet jo kymmeniä vuosia. Järjestelmän jatkuvuuden ansiosta SFI on pystynyt tuottamaan lukuisan määrän kansainvälisen tason urheilijoita vuosien aikana, ja tuottaa edelleen!

Nyt, kun Kjell Krook lopettaa, on muutoksien aika. Muutoksia tapahtuu aina kun pitkäaikainen johtaja väistyy. Mutta toivon, ja uskon, että vanha järjestelmä vain voimistuu entisestään! SFI on todella menestyksekäs.  SFI perhe on yhtenäinen ryhmä.  On aina miellyttävää päästä leirille harjoittelemaan ja tapaamaan kavereitaan. Se on urheilijalle kunnia kuulua SFI -perheeseen!

Leiriennakko: Kuortane kutsuu!

Kulunut talvi on ollut todella erikoinen. Yleensä talvikaudet ovat täyttyneet erilaisilla leireillä, ja parhaimpina vuosina olen ollut yli kymmenellä eri leirillä saman harjoittelukauden aikana. Viikonloppuna on kuitenkin tarkoituksena vihdoinkin lähteä tämän harjoittelukauden ensimmäiselle leirille, paikkana Kuortane.

Kyseessä on SFI:n (Ruotsinkielisen liiton) järjestämä leiri. Oma teemani leirille on: älä tee liikaa! Leiri tarkoittaa yleensä että harjoittelee paljon, ja joskus jopa liikaa. Nyt minun pitää kuitenkin olla pikkasen varovainen kun selkä ei ole vielä niin tottunut kovaan harjoitteluun. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada tehtyä ihan normi harjoittelukokonaisuus, sekä voimaa että heittoa ja jopa jotain muutakin. Tulen kuitenkin vetämään kaiken selän ehdolla.

Kunto on tällä hetkellä melkein hyvä. Tai siis kuntohan on karmea, mutta selässä ei ole minkäänlaisia tuntemuksia, pieniä jalkasäteilykipuja lukuun ottamatta. Se on positiivista, koska olen kuitenkin puuhastellut aika paljon kuluneen viikon aikana ja silti se on kestänyt! Nyt vaan kuten todettu tarkkana leirillä niin hyvää tulee.

Olen odottanut leirillipääsyä aika pitkään. Vaikka yleensä pidän yksinharjoittelemisesta, niin aina silloin tällöin maistuu mennä leirillä tapaamaan kavereita. Harmi vaan että ruoka Kuortuneella on todella pahaa, mutta sen kanssa on vaan pakko elää. Leirin jälkeen yritän kirjoittaa jotain pientä jos on jotain kirjoitettavaa!