maanantai 25. lokakuuta 2021

Kun kavereista tulivat konkareita!

 Tämän vuoden Kalevan Kisojen jälkeisissä saunalöylyissä käytiin monta enemmän tai vähemmän kiinnostavaa keskustelua. Yksi aihe, joka jäi minulla erityisesti mieleeni, oli toteamus, että meikäläisen ikäluokkahan alkaa oleman kisojen kokeneinta kaartia. 

Milloin tämä tapahtui? Vastahan me olimme nuoria ja lupaavia junnuja!

On jotenkin hassua muistella omaa ajatustapaa 11-vuotiaana junnuna, kun unelmoi siitä, että joskus heittäisin sen ajan huippuja vastaan yleisessä sarjassa. Enhän minä silloin ehkä oikein sisäistänyt, että ne huiput tulevat kaikki lopettamaan ja meikäläisen vastustajat tulisivat olemaan jo silloin vierelläni istuvat saman ikäiset räkänokat.

Tilastonörttinä aloin kuitenkin löylyjen jälkeen funtsimaan kuinka pitkiä uria kansallisen tason huipulla jengi yleensä tekee. Onko normaalia, että 26-vuotias kuuluu kokeneempaan kaartiin? Otinpa asiasta selvää.

Kuvassa näkyy tämän vuoden Tampereen Kalevan kisojen tilanne. Ensikertalaisia oli kolme, todellisia konkareita kaksi ja siinä välissä 1990-luvun keskivaiheella syntyneistä heittäjistä koostuva laajempi runko.

Tilastonörttinä en tähän taulukkoon tyytynyt, vaan tein lisää vastaavia taulukoita eri vuosilta. Niitä tuli lopulta aika monta… Julkaisen niistä otteita 10 vuoden välein. Vilkaise läpi, jos kiinnostaa, niin jatketaan niiden jälkeen.


 

 


Käppyröitä katsellessa huomaa, että ihmisillä oli vissiin ennenvaanhaan moukarinheiton ohella muutakin tekemistä, koska urat kalevan kisa-tasolla olivat lyhyempiä. Ensikertalaisten määrä on kuitenkin vuosikymmenten saatossa pysynyt melko vakiona.

Suomalainen moukaristi-tuotanto on pitkään ollut melko vakaalla pohjalla ja se näkyy myös tulostason tasaisuudessa. Lopetetaan tämä pläjäys katsomalla, miten Kalevan Kisojen laaja taso on vaihdellut vuosien aikana.

Kuvassa näkyy karsinnan 10. parhaan tuloksen (= nykyinen finaaliin vaadittava tulos) kehitys. Joskus 1980-luvun lopulla taso nousi 60–65 metrin väliin ja on siinä välimaastossa se on melkein poikkeuksetta pysynyt tähän päivään asti. Historian kovatasoisin karsinta heitettiin Seinäjoella 2017.

Onhan siinä jotain hienoa, että 1950-luvulla syntyneet nostivat kotimaisen moukarinheiton nykyiselle tasolle ja jopa 1990-luvun pullamössöt (eli minä ja mun kilpakumppanit) pystymme ylläpitämään sen tason. Aika näyttää, jos 2000-luvun muksut viitsivät jatkaa perinteitä.

Treenit jatkuvat. Kävin viikonloppuna SFI leirillä Kuortaneella.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖKUMPPANIT

Haluatko tukea minua kaudella 2022?

Näkyvyyttä tarjolla ainakin blogissa ja kisapaidassa, mutta eiköhän me jotain muutakin kivaa voitais kehitellä.

 Ota yhteyttä, niin funtsitaan lisää: fredrikfroberg@hotmail.com

---

 







perjantai 15. lokakuuta 2021

Merkittäviä muutoksia!

 Muutosten tekeminen on aina ikävä asia. Vanhassa ja tutussa pysyminen on turvallista ja kivaa, kun taas uuden kokeminen on vaarallista ja pelottavaa. Tälle kaudelle tapahtuu kuitenkin kaksi isompaa urheiluun liittyvää muutosta, joista ensimmäinen on vapaaehtoinen ja toinen pakon sanelema.

Täydellinen treenikeli Laajavuoressa.

 

Ensimmäinen muutos liittyy harjoittelun suunnitteluun. Nykyinen valmentajani on katsonut minun perääni syksystä 2017 lähtien. Muutama viikko aikaisemmin olin heittänyt elämäni pisimmän kaaren miesten moukarilla, kun alastulomerkki löytyi 66 metrin kohdalta hiukan Eltsun moukaripörssin sektoriviivan väärältä puolelta. Eihän kukaan näitä tosin laske. Pöytäkirjaan laitettiin X merkki.

En ole kuitenkaan kehittynyt senttiäkään nykyisen valmentajani komennossa. Jos olisin jääkiekkojoukkue, niin olisin antanut potkut koutsilleni kymmenisen kertaa, mutta moukaristina koen, että asioiden yhdessä funtsiminen ja parantaminen on parempi idea. En nimittäin usko, että ongelmani olisivat valmentajastani johtuvia. Minulla on vaan taipumus sairastua, loukkaantua tai sählätä vähän turhankin usein.

Vuosien saatossa on kokeiltu erilaisia lähestymismalleja, mutta olemme kuitenkin pyrkineet harjoittelemaan ”kuten moukaria pitääkin harjoitella” kaikkine rytmityksineen. Lopputuloksena on ollut, että treenit sujuvat hetken aikaa, jonka jälkeen kroppa sanoo sopimuksen irti.

Tulevalle kaudelle pyritään ennakoimaan tätä vähän löysemmällä rytmityksellä. Suunnitellaan jo ennakkoon muutamia parisen viikon pituisia ”ylimenokausimaisia pätkiä”, jonka aikana kroppa kerkeisi palautumaan harjoittelusta. Tulen myös siirtämään heittoharjoittelun aloittamisen kahdella kuukaudella eteenpäin tammikuulle. Näillä toimenpiteillä voisin toivon mukaan kokea urani ensimmäisen harjoituskauden, joka sisältäisi ehjää ja kehittävää harjoittelua.


 

Toinen iso muutos liittyy siihen, missä tulen asumaan. Aikani Jyväskylän Yliopistossa on loppusuoralla ja joudun viimeistelemään opintojani Vaasassa tulevana keväänä (liikuntapedagogiikan kielikiintiöstä johtuen). En kuitenkaan lähtökohtaisesti tule jäämään Vaasaan toukokuun valmistumisen jälkeen.

Tämä tarkoittaa sitä, että tulen tämän kauden aikana asumaan vähintään kolmessa osoitteessa (2 - 3 kaupungissa), joista viimeinen on vielä täyin auki. Muutosta vihaavana ihmisenä tämä on aika paljon reilun puolen vuoden aikajänteelle. 

Mutta asuuhan Vaasassakin ihmisiä, joten ei kai muutto sinne hengenvaarallista voi olla?! Ja eiköhän kolmaskin osoite selviä kevään aikana.

Treenit jatkuvat kunnolla, kunhan pieni syysflunssa taittuisi…

Tämäkään tauti ei ollut valmentajani vika.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖKUMPPANIT

Haluatko tukea minua kaudella 2022?

Näkyvyyttä tarjolla ainakin blogissa ja kisapaidassa, mutta eiköhän me jotain muutakin kivaa voitais kehitellä.

 Ota yhteyttä, niin funtsitaan lisää: fredrikfroberg@hotmail.com

---

tiistai 5. lokakuuta 2021

Tuhosiko jääkiekko suomalaisen moukarinheiton?

 Harrastajamäärät ovat suomalaisen urheilun tärkein kulmakivi! Suurilta harrastajamääriltä pystyy lypsämään harrastemaksuja, jolla rahoitetaan huippu-urheilua, urheilujohtajien tai valmentajien palkkoja.

Suurilla harrastajamäärillä voidaan myös kansanterveyteen vedoten perustella omiin kilpaurheilullisiin tarpeisiin rakennettua kunnallista urheiluinfraa. Ja myös koululiikunta hyötyy kentän tai hallin rakentamisesta.

Yleisurheilussa harrastajamäärät ripotellaan moneen eri lajiin erine vaatimuksineen ja yksittäisten lajien harrastajamäärät vaihtelevat suuresti.

Aina silloin tällöin minulta kysytään: paljonko suomessa on moukarinheittäjiä? Otetaanpa asiasta selvää!

Lähde: Tilastopaja

Taulukosta voi lukea kuinka moni on tehnyt tuloksen yleisen sarjan välineellä (M: 7,26 kg, N: 4 kg). Näiden lisäksy löytyy myös junnuja ja veteraaneja (anteeksi... aikuisurheilijoita...), mutta niiden selvittäminen olisi ollut liian työlästä. Yksinkertaisuudessaan voi todeta, että yleisen sarjan harrastajamäärä vaihtelee vuosittain, mutta kaudella 2021 oli noin 100 heittäjää / sukupuoli.

On jännä havaita, miten miesten ja naisten käyrät näyttävät melko identtisiltä. Vuosituhannen alussa oltiin 100 heittäjän nurkilla, josta noustiin yhdessä yli 200 heittäjään 2010-luvun taitteessa, jonka jälkeen määrät palasivat 100 heittäjän nurkille.

Seuraavaksi tarkastellaan moukarinheiton yleistä tulostasoa.

Lähde: Tilastopaja (mustat viivat: data puuttuu)


Vuodesta 1957 lähtien on lähes poikkeuksetta löytynyt vähintään 100 kpl yli 40 metrin moukarimiestä. Tilanne kuitenkin muuttui vuoden 1995 jääkiekon MM-kullan myötä, jonka jälkeen lukema romahti alle 100 heittäjän. Tilanne saatiin hetkellisesti hallintaan 2000-luvun alussa, mutta Torino 2006 lätkähopean myötä määrä romahti lopullisesti nykypäivän noin 50 heittäjään.

Haluan kuitenkin painottaa, että emme vielä tiedä varmuudella, jos moukarihöntsääjien määrän romahdus olisi pelkästään jääkiekon vika! On jopa todennäköistä, että jääkiekolla ei ole mitään tekemistä moukarinheiton kanssa. Jonkinlaisesta harrastekulttuurin muutoksesta numerot kuitenkin kertovat!

Höntsääjien määrän puolittuminen ei kuitenkin mitenkään vaikuttanut kärkiheittäjien määrään. Yli 60 metrin heittäjien määrän korkein lukema saavutettiin kaudella 2015 (peräti 27 kpl) ja tälläkin kaudella meitä oli 20 heittäjää. Myös 70 metrin heittäjien määrä on ollut historiallisen korkea läpi 2010-luvun.

Tätä trendiä on syytä pohtia, kun väitetään, että yleisurheilumenestys vaatii suuria harrastajamääriä. Ei välttämättä vaadi, mutta suurista harrastajamääristä on silti muuta hyötyä, kuten tekstin alussa totesin.

Lähde: Tilastopaja


Naisten moukarinheiton historia on lyhyempi ja ensimmäiset Kalevan Kisat heitettiin vasta vuonna 1994. Tässäkin näkyy kuitenkin miesten sarjasta tuttu trendi trendi, että 40 metrin höntsääjien määrä lähti laskuun 2010-luvun taitteessa, mutta sitä parempien heittäjien määrä on siitä huolimatta kasvanut tai pysynyt samana.

Siinäpä oli tämän päivän tilastopläjäys.

Oma peruskuntokausi on alkanut. Olen peräti käynyt juoksulenkillä, joka ei ollut kivaa eikä kaunista.

Eteenpäin!

P.S. Jääkiekko ei tuhonnut suomalaista moukarinheittoa! Ja ovathan suuret harrastajamäärät myös hyvä asia rikkaan lajikulttuurin näkökulmasta.

---

YHTEISTYÖKUMPPANIT

Kiinnostaako yhteistyö meikäläisen kanssa kaudella 2022?

Näkyvyyttä tarjolla ainakin blogissa ja kisapaidassa, mutta eiköhän me jotain muutakin kivaa voitais kehitellä.

 Ota rohkeasti yhteyttä, niin funtsitaan lisää: fredrikfroberg@hotmail.com

---