Joskus kestää vuosi, tai kaksi, ennen kuin ymmärtää asioita.
Joskus niitä ei ymmärrä koskaan. Mutta totuus on se, että kaikella on
tarkoituksensa!
Olen viime kuukausien aikana miettinyt aika paljon. Olen
pohtinut selkäongelmieni tarkoitusta, ja olen pikku hiljaa alkanut näkemään
asioita uudessa valossa. Koko vuoden
olen harmitellut sitä että kaksi kesää meni hukkaan selkäongelmien takia. En
päässyt koskaan kunnolla kilpailemaan kuuden kilon moukarilla. Olisin halunnut
niin paljon enemmän viime kesältä, mutta tosiasia on vieläkin se että sain sen
mitä ansaitsin.
Totuus on se että aiheutin itse välilevyn pullistumani.
Harjoittelin väärin. En tiennyt tarpeeksi miten vahvistaa keskivartaloa, tai itse
asiassa, en tiennyt mitä vahva keskivartalo tarkoittaa. Harva tekee tahallaan
asioita väärin. En minäkään tiennyt tekeväni. Joskus oppii asioita ajoissa.
Joskus niitä oppii kantapään kautta.
Miksi minä? Tätä kysymystä olen toistanut itselleni monta
kertaa, kuluvan vuoden aikana. Olen miettinyt sitä että miten on mahdollista
että tunnen monta urheilijaa, jotka harjoittelee samalla tavalla kuin miten minä
harjoittelin, mutta just minun selkäni petti. Miksi minun, kun ei muiden? Miksi?
Viimeisten viikkojen aikana olen kuitenkin lopettanut tuon
kysymyksen kysymistä itseltäni. Olen pikku hiljaa alkanut huomaamaan että
keskivartalo alkaa toimia harjoituksissa. Kaikissa harjoituksissa on
jotenkin tukevampi olo. Onhan
keskivartaloni vielä säälittävässä kunnossa, mutta puolentoista vuoden työ
alkaa pikku hiljaa näkyä. Tämä tuntuu todella hienolta! Olen vaihtanut kysymystä. Uusi kysymys kuuluu: Olisinko
panostanut näin paljon keskivartalooni, jos selkä ei olisi mennyt rikki? Oikea
vastaus olisi: kyllä. Rehellinen vastaus on: tuskin (= luultavasti en…).
Olen alkanut ymmärtämään miten onnekas olen. Olen jopa
kiitollinen siitä että selkäni petti! Mitä jos se olisi pettänyt vasta kymmenen
vuoden päästä. Olisin toki tehnyt perus vatsa- ja selkälihas harjoitteita,
mutta ei varmasti yhtä motivoituneesti kuin miten nyt teen. En olisi ottanut
asioita yhtä vakavasti. Olen todella onnekas että selkäni ymmärsi kertoa että
nyt ollaan väärällä tiellä. Nyt minulla on ollut aikaa tehdä asioita kunnolla
alusta. Perustyötä, mitä on paljon kivempaa tehdä 19-vuotiiaana kuin
29-vuotiaana!! Tämän ansiosta minulla on mahdollisuus tehdä parempia tuloksia tulevaisuudessa!
Nyt olen saanut apua fyssareilta jotka opastavat minut hyvän
kehonhallinnan tielle. Olen lisännyt oheisvoimaharjoittelun määrää reilusti.
Olen motivoitunut ja tiedän miksi teen asioita. Tämä kaikki vain ja ainoastaan
välilevyn pullistuman ansiosta.
Koska, kuten totesin, tunnen monta urheilijaa jotka
harjoittelee niin kuin minä harjoittelin.
Kaikilla se selkä ei petä, vaikka harjoitusmenetelmät ovat väärät. Olen
kiitollinen siitä että juuri minun selkäni ymmärsi mennä rikki. Kiitollinen
siitä että se ymmärsi siirtää harjoitteluni takaisin oikeille raiteille.
Kiitollinen siitä että se auttoi minua arvostamaan harjoittelua vielä enemmän! Kiitollinen siitä että tulen tekemään kovempia tuloksia tulevaisuudessa
loukkaantumisen takia. Olen kiitollinen!
Kiitos selkä!
