lauantai 25. syyskuuta 2021

Instagram on surkea SoMe!


Olen viime aikoina pannut merkille, että varsin moni yleisurheilija julkaisee kirjallisen kausiyhteenvedon Instagramiin. Itsehän julkaisin oman kausiyhteenvedon blogini edellisessä päivityksessä.

Yksi yleisurheilija pohti parisen viikkoa sitten stooreissaan, että pitäisikö hänen julkaistaa yhteenvedon blogiin vai Instagramiin. Hän empi blogin käyttöä, koska niin harva lukee sitä. Tämä pisti vähän miettimään.

Ollaanko me yleisurheilijat oikeasti näin epäkiinnostavia, että meidän pitää käyttää maailman epäkäytännöllistä alustaa meidän viestimme levittämiseen, siinä kuitenkaan onnistumatta?


 

Instagram on surkea. Sitä voisi vertailla täyteen pakattuun toriin, missä kaikki huutavat kurkku suorana, että katsokaa minua ja ostakaa minun tuotettani! Ongelma vaan on se, että kukaan ei ole katsomassa eikä ostamassa mitään, koska torille on lähes pelkästään myyjiä. Onhan torilla muutama katsojakin, mutta alta aikayksikön hekin muuttuvat myyjiksi alennuskoodeineen.

Meidän lajimme kärki -somettajilla on noin 50 000 IG seuraajaa. Näiden urheilijoiden kuvilla on kuitenkin keskimäärin ainoastaan 2000–5000 tykkääjää, eli alle 10 % suhteessa seuraajamäärään.

Eli yksinkertaistettuna 9 / 10 seuraajista ei voisi vähempää kiinnostaa mitä urheilija tekee ja 1 / 10 välittää urheilijasta sen verran, että hän jaksaa aktivoida omaa peukaloaan kerran ja painaa tykkää nappia. Kuinka moni tykkääjä sitten oikeasti lukee ja pohtii kuvan alla löytyvää syvällistä viestiä? Tai ovat valmiita ostamaan urheilijoiden mainostamaa tuotetta?

Urheilijoiden puolesta toivon, että tarpeeksi moni.



Blogi on mielestäni kaikkien alustojen kuningas! Se mittaa mielestäni parhaiten sen, kuinka moni on oikeasti kiinnostunut sinun touhustasi. Seuraajan pitää nimittäin poistua IG torin hälinästä ja siirtyy rauhalliselle sivukujalle seuraamaan ainoastaan sinun päivitystäsi.

Podcast ja YouTube ovat myös hyviä julkaisutapoja omalle tarinallesi, mutta blogin lukeminen on raskaampaa. Siksi tilastossa näkyvä lukija lienee oikeasti kiinnostunut urheilijasta eikä toisinpäin.

Instagramissahan se on urheilija, joka menee lukijan luo kaataen omaa viestiään hänen niskaansa. Jotkut sitten katsoo / lukee / kuuntelee, mutta suurinta osaa ei tosiaan voisi vähempää kiinnostaa.

Valittamisesta huolimatta olen toki sitä mieltä, että Instagramissa kannattaisi olla. Ja tiktokissa. Ja myös sillä seuraavalla alustalla, joka nousee suosioon tulevan viiden vuoden aikana.

Parhaimmat SoMe-urheilijat tienaavat sillä nimittäin elantonsa ja se antaa hyvät lähtökohdat urheilemiseen. Vastaavan palkkatyön löytäminen voi olla hankalaa. Mutta meidän pitäisi myös olla kiinnostavia IG hälinän ulkopuolella, jos esimerkiksi joskus halutaan, että yleisurheilu voisi myydä vaikka rempatun Olympiastadionin loppuun.

Olemmeko tällä hetkellä niin kiinnostavia? Riittääkö pelkkä muutaman tuhannen tykkääjän IG suosio saamaan ihmisiä oikeasti liikkeelle ja ostamaan pääsylippuja?

Toivottavasti riittää, mutta en olisi niin varma…

Eteenpäin!

P.S. Seuratkaa minua Instagramissa @f_froberg ! 

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Ajatuksia kaudesta 2021!

 Meikäläisen kausi 2021 on nyt virallisesti ohi!

Päätin jo alkukesästä, että kauteni päättyy Rovaniemelle Tour de Hammer päätösosakilpailussa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli toki tarkoitus kilpailla Rovaniemellä, mutta KalevanKisojen jälkeen kauden pitkittäminen kahdella viikolla ei enää tuntunut fiksulta. Oli kuitenkin mukava viikonloppu turistina ja pääsi seuraamaan kovatasoista moukarinheittoa täydellisessä kelissä. Moukariporukan kanssa hengailu on muutenkin aina mukavaa ja yhteisellä illallisella ja yhdistyksen vuosikokouksella funtsittiin suuntaa, miten lajia voisi ajaa eteenpäin tulevanakin vuonna.

Nyt onkin sitten yhteenvedon paikka!

Oma kauteni herättää itsessäni aika ristiriitaisia fiiliksiä. Kausi oli rikkonainen, enkä saavuttanut ensimmäistäkään tavoitetta. Olen kuitenkin näin 26 vuoden kypsässä iässä väkisin pakottanut itseäni etsimään positiivisia asioita omasta tekemisestäni, joten aloitetaan vaikka niistä.

Positiivisinta harjoituspuolella oli, että tein treeniennätyksen peräti kolmella välineellä (7 kg, 8 kg sekä lyhytvartinen 9 kg). Näistä eniten tyydytti seiskalla heitetty 63,10 m, koska edellinen treeni PB (62,50m) oli vuodelta 2017. Punttisalilla tein myös pari ennätystä ja muissa liikkeissä saavutin vanhan huipputasoni.

Kilpailumielessä ainut positiivinen asia oli sitten lupaava kauden avaus Kankaanpäässä (64,36m) ja pari vuotta laskussa olleen SB käyrän kääntäminen takaisin ylöspäin. Tämä olikin sitten kauden ainut hyvä asia. Jatkuva sairastelu ja epämääräiset kolotukset vei terän niistä kisoista mihin osallistuin ja jouduin myös jättämään peräti neljä kilpailua välistä, koska en vaan ollut kilpailukunnossa.

On kuitenkin mielenkiintoista huomata, kuinka lähelle pääsin omaa ennätyskuntoani, vaikka kausi ei periaatteessa onnistunut ollenkaan. Helmikuussa alkanut 1,5 kk pitkä mystinen sairastelu kruunattiin kahdella huonosti ajoitetulla flunssapätkällä kesällä. Sen lisäksi selkä ja kylki haittasi tekniikkaa melkoisesti ja golf kyynärpää johti siihen, että jouduin soveltaa kuntosaliharjoittelua turhankin rajusti.

Tämä kaikki antaa uskoa ja motivaatiota jatkoon, että jos näin rikkonaisella touhulla pystyy heittämään 63 – 64 metriä, niin olisiko sittenkin mahdollista nostaa omaa tasoa reilusti, jos joskus vielä oppisin, miten voisin pitää itseäni terveenä ja tarpeeksi ehjänä?!

En tiedä, mutta ajattelin ainakin vielä kokeilla.


Moukarinheitto ja urheilu ei välttämättä ikinä ole ollut näin hauskaa! Lajin yhteisöllisyys ja jonkinlainen henkinen kypsyminen (joka varmasti on vielä pahasti kesken) on johtanut siihen, että osaan nauttia enemmän itse tekemisestä sekä harjoittelussa, että kilpailuissa, enkä vaan tuijota tuloksia.

En sitten tiedä, jos tämä on merkki luovuttamisesta, tai resepti menestykseen, mutta sen näkee sitten tulevina vuosina. Olisi toki ihan kivaa, jos urheilu myös olisi tuloksellisesti mukasvaa useammin, kuin kerran kolmessa vuodessa... Edellisestä kunnon onnistumisen kokemuksesta alkaa olemaan vähän turhankin pitkä aika...

Nyt vietän hetken ylimenokautta, ja sitten käännän katseet kohti kesää 2022!

Eteenpäin!

 

 ---

KIITOS YHTEISTYÖKUMPPANEILLE KAUDESTA 2021!


Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi

Maatalouskoneita huoltava: Traktorkliniken 

Kolarikorjaamo: OY Auto Ljungqvist AB
 

--

lauantai 4. syyskuuta 2021

Kaikkien aikojen farssi!

 Kävin reilu viikko sitten heittämässä moukaria Kalevan Kisojen karsinnassa. Turistin näkökulmasta viikonloppu Tampereella oli ihan mukava, mutta urheilullisesti suoritukseni oli sitten ikävä kyllä kaikkien aikojen farssi…

Lopputuloksena oli 15. sija tuloksella 57,10 m. Kun sääntöjen mukaan kymmenen parasta pääsee loppukilpailuun, niin kohtaloni oli karsiutuminen. Loppukilpailuun vaadittiin tulos 61,21 m. Tällä kaudella olen heittänyt sitä pidemmälle 7/8 kisoista ennen Tamperetta, mutta H-hetkellä en enää siihen pystynyt. 

Urani heikoin karsinta sijoituksellisesti, tuloksellisesti ja terveydellisesti. En oikein osaa olla tyytyväinen.

Liikunnan riemua... (Kuva: @trackpic - Olavi Kaljunen)
  

Kilpaurheilu on yksinkertainen harrastus. Onnistuaksesi kauden pääkilpailussa sinun pitää tehdä kaksi asiaa:

  - Harjoitella niin hyvin, että olet riittävän hyvä urheilija

  - Urheilla suorituskykysi ylärajoissa itse kilpailussa

Näitä kahta, kun toteuttaa, niin lopputulos on yleensä hyvä. Itse en onnistunut kummassakaan…

Valmistautuminen kisoihin ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Lapinlahden Motonet GP kisojen (17.7) jälkeen suunnitelmani oli vetää 2-3 viikon harjoitusjakso, heittää kaksi valmistavaa kilpailua, jonka jälkeen herkistelisin kuntoa kohti Kalevan Kisoja.

Toteutin suunnitelman niin, että ensin hommasin viikon pituisen selkäkrampin koko kesän vaivanneeseen kylkeen. Tämän jälkeen olin vajaat kaksi viikkoa flunssassa, jonka seurauksena kylki veti vielä enemmän jumiin. Tässä kohtaa alkoi jo olemaan vähän kiire…

Jouduin jättämään kummatkin valmistavat kilpailut väliin ja ensimmäisessä flunssan jälkeisessä treenissä seiska lensi 54 metriä. Sain kuitenkin treenikunnon yli 60 metriin kolme päivää ennen Kalevan kisoja, mutta seuraavana päivänä meninkin kramppaamaan selän uudelleen punttisalilla…

Kisapäivään mennessä selkä oli onneksi rauhoittunut, vaikka se olikin jäykkä. Aamun verkassa innostuin kuitenkin vähän liikaa ja herätin krampin uudestaan. Oli siis lähdettävä kisaan tuoreella krampilla.

Kipujen kanssa urheileminen ei ole minulle uusi asia, koska selkähän on ollut kroonisesti kipeä vuodesta 2013 lähtien. Tämä oli kuitenkin muistaakseni ensimmäinen kerta, kun yritin heittää kisaa tuoreella selkäkrampilla, enkä oikein osannut käsitellä sitä tilannetta. Tekniikka hajosi ja rentous puuttui. Liiallinen ylävartalon jännittäminen vei lopulliset tehot jaloista.

 

Meikäläisen kuudet karsinnat ja miten minulla on mennyt suhteessa karsintarajaan ja SB-tulokseen.

Huonon tuloksen hetkellä on kauhea tarve selitellä mikä meni pieleen. Isommassa kuvassa on kuitenkin todettava, että suoritukseni Kalevan Kisoissa ovat olleet tasaisessa laskussa vuodesta 2017 lähtien, kuten ylhäältä näette. Kauden parhaan tuloksen osalta onnistuin onneksi kääntämään trendiä, mutta kauden tärkeimmällä hetkellä syöksy vaan jyrkkeni.

Lopetin kauden Tampereella ja ylimenokausi on jo menossa. Nyt on hyvä hetki funtsia, mitä voisi tehdä ensi kaudella paremmin.

Selkäkramppien välttäminen lienee yksi kehityksen kohde.

Pidemmälle heittäminen lienee toinen!

Muitakin varmaan löytyy.

Eteenpäin!

 ---

YHTEISTYÖSSÄ:


Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi

Maatalouskoneita huoltava: Traktorkliniken 

Kolarikorjaamo: OY Auto Ljungqvist AB
 

--