Taitaa olla syksy. Ainakin kalenterin mukaan pitäisi olla.
Pakkohan minun on uskoa. Syksyn tulo tarkoittaa sitä että kausi on
paketissa. Tai kausihan on ollut paketissa jo monta viikkoa, ja seuraava
harjoituskausi on jo alkanut. Mutta nyt tuntuu siltä että olisi sopiva hetki
vähän kerrata miten kausi meni (tai miten se ei mennyt…).
Kuluneesta kaudestahan ei pitänyt tulla yhtään mitään. Lähdin
kauteen sillä ajatuksella että olin huono (loukkaantumisten vuoksi), ja siksi
en tulisi pärjäämään. Tämä toteamus oli minulle todella tärkeä. Kesä olisi
voinut olla todella synkkä, mutta kun hyväksyin realiteetit heti alkuun,
onnistuin nauttimaan myös huonoista tuloksista, kunhan kehitystä näkyi! Jo se
et sain osallistua kilpailuihin oli ilonaihe. Olihan siinä myös haluja heittää
pitkälle, mutta se ei nyt toteutunut, ensi kesänä sitten.. Kauden ainoa ”virallinen”
tavoitehan oli että pysyisin ehjänä ja että voisin aloittaa syksyn harjoittelut
ongelmitta kauden jälkeen.
Tuloksellisesti kausi oli nousujohteinen! Kilpailin 11
kertaa ja niistä heitin ennätykseni yhdeksässä kilpailussa. Pikkasen harmittaa
että en ymmärtänyt hankkia kunnon ennätysbonus-sopimusta jonkun kivan firman
kanssa ennen kautta. Olisin rikas! Nyt en valitettavasti ole. Virheistään
oppii!
Suurin menestys tällä kaudella oli se et. tai no.. Enhän
minä kokenut mitään menestystä tällä kaudella. Mutta ei haittaa. Se antaa vaan
lisäpotkua tulevia vuosia varten! Suurimmat harmitukset (tai pettymykset)
olivat SM-kisat ja se että en ylittänyt A-luokan tulosta (Kalevan Kisa-raja)
miesten moukarilla. SM-kisat harmittavat koska en pystynyt ottamaan mitalia
huonotasoisessa kilpailussa ja tulos miesten moukarilla harmittaa muuten vain.
Eihän sillä ole paljon merkitystä jos heität parikymmentä senttiä rajan alle
tai yli. Enhän minä olisi tehnyt yhtään mitään Kalevan Kisoissa minun
tulostasollani. Tai, olisin kokenut kisaturistina olemista, mutta se ei
kiinnosta minua pätkääkään. Jos osallistun näin suuriin kilpailuihin, haluan
oikeasti kilpailla sijoituksista, enkä vaan osallistua!
Kausi tilastollisesti:
- SB: 64,52m 6kg moukarilla ja 56,76m 7,26kg moukarilla
- 19v Suomen tilasto: 6. (Ero kärkeen: 10,29m)
- 19v Maailman tilasto: 78. (Ero kärkeen: 20,19m)
- Miesten Suomen tilasto: 29. (Ero kärkeen: 20,81m)
Tilastot kertovat että olen kaukana huipputuloksista. Mutta
onneksi minä voin kehittyä ja maailman-/Suomenkärki pysynee samana. Tuskinpa
kukaan kuitenkaan heitä paljon yli 86,74m lähitulevaisuudessa. 20m on ihan
saakelin suuri ero. Mutta sitä eroa pitää vaan metri metriltä kuroa kiinni.
Uskon että pystyn siihen. Muuten en jaksaisi edes kokeilla! Moukarinheitto on
pitkäjänteistä puuhaa. Pitää olla kärsivällinen. Siirryn ensi vuonna miesten
välineeseen, ja kestänee monta vuotta ennen kuin voimatasot ovat siinä missä
niitten pitääkin. Kärsivällisyyttä!
Kuten kerroin tekstin alussa, harjoittelu seuraavaa kautta varten
on alkanut. Ja valitettavasti pitää todeta että en ihan päässyt siihen ainoaan
tavoitteeseen mitä minulla oli ennen kautta. Halusin harjoitella täysin
oireettomasti. Se ei tule, valitettavasti toteutumaan. Minulla on ollut jo
reilun kuukauden verran ongelmia SI-nivelen kanssa (Sijaitsee alaselässä, käyttäkää Googlea jos haluatte tietää enemmän). Se onneksi ei estä minut
harjoittelemasta, vaan vähän hidastaa. Se on kivulias, joskus enemmän joskus
vähemmän. Mutta kunhan kuuntelen kehoani kunnolla, niin ei pitäisi olla
suurempia ongelmia.
Tuleva kausi tulee kuitenkin olemaan vähän rikkonainen.
Intti kutsuu tammikuussa, ja silloin harjoittelu ehkä tullee kärsimään. Tulen
kuitenkin tekemään kaiken niin että armeijasta ei olisi haittaa, pikemminkin
hyötyä. Tuskinpa onnistun siinä, mutta kunhan minimoin haitat niin voi olla
tyytyväinen!
Tavoitteet ensi kaudelle on kehittyä kaikilla osa-alueilla.
En ole asettanut muita tavoitteita kuin että perustaso seiskalla pitäisi olla
yli 60m. Jos joku heitto sattuisi lentämään vähän pidemmälle, niin en valita.
Työnteko jatkuu. Tulevana viikonloppuna lähden SFI-leirille Kuortaneelle ja
sieltä eteenpäin kohti kesää 2015.
