Kausiyhteenveto 2023: Farssista farssiin!

Kausi 2023 on paketissa ja on yhteenvedon paikka!

Lyhyt versio: Vituiksi meni!

Vähän pidempi versio jatkuu kuvan jälkeen.

Ylimenokausi

Olen uuden tilanteen edessä urheilijana. Oman urheilu-urani aikana olen enemmän tai vähemmän sössinyt kaikki kaudet vuodesta 2013 lähtien. Siitä huolimatta olen aina syksyn tullen löytänyt jonkun asian, jonka kuntoon laittamalla voisin onnistua tulevalla kaudella! Nyt 28-vuotiaana en sitä enää löydä. Tai en ole ainakaan vielä löytänyt.

Kulunutta kautta varten tein aika merkittäviä valintoja urheilun ehdolla ja olin vakuuttunut siitä, että niiden myötä voisin vihdoin kehittyä urheilijana. Muutin Mustasaareen, joka on ¼ vuorokauden ajomatkan päässä siitä paikasta missä haluaisin asua, mikäli en urheilisi. Valitsin työpaikan puhtaasti urheilun ehdolla (66 % työsopimus ja palkka) ja vaihdoin valmentajaa uusien ärsykkeiden toivossa useamman tasapaksun kauden jälkeen. Valmentajanvaihdoksen takia tuli myös muutettua heiton lähtöä aika radikaalisti.

Kausi 2023

Näiden valintojen lopputulos oli pisin heittoni viiteen vuoteen (tosin rajun myötätuulen voimalla), täysin penkin alle menneet Kalevan kisat ja viiden parhaan kisatuloksen keskiarvoni jäi lukemiin 62,14 m. Edellisvuosina viiden parhaan kilpailun keskiarvo on ollut seuraava:

2022: 62,75 m
2021: 62,98 m
2020: 61,65 m
2019: 62,83 m
2018: 64,11 m
2017: 64,28 m
2016: 60,98 m
2015: 56,97 m

Tällä kaudella tavoitteeni oli kehittyä ja lähestyä 70 metrin viivaa, mutta lopputuloksena oli uran toiseksi heikoin kausi kuuteen vuoteen. Viikon päästä olisi valmentajapalaveri missä tehdään lopullinen analyysi kaudesta. Jo ennen palaveria on kuitenkin selvää, että suurin syyllinen löytyy peilistä. En vieläkään osannut pitää pakkaa kasassa ja tuli jälleen kerran hankittua ongelmia väärinä ajankohtina…

Korona ennen talvi SM-kisoja, useamman viikon kipujakso kesän kynnyksellä, tekniikan sekoittaminen alkukesästä, heikosti ajoitettu pitkä automatka kaverin mökille joka kipeytti selän, iriitin saaminen parisen viikkoa ennen Kalevan kisoja ja sen seurauksena selän lopullinen kipeytyminen. Kaiken kruunasi sektorin ohi heittäminen kauden tärkeimmällä hetkellä ja kenties heikkotasoisin loppukausi ikinä. Kyllähän tässä pitää jälleen kerran nostaa käden pystyyn virheen merkiksi. Syyllinen kauden sössimiseen on minä itse.

Kyllähän tässä näillä kilometreillä pohtimaan, että miksi tämä urheilu on näin saakelin vaikeaa vuodesta toiseen. Joko minulla ei ole tarpeeksi älykkyyttä ja itsekuria tähän hommaan tai sitten oma lahjakkuuteni ei vaan riitä pidempiin kaariin. Etenkin loppukaudesta, kun moukari melkein tippui omille varpaille, niin alkoi oikeasti miettimään, että enkö oikeasti pysty parempaan. Ulkopuolisen on ehkä vaikea uskoa, että teen tätä tosissaan, kun tulokset ovat heikompaa kansallista tasoa ja kehitys menee taaksepäin…

Nyt on kuitenkin aika jättää edellisen kesän murheet ja keskittyä tulevan kauteen. Homma jatkuu aika lailla samalla kaavalla kuten viime kaudellakin. Vaikka lähes kaikki meni pieleen, niin pitää silti testata tätä rakennetta tosissaan ennen kuin annan periksi. Tulevankin kauden tavoitteeni on kehittyä ja lähestyä 70 metriä! Minulla ei tosiaan ole hajuakaan, miten voisin onnistua siinä, mutta aina kannattaa yrittää.

Suuret kiitokset vielä kauden 2023 yhteistyökumppaneille! Ilman heitä olisin ollut vielä köyhempi kansallisen tason moukaristi! Käykäähän tutustumassa heidän palveluihinsa, mikäli on tarvetta.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Syyllisen etsiminen!

 TIEDOTE! Seurani Sjundeå IF kerää rahaa toiminnalleen juoksemalla Kunniakierroksen ensi viikolla! Urheilijana pyrin kantamaan korteni kekoon tämän keräyksen osalta. Mikäli haluat tukea urheilua pienellä summalla, niin laita viestiä minulle esimerkiksi SoMessa. Seuramme kiittää! TIEDOTE PÄÄTTYY!

Kun silmäni otti kesällä osumaa iriitin muodossa, niin heittotekniikkani hajosi. Tai siis heittotekniikka alkoi menemään heikompaan suuntaan heti taudin alun jälkeen. Eli silmäni on syyllinen loppukauden surkeisiin tuloksiin! Vai onko?

Matka kohti Rovaniemeä on alkanut!

Kuuden yliopistossa vietetyn vuoden jälkeen olen oppinut kaikenlaista. Yksi näistä asioista on se, että korrelaatio ei ole kausaatio. Eli yksinkertaistettuna ei voi olla varma, että kahdella asialla on mitään yhteyttä toisiinsa, vaikka tietystä näkökulmasta katsottuna vaikuttaakin siltä. Yleisin esimerkki lienee se, että jäätelönsyönti ja hukkumiskuolevat kasvavat kesäisin, mutta jäätelöllä ei tästä huolimatta ole mitään vaikutusta hukkumisiin.

Urheilussa on tärkeää koko ajan pyrkiä erottelemaan korrelaation kausaatiosta. Minun olisi erittäin helppo väittää, että silmäni aiheutti loppukauden tekniikkavirheet. Näkökenttä vaikuttaa tasapainoon ja tasapaino tekniikkaan. Ja tekniikka hajosi heti silmäoireiden alettua.

Urheilijana en kuitenkaan uskalla tehdä näin yksinkertaisia johtopäätöksiä. Ensi kautta ajatellen pitää pohtia kaikki mahdolliset syyt läpi miksi homma meni vituiksi. Silmä on toki todennäköinen, mutta ei välttämättä ainut syy. Jos unohdan muiden syiden pohdinnan voi olla, että teen samaa virhettä tulevanakin vuonna, vaikka onnistunkin välttämään iriitin uusimisen!

Tour de Hammer pistetilanne

Vielä ei ole kuitenkaan suuren analyysin paikka, vaan pitää viedä tämä kausi päätökseen ensin. Rovaniemellä järjestettävä Tour de Hammerin päätösosakilpailu (Arctic Hammer) oli jo alkukaudesta isosti merkittynä kalenteriin. Kilpailullisesti merkki on toki haalistunut kesän aikana, mutta kavereiden kanssa hengailu kauden päättäjäisten merkeissä on aina mukavaa.

Alkukaudesta otin kolme vakuuttavaa top 8 sijaa ja sen perusteella tavoittelin vahvasti pistesijaa (top 8) ja rahapalkintoja tourin kokonaiskilpailussa. Kauden aikana asioita on kuitenkin tapahtunut ja olen tällä hetkellä aika kaukana tavoitteestani. Matemaattisesti tämä mahdollisuus on vieläkin olemassa, mutta varsin epätodennäköinen. Minun pitäisi Rovaniemellä saavuttaa vähintään 7 pistettä (sijoittua top 3), jotta voisin ohittaa Aaron Kankaan (joka ei osallistu Rovaniemen kilpailuun) pisteissä ja samalla Elmeri Eskola ei saa sijoittua viiden parhaan joukkoon.

Kolmen parhaan joukkoon sijoittuminen vaatisi noin 70 metrin kaarta, joka on reilun 50 metrin kunnossa olevalle heittäjälle yllättävänkin haastavaa. Eipäs kuitenkaan vielä heitetä kirvestä kaivoon, koska ainahan voi tulla trombi juuri oman heiton aikana, joka vie moukarini 20 metriä normaalia pidemmälle…

Arctic Hammer heitetään tänä vuonna Jussi Syväniemen muistoksi. Mies ei valitettavasti kerennyt näkemään kolmatta tapahtumaa hänen perustamalleen ja järjestämälleen kilpailuviikonlopulle. Aika näyttää miten hommat jatkuvat tulevina vuosina, kun tapahtuman priimus moottori on poissa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kadonneen tekniikan etsintä (jatkuu edelleen)!

Kausi 2023 on (vihdoinkin) lähestymässä loppuaan. Kuntoni romahti Kalevan Kisoihin ja sen jälkeen syöksikierre on vaan jatkunut. Kaiken kukkuraksi onnistuin hankkimaan itselleni jonkinlaisen puolittaisen flunssan palattuani töihin parisen viikkoa sitten.

Periaatteessa tekisi mieli lopettaa kausi tähän paikkaan, mutta kauden päätöstapahtuma Rovianiemellä 9.9 houkuttelee jatkamaan vielä reilun viikon. Hotellikin on jo varattu, joten eihän minulla ole edes varaa jäädä kotiin.

Kävin reilu viikko sitten kilpailemassa Töysässä ja tulos oli surkea 57,49 metriä. Suuremman katastrofin ainekset olivat kuitenkin ilmassa, kun lämmittelyheitoissa en edes saanut 50 metriä rikki ja ensimmäisessä treeniheitossa meinasin jopa kaatua koska tuntuma on niin sekaisin. Yleensä heittelen noin 60 metriä lämpässä, joten johonkin se kymmenisen metriä on kadonnut.

Töysän jälkeen oli pakko pitää taukoa, koska tauti jylläsi kropassa, mutta toissa päivänä kävin heittämässä treenin missä viimeisellä heitollani onnistuin ylittämään sen 50 metriä, kun laitoin kaiken peliin. Eli treenitasostakin puuttuu 7 – 10 metriä normaalista. Näistä lähtökohdista pitäisi sitten heittää vielä kaksi kilpailua.

On mielenkiintoista, että olen harjoitellut moukarinheittoa vuodesta 2005 lähtien ja tällä hetkellä en rehellisesti muista miten tuon rautapallon kanssa pitäisi pyöriä. Kaikki ajoitukset ovat pielessä, tekeminen on jäykkää ja jos vähän yrittää heittää kunnollisemmin niin meinaa kompastua omiin jalkoihin. Fyysisesti en ole mitenkään huippukunnossa, mutta kyllähän se 60 metriä pitäisi mennä, kunhan vaan muistelisi miten palloon saadaan vauhtia.

Kilpailen siis seuraavan kerran sunnuntaina Maalahdessa ja reilun viikon päästä Rovaniemellä kauden viimeisessä Tour de Hammer osakilpailussa. Olisi ihan älyttömän kova juttu löytää heitto uudelleen ja saada umpisolmu auki näin lyhyessä ajassa. Vaikka kaikki kauden tavoitteet ovat jo epäonnistuneet, niin totaalisen nöyryytyksen välttäminen loppukaudesta olisi tässä kohtaa henkinen voitto.

Rovaniemen jälkeen alkaakin sitten ylimenokausi.

Ei päivääkään liian aikaisin!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Häviämisen anatomia!

Kalevan kisoista on jo yli viikko ja on analyysin paikka. En halunnut kirjoittaa tätä blogia heti kisojen jälkeen, koska siitä olisi tullut aivan liian negatiivinen. Olen ymmärtänyt, että kaikista suorituksista kannattaa etsiä hyviäkin puolia, joiden avulla on helpompi mennä eteenpäin paremmalla mielellä!

Tässä minä onnistuin:

-Onnistuin varaamaan junaliput ja hotellin kisapaikkakunnalle!

-Muistin tehdä osallistumisvarmistuksen!

-Löysin Lahden stadionin ja saavuin sinne ajoissa ennen karsintaa!

Siinäpä ne onnistumiset sitten olivatkin… Näiden lisäksi taisi tulla muutama epäonnistuminenkin…

Kokonaisuudessaan olen älyttömän pettynyt siihen kuinka surkeasti urheilin tämän vuoden Kalevan Kisoissa. Näin kokeneena moukaristina pitää pystyä parempaan, mutta en vissiin tällä(kään) kertaa siihen pystynyt. Karsinnasta tuli yllättävän heikkotasoinen, kun useammalla heittäjällä oli ongelmia ja lopuksi olin karsinnan viimeinen heittäjä ja loppukilpailupaikka oli tarjolla heittämällä 61,13 m. Olin todella itsevarma astuessani rinkiin, koska tiesin heittäväni vaadittavan tuloksen. Olen hyvä kilpailija ja olen yleensä venynyt karsinnoissa!

Tällä itsevarmuudella pääsin sitten aitiopaikalta seuraamaan, kun meikän viimeinen karsintaheitto lensi kauniisti sektorin ohi ja meikäläisen tämän vuoden Kalevan Kisat projekti meni vituiksi… Moukarinheitto on kiva harrastus!

Karsinnan tulokset

Tämän vuoden epäonnistuminen johtuu oman analyysini mukaan kolmesta täysin penkin alle menneestä suorituksesta: Talviharjoittelu, kisoihin valmistava jakso ja itse kisasuorittaminen karsinnassa. Eli kokonaisuudessaan voi todeta, että kaikki on tänä vuonna mennyt huonosti.

Talviharjoittelu:

Kenties suurin ongelma tänä kesänä on ollut se, että olen ollut liian huono. Perustaso on kaukana siitä mitä sen pitäisi olla, ja missä se on ollut parhaimmillaan. Esimerkiksi kaudella 2017 heitin 58 kertaa yli 61,13 m 102 kisaheitolla (57 %) ja myös kaudella 2018 yli puolet heitoista lensi kyseistä mittaa pidemmälle (35 / 67 = 52 %). Tällä kaudella olen ylittänyt 61,13 m ainoastaan yhdeksän kertaa (39 kisaheittoa = 23 %).

Tämä on siis yksi urani heikoimmista kausista. Ainoastaan 2015, 2016 ja 2020 olen urheillut vielä heikommin yleisessä sarjassa ja näistä kaksi ensimmäistä johtuu siitä, että en vielä silloin ollut edes noussut aikuisten tasolle. Eli talviharjoittelu on mennyt täysin pieleen, vaikka lähdin tähän kauteen suurin odotuksin uuden valmentajan kanssa. Syksyllä pitää pohtia jos voi laittaa tämä katastrofi pelkästään terveysmurheiden piikkiin, vai jos ollaan tehty jotain virheitä harjoittelussa. Mittanauha kertoo vaan lopputuloksen, mutta ei syitä…

Kisoihin valmistava jakso:

Jälkiviisaana pitää myöntää, että valmistavakin jakso meni täysin vihkoon. Yleensä saan kunnon nousemaan pääkilpailuun, mutta tänä vuonna en siihen pystynyt. Jouduin jättämään kaksi viimeistä kilpailua väliin (ensimmäinen selkävaivojen ja toisen Iriitin takia), mikä johti liian pitkään kilpailutaukoon. Kymmenisen päivää ennen pääkilpailua diagnosoitu iriitti vahvisti varovaisuutta entisestään, koska en halunnut ottaa riskiä silmän kanssa. Samaan syssyyn menetin otteen selästäni (joka vaatii jatkuvaa hoivaa), kun keskityin liian paljon silmän vointiin… Periaatteessa onnistuin parsimaan itseäni kuntoon karsintaan mennessä, mutta kovien heittojen tuntuma oli kadoksissa…

Kisasuorittaminen:

Heikosta kunnosta ja viimeistelystä huolimatta olisi joka tapauksessa pitänyt urheilla paremmin paikan päällä! Olen Kalevan kisat urani aikana heittänyt lähes puolet karsintaheitoistani yli 61,13 m millä tosiaan olisi päässyt tämän vuoden loppukilpailuun. En kuitenkaan saanut heittoja pysymään sektorissa. Yksi lämppäheitto ja kaksi kisaheittoa karkasi liian paljon vasemmalle. Kyllähän karsinnan jälkeen sain kuulla (perinteiseen tyyliin), että heiton mitta luultavasti olisi riittänyt, mutta eihän kukaan mittaile noin vinoja heittoja…

---

Oma kausi jatkuu vielä muutaman kilpailun verran ja seuraava koitos on tällä viikolla Teuvalla. Olisi kiva heittää vielä muutama kohtalainen heitto ennen ylimenokautta. Kausi päättyy 9.9 Rovaniemelle Tour de Hammer päätösosakilpailuun mistä yllättäen tulikin varsin ikävä tapahtuma. Kilpailujen järjestäjä Jussi Syväniemi (38 v) nimittäin menehtyi yllättäen muutama päivä sitten. Noin suurella moukarisydämmellä varustettuja henkilöitä ei liikaa tästä maailmasta löydy! Lähdetään siis moukariporukalla Rovaniemelle kunnioittamaan Jussin muistoa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Klevan Kisat 2023 - ennakko!

 Viimeinen treeni on tehty ja kauden pääkilpailu on ovella! Tämän päivän tavoitteena on saada itseäni siirrettyä pohjanmaalta Lahteen menemättä rikki. Mikäli onnistun tässä, niin tulen huomenna osallistumaan Kalevan Kisojen moukarinheiton karsintaan jo kahdeksatta kertaa urallani!

Karsinta heitetään perjantaina kello 14:50 Lahden yleisurheilustadionilla ja loppukilpailu samasta ringistä lauantaina kello 19:05!

Edellisessä tekstissä kerroin minun tuoreesta silmäsairaudestani ja voin ilokseni todeta sen olevan hallinnassa. Tulehdushan on vielä päällä ja näkö sumea, mutta onneksi pystyn osallistumaan kauden tärkeimpään kisaan kahdella silmällä. Edellisessä tekstissä toivon myös, että toinen jalkani heräisi takaisin henkiin pienen kipuilun jälkeen ja tämän lopullinen kohtalo selviää perjantaina. Tällä hetkellä olen kuitenkin positiivinen sen suhteen, että tulen kävelemään omin jaloin kisapaikalle ja heittäminenki onnistuu.

Ikävä kyllä vaikuttaa siis siltä, että kaikki hyvät selitykset epäonnistumiselle ovat kadonneet, joten kai se on vain pakko heittää hyvin huomenna. Lähtökohta karsintaan on saman kaltainen kuten edellisinäkin vuosina. Oma perustasoni ei valitettavasti tälläkään kaudella riitä jatkoon, mikäli kaikki muut heittäjät onnistuvat. Tällä hetkellä majailen tilastossa sijalla 11, kun kymmenen parasta pääsee jatkoon.

Osallistujat

Karsinta on kuitenkin yllättävän monelle varsin jännittävä spektaakkeli, joten yhteinen SB pommitus lienee varsin epätodennäköistä. Jatkoon pääsee heittämällä 67 metriä, tai olemalla kymmenen parhaan joukossa. Tämän vuoden raja on asetettu normaalia korkeammalle ja luulen sen johtavan pitkään karsintaan. Keli pistää myös oman lusikkansa soppaan sateenuhalla. Parasta olisi, mikäli sataisi tasaisesti koko karsinnan ajan tai olisi täysin kuivaa. Vaihteleva olosuhde on myrkkyä moukaristille.

Viime vuosina lopullinen karsintaraja on asettunut 61 – 62 metrin väliin. Uskon tämän vuoden rajan olevan astetta korkeampi jossain 63,50 m nurkilla. Toki mikäli parisen heittäjää sulaa Lahden mäkimontun juurella, niin ollaankin viime vuosien tasolla, tai jos kaikki ovat liekeissä, niin haastetaan kaikkien aikojen karsintaa.

Oikeassa sarakkeessa näkyy millä tuloksella on päässyt jatkoon viime vuosina!

Itse ajattelin siis napata loppukilpailupaikan muutaman vuoden tauon jälkeen. Kalevan Kisat-loppukilpailu on todella siisti tapahtuma ja haluaisin kokea sen kolmatta kertaa urallani. Uskon olevani tarpeeksi hyvässä kunnossa tämän saavuttamiseksi, vaikka tämä ei mikään uskon asia olekaan.

Ajattelin heittää hyvin, ja sitten muut heittäjät saavat päättää monesko sillä tuloksella olen.

Mikäli haluat tulla paikan päälle katsomaan, niin löytyy vielä LIPPUJA!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Merirosvona mestaruuskisoihin!

 Minulla on toisinaan taipumuksena tehdä moukarinheitosta vähän turhankin hankalaa. Positiivisuuteen kallellaan oleva ihminen voisi kuitenkin luulla, että jossain vaiheessa olisin ottanut niin paljon oppia virheistäni, että tämä urheilu alkaisi sujumaan paremmin!

Tämä positivisti ei kuitenkaan ole ottanut huomioon kuinka hyvä minun kehoni on keksiä uusia vaivoja… Tämän vuoden erikoisuutena kehoni päätti pistää spontaanin silmäsairauden (iriitti) pyörimään pari viikkoa ennen kauden pääkilpailua.

En ole edes yllättynyt…

Iriitti oli minulle täysin uusi tuttavuus (ei vissiin kovin yleinen sairaus), koska aluksi luulin hankkineeni normaalin silmätulehduksen. Yleislääkärin antamista lääkkeistä huolimatta tilanne kuitenkin vaan paheni (silmä oli punainen, kyynelkanava oli jäänyt auki-asentoon ja kipu oli niin paha, että oli pakko pitää silmä kiinni), joten oli etsittävä kunnon silmälääkäri. Pohjanmaalla kaikki yksityisen puolen silmälääkärit ovat vissiin lomalla heinäkuussa, mutta onneksi julkiselle pääsi suhteellisen nopeasti (pienen väännön jälkeen).

Eli maanantaina pääsin silmälääkärille ja se oli heti selvä tapaus. Ihmetykseni oli melkoinen, kun kouraan iskettiin silmätippoja, joita piti käyttää kuuden viikon ajan ja ensimmäisen viikon aikana kerran tunnissa (joiden päälle tuli vielä kaksi muuta silmälääkettä). Normaali suomalainen kysyy yleensä, mikäli lääkkeen kanssa saa vetää alkoholia, mutta itse kysyin, että saako Iriitin kanssa heittää moukaria.

Pienestä hämmennyksestä huolimatta silmälääkäri ei laittanut moukarikieltoa. Tämä oli helpotus, koska maanantainahan oli ainoastaan 11 päivää aikaa Kalevan kisoihin! Riemu oli kuitenkin varsin lyhytaikainen tajutessani, että yhdellä silmällähän ei voi heittää moukaria… Lajissa ympäristön havainnointi tukee tasapainoa ja ajoituksia ja yhdellä silmällä tämä ei onnistu.

Maanantaina vasen silmä oli vielä niin kipeä ja valonarka, että oli pakko käyttää silmälappua. Onneksi pahimmat oireet helpottivat muutamissa päivissä, ja loppuviikosta pystyin jopa käyttämään molempia silmiä. Vasen on toki vieläkin ärtynyt ja punainen (eikä pupilli toimi vielä normaalisti), mutta moukarinheitto onnistuu aurinkolaseilla.

Tai siis onnistuu melkein… Tätä tekstiä kirjoittaessa tasapainoni on vieläkin niin sekaisin, että heittotuntuma on kaukana normaalista. Kauden pääkilpailuun on kuusi päivää enkä edes tiedä, jos pystyn heittämään täysillä. Kaiken kukkuraksi onnistuin ärsyttämään selkää aika pahaan kuntoon, kun otin yhden itsesäälipäivän liikaa diagnoosia odotellessa ja olin liian passiivinen. Eli tällä hetkellä minulla on vasen silmä ja oikea jalka/lantio pelistä pois, mutta muuten on kaikki hyvin!

Juuri tällaiset hetket tekevät urheilusta mielenkiintoisen! Minulla ei tosiaan tällä hetkellä ole hajuakaan, miten minun pitäisi parhaalla tavalla valmistautua kauden päätapahtumaa varten jonka eteen olen tehnyt töitä koko vuoden. Toisaalta jos onnistun menemään karsinnasta jatkoon näistä lähtökohdista, niin on kyllä melkoinen voittajan olo! Kyllähän minua rehellisesti sanottuna myös vituttaa (ja vähän pelottaa terveyden puolesta), mutta se kai kuuluu asiaan.

Kaikilla urheilijoilla on kuitenkin jatkuvia ongelmia ja murheita, mutta suurin osa ei vaan puhu niistä! Eli nämä minunkaan vaivani eivät ole mikään syy epäonnistumiselle. Pitää vaan reagoida tilanteeseen ja tehdä (lue: arvata) hyviä päätöksiä parhaimman mahdollisen lopputuloksen tavoittelussa.

Lopulta kiitos seisoo! Tai sitten ei.

Katsellaan.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Turku reagoi, mutta SFI:n vuosia jatkunut moukarisyrjintä jatkui silti!

 Edellisessä blogissani totesin, että Turku on nostanut moukarisyrjinnän uudelle tasolle. Osittain tämän myötä lähti yllättävänkin iso pyörä pyörimään ja lyhyessä ajassa kävi ilmi, että Turku ei ole tämän draaman ainut syyllinen!

Uhka ei aina tule ulkopuolelta, vaan tällä(kin) kertaa tuli todettua, että oma yleisurheilun sisälläkin on ikävän monta moukarisyrjinnän kannattajaa ja hyväksyjää.

Kisajärjestäjät ja ruotsinkielinen yleisurheiluliitto (SFI) epäonnistui kyllä tässä keississä pahemman kerran…

Aikuiset ovat (loppujen lopuksi) tervetulleita, mutta junnut eivät...

Aivan aluksi pitää mainita, että Turun kaupunki perui päätöstään moukarikiellosta ja tämän myötä yleisen sarjan kisat kilpaillaan yleisurheilukentällä (kuten pitääkin!). Olen kiitollinen kaupungin todella nopeasta reagoinnista todella lyhyessä ajassa. Nuorten sarjat heittävät kuitenkin oman kilpailunsa syrjäisellä sivukentällä…

Nopea reagointi on kuitenkin varsin ihmeellinen, koska minulle tosiaan vannottiin (sekä kisajärjestäjän, että SFI:n suunnalta), että Turun kaupunki on todella tiukka asian suhteen, eikä asialle voi enää tehdä mitään. Tästä huolimatta kaikki muuttui yhden blogin (ja moukariperheen vahvan tulituen) ansiosta!

Kyllähän tässä vaikuttaa vahvasti siltä, että SFI oli vaan onnellinen, kun sai häätää meitä moukaristeja pois kentältä kaupunkia syyttäen. Tai ainakaan ei ole ollut minkäänlaista yritystä taistella kaupunkia vastaan. Turun liikuntapäällikkö esimerkiksi ei ollut (omien sanojensa mukaan) tietoinen siitä, että sääntöjen mukaan aikuisten sarja pitää heittää kilpailunsa stadionilla! Tämä oli vissiin yksi syy miksi päätöstä oltiin valmiita arvioimaan uudelleen.

SFI on toki ennenkin harrastanut moukarisyrjintää nuorten sarjojen osalta. Kisoja laitetaan usein sivukentälle tiukkaan aikatauluun vedoten. Laji mahtuu kuitenkin todella helposti pääkentälle niinä vuosina, kun sivukenttää ei ole tarjolla… Tuoreimpana esimerkkinä viime vuoden mestaruuskisat Ahvenanmaalla!

Jos SFI ei halua olla syrjinnän kannattaja, niin kirjasivat sääntöihinsä sen, että myös nuorten sarjat pitää olla pääkentällä! Tämän vuoden härdellissä opittiin, että jopa tiukempi kaupunki tottelee sääntökirjaa…

On kuitenkin ollut todella kiva huomata, miten osa yleisurheiluväestä on moukarinheittäjien puolella. Yksittäisten urheilijoiden lisäksi Suomen moukarinheittäjät ry, Suomen yleisurheilijat ry ja jopa Suomen urheiluliiton puheenjohtaja Riikka Pakarinen ovat todenneet Turun kaupungin ja kisajärjestäjien toiminnan vääräksi. Toivottavasti kaupunki ottaa tästä opikseen ja antaa jatkossa yleisurheilijoiden käyttää yleisurheilustadionia ilman syrjintää (edes kilpailuissa!).

---

Oma kauteni jatkui erinomaisella tavalla viikonlopun moukarikarnevaaleilla. Kauden paras tulos parani yli 2,5 metriä ja 64,72 on pisin heittoni viiteen vuoteen! Olosuhteet olivat toki suotuisat ja myötätuuli antoi luultavasti vähän lisämetrejä tulokseen. Tasainen hyvä sarja kuitenkin osoitti, että homma on mennyt eteenpäin.

Kilpailu oli todella tiukka ja yleisö oli mahtavasti mukana kuten aina karnevaaleilla. Tästä syystä heittäjänä haluaa osallistua pääkilpailuun vuodesta toiseen.

Kilpailukausi jatkuu siis nyt sunnuntaina SFI-mestaruuskisoissa. Heinäkuu on todella tärkeä kuukausi, koska yleensä tulostasoni on sakannut tähän aikaan kesästä juhannusviikon kuntopiikin jälkeen. Tänä vuonna pyrin välttämään tämän ilmiön!

Kuun lopussa häämöttää nimittäin Kalevan Kisat ja siellä olisi tarkoitus heittää pitkälle!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café