Minulla on toisinaan taipumuksena tehdä moukarinheitosta vähän turhankin hankalaa. Positiivisuuteen kallellaan oleva ihminen voisi kuitenkin luulla, että jossain vaiheessa olisin ottanut niin paljon oppia virheistäni, että tämä urheilu alkaisi sujumaan paremmin!
Tämä positivisti ei kuitenkaan ole ottanut huomioon kuinka
hyvä minun kehoni on keksiä uusia vaivoja… Tämän vuoden erikoisuutena kehoni
päätti pistää spontaanin silmäsairauden (iriitti) pyörimään pari viikkoa
ennen kauden pääkilpailua.
En ole edes yllättynyt…
Iriitti oli minulle täysin uusi tuttavuus (ei vissiin kovin
yleinen sairaus), koska aluksi luulin hankkineeni normaalin silmätulehduksen. Yleislääkärin
antamista lääkkeistä huolimatta tilanne kuitenkin vaan paheni (silmä oli
punainen, kyynelkanava oli jäänyt auki-asentoon ja kipu oli niin paha, että oli
pakko pitää silmä kiinni), joten oli etsittävä kunnon silmälääkäri.
Pohjanmaalla kaikki yksityisen puolen silmälääkärit ovat vissiin lomalla heinäkuussa,
mutta onneksi julkiselle pääsi suhteellisen nopeasti (pienen väännön jälkeen).
Eli maanantaina pääsin silmälääkärille ja se oli heti selvä
tapaus. Ihmetykseni oli melkoinen, kun kouraan iskettiin silmätippoja, joita
piti käyttää kuuden viikon ajan ja ensimmäisen viikon aikana kerran tunnissa
(joiden päälle tuli vielä kaksi muuta silmälääkettä). Normaali suomalainen
kysyy yleensä, mikäli lääkkeen kanssa saa vetää alkoholia, mutta itse kysyin,
että saako Iriitin kanssa heittää moukaria.
Pienestä hämmennyksestä huolimatta silmälääkäri ei laittanut
moukarikieltoa. Tämä oli helpotus, koska maanantainahan oli ainoastaan 11
päivää aikaa Kalevan kisoihin! Riemu oli kuitenkin varsin lyhytaikainen
tajutessani, että yhdellä silmällähän ei voi heittää moukaria… Lajissa
ympäristön havainnointi tukee tasapainoa ja ajoituksia ja yhdellä silmällä tämä
ei onnistu.
Maanantaina vasen silmä oli vielä niin kipeä ja valonarka,
että oli pakko käyttää silmälappua. Onneksi pahimmat oireet helpottivat
muutamissa päivissä, ja loppuviikosta pystyin jopa käyttämään molempia silmiä.
Vasen on toki vieläkin ärtynyt ja punainen (eikä pupilli toimi vielä
normaalisti), mutta moukarinheitto onnistuu aurinkolaseilla.
Tai siis onnistuu melkein… Tätä tekstiä kirjoittaessa
tasapainoni on vieläkin niin sekaisin, että heittotuntuma on kaukana
normaalista. Kauden pääkilpailuun on kuusi päivää enkä edes tiedä, jos pystyn
heittämään täysillä. Kaiken kukkuraksi onnistuin ärsyttämään selkää aika pahaan
kuntoon, kun otin yhden itsesäälipäivän liikaa diagnoosia odotellessa ja olin
liian passiivinen. Eli tällä hetkellä minulla on vasen silmä ja oikea
jalka/lantio pelistä pois, mutta muuten on kaikki hyvin!
Juuri tällaiset hetket tekevät urheilusta mielenkiintoisen!
Minulla ei tosiaan tällä hetkellä ole hajuakaan, miten minun pitäisi parhaalla
tavalla valmistautua kauden päätapahtumaa varten jonka eteen olen tehnyt töitä
koko vuoden. Toisaalta jos onnistun menemään karsinnasta jatkoon näistä
lähtökohdista, niin on kyllä melkoinen voittajan olo! Kyllähän minua
rehellisesti sanottuna myös vituttaa (ja vähän pelottaa terveyden puolesta),
mutta se kai kuuluu asiaan.
Kaikilla urheilijoilla on kuitenkin jatkuvia ongelmia ja
murheita, mutta suurin osa ei vaan puhu niistä! Eli nämä minunkaan vaivani
eivät ole mikään syy epäonnistumiselle. Pitää vaan reagoida tilanteeseen ja
tehdä (lue: arvata) hyviä päätöksiä parhaimman mahdollisen lopputuloksen
tavoittelussa.
Lopulta kiitos seisoo! Tai sitten ei.
Katsellaan.
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab
funraise.fi
Tim-Nordic Oy
Porkkalan Raivauspalvelu Oy
Köklax Tandläkare
Lill-Breds - Bärgård & Café
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti