maanantai 7. elokuuta 2023

Häviämisen anatomia!

Kalevan kisoista on jo yli viikko ja on analyysin paikka. En halunnut kirjoittaa tätä blogia heti kisojen jälkeen, koska siitä olisi tullut aivan liian negatiivinen. Olen ymmärtänyt, että kaikista suorituksista kannattaa etsiä hyviäkin puolia, joiden avulla on helpompi mennä eteenpäin paremmalla mielellä!

Tässä minä onnistuin:

-Onnistuin varaamaan junaliput ja hotellin kisapaikkakunnalle!

-Muistin tehdä osallistumisvarmistuksen!

-Löysin Lahden stadionin ja saavuin sinne ajoissa ennen karsintaa!

Siinäpä ne onnistumiset sitten olivatkin… Näiden lisäksi taisi tulla muutama epäonnistuminenkin…


Kokonaisuudessaan olen älyttömän pettynyt siihen kuinka surkeasti urheilin tämän vuoden Kalevan Kisoissa. Näin kokeneena moukaristina pitää pystyä parempaan, mutta en vissiin tällä(kään) kertaa siihen pystynyt. Karsinnasta tuli yllättävän heikkotasoinen, kun useammalla heittäjällä oli ongelmia ja lopuksi olin karsinnan viimeinen heittäjä ja loppukilpailupaikka oli tarjolla heittämällä 61,13 m. Olin todella itsevarma astuessani rinkiin, koska tiesin heittäväni vaadittavan tuloksen. Olen hyvä kilpailija ja olen yleensä venynyt karsinnoissa!

Tällä itsevarmuudella pääsin sitten aitiopaikalta seuraamaan, kun meikän viimeinen karsintaheitto lensi kauniisti sektorin ohi ja meikäläisen tämän vuoden Kalevan Kisat projekti meni vituiksi… Moukarinheitto on kiva harrastus!


Karsinnan tulokset

Tämän vuoden epäonnistuminen johtuu oman analyysini mukaan kolmesta täysin penkin alle menneestä suorituksesta: Talviharjoittelu, kisoihin valmistava jakso ja itse kisasuorittaminen karsinnassa. Eli kokonaisuudessaan voi todeta, että kaikki on tänä vuonna mennyt huonosti.

Talviharjoittelu:

Kenties suurin ongelma tänä kesänä on ollut se, että olen ollut liian huono. Perustaso on kaukana siitä mitä sen pitäisi olla, ja missä se on ollut parhaimmillaan. Esimerkiksi kaudella 2017 heitin 58 kertaa yli 61,13 m 102 kisaheitolla (57 %) ja myös kaudella 2018 yli puolet heitoista lensi kyseistä mittaa pidemmälle (35 / 67 = 52 %). Tällä kaudella olen ylittänyt 61,13 m ainoastaan yhdeksän kertaa (39 kisaheittoa = 23 %).

Tämä on siis yksi urani heikoimmista kausista. Ainoastaan 2015, 2016 ja 2020 olen urheillut vielä heikommin yleisessä sarjassa ja näistä kaksi ensimmäistä johtuu siitä, että en vielä silloin ollut edes noussut aikuisten tasolle. Eli talviharjoittelu on mennyt täysin pieleen, vaikka lähdin tähän kauteen suurin odotuksin uuden valmentajan kanssa. Syksyllä pitää pohtia jos voi laittaa tämä katastrofi pelkästään terveysmurheiden piikkiin, vai jos ollaan tehty jotain virheitä harjoittelussa. Mittanauha kertoo vaan lopputuloksen, mutta ei syitä…

Kisoihin valmistava jakso:

Jälkiviisaana pitää myöntää, että valmistavakin jakso meni täysin vihkoon. Yleensä saan kunnon nousemaan pääkilpailuun, mutta tänä vuonna en siihen pystynyt. Jouduin jättämään kaksi viimeistä kilpailua väliin (ensimmäinen selkävaivojen ja toisen Iriitin takia), mikä johti liian pitkään kilpailutaukoon. Kymmenisen päivää ennen pääkilpailua diagnosoitu iriitti vahvisti varovaisuutta entisestään, koska en halunnut ottaa riskiä silmän kanssa. Samaan syssyyn menetin otteen selästäni (joka vaatii jatkuvaa hoivaa), kun keskityin liian paljon silmän vointiin… Periaatteessa onnistuin parsimaan itseäni kuntoon karsintaan mennessä, mutta kovien heittojen tuntuma oli kadoksissa…

Kisasuorittaminen:

Heikosta kunnosta ja viimeistelystä huolimatta olisi joka tapauksessa pitänyt urheilla paremmin paikan päällä! Olen Kalevan kisat urani aikana heittänyt lähes puolet karsintaheitoistani yli 61,13 m millä tosiaan olisi päässyt tämän vuoden loppukilpailuun. En kuitenkaan saanut heittoja pysymään sektorissa. Yksi lämppäheitto ja kaksi kisaheittoa karkasi liian paljon vasemmalle. Kyllähän karsinnan jälkeen sain kuulla (perinteiseen tyyliin), että heiton mitta luultavasti olisi riittänyt, mutta eihän kukaan mittaile noin vinoja heittoja…

---

Oma kausi jatkuu vielä muutaman kilpailun verran ja seuraava koitos on tällä viikolla Teuvalla. Olisi kiva heittää vielä muutama kohtalainen heitto ennen ylimenokautta. Kausi päättyy 9.9 Rovaniemelle Tour de Hammer päätösosakilpailuun mistä yllättäen tulikin varsin ikävä tapahtuma. Kilpailujen järjestäjä Jussi Syväniemi (38 v) nimittäin menehtyi yllättäen muutama päivä sitten. Noin suurella moukarisydämmellä varustettuja henkilöitä ei liikaa tästä maailmasta löydy! Lähdetään siis moukariporukalla Rovaniemelle kunnioittamaan Jussin muistoa!





Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti