36 tuntia liikuntaa viikossa!

 Huippu-urheilu vaatii kurinalaisuutta, määrätietoisuutta ja paljon töitä! Harjoittelun pitää olla laadukasta ja määrällisesti runsasta. Harva tavallinen tallaaja edes ymmärtää kuinka paljon työtä huipputulokset urheilussa vaativat!

Tässä tekstissä en kuitenkaan puhu huippu-urheilusta vaan harrastamisesta kansallisella tasolla. Kuinkakohan moni tietää paljonko työtä esimerkiksi vuosittainen karsiutuminen Kalevan kisojen karsinnassa vaatii?

Eli miten minä juuri  tällä hetkellä harjoittelen?

 

Tällä hetkellä rytmitän harjoittelua niin, että vedän kaksi normaalia viikkoa, jonka jälkeen pidän kevyen viikon. Kovia viikkoja ei ole, mutta tämä lienee enemmän valmentajan huumoria, eikä todellisuutta. Normaalin viikon lopussa ainakin tuntuu tältä.

Heittomääriä on syksystä asti hiljalleen lisätty ja punttisalilla sarjapituuksia lyhennetty. Myös levytangon päässä olevien levyjen painoa on pikkuhiljaa lisätty ja tällä hetkellä liikutaan aika lähellä omaa ennätystasoani punttihommissa.

Viime viikon harjoitusohjelma näytti seuraavanlaiselta, kun ohjelmassa oli normaali viikko:

Maanantai:

Heittoharjoitus

1 km hölkkä + aitakävelyt + liikkuvuus
25 heittoa (7, 8, 9 kg)
Aitahypyt
Kuulanheitot (7 kg) 10 pyt + 10 ae
Keskivartalo
1 km loppuverkka

Tiistai:

Heittoharjoitus

1 km hölkkä + koordinaatiot + liikkuvuus
Alkupyöritys ketjulla 3x10/suunta 30kg+
25 heittoa (7, 8, 6)
Paikaltaan heitto 10/suunta 12 kg (60 cm varsi)
Keskivartalo
1 km loppuverkka

Keskiviikko:

Puntti

Pyörä + liikkuvuus + hyppynaru
Lämppätempaus 3x5 (40 – 50 kg)
Rinnalleveto 6,5,4,3,2 (110 -> 120 kg)
Jalkakyykky 6,5,4,3,2 (130 -> 165 kg)
Lisäpainoleuka 4x5
Situps 4x10 15 kg

Torstai:

Palauttava 20 min pyörä + 20 min soutu

Perjantai:

Heittoharjoitus

1 km hölkkä + aitakävelyt + liikkuvuus
25 heittoa (7, 8, 9 kg)
Aitahypyt
Kuulanheitot 10 pyt + 10 ae
Keskivartalo
1 km loppuverkka

Lauantai:

Aamupäivä Heittoharjoitus

1 km hölkkä + koordinaatiot + liikkuvuus
Alkupyöritys ketjulla 3x10/suunta 30kg+
25 heittoa (7, 8, 6)
Paikaltaan heitto 10/suunta 12 kg (60 cm varsi)
1 km loppuverkka

Ilta Puntti

Pyörä + liikkuvuus + hyppynaru
Lämppätempaus 3x5 (40 – 50 kg)
Rinnalleveto 5x5 100 kg (terävästi)
Boksikyykky 5x5 (100 -> 180 kg)
Step-up (40 cm penkki) 4x5/jalka 50 kg
Vastaveto 5x5 80 kg
Supervatsa 3x10

Sunnuntai:

Lepo!!

Eli viikkoon mahtuu neljä heittoharjoitusta ja kaksi punttia. Määrä ei ole mitenkään älytön, mutta tähän hetkeen ihan sopiva minulle. Yksittäinen heitto ja punttitreenihän kestää reilut kolme tuntia, joten viikkotasolla vietän aikaa hallilla reilut 20 tuntia. Tähän päälle, kun ottaa 16 tuntia liikunnanopetusta, niin voinee todeta, että viikkotasolla liikuntaa tulee ihan tarpeeksi. 

Pitää toki huomauttaa, että moukarinheittäjän (tai ylipäätään teholajin) harjoittelu on harvinaisen laiska näky ja suurin osa noista 20 harjoitustunneista ovat tuolilla istumista... Tämän lisäksi pyrin töissä säästämään energiaa treenejä varten, joten toi 16 tuntiakaan ei ole kovin aktiivista aikaa. Välillä tulee toki sekä treeneissä, että töissä hiki!

Tavoitteenihan on, että en tulevana kesänä jäisi kalevan kisojen karsintaan, joten tämä ohjelma on toivottavasti sellainen millä voi jopa päästää loppukilpailuun. Mutta tämä teksti toimikoon hyvänä esimerkkinä siitä, paljonko kansallisen tason puuhastelija oikein harjoittelee.Jos sinua siis kiinnostaa kansallisen tason urheilu, niin siitä vaan harjoittelemaan 20 h viikossa muutaman vuoden ajan, niin pääset ehkä mukaan Kalevan kisoihin, jos lahjakkuus riittää!

Yleisesti ottaen omat treenit sujuvat ihan hyvin tällä hetkellä. Ainahan johonkin kolottaa, mutta silti pystyn harjoittelemaan paremmin, kuin koskaan tällä hetkellä. Järkeä käyttämällä ja pienellä tuurilla toivon tämän jatkuvan kesään asti, jotta voisin ehkä (vihdoin) parantaa omaa ennätystäni.

Eipä minulla muuta.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Lauri Markkanen vuoden urheilijaksi!

 Viime viikon urheilugaalassa pistettiin uunoja jakoon viime vuoden menestyneille urheilijoille. Gaalan tärkein palkinto oli ”vuoden jäsenmaksunsa maksaneiden urheilutoimittajien-liittoon kuuluvien urheilutoimittajien lempiurheilija kaudella 2022”! Kyseinen palkinto kulkee myös nimellä: Vuoden urheilija.

Äänestystä ennen ja myös sen jälkeen on käyty keskustelua siitä, että olisiko Lauri Markkanen pitänyt valita vuoden urheilijaksi Iivo Niskasen sijaan. Laurihan ”ei ole voittanut mitään”, mutta vasta argumenttina nostetaan yleensä lajin harrastajamäärä (450 miljoonaa).

Tämä argumentti ärsyttää minua, koska mielestäni harrastajamäärä on huono mittari lajin tasosta!

Tuleva vuoden urheilija?

Harrastajamäärien vertailu on siinä mielessä loogista, että mitä suurempi määrä ihmisiä tekee jotain, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä lajin pariin tulee lahjakkaita ihmisiä ja tämän seurauksena lajin taso nousee.

Lauri Markkanen on NBAn pistepörssin sijalla 17, eli hänen takanaan on 449 999 983 koripalloilijaa, joka tekee hänestä käytännössä urheilullisen ylijumalan eikä oikein kukaan pysty edes haastamaan hänen saavutustaan Suomessa. Tämä on mielestäni kuitenkin aika laiskaa ajattelua.

Otetaan esimerkiksi meikäläinen, joka on parhaimmillaan heittänyt moukaria 65 metriä. Oma vaikutukseni maailman kärjen tasoon on olematon, vaikka päivittäin yritän olla parempi moukaristi. Yhtä lailla oma päätökseni jatkaa tai lopettaa urani ei mielestäni vaikuta Wojciech Nowicki oman tason arvoon, vaikka tämä päätös vaikuttaisi lajimme harrastajamäärään. Mielestäni 82 m moukarikaari ei olisi yhtään kovempi suoritus, vaikka maailmassa olisi miljoona 65 metrin heittäjää.

Huippu-urheilussa saavutusten arvo pitäisi siis arvioida muilla mittareilla. Esimerkiksi Markkasen tapauksessa arvion ei pitäisi laskea kaikkia höntsääjiä, vaan ainoastaan lajin huippu-urheilijoita. Itse ottaisin seuraavat seikat huomioon:

-Kuinka moni on panostanut lajiin tosissaan vähintään 30-vuotiaaksi asti

-Kuinka moni näistä on panostanut lajiin hyvissä olosuhteissa ja valmennuksessa

-Kuinka moni näistä omaa lajiin sopivia geenejä (esim pituus, räjähtävyys yms)

-Kuinka moni näistä on onnistunut välttämään kohtalokkaita loukkeja

-Kuinka moni näistä omaa urheiluun vaadittavat elämänhallintataidot

Tämän seulan jälkeen jäljelle jäävien pelaajien määrä on paljon 450 miljoonaa pienempi, mutta minulla ei ole hajuakaan monestako pelaajasta puhutaan. Eikä minua oikein edes kiinnostakaan, koska kuten alussa totesin, niin pidän harrastajamäärien vertailua laiskana ajatteluna.

Itse vertailen eri lajien suorituksia sillä, kuinka hyvä urheilija on, suhteessa siihen, kuinka hyvä lajissa on mahdollista olla. Esimerkiksi Lauri Markkanen on NBA:n sijalla 17 heitettyään 24,6 pistettä per peli. Sarjan paras pelaaja Luca Doncic on heittänyt 33,8 pistetä / peli. Ollakseen lajinsa paras niin Laurin pitäisi heittää 10 pistettä enemmän / peli. Joukkuelajeissa toki joukkueen vire vaikuttaa yksittäisen pelaajan vireeseen. Laurihan ei esimerkiksi pelaa kärkijengissä, mikä totta kai nostaa suoritusten arvoa.

Mielestäni minun tapani vertailla eri urheilijoita on ihan ok (hyvää tapaa ei ole). Esimerkiksi omaa urheilullista tasoa arvioidessa oma maailmantilaston sijoitus (303.) ei sano yhtään mitään, jos vertaan muisih yleisurheilulajeihin, tai vaikka koripalloon, mutta prosentuaalinen ero maailman kärkeen sanoo edes jotain.

Paras olisi kuitenkin arvostaa kaikkia lajeja ja urheilijoita niin hyvin, kuin mahdollista ja keskittyä enimmäkseen omaan tekemiseen!

Ennustan, että mikäli yleisurheilun MM-kisoista ei tule ensi kesänä moukarikultaa, niin Lauri Markkanen valitaan ensi vuonna vuoden urheilijaksi, mikäli nykyinen vire säilyy! Saa ottaa talteen. 

Eipä minulla muuta.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Heikko ja hidas moukaristi!

 Viikonloppuna kävin Kuortaneella kauden toisella SFI leirillä. Harjoituskausi on sujunut suhteellisen hyvin (yhtä selkäkramppia lukuun ottamatta), joten oli heittoharjoittelun lisäksi mielenkiintoista tehdä testejä, missä pääsin mittaamaan nykyistä suorituskykyäni verrattuna syksyn ensimmäiseen SFI leiriin.

Testien tulos olikin sitten seuraava: Olen (vieläkin) heikko ja hidas (moukarinheittäjäksi), mutta kuitenkin vahvempi ja nopeampi syksyn tuloksiin verrattuna. Eli homma etenee (jonkinlaisessa) aikataulussa!

SUL moukarinheittokirjan ominaisuusnormisto

Suomen urheiluliitolla on oma ohjeellinen ominaisuusnormisto, joka kertoo millä tasolla tiettyjen testien tulokset pitäisi olla, jotta voi heittää moukaria tiettyyn mittaan. Normistohan perustuu keskiarvoihin, joten todellisuudessahan hajonta on suurta, mutta tulokset lienevät kuitenkin suuntaa antavia.

Testituloksia vertaillessa pitää kuitenkin ottaa huomioon, että suurin osa testeistä korreloivat varsin heikosti itse moukarinheiton kanssa ja paras moukarinheittäjän kunnon mittari lienee itse moukarinheitto. Testituloksetkin paranevat niitä tekemällä ja itse olen viime vuosina loukaantumisten takia testannut varsin vähän, joten olen siitäkin syystä aika huono joissain testeissä.

Selitykset sikseen ja tulokset pöytään!

Syksyn ja tammikuun testitulokset suhteessa ominaisuusnormistoon. Taulukossa näkee millä ominaisuuksilla "voi heittää" 65, 70 ja 75 metriä.

Kuten kuvasta huomaa, niin leirien välissä on tapahtunut positiivisia asioita sekä kuulaheitoissa, että 5-loikassa. Vauhditon pituus sen sijaan on vielä luvattoman heikolla tasolla, kun taas punttitulokset ovat varsin lähellä meikän omaa ennätystasoani.

Sinistä osaa katsoessa on mielenkiintoista todeta, että olen heittänyt moukaria päälle 65 metriä, vaikka en ole ikinä ollut lähelläkään ominaisuusnormiston ”vaatimuksia” kyseiselle tulokselle. Sitä pidemmät kaaret vaatisivat sitten vielä kovempia tuloksia. Olen joskus tulkinnut tilannetta silleen, että heittotekniikkani on ihan ok, kun heikoilla ominaisuuksillani olenkin heittänyt suhteellisen pitkälle.

Lista tarjoa penkkiurheilijalle suuntaa antavan kuvan siitä minkä tason urheilijoita kärkimoukarinheittäjämme ovat! Apina-aivoja käyttämällä luulisi, että näitä testituloksia parantamalla saisi myös moukarin lentämään pidemmälle! Ja näinhän se onkin! Ehkä… Joskus…

Olen esimerkiksi tämän päivän testitulosten perusteella parempi urheilija verrattuna kauteen 2018 jolloin heitin ennätykseni, mutta silti seiska ei ole (vielä) lentänyt pidemmälle. Tiedän myös urheilijoita kenen tulokset ovat parempia kuin omiani, mutta nämä eivät siitä huolimatta ole minua parempia. Jotkut urheilijat ovat myös heittänyt todella pitkälle, vaikka ominaisuudet eivät periaatteessa "pitäisi riittää" siihen.Urheilu on siis aina keskiarvotaulukkoja monimutkaisempaa. Fyysisten ominaisuuksien kehittäminen kannattaa kuitenkin (lähes) aina.

Harjoitukset jatkuvat kevyemmällä viikolla varsin hikisen joululoman jälkeen. Nyt tammikuussa lisätään heittomääriä suhteessa syksyyn. On kiva harjoitella, kun kroppa ottaa treeniä vastaan, eikä kolota koko ajan. Itseäni tuntien tämä vaihe ei kuitenkaan kestä kovin monta päivää, joten pitää nauttia näistä hetkistä!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

365 päivää!

 Tasan 365 päivää sitten elin viimeisiä päiviäni Jyväskylässä opiskelijana. Opinnot pakottivat minua vasten tahtoani muuttamaan Vaasaan suorittamaan päättöharkkaa ammatissa, josta en ollut kovin kiinnostunut. Opintotuki oli loppumassa viiden kuukauden sisään, eli moukarinheittoni rahoitus oli lähtemässä alta. Harkitsin itsekseni, jos moukarointia edes kannattaa jatkaa enää opintojen jälkeen!

Pakka oli niin sanotusti vähän levällään…

Vuodessa on tapahtunut paljon. Syksyllä alkanut työ jumppamaikkana on ollut todella mukavaa ja olen huomannut, että oikeasti saatan tykätä tästä duunista. Siinä viestiä kaikille tulevaisuudestaan stressaaville 15-vuotiaille, että aina ei tarvitse olla täysin varma siitä mitä haluaa tehdä isona.

Itse vedin liikuntapedagogiikan opinnot (joka ei edes ollut ykkösvalintani, kun hain yliopistoon) purkkiin 27-vuotiaana vaan siksi, että on hyvä olla joku ammatti ja tiesin teknisesti osaavani olla liikunnanopettaja, jos on pakko. Se, että tämä duuni on kivaa puuhaa tulikin sitten positiivisena yllätyksenä valmistumisen jälkeen.

Tuntiopen hommat samalla myös pelasti moukarinheiton rahoituksen. Näin jälkeenpäin huvittaa kuinka rehellisesti kevään työhaastattelussa sanoin, että periaatteessa haluan vaan töitä, jotta voisin jatkaa moukarinheittoa täysillä. Koulun rehtorihan tuumasikin heti haastattelun alkuun, että ”niin sinä siis etsit uutta harrastusta moukarinheiton oheen”. Tuleva pomoni ei siis ainakaan ostanut sikaa säkissä ja omaksi onnekseni yhtään pätevää opettajaa ei hakenut kyseistä pestiä.

Vuosi sitten tosiaan piti pohtia, jos uran jatkamisessa on mitään järkeä. Nyt, kun ensimmäinen syksy on takana uuden arjen ja uuden valmentajan komennossa voin ilokseni todeta, että epäröinti on taakse jäänyttä elämää! Syksy on ollut suhteellisen onnistunut ja voi jopa sanoa, että elän tällä hetkellä urheilullista unelmaa!

Monen kompromissivuoden jälkeen vaikuttaa siltä, että treenaaminen onnistuu lähes ilmaan sen suurempaa sumplimista. Pieniä muutoksia piti toki tehdä, kun selkä ei pysynyt vauhdissa mukana reilu kuukausi sitten ja siihen jäi pieni kramppitila päälle. Päällisin puolin pystyn kuitenkin treenaamaan tavalla, joka pitäisi mahdollistaa kehittymisen.

Viikkotasolla teen noin 30 tuntia töitä, harjoittelen noin 18 tuntia ja teen lihashuoltoa 2 - 3 tuntia. Eli ”ammattimoukaristin” työviikko kestää 50 tuntia, jonka päälle laitetaan vielä syömiset ja nukkumiset. Tämä oravanpyörä pyörii sitten viikosta toiseen keväälläkin (toivon mukaan terveenä). Sen siivittämänä voisin ehkä haastaa ennätyksiäni tulevana kesänä!

Tai sitten ei.

Urheilussa mikään ei ole varmaa!

Aika näyttää!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kolme pointtia dopingista!

 Jalkapalloilija Matias Lahti sai viikko sitten neljän vuoden kilpailukiellon dopingin käytön seurauksena otettuaan lääkärin määräämää lääkettä, vaikka erivapaushakemus oli vielä käsittelyssä. Urheilija itse ja myös SUEK toteaa, että kyse oli sairauden hoidosta, eikä urheilullisen kilpailuedun hakemisesta. Lahti on siis tahattomasti rikkonut sääntöjä kolmen viikon ajan, ja samalla vienyt itseltään mahdollisuuden harrastaa rakasta lajiaan tulevina vuosina.

Tapaus on monella tavalla harmillinen, mutta se herättää myös monta kysymystä. Tässä tekstissä käydään läpi kolme pointtia dopingista!

1. Kotimaisen jalkapallon antidopingkulttuuri on puutteellinen!

Tässä dopingtapauksessa on yksi seikka, joka hämmentää minua suuresti. Urheilija avautui tilanteestaan jo syksyllä Instagram tilillään ja sieltä on seuraava lainaus:

”Aloitin lääkkeen käytön samana päivänä ja tein samalla erivapaushakemuksen SUEK:lle, jotta saisin käyttää lääkettä urheillessani, kun selvitin, että lääke luetaan dopingaineeksi.”

Lainauksesta paistaa läpi oletus, että jalkapalloilija on omasta mielestään urheilija ainoastaan urheilukentällä ja urheilun säännöt eivät koskisi häntä urheilukentän ulkopuolella. Näinhän se ei tietenkään ole, vaan urheilija on urheilija 24 / 7 / 365 ja näin ollen ”kaikkina aikoina” kielletty aine on kielletty kaikkia aikoina.

Vedän ehkä turhan suoria johtopäätöksiä, mutta itse en ymmärrä, miten entinen Veikkausliigapelaaja voi kirjoittaa kyseistä lausetta. Syyttävä sormi osoittaa Palloliiton dopingvalistuksen suuntaan.

Yleisurheilussa D-valistus on mielestäni hyvällä tasolla, mutta onko se kaikissa lajeissa yhtä hyvää?! Ovatko jalkapalloilijat kartalla dopingsäännöistä? Uskon, että Matias Lahti ei olisi kilpailukiellossa, jos Palloliitto ja seurat olisivat panostaneet tähän asiaan tarpeeksi.

2. Myös väärin käytetty lääke on Doping!

Tapausta seurannut Twitter keskustelu osoittaa, että monen mielestä tämän kaltainen rike ei ole ”oikeaa dopingia”. Oikea douppari tunkee hemohessia suoraan suoneen Ala-Tikkurilan Shellin vessassa, tai on hampaisiin asti testosteronilla pumpattu itä-Eurooppalainen naiskuulantyöntäjä. Omaa sairauttaan hoitava alasarjafutaaja ei sovi tähän muottiin.

Kyllä minä itsekin näen vivahde-eroja näissä kahdessa ääripäissä, mutta samalla kummatkin ovat selkeitä rikkeitä. Urheilijana en periaatteessa välitä mistä syystä vastustajani on nostanut omia testosteroniarvojaan, vaan minua kiinnostaa, jos se on tehty sovittujen yhteisten sääntöjen mukaan vai ei. Inhimillinen puoli onkin sitten se, että dopingkäry on (ja pitää olla) aina henkilökohtainen tragedia.

3. Ehdotan sääntömuutosta!

Oman ymmärrykseni mukaan tämä tapaus herätti monessa vahvoja tunteita, koska tässä vietiin harrastus pelaajalta, joka yritti tehdä kaiken oikein. Omien sanojensa mukaan Matias Lahti ei enää edes panostanut jalkapalloon tosissaan, mutta käryn myötä jopa höntsääminen kutosdivarissa on kiellettyä tulevan neljän vuoden ajan.

Tämä on raju rangaistus ja mielestäni dopingsäännöissäkin voisi ottaa tämän ankaruuden huomioon. Ehdotan seuraavaa:

Jos pelaaja tekee neljän vuoden kilpailukiellon arvoisen dopingrikkeen, niin hänellä olisi kaksi vaihtoehtoa.

a.       Odottaa neljä vuotta ja palata tämän jälkeen haluamalleen tasolleen.

b.      Ilmoittaa omalle liitolleen, että ura huipulla on ohi. Tämän jälkeen rangaistus lyhenisi yhteen vuoteen, jonka jälkeen harrastaminen kansallisella tasolla (jalkapallossa esimerkiksi 5 – 6 divari) olisi sallittua.

Tällä säännöllä saisimme sääntörikkomukset pois kilpaurheilusta, mutta samalla emme estäisi liikunnan ilon urheilijoilta, jotka heti rikkeen jälkeen haluavat lopettaa urheilu-uransa huipputasolla.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Yleisurheiluliiga!

 Yleisurheilun ammattilaisuus ei periaatteessa ole olemassa! Maailman kärkiurheilijat toki kykenevät ostamaan kalliimpaa voileipäkinkkua lajin tuomilla tuloilla, mutta suurin osa urheilijoista joutunee hankkimaan elantonsa muualta. Yleisimmät tavat suomessa lienevät opiskelu tai kaksoisura (joko palkkatyöläisenä tai SoMe yrittäjänä).

Aina silloin tällöin pohdin, jos oikea ammattilaisuus olisi meidän lajissammekin mahdollinen?! Siis sellainen missä urheilijoille maksetaan palkkaa urheilemisesta!

Mitä jos meillä olisi yleisurheiluliiga?!

Yleisurheiluliiga olisi kansallinen kilpailusarja, missä maan parhaat urheilijat kilpailisivat paremmuudestaan kärkiseurojen väreissä. Kilpailut olisivat viikonloppuisin järjestettyjä kaksipäiväisiä tapahtumia ja pisteitä jaettaisiin sijoitusten perusteella ruotsiottelu tyyliin. Sarjan lajivalikoima kattaisi yleisurheilun kaikkia arvokisalajeja ja urheilijat saisivat palkkaa urheilemisesta.

Ketkä olisivat mukana?

On tärkeää varmistaa sarjan valtakunnallinen asema ja tämä onnistuu ottamalla mukaan valtakunnan 10 parasta urheiluseuraa. Pääsarjan alapuolella olisi 1-divari, johon pääsee ilmoittautumalla. Yleisurheiluliiga olisi luonnollisesti auki ja joka kesän jälkeen divarista nousee kaksi uutta seuraa ja kaksi tippuu ulos liigasta.

Liigaseurat "kaudella 2023"

 

Liigan kilpailuohjelma!

Jokaisella liigaseuralla olisi yksi kotikilpailu / kausi. Kilpailusarja kestäisi reilut neljä kuukautta alkaen toukokuun alusta. Yhteensä olisi siis 10 liikaviikonloppua. Tällöin kesään mahtuisi myös Kalevan Kisat, karnevaalit, arvokisat ym. Kesän lopussa eniten pisteitä kerännyt seura voittaa!

Moni talousnörtti varmaan nyt ihmettelee miksi niitä tapahtumia ei voisi olla enemmän?! Syy siihen on se, että urheilijoille pitää tarjota mahdollisuus ylläpitää hyvää tuloskuntoa ja samalla mahdollisesti kiertää kansainvälisiä kisoja keräämässä rankingpisteitä arvokisoihin. Liian tiivis liigaohjelma ei siis olisi urheilullisesti järkevä.

Urheilijat ja valmentajat!

Jokainen seura olisi velvoitettu palkkaamaan vähintään yhden urheilijan / laji. Juoksulajeissa olisi kuitenkin sallittua tuplata (esimerkiksi sama urheilija juoksee sekä 100, että 200 metriä). Jokaisella seuralla olisi siis 35 – 40 urheilijaa palkkalistoillaan. Loukkaantumisen sattuessa seura saisi pikahälytyksellä palkata urheilijoita ykkösdivarista.

Tämän lisäksi seuran pitäisi toki palkata 1 – 2 valmentajaa jokaista lajiryhmää kohden, mikä tarkoittaisi, että jokaisella seuralla olisi noin 10 valmentajaa. Yleisurheiluliiga mahdollistaisi ammatin 400 urheilijalle ja 100 valmentajalle!

Paljonko tämä lysti maksaa?

Rehellinen vastaukseni on, että minulla ei ole hajuakaan, mutta luultavasti aika paljon! Jos hypoteettisesti leikitään, että kaikki urheilijat ja valmentajat saisivat 3000 € / kk, niin työnantaja (eli seura) joutuisi maksamaan noin 5000 € / työntekijä kaikkine sivukuluineen.  Noin 40 urheilijan ja 10 valmentajan palkkojen vuosibudjetti olisi siis 3 miljoonaa euroa / seura!

Urheilijoiden ja valmentajien lisäksi seuran palkkalistoilla olisi toki muitakin toimijoita (hallinto, markkinointi, huolto yms) ja muitakin kuluja on varmasti liittyen harjoitusolosuhteisiin ja matkoihin yms. Yhteensä luulisin, että seuran toiminta pyörisi hyvin noin 3,5 – 4 miljoonan vuosibudjetilla ja kaikki tämä pitäisi kustantaa yhden tapahtuman lipunmyynneillä (näin suuria stadioneita ei suomessa ole...), liigan palkintorahoilla ja seuran yhteistyökumppaneilla!

Onko tässä järkeä?

Ei sitten alkuunkaan… Yleisurheilu on lajina sellainen, että ammattilaisuus on taloudellinen mahdottomuus. Urheilijoita on liikaa ja tapahtumia liian vähän. Eikä tästä pulmasta pääse eroon rikkomatta lajia heittämällä puolet lajeista pihalle ja luopumalla hyvän tuloksen tavoittelusta (=lisäämällä tapahtumia).

Onneksi laadukas yleisurheilu toimii ilman ammattilaisuuttakin. Pieni osa maailman kärkiurheilijoista tienaa hyvin ja loput hoitavat rahoituksensa tavalla tai toisella. Itse en ainakaan keksi tätä nykymallia parempaa vaihtoehtoa!

Saa olla eri mieltä!

Vai keksiikö joku tavan, jolla yleisurheilusta voisi tehdä ammatin?!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café