Jalkapalloilija Matias Lahti sai viikko sitten neljän vuoden kilpailukiellon dopingin käytön seurauksena otettuaan lääkärin määräämää lääkettä, vaikka erivapaushakemus oli vielä käsittelyssä. Urheilija itse ja myös SUEK toteaa, että kyse oli sairauden hoidosta, eikä urheilullisen kilpailuedun hakemisesta. Lahti on siis tahattomasti rikkonut sääntöjä kolmen viikon ajan, ja samalla vienyt itseltään mahdollisuuden harrastaa rakasta lajiaan tulevina vuosina.
Tapaus on monella tavalla harmillinen, mutta se herättää myös monta kysymystä. Tässä tekstissä käydään läpi kolme pointtia dopingista!
1. Kotimaisen jalkapallon antidopingkulttuuri on puutteellinen!
Tässä dopingtapauksessa on yksi seikka, joka hämmentää minua suuresti. Urheilija avautui tilanteestaan jo syksyllä Instagram tilillään ja sieltä on seuraava lainaus:
”Aloitin lääkkeen käytön samana päivänä ja tein samalla erivapaushakemuksen SUEK:lle, jotta saisin käyttää lääkettä urheillessani, kun selvitin, että lääke luetaan dopingaineeksi.”
Lainauksesta paistaa läpi oletus, että jalkapalloilija on omasta mielestään urheilija ainoastaan urheilukentällä ja urheilun säännöt eivät koskisi häntä urheilukentän ulkopuolella. Näinhän se ei tietenkään ole, vaan urheilija on urheilija 24 / 7 / 365 ja näin ollen ”kaikkina aikoina” kielletty aine on kielletty kaikkia aikoina.
Vedän ehkä turhan suoria johtopäätöksiä, mutta itse en ymmärrä, miten entinen Veikkausliigapelaaja voi kirjoittaa kyseistä lausetta. Syyttävä sormi osoittaa Palloliiton dopingvalistuksen suuntaan.
Yleisurheilussa D-valistus on mielestäni hyvällä tasolla, mutta onko se kaikissa lajeissa yhtä hyvää?! Ovatko jalkapalloilijat kartalla dopingsäännöistä? Uskon, että Matias Lahti ei olisi kilpailukiellossa, jos Palloliitto ja seurat olisivat panostaneet tähän asiaan tarpeeksi.
2. Myös väärin käytetty lääke on Doping!
Tapausta seurannut Twitter keskustelu osoittaa, että monen mielestä tämän kaltainen rike ei ole ”oikeaa dopingia”. Oikea douppari tunkee hemohessia suoraan suoneen Ala-Tikkurilan Shellin vessassa, tai on hampaisiin asti testosteronilla pumpattu itä-Eurooppalainen naiskuulantyöntäjä. Omaa sairauttaan hoitava alasarjafutaaja ei sovi tähän muottiin.
Kyllä minä itsekin näen vivahde-eroja näissä kahdessa ääripäissä, mutta samalla kummatkin ovat selkeitä rikkeitä. Urheilijana en periaatteessa välitä mistä syystä vastustajani on nostanut omia testosteroniarvojaan, vaan minua kiinnostaa, jos se on tehty sovittujen yhteisten sääntöjen mukaan vai ei. Inhimillinen puoli onkin sitten se, että dopingkäry on (ja pitää olla) aina henkilökohtainen tragedia.
3. Ehdotan sääntömuutosta!
Oman ymmärrykseni mukaan tämä tapaus herätti monessa vahvoja tunteita, koska tässä vietiin harrastus pelaajalta, joka yritti tehdä kaiken oikein. Omien sanojensa mukaan Matias Lahti ei enää edes panostanut jalkapalloon tosissaan, mutta käryn myötä jopa höntsääminen kutosdivarissa on kiellettyä tulevan neljän vuoden ajan.
Tämä on raju rangaistus ja mielestäni dopingsäännöissäkin voisi ottaa tämän ankaruuden huomioon. Ehdotan seuraavaa:
Jos pelaaja tekee neljän vuoden kilpailukiellon arvoisen dopingrikkeen, niin hänellä olisi kaksi vaihtoehtoa.
a. Odottaa neljä vuotta ja palata tämän jälkeen haluamalleen tasolleen.
b. Ilmoittaa omalle liitolleen, että ura huipulla on ohi. Tämän jälkeen rangaistus lyhenisi yhteen vuoteen, jonka jälkeen harrastaminen kansallisella tasolla (jalkapallossa esimerkiksi 5 – 6 divari) olisi sallittua.
Tällä säännöllä saisimme sääntörikkomukset pois kilpaurheilusta, mutta samalla emme estäisi liikunnan ilon urheilijoilta, jotka heti rikkeen jälkeen haluavat lopettaa urheilu-uransa huipputasolla.
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab
funraise.fi
Tim-Nordic Oy
Porkkalan Raivauspalvelu Oy
Köklax Tandläkare
Lill-Breds - Bärgård & Café
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti