Olenko ennätyskunnossa?!

 

Tarinan mukaan Albert Einstein on määritellyt typeryyden seuraavalla tavalla:

"Typeryys on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa mutta odottaa silti eri tulosta."

Mutta mitä jos ei toistakaan samaa, vaan yrittää joka vuosi muuttaa toimintamalleja, mutta silti tulos on aina sama? Ainakin meikäläisen urheilun kohdalla tuntuisi menevän näin. Kulunut kevät on ollut täynnä perinteistä sähläämistä, mutta positiivisia merkkejä on myös ilmassa!

Joka vuosi toivon oppineeni tarpeeksi virheistäni, jotta saisin edes yhden ehjän kevätkauden ennen kuin lopetan urani. Tänä(kään) vuonna en siinä valitettavasti onnistunut. Terveystilanne on ottanut osumaa helmikuun koronasta ja sen jälkeen vatsataudista ja lyhyestä flunssasta. Tämän lisäksi selkä on ollut reilut pari viikkoa vähän vähemmän yhteistyöhaluinen. Näistä huolimatta saatan kuitenkin olla yllättävän hyvässä kunnossa!

Huhtikuun alussa siirryttiin pihalle ja heitin ekoissa treeneissä noin 55 meriä. Aika nopeasti lumet kuitenkin sulivat ja kaaret pitenivät. Selän ja kelin kunnosta riippuen treenitulokseni ovat liikkuneet 50 – 62 metrin välillä. Ottaen huomioon, että treeniennätykseni on 63 metriä, ja kisaennätyksen (65,19 m) edeltävässä viimeistelytreenissä lensi 59 metriä, niin pitäisin tätä kevät kuntoa hyvänä kaiken sähläyksen jälkeen. Myös viime kauteen verrattuna olen selkeästi paremmassa treenikunnossa.

Toiveena on kuitenkin kehittyä, joten olisihan se kiva, jos kunto vielä nousisi uudelle ennätystasolle lähikuukausina. Avaan kilpailukauden ensi viikon torstaina Vantaan tour de hammer osakilpailussa, johon kerääntyy varsin tasokas moukarijoukko! Päätavoitteeni kisassa on pitää selkä heittokuntoisena ja sen lisäksi saada kelpotulos heitettyä. Ensimmäinen kilpailu on aina haastava, mutta välillä olen onnistunut niissäkin!

Jospa vielä hetkeksi palattaisiin Einsteinin pohdintaan. Tänäkin vuonna olen tosiaan kamppailut tuttujen ongelmien kanssa, vaikka muutin lähes kaiken (valmentajan, harjoitusohjelman, fyssarin, kotipaikkakunnan, työn, kodin) viime syksynä. Eli näistä huolimatta lopputulos on ollut sama. Seuraavana pitää varmaan laittaa itse heittäjä vaihtoon, kun kaikkea muuta on jo kokeiltu…

Mutta eipäs tehdä sitä vielä! Sitä paitsi urheilun idea perustuu siihen, että pitää löytää ratkaisun ongelmiin ja saavuttaa mahdollisimman hyvä tulos omilla geeneillä ja omista lähtökohdista. Heikkona hetkenä sitä tosin toivoisi, että olisin vielä parempi löytämään niitä ratkaisuja!

Ajattelin heittää vielä yhden treenin ja käydä kerran salilla ennen torstain kisaa. Kathellaan mihin se riittää!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Laihduin syömällä vähemmän meetvurstia!

Yksi suuri tavoite tämän talven aikana on ollut painonpudotus!

Syksyllä uusi valmentajani tuumi, että voisin olla vähän urheilullisempi enkä pitänyt sitä itsekään huonona ideana. Olen viimeiset vuodet liikkunut reilun 110 kilon nurkilla, mutta nyt paino piti laskea 105 kiloon. Ajatuksena oli saavuttaa yleisesti terveempi kehonkoostumus, mutta myös antaa polville yms. armoa loikka- ja juoksutreeneihin.

Eli tässä tulee meikäläisen matka painonpudotuksen ihmeelliseen maailmaan!

Aamupainon kehitys

Heti kättelyssä pitää kuitenkin todeta, että oma painonpudotus ei ollut kovin ihmeellinen. Suurimmalla osallahan painonhallinta on nollasummapeliä (kalorit sisään vs poltetut kalorit) ja näin se oli minullakin. Tavoitteena oli tehdä pieniä muutoksia ruokarutiineihin, jotta paino ei tippuisi liian nopeasti, mutta kuitenkin tasaisesti.

Projekti alkoi kunnolla 25.10 ja ensimmäisellä viikolla aamupainoni keskiarvo oli 110,3 kg. Aluksi ajattelin, että pelkästään treenimääriä lisäämällä ja viikoittaisen hampurilaisen (tai pizzan) poistolla saavuttaisin tuloksia, mutta näinhän ei ollut. Ensimmäisten 2 – 3 viikkojen aikana ei tapahtunut lähes minkäänlaista pudotusta…

Oli siis otettava rajummat keinot käyttöön! Juon itse aika paljon maitoa, joten päätin vaihtaa kevytmaidon rasvattomaan. Toinen ruokavaliomuutos oli se, että luovuin minun viikoittaisesta 500 gramman meetvurstipaketista (josta puolet yleensä upposi sellaisenaan ilman voileipää). Näiden muutosten jälkeen alkoikin tapahtumaan ja saavutin mukavan 1 – 1,5 kg / kk laihdutustahdin.

Nyt piti vaan odottaa, että paino laskee tavoitteeseen ja tämä tapahtui maaliskuun keskivaiheilla, jolloin viikon aamupainokeskiarvo tippui alle 105 kg! Seuraavaksi ongelmaksi muodostui sitten pudotuksen pysäyttäminen, jonka luonnollisesti hoidin vaihtamalla rasvattoman maidon kevytmaitoon! Alimmillaan painokeskiarvo kuitenkin kerkesi pudota (osittain vatsataudin myötä) 103 kiloon, mutta tällä hetkellä se on palanut 105 kiloon ja siinä meinasin sen myös pitää.

Kokemuksena tämä operaatio oli varsin epädramaattinen. En ole kuitenkaan elämäni aikana kertaakaan yrittänyt pudottaa painoa, joten siinä mielessä oli mielenkiintoinen kokeilu. Voi nimittäin olla, että painonpudotus tulee ajankohtaiseksi uran jälkeen. Toki hyvä muistaa, että 5,5 kilon pudotus pitkän talven aikana on varsin pieni, enkä edes itse huomaa suurta eroa olemuksessani.

Urheilullisesti on vaikea sanoa, jos tällä touhulla oli mitään positiivista vaikutusta omaan suorituskykyyn. Viis-loikassahan ennätys on luonnollisesti mennyt eteenpäin, mutta se ei vielä kerro, että moukari pyörisi paremmin. Itse en rehellisesti tiedä, jos olisi parempi painaa 110, kuin 105 (tai jotain ihan muuta), joten tämäkin laihdutusprojekti oli puhdasta hakuammuntaa. Toki jos kesällä tulee ennätys, niin voi sanoa, että kannatti laihduttaa!

--

Kelit lämpenevät ja kaaret pitenevät (mutta ei toivottua vauhtia…). Oma siirtyminen ulkoheittoihin on ollut pikkaisen tahmeaa. Tekniikasta puuttuu tuntuma ja selkäkin meinaa oireilla haluttua enemmän… Mutta vielä on onneksi kuukausi aikaa kauden avaukseen, joten kyllä tämä tästä!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Mustasaaren messuhalli heitti mörssärit pihalle!

 Keskiviikkona ohjelmassa oli lepopäivä, mutta kävin torstain heittotreeniä silmällä pitäen tarkistamassa, mikäli ulkoheittopaikka olisi pian heittokunnossa. Toiveeni kuitenkin murenivat hetkessä, kun vastassani oli vielä puolen metrin lumikinos ja täydellisyyttä hipovat hiihtoladut…

Asian pelasti kuitenkin Botniahallin sisäheittopaikka, jonne suunnittelin meneväni heittämään viimeisen heittotreenin ennen pääsiäistä!

Tässä suunnitelmassa oli vaan yksi pieni valuvika… Häkkiä oltiin just purettu kertomatta kenellekään… Ei auttanut muu, kun lainata lapio ja mennä kaivamaan ulkorinkiä esille!

Normaalia toimintaa yleisurheiluhal... Tai siis messuhallissa...

Mustasaaren messuhalli

Syy häkin (ja myös kuulantyöntöpaikan) purkamiselle on se, että hallissa järjestetään kansainvälinen koiranäyttely 15-16.4 ja tämän takia tosiaan piti poistaa suorituspaikat jo 5.4. Urheilijat ja urheiluakatemia eivät vaan varautuneet näin aikaiseen purkuun. Myös ensi viikolle varattu yläkoululeirin järjestäjä oli vähän hämmentynyt, kun halli poisti leirin suorituspaikkoja… Ja leiri järjestetään siis ennen koiranäyttelyä.

Yleisurheilijat ovat siis todella kinkkisessä asemassa, kun emme ole minkäänlainen prioriteetti meidän "omassa" hallissamme, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ole tarjolla 1,5 h säteellä. Botniahalli siis muistuttaa ulkoisesti yleisurheiluhallia, mutta todellisuudessa se soveltuu varsin huonosti siihen.

Halli on viikonloppuisin auki ainoastaan muutaman kuukauden vuodessa mitä tarkoittaa, että harjoittelu keväisin ja syksyisin pitää viikonloppuisin suorittaa ulkona (kelistä riippumatta). Suorituspaikat ovat ahtaat ja osa jopa vaaralliset. Välineet ovat huonot, tai niitä ei ole ollenkaan. Ja kun messut ovat tulossa, niin puretaan suorituspaikkoja kaksi viikkoa ennakkoon ilmoittamatta urheilijoille…

Kadonnutta heittopaikkaa etsimässä

Syy tähän toimintaan taitaa olla puhtaasti taloudellinen. En tiedä paljonko suuren yleisurheiluhallin pyörittäminen maksaa, mutta oletettavasti suhteellisen paljon. Ja tällöin toiminta suunnitellaan talouden eikä urheilun ehdoilla. On kallista maksaa palkkaa työntekijöille viikonloppuisin, joten mielummin lukitaan ovet. Messut tuottavat eniten rahaa, joten niiden alta poistetaan kaikki muu toiminta. Välineisiin ei mene rahaa, jos niitä ei hankita jne.

Oma toiveeni urheilijana olisi se, että sisäheittopaikka olisi käytettävissä lokakuun alusta huhtikuun loppuun asti (eli halli ottaisi ulkokelit huomioon toiminnassaan ja mahdollistaisi laadukkaan harjoittelun urheilijoille). Viikonloppuisin voisi vaikka kulkea omalla akatemia-tagilla halliin, jos on liian kallista maksaa palkkaa työntekijöille. Messuja voi toki järjestää, mutta mieluiten niin, että suorituspaikat ovat pois käytöstä 2 -3 päivää eikä kaksi viikkoa…

Ulkoheittopaikka löytyi!

Rehellisesti en tiedä, miksi heittohäkkiä ei voisi jättää paikoilleen, kun koirilla on yleisurheilukentän kokoinen alue käytössään, mutta tälle löytyy varmaan jokin järkevä selitys. Ja löytyy varmaan jokin pätevä syy miksi häkkiä pitää purkaa kaksi viikkoa ennakkoon, vaikka itse en sitä ymmärrä. Siihenkin löytyy varmaan syy miksi lähes kaikilla muilla suomen yleisurheiluhalleilla on varaa pitää ovet auki viikonloppuisin ympäri vuoden, mutta botniahallissa tämä on liian kallista.

Sen minä kuitenkin toivon, että vaikka mikään yllä mainituista parannusehdotuksista ei toteutuisi, niin ensi talvena hallin henkilökunta voisi ainakin ilmoittaa urheilijoille ennakkoon milloin suorituspaikat eivät ole käytössä… Tämä antaisi edes jonkinlaisen tunteen siitä, että Botniahalli on messuhallin ohella myös urheiluhalli!

Kevät etenee ja pidempiä kaaria odotellessa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Tätä haluan saavuttaa!

Kilpailukauden alkuun on enää 1,5 kuukautta ja kunnon pitäisi pikkuhiljaa alkaa nousemaan kohti kesäistä suorituskykyä. Samalla pitää myös pohtia minkälaisia suorituksia näin 27 vuoden ikäisenä harrastelijana edes tavoittelee urheilukentillä!

Tässä tekstissä käydään läpi tulevan kesän tavoitteitani tärkeysjärjestyksessä!

1.Ehjä ja terve kausi

Tämä on kenties suurin unelmani urheilijana, että edes kerran saisin katsoa mihin tasoni riittää, kun saan harjoitella ehjänä ja terveenä kokonaisen vuoden. Valitettavasti tämä tavoite on jo nyt mennyt plörinäksi tämän kauden osalta, koska äskettäin heitin kolme tärkeää viikkoa romukoppaan koronaan ja vatsatautiin.

Tämä on kuitenkin osa urheilua ja sen kanssa on vain elettävä, mutta suurin unelmani ei siis täyttynyt tälläkään kaudella.

2.Reilu ennätysparannus

Tuloksellisesti haluan yli neljän vuoden tauon jälkeen parantaa ennätystäni! Kun istuttiin alas David Söderbergin kanssa syksyllä, niin tilasin harjoitusohjelman millä voi heittää päälle 70 metriä. Todennäköisyys, että tämä tapahtuisi vuodessa on kuitenkin aika pieni. Haluaisin kuitenkin nostaa perustason 65 metrin pintaan ja ennätys sitten reilusti päälle nykyistä 65,10 metriä.

3.Kovaa vääntöä Lahdessa

Lahden Kalevan kisat on vuoden pääkilpailu ja siellä haluan myös pärjätä. Olin viimeksi loppukilpailussa vuonna 2019 ja pisteillä kaudella 2018. Tulevana kesänä haluaisin palata loppukilpailuun ja myös rehellisesti kamppailla pistesijoista!

4.Motonet GP maskotti

Kaverit ovat joskus ihmetelleet mitä minä oikein teen noissa TV-kisoissa. Minun heittojani ei lähes koskaan näytetä telkkarissa vaan yleensä istun jollain penkillä heittämässä yläfemmoja hyvien heittäjien kanssa. Olen siis saanut jonkinlaisen maskotin roolin. Tulevana kesänä uskon (ja toivon), että tämän maskotin roolin säilyminen tulee olemaan todella tiukkaa nuorten heittäjien esiinmarssin myötä, mutta haluaisin kuitenkin säilyttää paikkani penkin päädyssä!

--

Siinäpä tavoitteeni, mutta onko näissä yhtään realismia?

Juuri tällä hetkellä on sellainen kinkkinen tilanne, että mikään ei puhu sen puolesta, että olisin kehittynyt yhtään urheilijana talven aikana. Toki joissain testeissä homma on mennyt eteenpäin, mutta niiden korrelaatio pitkiin heittoihin on varsin heikkoa. Eikä mikään testi tällä hetkellä ennusta 70, tai edes 65 metrin kaaria!

Toisaalta vasta tulevan kuukauden aikana voi alkaa nähdä mihin talven aikana tehty työ voisi riittää, kun aletaan siirtymään pihalle heittämään moukaria. Uskon ja toivon, että huhtikuun aikana tulen saamaan positiivisia merkkejä tulevan kesän mahdollisesta kunnosta.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Kuuden tunnin korona-jälkitauti?

 

Viime viikon torstaina oli aika painaa kaasua vajaan kolmen viikon himmailun jälkeen. Koronaviruksen jälkeen olin asteittain lisännyt treenien pituutta ja tehoja ja vihdoin pääsi palamaan normaaliin harjoitusmäärään!

Torstaina tein ihan kelvollisen kolmituntisen heittoharjoituksen ja energiaa riitti. Perjantain puntilla oli kuitenkin vielä vähän väsynyt olo ja piti varuiksi keventää treeniä.

Illalla olo romahti, lämpö nousi, päätä särki, väsytti älyttömästi ja vatsakin oli vähän kipeä. Ajattelin hankkineeni kaikkien aikojen jälkitaudin…

Ketutus oli melkoista, kun juuri tähän paikkaan en olisi kaivannut uutta tautia, joka luultavasti kestäisi useita viikkoja palautumisineen… Nukuin todella levottomasti osittain harmituksen ja osittain oudon olon takia…

Kello kolmelta nousin yöllä sitten oksentamaan. Tuuletin ujosti. Harvoin olen ollut näin onnellinen oksennuksesta! Muutaman viikon jälkitauti muuttui hetkessä parin päivän vatsataudiksi.

Eihän vatsatautikaan mikään optimaalinen asia tähän paikkaan ollut, mutta loppupeleissä aika pieni murhe. Puoleentoista vuorokauteen en kuitenkaan saanut mitään ravintoa pysymään sisälläni, joten muutama päivä kestää, kunnes kroppa palautuu, mutta kyllä tämä tästä!

Viikonloppuna lähden Kuortaneelle vuoden viimeiselle SFI-leirille. Alkuperäisenä tarkoituksenahan olisi olla kovassa kunnossa tähän aikaan kevättä, mutta parien muuttujien jälkeen leirin tavoitteena on vain palata kunnon harjoittelun pariin. Päivä päivältä seuraillaan miten kroppa jaksaa ja sovellan treenit sen mukaan. Tarkoituksena olisi kuitenkin harjoitella suhteellisen kovaa.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Sairastelun jälkeen!

 Jos kuumeilu loppuu sunnuntaina, niin voin käydä alkuviikosta ulkona reippailemassa ja panostaa liikkuvuuteen! Keskiviikkona kävisin herättelemässä kroppaa salilla ja to / pe akselilla heittäisin muutaman viimeistelyheiton.

Tällä reseptillä suunnittelin kamppailevani mitaleista talvimestaruuskisoissa viime lauantaina, mutta jostain syystä koronatautini ei ollutkaan samaa mieltä…

Kisat jäivät siis väliin ja piti antaa toipumiselle vähän enemmän aikaa!

Lopullista päätöstä väliin jättämisestä vaati kuitenkin sen, että kävin ringissä kokeilemassa kisaa edeltävänä päivänä. Torstain punttitreeni oli ollut yllättävänkin energinen, joten elättelin pieniä toiveita kilpailemisesta, mutta heittäminen ei ikävä kyllä sujunut.

Ongelma ei sinällään ollut jaksamisessa (vaikka sekään ei hyvällä tasolla ollut), vaan viikon sairastelu oli vienyt kaiken elastisuuden kropasta ja heittäminen oli näin ollen liian kankeaa. Tämä kankeus esti teknisesti hyvän suorituksen ja sen lisäksi huonoilla liikkuvuuksilla heittäminen talvipakkasilla ei ole kovin terveellistä. Päätin siis jättää kisat väliin ja tämän kunniaksi sain vielä selkäkrampin illalla, kun yritin venytellä kroppaa auki…

Kilpailun tuloksia katsellessani voin ilokseni todeta, että pronssi olisi vaatinut uutta henkilökohtaista ennätystä (eli yli 65 metrin kaarta). Villeimmissä unelmissani luulen kyllä, että olisin pystynyt vastaavaan kaareen onnistuneella viimeistelyllä, mutta todennäköisyys tähän oli kuitenkin aika pieni näin keskellä talvea. Ei tarvitse siis harmitella sitä, että korona olisi vienyt minulle kuulunutta ”varmaa” mitalia!

Tämän viikon paluu arkeen oli sitten kumminkin pieni isku vasten kasvoja ja sen myötä olen tyytyväinen valintaani jättää kilpailematta. Työnteko alkuviikosta oli yllättävän raskasta, mutta jaksaminen on kuitenkin parantunut päivä päivältä.

Harjoituksellisesti höntsäilen vielä tämän viikon aika maltillisilla tehoilla ja määrillä. Eilen kävin heittämässä 18 heittoa (n. 50 % määrä normaalista) ja tänään vuorossa olisi kevyt puntti. Ensi viikolla tarkoituksena olisi palata normitreenien pariin, mutta harjoitusten lukumäärä pysyisi vielä maltillisena. Sitä seuraavalla viikolla olenkin sitten täysin palautunut taudista! Tai ainakin toivon niin…

On mielenkiintoista seurata kuinka tämän vuoden koronakierros eroaa viime vuoden vastaavasta, mutta ainakin toivon tämän olevan maltillisempi. Viime vuonna sairastelin kunnolla viisi päivää, ja paluu normaaliin treenikuntoon kesti nelisen viikkoa. Nyt sairastelin kunnolla ainoastaan 2,5 päivää, joten toivon toipumisenkin olevan nopeampaa.

Taudista paluu on aina urheilijalle haastavaa, koska jokainen turhaan levätty päivä on pois kesän kisakunnosta, mutta vastaavasti jokainen liian pikainen harjoitus puolikuntoisena on myös pois kesän kisakunnosta. Ikinä en tule tietämään mikä olisi ollut paras tapa toimia tämän taudin kanssa, mutta vasta kesän Kalevan Kisoissa saan suuntaa antavan tuloksen siitä, kuinka hyvin onnistuin.

Jatketaan harjoituksia!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café