Tätä haluan saavuttaa!

Kilpailukauden alkuun on enää 1,5 kuukautta ja kunnon pitäisi pikkuhiljaa alkaa nousemaan kohti kesäistä suorituskykyä. Samalla pitää myös pohtia minkälaisia suorituksia näin 27 vuoden ikäisenä harrastelijana edes tavoittelee urheilukentillä!

Tässä tekstissä käydään läpi tulevan kesän tavoitteitani tärkeysjärjestyksessä!

1.Ehjä ja terve kausi

Tämä on kenties suurin unelmani urheilijana, että edes kerran saisin katsoa mihin tasoni riittää, kun saan harjoitella ehjänä ja terveenä kokonaisen vuoden. Valitettavasti tämä tavoite on jo nyt mennyt plörinäksi tämän kauden osalta, koska äskettäin heitin kolme tärkeää viikkoa romukoppaan koronaan ja vatsatautiin.

Tämä on kuitenkin osa urheilua ja sen kanssa on vain elettävä, mutta suurin unelmani ei siis täyttynyt tälläkään kaudella.

2.Reilu ennätysparannus

Tuloksellisesti haluan yli neljän vuoden tauon jälkeen parantaa ennätystäni! Kun istuttiin alas David Söderbergin kanssa syksyllä, niin tilasin harjoitusohjelman millä voi heittää päälle 70 metriä. Todennäköisyys, että tämä tapahtuisi vuodessa on kuitenkin aika pieni. Haluaisin kuitenkin nostaa perustason 65 metrin pintaan ja ennätys sitten reilusti päälle nykyistä 65,10 metriä.

3.Kovaa vääntöä Lahdessa

Lahden Kalevan kisat on vuoden pääkilpailu ja siellä haluan myös pärjätä. Olin viimeksi loppukilpailussa vuonna 2019 ja pisteillä kaudella 2018. Tulevana kesänä haluaisin palata loppukilpailuun ja myös rehellisesti kamppailla pistesijoista!

4.Motonet GP maskotti

Kaverit ovat joskus ihmetelleet mitä minä oikein teen noissa TV-kisoissa. Minun heittojani ei lähes koskaan näytetä telkkarissa vaan yleensä istun jollain penkillä heittämässä yläfemmoja hyvien heittäjien kanssa. Olen siis saanut jonkinlaisen maskotin roolin. Tulevana kesänä uskon (ja toivon), että tämän maskotin roolin säilyminen tulee olemaan todella tiukkaa nuorten heittäjien esiinmarssin myötä, mutta haluaisin kuitenkin säilyttää paikkani penkin päädyssä!

--

Siinäpä tavoitteeni, mutta onko näissä yhtään realismia?

Juuri tällä hetkellä on sellainen kinkkinen tilanne, että mikään ei puhu sen puolesta, että olisin kehittynyt yhtään urheilijana talven aikana. Toki joissain testeissä homma on mennyt eteenpäin, mutta niiden korrelaatio pitkiin heittoihin on varsin heikkoa. Eikä mikään testi tällä hetkellä ennusta 70, tai edes 65 metrin kaaria!

Toisaalta vasta tulevan kuukauden aikana voi alkaa nähdä mihin talven aikana tehty työ voisi riittää, kun aletaan siirtymään pihalle heittämään moukaria. Uskon ja toivon, että huhtikuun aikana tulen saamaan positiivisia merkkejä tulevan kesän mahdollisesta kunnosta.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Kuuden tunnin korona-jälkitauti?

 

Viime viikon torstaina oli aika painaa kaasua vajaan kolmen viikon himmailun jälkeen. Koronaviruksen jälkeen olin asteittain lisännyt treenien pituutta ja tehoja ja vihdoin pääsi palamaan normaaliin harjoitusmäärään!

Torstaina tein ihan kelvollisen kolmituntisen heittoharjoituksen ja energiaa riitti. Perjantain puntilla oli kuitenkin vielä vähän väsynyt olo ja piti varuiksi keventää treeniä.

Illalla olo romahti, lämpö nousi, päätä särki, väsytti älyttömästi ja vatsakin oli vähän kipeä. Ajattelin hankkineeni kaikkien aikojen jälkitaudin…

Ketutus oli melkoista, kun juuri tähän paikkaan en olisi kaivannut uutta tautia, joka luultavasti kestäisi useita viikkoja palautumisineen… Nukuin todella levottomasti osittain harmituksen ja osittain oudon olon takia…

Kello kolmelta nousin yöllä sitten oksentamaan. Tuuletin ujosti. Harvoin olen ollut näin onnellinen oksennuksesta! Muutaman viikon jälkitauti muuttui hetkessä parin päivän vatsataudiksi.

Eihän vatsatautikaan mikään optimaalinen asia tähän paikkaan ollut, mutta loppupeleissä aika pieni murhe. Puoleentoista vuorokauteen en kuitenkaan saanut mitään ravintoa pysymään sisälläni, joten muutama päivä kestää, kunnes kroppa palautuu, mutta kyllä tämä tästä!

Viikonloppuna lähden Kuortaneelle vuoden viimeiselle SFI-leirille. Alkuperäisenä tarkoituksenahan olisi olla kovassa kunnossa tähän aikaan kevättä, mutta parien muuttujien jälkeen leirin tavoitteena on vain palata kunnon harjoittelun pariin. Päivä päivältä seuraillaan miten kroppa jaksaa ja sovellan treenit sen mukaan. Tarkoituksena olisi kuitenkin harjoitella suhteellisen kovaa.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Sairastelun jälkeen!

 Jos kuumeilu loppuu sunnuntaina, niin voin käydä alkuviikosta ulkona reippailemassa ja panostaa liikkuvuuteen! Keskiviikkona kävisin herättelemässä kroppaa salilla ja to / pe akselilla heittäisin muutaman viimeistelyheiton.

Tällä reseptillä suunnittelin kamppailevani mitaleista talvimestaruuskisoissa viime lauantaina, mutta jostain syystä koronatautini ei ollutkaan samaa mieltä…

Kisat jäivät siis väliin ja piti antaa toipumiselle vähän enemmän aikaa!

Lopullista päätöstä väliin jättämisestä vaati kuitenkin sen, että kävin ringissä kokeilemassa kisaa edeltävänä päivänä. Torstain punttitreeni oli ollut yllättävänkin energinen, joten elättelin pieniä toiveita kilpailemisesta, mutta heittäminen ei ikävä kyllä sujunut.

Ongelma ei sinällään ollut jaksamisessa (vaikka sekään ei hyvällä tasolla ollut), vaan viikon sairastelu oli vienyt kaiken elastisuuden kropasta ja heittäminen oli näin ollen liian kankeaa. Tämä kankeus esti teknisesti hyvän suorituksen ja sen lisäksi huonoilla liikkuvuuksilla heittäminen talvipakkasilla ei ole kovin terveellistä. Päätin siis jättää kisat väliin ja tämän kunniaksi sain vielä selkäkrampin illalla, kun yritin venytellä kroppaa auki…

Kilpailun tuloksia katsellessani voin ilokseni todeta, että pronssi olisi vaatinut uutta henkilökohtaista ennätystä (eli yli 65 metrin kaarta). Villeimmissä unelmissani luulen kyllä, että olisin pystynyt vastaavaan kaareen onnistuneella viimeistelyllä, mutta todennäköisyys tähän oli kuitenkin aika pieni näin keskellä talvea. Ei tarvitse siis harmitella sitä, että korona olisi vienyt minulle kuulunutta ”varmaa” mitalia!

Tämän viikon paluu arkeen oli sitten kumminkin pieni isku vasten kasvoja ja sen myötä olen tyytyväinen valintaani jättää kilpailematta. Työnteko alkuviikosta oli yllättävän raskasta, mutta jaksaminen on kuitenkin parantunut päivä päivältä.

Harjoituksellisesti höntsäilen vielä tämän viikon aika maltillisilla tehoilla ja määrillä. Eilen kävin heittämässä 18 heittoa (n. 50 % määrä normaalista) ja tänään vuorossa olisi kevyt puntti. Ensi viikolla tarkoituksena olisi palata normitreenien pariin, mutta harjoitusten lukumäärä pysyisi vielä maltillisena. Sitä seuraavalla viikolla olenkin sitten täysin palautunut taudista! Tai ainakin toivon niin…

On mielenkiintoista seurata kuinka tämän vuoden koronakierros eroaa viime vuoden vastaavasta, mutta ainakin toivon tämän olevan maltillisempi. Viime vuonna sairastelin kunnolla viisi päivää, ja paluu normaaliin treenikuntoon kesti nelisen viikkoa. Nyt sairastelin kunnolla ainoastaan 2,5 päivää, joten toivon toipumisenkin olevan nopeampaa.

Taudista paluu on aina urheilijalle haastavaa, koska jokainen turhaan levätty päivä on pois kesän kisakunnosta, mutta vastaavasti jokainen liian pikainen harjoitus puolikuntoisena on myös pois kesän kisakunnosta. Ikinä en tule tietämään mikä olisi ollut paras tapa toimia tämän taudin kanssa, mutta vasta kesän Kalevan Kisoissa saan suuntaa antavan tuloksen siitä, kuinka hyvin onnistuin.

Jatketaan harjoituksia!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Koronavirus SM-kisojen kynnyksellä!

 Moukarinheiton talvimestaruuskilpailuviikko on täällä! Lauantaina Kaustinen toimii maailman keskipisteenä, kun osa valtakunnan kärkiheittäjistä käy mittamassa paremmuuttaan lumihangessa.

Näin kuuden kuukauden kilpailutauon jälkeen oikein odotin tätä välipalaa treenikauden keskellä, mutta perinteitä kunnioittaen onnistuin jälleen kerran tekemään osallistumisesta turhankin hankalan.

Menin nimittäin hankkimaan koronan viime viikolla… Pikkasen harmittaa, mutta tällaista tämä urheilu välillä (tai lähes aina) on…

Kuva: KP-V

Oireet alkoivat kunnolla viime torstaina ja viikonlopun alussa oli kuumepiikki. Luulin tautia normaaliksi flunssaksi, mutta ajattelin huvin vuoksi käyttää kaappiin jääneitä testejä loppuun ja yllätyin, ku se näyttikin positiivisya... Lämpöä ei ole ollut lauantai ja sunnuntain välisen yön jälkeen ja olo on parantunut päivä päivältä. Varsin suurella todennäköisyydellä meikäläistä ei kuitenkaan nähdä ringissä lauantaina, mutta en osaa vielä varmaksi sanoa. Opettajan hiihtolomaahan tässä vietän, niin katselen tämän viikon MM-hiihtoja telkkarista toivoen ihmepalautumista. Olon salliessa käyn ehkä loppuviikosta vähän hiplaamassa levytankoa ja moukareita.

Meikäläisen saldo talvi SM-kisoissa ei kuitenkaan ole kovin imarteleva:

2011: M17 Karsiutuminen jatkokierroksilta
2012: M17 Neljäs sija…
2013 – 2016: En osallistunut (Selkä (yms.) hajalla…)
2017: M22 pronssi!
2018: En osallistunut (vatsatauti)
2019: Selkäkramppi kilpailua edeltävänä iltana (jäin alle 60 m..)
2020: Koronaperuutus kilpailua edeltävänä päivänä
2021: En osallistunut (pitkittynyt flunssa)
2022: En meinannutkaan osallistua…
2023: Korona… Katsellaan!

Tuota listaa katsellessa on aika helppo todeta, että terveenä ja hyvässä kunnossa osallistuminen kisoihin olisi ollut paljon suurempi shokki, kuin koronaviruksen saaminen kisojen kynnyksellä. Harjoituskausi on kuitenkin mennyt niin hyvin, että olisi tehnyt mieli käydä näyttämässä osaamistani ilman ongelmia, mutta se jää nyt kesään.

Yleisellä tasolla on mukava nähdä, että peräti 82 heittäjää on ilmoittautuneet kisoihin ja mukana on kärkiheittäjiäkin! Tyttöjen ja naisten sarjoissa on runsaasti osallistujia, mutta poikien sarjoihin olisi mahtunut muutama lisää. Arvokisaheittäjistämme Kosonen, Koskinen ja Liipola ovat paikalla!

 

Miesten sarjassa olisi luvassa kaikkien aikojen pronssikamppailu ja tämä lisää sairastumisen harmitusta entisestään. Liipola ja seurakaverini Roope Auvinen vienee kärkipaikat, mutta heidän takanansa listoilta löytyy ainakin seitsemän heittäjää kenen rahkeet riittäisivät heittämään 60 – 65 metrin väliin. Meille on tarjolla kaikki pronssin ja jatkokierroksilta karsiutumisen väliltä. Tällaista heikompien heittäjien tiukkaa kilpailua (SM mitalimausteella) ei ole koko urani aikana ollut tarjolla, eikä tule varmaan koskaan tämän jälkeen olemaankaan..

Jälkitauteja ei kuitenkaan kannata ottaa ja senkin takia olen valmis jättämään kisoja väliin erittäin matalalla kynnyksellä. Toisaalta luulen, että yksi kisa sinällään ei kaada venettä (jon on oireeton ja pirteä olo), mutta tämän jälkeinen harjoitusjakso pitää sitten aloittaa maltilla!

Lauantaina ollaan sitten viisaampia!

Katsellaan!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Entinen kipukroonikko?!

Elämä on yllättävän hankalaa, kun joku tunkee ruosteisen puukon sinun oikeaan (tai vasempaan) pakaraan joka toinen kuukausi ja jättää sen sinne roikkumaan viikoksi!

Tai näin ainakin luulen… Konkreettisesti en ole kyseistä toimenpidettä kokeillut, mutta kuvainnollisesti sanoisin sen havainnollistavan minun 18-vuotiaana alkaneita kroonisia alaselkäkipuja.

Nyt päällä on kuitenkin pieni identiteettikriisi, kun kipuja ei enää olekaan entiseen malliin! Olenko edes enää kipukroonikko?!

Eletään helmikuuta 2023 ja edellisen kerran joku ”löi puukkoa pakaraan” syksyllä valtion pakollisella metsäleirillä ja tätä edeltävä kerta oli viime kesän karnevaaliviikolla, kun aivastin huonossa asennossa (olenhan minä kohta kolmekymppinen…). Kumpikaan näistä mainituista kipujaksoista eivät kuitenkaan vakavuudessaan päässyt lähellekään niitä pahimpia kipujaksoja, mitä minulla on joskus ollut.

Nykyään kipujaksot ovat niin lievät ja harvinaiset, että enää ei jatkuvasti tarvitse pelätä minä päivänä se seuraava kipujakso alkaa. Tiedän myös hyvin mitä kannattaa tehdä, kun kivut alkavat ja se nopeuttaa niiden hoitamista kuntoon. Tämä helpottaa jo arkea todella paljon, ja tämän myötä pystyn nykyään elämään suhteellisen vapaasti.

On kuitenkin mielenkiintoista kuinka vahvasti lähes vuosikymmenennen pituinen kipujakso vaikuttaa omaan identiteettiin ja kuinka vaikeaa on ollut muuttaa tätä identiteettiä. Vaikka tässä parisen vuotta on mennyt paremminen, niin vasta nyt sen alkaa pikku hiljaa sisäistämään. Olenhan minä vieläkin vähän varovainen sen kanssa mitä teen, mutta nykyään uskallan harjoitella suhteellisen monipuolisesti ja työntekokin onnistuu ilman jatkuvaa saikkupelkoa (tämä ei ollut itsestäänselvyys opintojen aikana).

”Vanhojen kipujen” rauhoittuminen ei tosin tarkoita, että urheilijan elämä olisi kivutonta. Tänä talvena on ollut pientä ohjelmaa polvien ja kyljen kanssa ja kyllähän lihaksia sekä niveliä särkee säännöllisen epäsäännöllisesti. Mutta sängystä nouseminen ei ole enää nykyään usean minuutin suunnittelua vaativa projekti aamuisin ja saan jopa omat sukat jalkaan ihan itse! Urheilija ei tervettä päivää näe, mutta tällä hetkelle menee suhteellisen hyvin.

Tämä suhteellisen hyvin sujuva harjoittelu on jotain mistä vielä muutama vuosi sitten vaan haaveilin. Se on myös syy miksi olen halunnut jatkaa moukarinheittoa, jotta edes kerran saisi harjoitella kunnolla ennen uran lopettamista. En tosin tiedä, jos tällä harjoittelulla saa moukarin lentämään pidemmälle, mutta teoriassa tästä pitäisi olla hyötyä. Tietyllä tavalla kuitenkin elän omaa unelmaa tällä hetkellä jo pelkän harjoittelun myötä.

Treenit jatkuvat ja kuun vaihteessa olisi luvassa moukarinheiton talvimestaruuskilpailut Kaustisella. Kyllähän tämä touhu alkaa vaikuttamaan siltä, että olen osallistumassa niihin tänä vuonna.

Kunhan säilyn ehjänä…

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kilpaillako vai eikö kilpailla, siinä pulma!

Milloin hallikausi alkaa?!

Tätä kysymystä kansallisen tason moukaristi kuulee todella usein talvisin (vähintään kolme kertaa / kausi) ja vastaushan on, että ei ikinä. Kuten tämän blogin vakiolukijat tietävät, niin Suomesta ei löydy sellaista hallia, missä moukaria voisi heittää pitkälle.

Moukarinheiton talvimestaruuskilpailut heitetään kuitenkin lauantaina 4.3 ja helmikuun aikana pitäisi päättää, jos osallistun näihin!

Kuva: KP-V

Talvimestaruuskisat ovat urheilullisesta näkökulmasta varsin turha spektaakkeli, mutta sosiaalisena tapahtumana varsin mukava tapa nähdä heittokavereita pitkän tauon jälkeen. Yksittäisenä kilpailuna siihen ei kuitenkaan panosta mitenkään erityisemmin ja olenkin yleensä jättänyt kilpailuja väliin.

Edellisen kerran heitin Kaustisilla talvella 2019 varsin heikoin tuloksin selkäkrampin takia. Vuonna 2020 olin lähdössä, mutta kisoja peruttiin koronan takia, 2021 olin flunssassa ja 2022 olin huonossa kunnossa, enkä siksi lähtenyt. Mitkä asiat sitten vaikuttavat siihen, että 2023 olisi paluuvuosi?!

Tärkein tekijä on toki se, että pitää olla ehjänä ja terve. Seuraava kriteeri onkin sitten, että pitäisi olla tarpeeksi hyvässä kunnossa omasta mielestäni. Lopullista päätöstä teen luultavasti juuri ilmoittautumisajan viimeisimpinä päivinä.

Takanapäin on kevyempi viikko ja tänään alkaa kahden normaalin (eli vähän kovemman) viikon projekti. Näiden aikana olisi tarkoitus käydä pihalla 1 – 2 kertaa ja nähdä mihin se moukari lentää. Kahden kovan viikon jälkeen on reilut 1,5 viikkoa itse h – hetkeen.

Ekat ulkoheitot tuli heitettyä kymmenisen päivää sitten ja ne olivat mukavan lupaavia ollakseen ensimmäinen ulkotreeni. Ulos siirtyessä suurin ongelma on erilainen ympäristö sisäheittoon verrattuna, mikä vaikuttaa tasapainoon ja tuntumaan. Heitin ensimmäisessä treenissä 58,5 m mikä on aika lähellä viime kesän treenitasoa.

Vertailuksi voi ottaa talvi 2017, jolloin ensimmäisessä treenissä en meinannut saada heittoa häkistä ulos. Toisessa lensi 58 – 59 metriä ja lopulta talvimestaruuskisoissa heitin vajaa 63 metriä. Tämä muisto mielessä toivoisin, että ulkotreeneissä olisi nousujohteinen tuloskunto ja olisi realistiset mahdollisuudet heittää reilusti päälle 60 metriä itse kisoissa.

Mahdolliset kilpailut ovat kuitenkin vasta vajaan kuukauden päässä, joten en mieti näitä kisoja vielä kovin aktiivisesti. Fokus pysyy tiukkana seuraavassa harjoituksessa. Tänään heitetään moukaria pressuun.

Toivottavasti hyvin!

Eteenpäin!

 ---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

36 tuntia liikuntaa viikossa!

 Huippu-urheilu vaatii kurinalaisuutta, määrätietoisuutta ja paljon töitä! Harjoittelun pitää olla laadukasta ja määrällisesti runsasta. Harva tavallinen tallaaja edes ymmärtää kuinka paljon työtä huipputulokset urheilussa vaativat!

Tässä tekstissä en kuitenkaan puhu huippu-urheilusta vaan harrastamisesta kansallisella tasolla. Kuinkakohan moni tietää paljonko työtä esimerkiksi vuosittainen karsiutuminen Kalevan kisojen karsinnassa vaatii?

Eli miten minä juuri  tällä hetkellä harjoittelen?

 

Tällä hetkellä rytmitän harjoittelua niin, että vedän kaksi normaalia viikkoa, jonka jälkeen pidän kevyen viikon. Kovia viikkoja ei ole, mutta tämä lienee enemmän valmentajan huumoria, eikä todellisuutta. Normaalin viikon lopussa ainakin tuntuu tältä.

Heittomääriä on syksystä asti hiljalleen lisätty ja punttisalilla sarjapituuksia lyhennetty. Myös levytangon päässä olevien levyjen painoa on pikkuhiljaa lisätty ja tällä hetkellä liikutaan aika lähellä omaa ennätystasoani punttihommissa.

Viime viikon harjoitusohjelma näytti seuraavanlaiselta, kun ohjelmassa oli normaali viikko:

Maanantai:

Heittoharjoitus

1 km hölkkä + aitakävelyt + liikkuvuus
25 heittoa (7, 8, 9 kg)
Aitahypyt
Kuulanheitot (7 kg) 10 pyt + 10 ae
Keskivartalo
1 km loppuverkka

Tiistai:

Heittoharjoitus

1 km hölkkä + koordinaatiot + liikkuvuus
Alkupyöritys ketjulla 3x10/suunta 30kg+
25 heittoa (7, 8, 6)
Paikaltaan heitto 10/suunta 12 kg (60 cm varsi)
Keskivartalo
1 km loppuverkka

Keskiviikko:

Puntti

Pyörä + liikkuvuus + hyppynaru
Lämppätempaus 3x5 (40 – 50 kg)
Rinnalleveto 6,5,4,3,2 (110 -> 120 kg)
Jalkakyykky 6,5,4,3,2 (130 -> 165 kg)
Lisäpainoleuka 4x5
Situps 4x10 15 kg

Torstai:

Palauttava 20 min pyörä + 20 min soutu

Perjantai:

Heittoharjoitus

1 km hölkkä + aitakävelyt + liikkuvuus
25 heittoa (7, 8, 9 kg)
Aitahypyt
Kuulanheitot 10 pyt + 10 ae
Keskivartalo
1 km loppuverkka

Lauantai:

Aamupäivä Heittoharjoitus

1 km hölkkä + koordinaatiot + liikkuvuus
Alkupyöritys ketjulla 3x10/suunta 30kg+
25 heittoa (7, 8, 6)
Paikaltaan heitto 10/suunta 12 kg (60 cm varsi)
1 km loppuverkka

Ilta Puntti

Pyörä + liikkuvuus + hyppynaru
Lämppätempaus 3x5 (40 – 50 kg)
Rinnalleveto 5x5 100 kg (terävästi)
Boksikyykky 5x5 (100 -> 180 kg)
Step-up (40 cm penkki) 4x5/jalka 50 kg
Vastaveto 5x5 80 kg
Supervatsa 3x10

Sunnuntai:

Lepo!!

Eli viikkoon mahtuu neljä heittoharjoitusta ja kaksi punttia. Määrä ei ole mitenkään älytön, mutta tähän hetkeen ihan sopiva minulle. Yksittäinen heitto ja punttitreenihän kestää reilut kolme tuntia, joten viikkotasolla vietän aikaa hallilla reilut 20 tuntia. Tähän päälle, kun ottaa 16 tuntia liikunnanopetusta, niin voinee todeta, että viikkotasolla liikuntaa tulee ihan tarpeeksi. 

Pitää toki huomauttaa, että moukarinheittäjän (tai ylipäätään teholajin) harjoittelu on harvinaisen laiska näky ja suurin osa noista 20 harjoitustunneista ovat tuolilla istumista... Tämän lisäksi pyrin töissä säästämään energiaa treenejä varten, joten toi 16 tuntiakaan ei ole kovin aktiivista aikaa. Välillä tulee toki sekä treeneissä, että töissä hiki!

Tavoitteenihan on, että en tulevana kesänä jäisi kalevan kisojen karsintaan, joten tämä ohjelma on toivottavasti sellainen millä voi jopa päästää loppukilpailuun. Mutta tämä teksti toimikoon hyvänä esimerkkinä siitä, paljonko kansallisen tason puuhastelija oikein harjoittelee.Jos sinua siis kiinnostaa kansallisen tason urheilu, niin siitä vaan harjoittelemaan 20 h viikossa muutaman vuoden ajan, niin pääset ehkä mukaan Kalevan kisoihin, jos lahjakkuus riittää!

Yleisesti ottaen omat treenit sujuvat ihan hyvin tällä hetkellä. Ainahan johonkin kolottaa, mutta silti pystyn harjoittelemaan paremmin, kuin koskaan tällä hetkellä. Järkeä käyttämällä ja pienellä tuurilla toivon tämän jatkuvan kesään asti, jotta voisin ehkä (vihdoin) parantaa omaa ennätystäni.

Eipä minulla muuta.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café