Vähän urheilullisempi moukaristi!

 Neljän päivän SFI leiri Kuortaneella on jälleen kerran takanapäin. Vuonna 2010 osallistuin ensimmäiselle leirilleni nuorena yläkoululaisena ja nyt sitä oltiin samassa paikassa syyslomaa viettävänä yläkoulun opettajan.

Silloin ensimmäisillä leireillä pystyi katsomaan vierestä, kun yli kymmenen vuotta vanhemmat urheilijat treenasivat tosissaan. Pystyi ehkä jopa ottamaan heiltä vähän oppia.

Enää ei niitä 10 vuotta vanhempia urheilijoita oikein ole, kun itse alan jo kuulumaan porukan nestoriryhmään. Enkä ole varma, jos minun tekemisistäni kannattaa ottaa kovin paljon oppiakaan… Mutta tykkään kyllä tästä SFI järjestelmästä, että samalla leirillä voi olla jopa 15 vuoden ikähaarukka.

Videotarkistuksen perusteella 5-loikassa oli myös lentovaihe

Täytän siis ensi keväänä 28 vuotta. Tämä on todella jännä ikä moukarinheittäjälle. Suurin osa junnuvuosien ikätovereista ovat jo aikoja sitten lopettaneet, mutta tulevat kaudet pitäisi tilastojen mukaan olla ne kaikista parhaimmat. Treenivuodet ja etenkin niiden tuoma kokemus antaa ihan uuden ulottuvuuden tähän touhuun. Uskon vahvasti siihen, että vuosien kokemus tulee auttamaan minua osoittamaan 30 vuotiaiden tilastoa todeksi.

Ujon optimismin puoltaa myös se seikka, että viikonlopun leiri oli varsin onnistunut. Kuntonihan on syksyisen masentunut ja olen suomeksi sanottuna paskassa kunnossa! Huonon kunnon voi kuitenkin korjata harjoittelulla ja oma kroppa näyttää monen vuoden prosessiin seurauksena kestävän sitä puolta varsin hyvin.

Lyhykäisyydessä urani on edennyt niin, että selkä paukkui keväällä 2013. Parisen vuotta meni vähän kokeillessa eri asioita, mutta jossain vaiheessa aloin tiputtamaan pois harjoitteita, jotka tuottivat kipua. Joskus 2020 tienoilla alettiin valmentajan kanssa funtsia, että tämän seurauksena harjoittelusta oli tullut turhan varovaisen yksipuolista ja yleinen urheilullisuus alkoi olemaan kateissa. 

Käännettiin kelkka totaalisesti ja alettiin rohkeammin vaan monipuolistamaan treeniä urheilullisempaan suuntaan, jotta se kivunsieto sitä kautta paranisi. Tämä prosessi on vuosi vuodelta edennyt hyvin ja eräs suuri virstanpylväs tuli leirillä vastaan, kun jopa uskalsin (ja pystyin) suorittamaan 5-loikkatestin noin 10 vuoden tauon jälkeen! Tulos oli surkea (12,47 m), mutta liikuntakyvyttömyyttä parempi!

SFI leireihin kuuluu perinteisesti eri muotoiset testit. Vuosien varrella olen usein jättänyt niitä kokonaan suorittamatta varotoimenpiteenä, mutta tällä leirillä suoritin niitä jopa suhteellisen kattavasti kuulanheitoissa, hypyissä ja punttisalissa! Se, että kroppani kesti nämä testit ovat minulle todella positiivinen merkki ja hyvä jatko hyvin alkaneelle harjoituskaudelle.

SFI leirityksessä on toki yksi asia, joka tänäkin vuonna on jäänyt pahasti hampaankoloon. Leireillä on nimittäin kahden tason väkeä: eliittiryhmä ja haastajaryhmä. Itse olen aina kuulunut haastajaryhmään... Eliittiryhmään olisi junnuna päässyt ottamalla SM-mitalin (jäin useita kertoja metrin päähän) ja aikuisten sarjassa sijoittumalla kuuden parhaan joukkoon Kalevan Kisoissa.

Kyllähän se rehellisesti sanottuna harmittaa, että en kertaakaan (vielä) ole täyttänyt eliittiryhmän kriteerejä, vaikka olenkin tsempannut tosi reippaasti jo 13 vuotta. Eihän sillä periaatteessa ole mitään väliä (vaikuttaa siihen mikä taho niitä leirejä kustantaa), mutta henkisellä puolella olisi kivaa, jos en olisi ikuinen haastaja. Jospa sitten ensi kesänä saisi moukarin lentämään niin pitkälle, että edes voisin olla hurrien eliittiä!

--

Yhteistyöpuolella on jälleen hyviä uutisia!

Pitkäaikaisin sponsorini urheiluvälineiden verkkokauppa funraise.fi on tänäkin vuonna tukemassa meikäläisen moukarointia. Heiltä saa kattavasti yleisurheiluvälineitä ja muutenkin
kuntoilu ja urheilutuotteita laidasta laitaan!

Kaksi muutakin vanhaa tuttua yritystä päätti jatkaa yhteistyötä, kun sekä Tim Nordic OY:n, että Kauklahden Hammaslääkäreiden logot tulevat näkymään meikäläisen kisapaidassa tulevallakin kaudella. Siitä vaan tutustumaan heidän toimintaan, jos hammasta särkee, tai sinulla on tehdas, jonka toimintaa pitäisi nykyaikaistaa!

Meikäläinen kiittää tuesta!

Kiinnostaako yhteistyö? Tutustu tarjolla oleviin paketteihin TÄÄLTÄ.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

 

Hikisen arjen paluu!

Tänään on maanantai.

Eilen oli sunnuntai, joka on yksi kahdesta viikonloppuun kuuluvista päivistä.

Normitilanteessa (tällä viikolla koulut viettävät syyslomaa) edessäni olisi viisi työpäivää, jonka jälkeen odottaa perjantai ja seuraava viikonloppu. Ja tämä rumba jatkuu viikosta toiseen.

Pakko myöntää, että kolmen vuoden tauon jälkeen tuntuu varsin hyvältä palata normaalien ihmisten elämänrytmiin. Rutiinit helpottavat sekä elämää, että urheilua!

Välillä kannattaa hetken levätä.

Syksyllä 2019 aloitin maisterinopinnot Jyväskylän yliopistossa. Samalla päätin hypätä pois normaalista opiskelurytmistä ja pitkittää maisterinopintojani vuodella. Tämän myötä elämään astui epäsäännöllisiä opiskeluaikatauluja (johon sisältyi myös gradun vääntäminen), sekä iltaluentoja avoimessa yliopistossa. Keväällä 2020 suomeen tuli vielä sellainen maailmankuuluisa pöpö, joka vaikutti elämän epäsäännöllisyyteen entistä enemmän.

Joskus opiskelut alkoivat kello 8:15 ja toisina päivinä vasta iltapäivällä tai illalla. Lähes joka viikolle osui päiviä ilman minkäänlaisia opintoja. Kesäisin tein toki vähän hanttihommia vanhempien kyläkaupassa, mutta nekin olivat suunniteltu urheilumenojen mukaan, eli erittäin epäsäännöllisesti. Arkipäivät ja viikonloput menivät sekaisin.

Tämän päälle harjoittelin talvisin noin 13 päivän sykleissä (10 harjoituspäivää ja 2-3 palautuspäivää). Kesäisin elämänrytmi ohjautui täysin kisojen mukaan ja nekin ovat ripoteltu sinne tänne, joten otetta normaalin ihmisen arkirytmiin ei millään saa.

En toki näiden kolmen vuoden aikana kertaakaan ajatellut kaipaavani takaisin normaaliin viikkorytmiin. Minähän elin urheilijan elämää omassa kuplassani enkä ollut tavallisen työssäkäyvän viikkorytmin orjana. Vapauden myötä luulin, että olin luonut optimaalisen aikataulun omalle kehitykselleni.

Voi toki olla, että se aikataulu olisi ollut ihan suotuisa kehittymiselle, mutta kahden kuukauden jumppamaikan duunien jälkeen pitää myöntää, että ei tämä 7 viikon arkirytmikään huono ole.

Nykyisessä työsopimuksessani on se etu, että aloitan työt aina kello 9:00. Tämän rutiinin myötä myös nukkumaanmeno tapahtuu samaan aikaan, kun keho vaan alkaa tottumaan siihen, että kello 10-11 välillä pitäisi alkaa rauhoittumaan. Ainakin omalla kohdallani vapaampi päivärytmi tarkoitti myös vapaampaa (eli huonompaa) nukkumis ja ruokailurytmiä. Myös perjantai on kolmen vuoden jälkeen alkanut jälleen tuntumaan perjantailta. Arkirutiinit ovat hyvästä.

Harjoituskausi on alkanut hyvin uudessa elämäntilanteessa ja tänään alkoi jo neljäs treeniviikko uuden valmentajan ohjauksessa. Harjoitusrytmiä on tosiaan palautettu seitsemän päivän kiertoon. Normaalille viikolle tulee 10 treeniä (3 PK, 2 kuntopiiriä, 3 punttia, 1 heitto, 1 lajivoima), eli yhteensä noin 17-18 tuntia hikoilua. Sunnuntai on sitten pyhitetty levolle.

Tuntimäärällisesti kyse ei ole suuresta muutoksesta aikaisempaan, mutta treenien sisältö on enemmän sykettä nostattavaa. Kyllähän tässä iso mies väsyy, kun vetää sykkeet pilvissä kuntopiiriä ja tankojumppaa, mutta toivon mukaan tässä vähän kehittyisikin. Ja onneksi välillä on myös vähän kevyempää lenkkiä tarjolla. Tätä ohjelmaa vedän vielä kolmisen viikkoa, jonka jälkeen ohjelma vaihtuu.

Yhteistyökumppanipuolella minulla on hyviä uutisia!

Kirkkonummella toimiva Kolarikorjaamo Auto Ljungqvist on tälläkin kaudella mukana tukemassa meikäläisen touhuja. Tuntuu hyvältä, kun sama yritys vuodesta toiseen haluaa olla mukana auttamassa minua heittämään moukaria pidemmälle!

Tämän rinnalla Kirkkonummelainen (ja myös Varsinais-Suomessa toimiva) Porkkalan Raivauspalvelu Oy hyppäsivät uutena yrityksenä remmiin mukaan tälle kaudelle. Ottakaahan yhteyttä heihin, jos pihallanne on kaadon tarpeessa olevia puita, tai muita vastaavie pihahommia!

Vielä mahtuisi toki lisää logoja kisapaitaan ja kotisivulle. LUE LISÄÄ, jos yhteistyö minun kanssani kiinnostaa.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

 

 

 

Logo rintaan ja eurot tilille!

 Puhutaanko vähän moukaristin taloudesta!

Viimeisten vuosien ajan olen rahoittanut moukarointiani yhteistyökumppaneilla ja opiskelemalla. Näistä suuremman potin on tarjonnut KELA:n opintotuki, mutta se taikaseinä meni keväällä kiinni, kun yliopisto heitti meikäläisen pihalle maisterinpaperit kourassa.

Lajissani ei käytännössä ole ammattilaisuutta tarjolla eikä oma tasoni riittänyt hyvien urheilijoiden tuen piiriin, joten oli pakko hakea oikeita töitä korvaamaan opintotuen katoamista. Tämä osittain hirvitti, koska luulin tämän heikentävän mahdollisuuksiani panostaa urheiluun.

Syksyn perusteella alan kuitenkin ujosti kallistumaan siihen suuntaan, että saatoin olla väärässä.

 

Kuva: YLE kuvakaappaus

Pelkoni ”oikeista töistä” johtui siitä, että oletin niiden kuormittavuutta vievän liian paljon energiaa urheilusta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että työnteko kuormittaa minua jopa opiskelua vähemmän. Puolipäiväisenä liikunnanopettajana töitä on mielestäni jopa vähemmän opiskeluun verrattuna ja se on selkeämmin rytmitettyä mikä auttaa rutiinien ylläpitoa. Mahdollisuudet panostaa urheiluun eivät siis välttämättä kadonneet työelämään siirtymiseen myötä.

Maailman taloustilannetta seuratessa saan myös mielenrauhaa siitä, että taskussa on vuoden työsopimus. Hetkellisesti jopa harkitsin keväällä, että pyrkisin joksikin wannabe ammattibloggaajaksi (eli kerjääjäksi) ja rahoittaisin urheiluani sillä, mutta tajusin aika nopeasti, että noin 25k nettomyynti näillä teksteillä ja myyntitaidoilla lienee aika hankalaa!

Tulen kuitenkin jatkossakin rahoittamaan moukarointia osittain yhteistyökumppaneilla. Puolipäiväisen liikunnanopettajan palkalla saan katon pään päälle ja tarpeeksi ruokaa naamariin, mutta kaikkia urheilun tuomia kuluja sillä en pysty kattamaan.

Helpoin tapa hypätä kelkkaan mukaan kaudella 2023 on ostaa mainospaikka meikäläisen kisapaidasta ja blogista. Tämä paketti on myynnissä 500 € hintaan.

Muitakin paketteja (KATSO) on tarjolla, joten laita viestiä (fredrikfroberg@hotmail.com), jos yrityksenne (tai tuttavasi yritys) haluaa olla mukana tukemassa meikäläistä kaudella 2023.

Harjoitukset ovat alkaneet hyvin ja uusi harjoitusohjelmani on varsin hiostava ja sykkeitä nostava. Ehkä siitä on jotain hyötyä, kun kutsuu itseään urheilijaksi!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!