Tänään on maanantai.
Eilen oli sunnuntai, joka on yksi kahdesta viikonloppuun kuuluvista päivistä.
Normitilanteessa (tällä viikolla koulut viettävät syyslomaa) edessäni olisi viisi työpäivää, jonka jälkeen odottaa perjantai ja seuraava viikonloppu. Ja tämä rumba jatkuu viikosta toiseen.
Pakko myöntää, että kolmen vuoden tauon jälkeen tuntuu varsin hyvältä palata normaalien ihmisten elämänrytmiin. Rutiinit helpottavat sekä elämää, että urheilua!
 |
| Välillä kannattaa hetken levätä. |
Syksyllä 2019 aloitin maisterinopinnot Jyväskylän yliopistossa. Samalla päätin hypätä pois normaalista opiskelurytmistä ja pitkittää maisterinopintojani vuodella. Tämän myötä elämään astui epäsäännöllisiä opiskeluaikatauluja (johon sisältyi myös gradun vääntäminen), sekä iltaluentoja avoimessa yliopistossa. Keväällä 2020 suomeen tuli vielä sellainen maailmankuuluisa pöpö, joka vaikutti elämän epäsäännöllisyyteen entistä enemmän.
Joskus opiskelut alkoivat kello 8:15 ja toisina päivinä vasta iltapäivällä tai illalla. Lähes joka viikolle osui päiviä ilman minkäänlaisia opintoja. Kesäisin tein toki vähän hanttihommia vanhempien kyläkaupassa, mutta nekin olivat suunniteltu urheilumenojen mukaan, eli erittäin epäsäännöllisesti. Arkipäivät ja viikonloput menivät sekaisin.
Tämän päälle harjoittelin talvisin noin 13 päivän sykleissä (10 harjoituspäivää ja 2-3 palautuspäivää). Kesäisin elämänrytmi ohjautui täysin kisojen mukaan ja nekin ovat ripoteltu sinne tänne, joten otetta normaalin ihmisen arkirytmiin ei millään saa.
En toki näiden kolmen vuoden aikana kertaakaan ajatellut kaipaavani takaisin normaaliin viikkorytmiin. Minähän elin urheilijan elämää omassa kuplassani enkä ollut tavallisen työssäkäyvän viikkorytmin orjana. Vapauden myötä luulin, että olin luonut optimaalisen aikataulun omalle kehitykselleni.
Voi toki olla, että se aikataulu olisi ollut ihan suotuisa kehittymiselle, mutta kahden kuukauden jumppamaikan duunien jälkeen pitää myöntää, että ei tämä 7 viikon arkirytmikään huono ole.
Nykyisessä työsopimuksessani on se etu, että aloitan työt aina kello 9:00. Tämän rutiinin myötä myös nukkumaanmeno tapahtuu samaan aikaan, kun keho vaan alkaa tottumaan siihen, että kello 10-11 välillä pitäisi alkaa rauhoittumaan. Ainakin omalla kohdallani vapaampi päivärytmi tarkoitti myös vapaampaa (eli huonompaa) nukkumis ja ruokailurytmiä. Myös perjantai on kolmen vuoden jälkeen alkanut jälleen tuntumaan perjantailta. Arkirutiinit ovat hyvästä.
Harjoituskausi on alkanut hyvin uudessa elämäntilanteessa ja tänään alkoi jo neljäs treeniviikko uuden valmentajan ohjauksessa. Harjoitusrytmiä on tosiaan palautettu seitsemän päivän kiertoon. Normaalille viikolle tulee 10 treeniä (3 PK, 2 kuntopiiriä, 3 punttia, 1 heitto, 1 lajivoima), eli yhteensä noin 17-18 tuntia hikoilua. Sunnuntai on sitten pyhitetty levolle.
Tuntimäärällisesti kyse ei ole suuresta muutoksesta aikaisempaan, mutta treenien sisältö on enemmän sykettä nostattavaa. Kyllähän tässä iso mies väsyy, kun vetää sykkeet pilvissä kuntopiiriä ja tankojumppaa, mutta toivon mukaan tässä vähän kehittyisikin. Ja onneksi välillä on myös vähän kevyempää lenkkiä tarjolla. Tätä ohjelmaa vedän vielä kolmisen viikkoa, jonka jälkeen ohjelma vaihtuu.
Yhteistyökumppanipuolella minulla on hyviä uutisia!
Tämän rinnalla Kirkkonummelainen (ja myös Varsinais-Suomessa toimiva) Porkkalan Raivauspalvelu Oy hyppäsivät uutena yrityksenä remmiin mukaan tälle kaudelle. Ottakaahan yhteyttä heihin, jos pihallanne on kaadon tarpeessa olevia puita, tai muita vastaavie pihahommia!
Vielä mahtuisi toki lisää logoja kisapaitaan ja kotisivulle. LUE LISÄÄ, jos yhteistyö minun kanssani kiinnostaa.
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.
Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti