No mutta miltä oikeasti tuntuu?
Olimme hetken valmentajan kanssa pohtineet puhelimessa, että siirrytäänkö pitämään pidempää palauttavaa jaksoa, vai ei. Tai siis minä yritin selittää, että jospa sitä sittenkin pitäisi jatkaa treenejä.
Lopulta oli vaan hyväksyttävä se seikka, että olin oikeasti aika väsynyt ja viisainta oli vetää hetken happea.
Jotenkin pidempi lepotauko on aina henkisesti hankala. Etenkin, kun on kymmenisen metriä kärkeä perässä, niin haluaisi heti kiriä sen umpeen eikä vaan sluibailla. Toki se ero kärkeen on pysynyt samana nyt viimeiset kuusi vuotta, joten tuskinpa se olisi viikossa kiritty kiinni…
Näin jälkeenpäin ajateltuna on pakko myöntää, että vajaan kahden viikon ”ylimenokausi” on ehkä valmentajani paras idea ikinä. Treenit kulkevat nyt niin paljon paremmin ja saan sen ansiosta myös enemmän irti harjoittelusta. En vaan ole reenipaikalla selviytymässä, vaan pystyn oikeasti treenaaman.
Alkuvuosi oli sen verran raskas, että rehellisesti ajateltuna mentiin punaisella koko ajan.
-Muutto uuteen kaupunkiin, uusi koulu, uudet ihmiset (oma arki kokonaan
uusiksi)
-Heittoharjoittelun aloittaminen
-koulupäiviä n 9 – 17 + kolmen tunnin treenit + illalla läksyjä
-Noin 5 tuntia unta / yö, koska selkäkivut pitivät hereillä
Tuohon peilaten tuntuu huvittavalta, että vielä yritin selittää valmentajalle (ja itselleni), että kyllä tässä kannattaisi jatkaa treenejä… Rehellisesti ajateltuna luulen, ett olin 1 – 2 viikon päässä siitä, että kroppa olisi oikeasti ilmoittanut, että treenaan liikaa. Onneksi pysyttiin alkuperäisessä suunnitelmassa. Nyt vedän jo ylimenokauden jälkeistä toista treenipätkää ja treenit kulkevat hyvin, sekä uni maistuu!
Lopuksi vähän jälkispekulaatiota Talvi-SM kisoista. Siellä olisi ollut pronssi tarjolla alle 61 metrin heitolla! Olisiko ollut otettavissa?
En rehellisesti sanottuna osaa sanoa. Olen niin hyvässä kunnossa, että huippupäivänä olisin heittänyt yli 61 metriä, mutta ei se mikään itsestäänselvyys olisi ollut. Samalla pitää toki todeta, että selkä ei joka treenissä anna heittää rennosti ja siksi jätin kisan ylimääräiset riuhtomiset (loukkaantumisriskeineen) väliin.
Ja sitäkään ei tiedä mitä Kauppinen olisi heittänyt, jos joku oikeasti olisi haastanut hänet pronssisijasta.
Ihmisen mieli on kyllä jännä. En lähtökohtaisesti arvosta talvi-SM kisoja mitskuja kovin korkealle, mutta silti oikeasti alkoi hetken harmittamaan, että en lähtenyt yrittämään, kun kerrankin olisi ollut sellainen tarjolla.
Mutta turha jossitella. Mitalit jaetaan niiden kesken, ketkä jaksavat raahautua kisapaikalle.
On niitä mitaleita kesälläkin jaossa!
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab
funraise.fi
Tim-Nordic Oy
Köklax Tandläkare
Lill-Breds - Bärgård & Café
RMV-Korut Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti