Ennen kuin alat lukemaan tätä tekstiä niin pyytäisin että
katsot tämän YouTube videon. Katsomalla tätä pääset tulevan tekstin ytimeen.
Elikkä tässä tekstissä tulen purkamaan Suomalaisten urheilijoitten ikuisia
selityksiä. Miksi, aina kun Suomalainen urheilija epäonnistuu niin seuraa pitkä
liuta selityksiä mikä meni pieleen, miksi ei tänään onnistuttu ja miten olosuhde
tai kalusto oli epäsopivaa?
Selittelystä on jotenkin tullut Suomalaisen urheilun
tavaramerkki. Aina pitää selitellä ja aina löytyy selityksiä kaikkiin
tilanteisiin. Häviöt, virheet ja epäonnistumiset ovat aina selitettävissä
jollain ulkoisella faktorilla. Todella harvoin urheilija sanoo suoraan että
”Minä olin surkea, siksi en onnistunut”.
Yksi Suomalaisen urheilukansan suurimmista suosikeista
kautta aikojen on Seppo Räty. Suurin syy siihen piilee toki siinä että Räty oli
menestyvä. Mutta Rädyn suuren suosion takana on myös se että hän ei koskaan
selitellyt turhia haastatteluissa. Räty seisoi suoraselkäisesti haastatteluissa,
ei sanonut paljon, ja antoi suorituksiaan puhua puolestaan. Jos jokin meni
pieleen, niin hän maksimissaan totesi että nyt meni pieleen. Seppo Räty oli sellainen minkä suomalainen
penkkiurheilukansa haluaisi kaikkien olevan. Vähäsanainen, ei selittelevä sekä
menestyvä.
Mutta hei! Ajatelkaa nyt vähän. Eihän siitä tulisi mitään
jos kaikki urheilijat olisi Seppo Räty kopioita. Se että kaikki vaan sanoisi
”olin huono” häviön hetkellä johtaisi siihen että haastattelemisesta tulisi
täysin turhaa. Seppo Räty veti roolia (Ainakin arvellisin niin), ja hyvin vetikin.
Mutta muiden ei tarvitse kopioida Sepon tyyliä.
Jos kuitenkin aloitetaan purkamaan mistä urheilussa on kyse.
Urheilijan tehtävänä on voittaa. Voittaminen, ja voittamisen halu on se miksi
urheilu on kiinnostavaa ja miksi sitä harrastetaan. Jos urheilija ei voita niin
se on epäonnistunut. Kun urheilija epäonnistuu niin se pettää itsensä,
valmentajansa ja yleisönsä. Urheilijan ja sen ympäröivän tiimin tehtävänä on
välttää epäonnistumista kaikin maailman keinoin. Urheilijan velvollisuus on
tehdä kaikki vaan on mitä on mahdollista voiton eteen. Jos hän pystyy tähän,
niin voittaa. Jos ei pysty tähän niin luonnollisesti ei voita.
Yksi urheilija joka pari päivää sitten sai paljon kritiikkiä,
niin sosiaalisessa mediassa kuin lehtimediassakin oli Kaisa Mäkäräinen. Hän
lähti Olympiakisoihin suurena ennakkosuosikkina, ja kaikki muu kuin mitali
olisi ollut pettymys sekä hänelle että yleisölle. Ja pettymyshän avausmatkalta
seurasi, valitettavasti. Kaisa oli sekä huono ladulla (omaan parhaan tasoon
verrattuna) ja ampumapenkalla missä pystypaikat eivät mitenkään halunneet
onnistua.
Kun Kaisa, kisan jälkeen, sai mikin nenänsä eteen, niin näki
että nyt ovat tunteet pinnalla. Pettymys oli suuri. Ja hän syytti suksihuoltoa
sekä tauluja. Kaikki oli muitten vika. Ei sanonut suoraan että kyseessä olisi
ollut oma moka. Ja tästä sosiaalinen media räjähti! Moni oli ärsyyntynyt siitä
että Kaisa vaan selitteli. Kommentit olivat muun muassa: ”Jaahas oliko se muka
taulujen vika että hiihto oli huonoa?!” tai ” Miksi ei vaan myönnä että oli oma
moka?!”. Moni vihainen ääni sai sinä
iltana näppäiltyä pari vihaista sanaa twitteriin tai facebookkiin.
Mutta jos nyt oikeasti ajatellaan. Mitä Mäkäräisen olisi
pitänyt sanoa? Tai mitä olisi joka ikinen urheilija, joka historian aikana on
joutunut haastatteluun epäonnistumisen jälkeen, pitänyt vastata. Totuus, ja sen
kaikki urheilijat tietävät, on se että moka on aina urheilijan oma vika, yhtä
lailla kuin onnistuminen on aina urheilijan ansiota. Mutta mitä sen toteaminen
antaa haastattelijalle?! Jos joku kysyy jotain, niin ainakin minun mielestäni
olisi ihan viisasta vastata siihen kysymykseen, eikä kiertää sitä. Jätetään se
tehtävä poliitikoille. Elikkä jos joku kysyy mitä meni pieleen, niin silloinhan
on ihan luonnollista että kertoo mitkä yksityiskohdat eivät onnistuneet. Eikä
vaan sano että ”olin huono”. Näin Kaisakin teki, vaikkakin itse tiesi että oli mokannut.
Siis pointtini tämän tekstin kanssa on se että minä
pyytäisin ymmärrystä teiltä, TV-urheilun kuluttajilta. Kun joku ehkä syyttää
suksia, olosuhteita tai vaikkapa flunssanoireita, niin se ei ole selittelyä, se
on kysymykseen vastaamista! Oikea selitys epäonnistumiselle on AINA että
urheilijan taito ei ollut riittävän hyvä, tai että urheilija on tehnyt jotain
väärin joko harjoittelussa tai viimeistelyssä. Joka ikinen urheilija tietää tämän,
vaikkakin ei sano sitä ääneen haastattelussa. Jos on niin hyvä urheilija
kyseessä että pääsee edustamaan maataan Olympialaisissa, niin on jo sillä tasolla
että pystyy itse toteamaan tosiasioita.
Voin itse myöntää että pidän alussa linkkaamani videota
todella koomisena. Selitys selityksen perään. Mutta kaikki haastateltavat
kuitenkin tietävät että syy alisuorittamiseen piilee siinä että he eivät itse
ole laittaneet itseensä tarpeeksi hyvään kuntoon. Mutta kuten olen todennut
moneen kertaan tässä tekstissä, niin sen tosiasian toteaminen ei paranna yhtään
mitään. Joten, jatkossa, kun joku sanoo jonkun, teidän mielestänne, idioottimaisen
kommentin siitä miksi ei onnistunut, niin älkää ärsyyntykö. Selittävä urheilija
tietää kyllä itse miksi ei onnistunut! Teidän ei tarvitse kertoa sitä sille!
KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti