Kuolevatko moukaristit sukupuuttoon?

Tilastonörttinä selailen tilastopajaa säännöllisesti eri tuloksia ja urheilijoita etsien. Yleensä tämä tapahtuu hetken mielijohteesta, kun jokin asia tulee mieleen ja se pitää heti tarkistaa. Säännöllisempää on moukarinheittäjien määrän seuraaminen. Viime vuosina on ollut kutkuttavan jännittävää seurata, mikäli yli tai alle 100 urheilijaa ovat heittäneet miesten moukarilla tuloksen kuluneen kesän aikana. Ikävä kyllä trendi on laskeva…

Yleisen sarjan moukarinheittäjien määrä suomessa!

Moukarinheiton (ja yleisurheilun) elinvoima vaatii harrastajia. Huippuheittäjien harjoitusolosuhteet jäisivät todella heikoiksi, mikäli kukaan Kalevan Kisojen ulkopuolella ei heittäisi moukaria. On vaikea lobata häkkiä Mikkeliin, jos lähin harrastaja asuu Porissa. Yleisurheilussa usein myös moukariolosuhteet ”unohdetaan vahingossa”, kun hallia tai kenttää suunnitellaan. Tämänkin takia on hyvä, että joku paikallinen mörssäri on ajamassa koko yleisurheilun etua hankinnoissa.

Olen tätä tekstiä varten katsonut tilastopajasta moniko urheilija on heittänyt tuloksen aikuisten välineellä vuosina 2009-2024. Tämä 15 vuoden ajanjakso kattaa minun urani SM-kisaurheilijana. Kun heitin ensimmäiset nuorten SM-kisat Harjavallassa vuonna 2009, niin heittäjiä oli lähes 200 enemmän, kuin mitä tänä päivänä on. Pahin tilanne oli 2021, mutta sen jälkeen naismoukarin suosi on ollut mukavassa nosteessa. Ehkäpä kärkinaisten reippaat otteet ovat innostaneet muitakin kokeilemaan lajia.

Miesheittäjänä olen kuitenkin aidosti huolissani urosmörssäreiden laskevasta trendistä. Yleisurheilussahan on pitkään ollut pulaa pojista, joten tämä trendi ei yllätä, mutta silti asialle pitäisi mielestäni tehdä jotain. Ongelma tässä on vaan se, että oman uran aikana kovin suuren valmennusringin pyörittäminen ei vaan millään ole realistista. Aika ja jaksaminen ei vaan riitä!

Olen joskus pohtinut, että valmentaminen voisi kiinnostaa oman uran jälkeen. Jostain syystä huippuvaiheen valmennus ei välttämättä kiinnosta, vaan enemmän haluaisin huolehtia uusien heittäjien houkuttelemisesta lajin pariin ja heidän moukarikipinänsä sytyttämisestä. Huippuvaiheen valmennuksessakin on toki kivoja puolia, mutta tärkeämmältä tuntuisi houkutella niitä huippuvaiheen heittäjiä lajin pariin. Olisihan se siistiä katsoa jonkun menestystä miettien, että 10+ vuotta sitten sinä olit se, joka opetti, miten moukarista pidetään kiinni ja kumpaan suuntaan olisi järkevä pyöriä.

Ensiksi pitää saada oma urheilu päätökseen, vaikka jo nyt vasemmalla kädellä teenkin joitain lyhyitä valmennuspätkiä. Toivottavasti kesä 2025 olisi se vuosi, jolloin miesheittäjien määrä palaa 100 heittäjän paremmalle puolelle ja heittäjien yhteismäärä nousisi reilusti päälle 250!

Omat treenit sujuvat suhteellisen hyvin, vaikkakin lähestyvä 30 vuotispäivä välillä tuntuu kropassa.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Murtuuko helmikuun kirous?

Helmikuu pettää aina! Olen useaan otteeseen kertonut blogissani, kuinka juuri vuoden toinen kuukausi on perinteisesti minulle todella hankala. On ollut ylikuntoa, vatsatautia, selkäongelmia, koronaa jne. Olen joka vuosi hämmentynyt siitä, kuinka monella tavalla olen sössinyt kyseisen kuukauden. Viime vuoden leuanvedosta johtunut akuutti kielitulehdus (joka vei puhekyvyn ja vaati sairaalassa yöpymistä sekä antibioottikuurin) lienee kuitenkin vastoinkäymisistä absurdein.

Oikein jännityksellä odottaa millä tavalla teen elämästäni hankalan juuri tänä vuonna?! 

Helmikuun panikoinnit lähestyvät! Toki viisaina olisi olla panikoimatta.

Tilannehan on sellainen, että en oikein pysty varautumaan vuoden toisen kuukauden tapahtumiin millään tavalla. Tai en ainakaan muita kuukausia erikoisemmin. Harjoituksellisesti olen toki joskus treenannut tammikuussa liian kovaa, mutta sitä en meinannut tänä vuonna tehdä. Kuten sanoin viime tekstissä, niin harjoitusmäärät ovat tällä hetkellä erittäin maltilliset ja sellaisina meinasin ne pitää.

Terveenä pysyminen onkin sitten opettajana toisinaan hankalaa, mutta eiköhän sekin onnistu pienellä tuurilla. Eikä se pikkuflunssa nyt sinällään tätä laivaa kaadakaan, vaikka se kehitystä hidastaisikin. Sairaalayöt kannattanee kuitenkin pitää nollassa.

Uuden vuoden myötä saavutin myös sellaisen merkkipaalun urheilijana, että siirryin virallisesti veteraanisarjoihin. Toki virallisempi termi lienee aikuisurheilija nykyään. Kansainvälisestihän raja menee 35 ikävuodessa, mutta kotimaan kisoissa riittää, että kalenterivuoden aikana tulee täyttämään 30 vuotta. Eiköhän tässä kohta puolin on pakko myöntää, että ”nuori ja lupaava” vuodet ovat jo kaukana takanapäin.

Kilpailullisesti tämä aikuisurheilulupa ei toki vaikuta millään tavalla, koska yleisessä sarjassahan tässä edelleen ollaan. Toki tulevan kesän SAUL mestaruuskisat saattavat osua suhteellisen passelisti kalenteriin ja kisapaikkana sopiva Lahden urheilukeskus, joten en ole ihan vielä sulkenut osallistumista niihin pois.

Heitto, puntti, lepo, heitto, puntti, kuntopiiri lepo! Sillä viikkorytmillä olen urheillut pari kuukautta ja sillä rytmillä jatkan tulevat kuukaudet. Toki valmentajalta tuli lupa laittaa tankoon 5% rautaa lisää muutamaan liikkeeseen! Vaihtelu virkistää!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Joulutervehdys!

Joululoma alkoi ja vuosi lähestyy loppuaan. Urheilullisesti syksy ja alkutalvi on aina henkisesti rennon mukavaa aikaa, kun mihinkään ei ole kiire ja harjoittelu sujuu ilman suurempia tulospaineita. Kevättä kohden lähestyvä kisakausi sitten yleensä nostattaa odotuksia (ja omalla kohdallani yleensä lisää sähläysten määrää).

Lähtökohdat alkuvuoteen ovat kuitenkin lupaavat. Perjantaina oli reumalääkärin välitarkastus ja harjoittelu on sujunut oikein mallikkaasti!

Reilut kolmisen kuukautta olen tosiaan vetänyt biologisia reumalääkkeitä ja oma tunne niiden vaikutuksesta on ollut positiivinen. Kivut ovat vähentyneet selkeästi ja aamuisin ei tarvitse sen kummemmin pohtia miten sängystä pääsee ylös. Autossa istuminen on helpottunut huomattavasti, eikä enää ole takuuvarma kivun aiheuttaja. Suuri muutos on myös se, että syksyn flunssat eivät aiheuttaneet kipujaksoja. Ennen selkä kipeytyi lähes aina taudin jälkeen.

Oma mutu taitaa olla suhteellisen oikea, koska lääkärin tutkimuksetkin olivat varsin positiiviset. Alaselän liikkuvuus oli selkeästi parantunut (Ei se tosin vielä hyvä ole...) ja muissakin tutkimuksissa kaikki näytti olevan kunnossa. Labroja pitää tosin vielä vähän seurata, niin näkee miten veriarvot muuttuvat lääkkeen mukana.

Nyt pitää vaan toivoa, että tämä positiivinen tilanne jatkuu läpi kauden. Eihän selkä mitenkään hyvässä kunnossa ole 20 vuoden moukaroinnin jälkeen ja kulumaa varmaan löytyy senkin edestä, mutta sehän kuuluu asiaan. Harjoittelun rytmittämisellä pidetään (toivon mukaan) homma kurissa.

Olenkin tänä vuonna harjoitellut viime vuosia vähemmän ja yksinkertaisemmin. Muuttaessani Vaasaan 2022 tavoitteena oli kääntää ura uuteen nousuun ja palauttaa urheilullisuus ja vähentää varovaisuutta harjoittelussa. Sehän tosiaan meni totaalisen pieleen ja meikän tulostaso on romahtanut. Tällä kaudella teema onkin hyvän heiton palauttaminen.

Viikkotasolla on kaksi heittoharjoitusta, kaksi punttiharjoitusta ja yksi juoksukuntopiiri. Tämän päälle tulee vielä liikunnanopettajuuden tuoma arkiliikunta. Tällä rytmillä olen siis vetänyt koko syksyn. Kuntosalin puolella painot ovat todella maltilliset ja harjoittelun toimivuuden mittarina toimii heiton kehittyminen. Yli 1,5 vuoden säätämisen jälkeen teknisesti hyvän heiton löytäminen vaatii aikaa ja siksi kropan pitää olla käyttökunnossa mahdollisimman monessa heittotreenissä.

On toki myönnettävä, että välillä ohjelmaan luottaminen vaatii henkistä työtä. Aistit sanoo, että pitäisi harjoitella enemmän ja kuntosalilla pitäisi nostaa isompia rautoja. Toisaalta sitä olen kokeillut ihan riittämiin ilman toivottua tulosta, joten nyt kokeillaan tällaista kaavaa.

Katsotaan mihin se johtaa.

Hyvää joulua kaikille!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Flunssa!

 Monen muun kohtalontoverin tavoin sairastin lievän flunssan viime viikolla. Harjoituksia on ollut pakko himmailla reilun viikon verran, vaikka tauti ei ollutkaan pahimmasta päästä. Tämän viikon aikana on sitten ajatuksena palata 100 % harjoittelun pariin.

Flunssat ärsyttävät urheilijana erityisen paljon, koska niillä on yleensä suora (negatiivinen) vaikutus kauden tuloskuntoon. Tavallinen ihminen taas voi sairastaa rauhassa marraskuussa eikä tulevan vuoden heinäkuun työkunto ole yhtään heikompi. Tämä on yksi asioista mitä odotan eniten uran jälkeiseltä elämältä (kunhan joskus lopetan heittämisen).

Kuvituskuva: Kuvan nalle ei liity tapaukseen.

Itse ajattelen urheilun niin, että aloittaessani kauden ensimmäisen treenin minulla on 100 % tulospotentiaali saavuttaa tietty taso (en toki tiedä mikä tämä taso olisi). Jokainen töyssy matkan varrella syö sitten tätä potentiaalia jonkin verran, joten jo ensimmäisen flunssan jälkeen tulevan kesän tulos ei enää tule olemaan niin hyvä, kuin mitä se olisi voinut olla. Eli vaikka heittäisi kuinka pitkälle tulevana kesänä, niin tiedän, että tulos olisi voinut olla vielä parempi ilman talven takapakkeja. Ja tämä jää lähes aina kaivelemaan jälkeenpäin.

Muutama flunssa (tai muu takapakki) ei toki koko venettä kaada ja niistä huolimatta voi urheilla ihan hyvin kisakaudella. Tämä on yksi syy, miksi urheilijana olen erityisen tarkka kaikissa arkisissa päätöksissä (ihmiskohtaamisista, matkustustavoista, tulemiset, menemiset), koska joka ikinen näistä voi vaikuttaa siihen, mikäli tulevana kaudella heitän ennätyksen tai jään ulos Kalevan kisoista.

Normaali elämä on paljon helpompaa. Opettajan toki menetetyt tunnit menevät osittain hukkaan, mikäli olen töistä pois sairastelun takia, vaikka saisinkin pätevän sijaisen paikalle. Opettajana viikon poissaololla ei kuitenkaan ole lähes minkäänlaista vaikutusta opetukseni tasoon viiden kuukauden päästä, eikä vaikuta oppilaiden oppimistuloksiin (=arvosanoihin) negatiivisesti.

Uskon, että elämä tulee olemaan henkisesti paljon helpompaa, kun koko vuoden työ ei aina ole kiinni siitä, että pysyykö koko ajan terveenä. Toki elämä lienee monella muullakin tavalla paljon helpompaa ilman kilpaurheilua, mutta se taitaa olla myös tylsempää. Tai sitä en tiedä, koska en ole sitä vielä kokeillut. Ainakin se lienee erilaista!

Flunssaa huomioon ottamatta harjoittelu on sujunut kohtalaisen hyvin syksyn aikana. Parin viikon päästä edessä on lääkärinkäynti missä tarkistetaan, miten reumalääkitys on toiminut. Mutulla kuitenkin sanoisin, että se on toiminut erittäin hyvin. Mikäli selkä pysyy näin hyvässä kunnossa läpi talven, niin tulospotentiaalini säilynee suhteellisen korkealla yhdestä flunssasta huolimatta.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Tekniikkapohdintaa!

Pitääkö urheilijan tietää mitä hän tekee, jos hän haluaa menestyä?

Ei välttämättä…

Itse en ainakaan ymmärtänyt miten moukaria kannattaa heittää ollessani parhaimmillani. Tai en ainakaan ymmärtänyt lajia yhtä hyvin, kuin tänä päivänä. Tai näin ainakin luulen!

Valmennusjakson viimeinen punttireeni ja urheilijoiden leipoma kakku!

Olen tässä syksyn aikana sijaistanut valmentajaani ja vetänyt reenejä Vöyrin urheilulukion heittoporukalle. Samalla olen itse pohtinut omaa lajiymmärrystäni ja miten saan sen vietyä eteenpäin urheilijoille. Näiden viikkojen aikana olen kuitenkin tajunnut, että tämän hetkinen ymmärrykseni siitä miten moukaria kannattaa heittää on syntynyt joskus 2020 vuoden jälkeen. Tämä on sinänsä jännää, koska oma ennätykseni on vuodelta 2018…

Törmäsin muutama viikko sitten vanhaan facebook päivitykseeni vuodelta 2012 missä ihmettelin Ashraf Agad Elseifyn heittoa yhdessä moukariryhmässä. En vissiin silloin tajunnut miten hän pystyi heittämään U18 ME tuloksen vaikka tekniikka on ihan surkea. Nykypäivänä sanoisin, että kyseinen heitto on teknisesti oikein hyvä! Samana kesänä heitin elämäni pisimmän kisaheiton junnumoukarilla tällä osittain puutteellisella lajiymmärrykselläni.

Vuosien varrella ymmärrys lajista on pikkuhiljaa kehittynyt ja etenkin gradua tehdessä vuosina 2020-2021 pohdiskelin paljon miten moukaria oikeasti heitetään. Myös edellinen valmentajani (Tero Linja) on ollut iso tekijä tämän hetkisen lajiymmärrykseni kehityksessä nykyiseen muotoon. Nuorempana katsoin enemmän kropan liikkumista (jalkojen ajoitusta, polvikulmat jne), mutta nykyään arvioin lajia vahvemmin pallon radan ja rytmin perusteella. 

En rehellisesti tiedä, että ymmärränkö vieläkään, miten moukaria heitetään, mutta harmillisesti en pääse sitä enää itse kokeilemaankaan. Meikäläisen kroppa on niin hidas ja kankea, että en kykene toteuttamaan tekniikkaa haluamallani tavalla… Itse pystyn ainoastaan hienosäätämään jo opittua tekniikkaa, mutta elastisuuden puuttuessa toteutus jää vajavaiseksi.

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, niin sanoisin, että olisi hyvä ymmärtää lajinsa perusperiaatteita, vaikka urheilija pärjännee ilmankin. Etenkin moukari on sellainen laji, että jotkut tajuavat sen vahingossa heti ja jotkut eivät opi vuosienkaan harjoittelulla. Ja olen itse elävä esimerkki siitä, että tekniikassani oli jo paljon hyvää vuonna 2012, vaikka lajiymmärryksessä oli vielä suuria puutteita.

Tässä tullaankin yhteen mielenkiintoiseen kysymykseen valmentamisesta: Kannattaako valmentajan pyrkiä selittämään omaa lajiaan valmennettavalleen mahdollisimman syvällisesti, vai riittääkö, että urheilija vahingossa tekee oikein ja korjataan ainoastaan väärät asiat. En itse tiedä vastausta tähän kysymykseen, joten asiaa pitänee selvittää. Riippunee varmaan myös siitä, että onko urheilija itse tarpeeksi kiinnostunut perehtymään lajin saloihin oikein kunnolla.

---

Omalta osaltani urheilu sujuu tällä hetkellä mallikkaasti. Ei ole ainakaan vielä ollut mitään suurempia takapakkeja tällä kaudella. Jospa sitä voisi pitää touhun tällaisena kesään asti?!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Pureeko piikki?

Viikonloppuna kävin Kuortaneella SFI-leirillä. On jotenkin hämmentävää miettiä, että tämä on minun 15. kausi mukana kyseisessä leirijärjestelmässä ja leirin nuorimmat urheilijat eivät välttämättä olleet edes syntyneitä, kun minä piipahdin Kuortane hallin häkissä ensimmäisen kerran. Vaikka sitä haluaisi olla nuori ja lupaava, niin on ehkä pakko myöntää olevansa leirin iäkkäämpää kaartia nykyään.

Ikäihmisten arkeen kuuluu usein myös lääkitys, joten sopivasti olen nyt piikittänyt reumalääkettä reiteen reilut pari kuukautta! Kysymys kuuluukin, että onko tästä ollut mitään hyötyä?

Vuosien varrella käydessäni reumatutkimuksissa (saamatta diagnoosia) olen aina saanut kysymyksen, että onko alaselkä jäykkä aamuisin? Tämä olisi nimittäin selkeä selkärankareuman oire. Olen aina vastannut kysymykseen hiukan empien, että kyllä se vähän on.

Nyt reilun parin kuukauden piikittämisen jälkeen pitää kuitenkin myöntää, että onhan se ollut jäykkä, mutta en ole vaan sitä tajunnut. Yli vuosikymmenen jatkuneet oireet olivat aiheuttaneet sen, että en edes tiennyt miltä tuntuu, kun alaselkä ei ole jäykkä aamuisin. On oikein mukavaa, kun voi nousta sängystä ilman sen suurempaa ajatustyötä!

Toinen positiivinen muutos — jonka ehkä olen havainnut — on se, että selkä näyttäisi kestävän hiukan enemmän autossa istumista. Piipahdin Uudellamaalla viime viikolla, joka usein on ollut kohtalokasta minun selälleni. Menomatka sujui täysin oireitta ja heittäminen seuraavana päivänä sujui mainiosti. Paluumatka olikin sitten hiukan raskas, mutta siitäkin selvisin ilman sen suurempia oireita.

Yleisesti pitänee kuitenkin vielä odottaa rauhassa, kunnes voi sanoa, miten lääke puree pitkässä juoksussa. Onhan selkä ennenkin ollut jaksoittain ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa. Tässä vaiheessa olen kuitenkin orastavan positiivinen, että meikäläisen elämänlaatu on parantunut. Toivottavaa toki olisi, että tämä näkyisi myös urheilukentän puolella.

Reenit ovat sujuneet kohtalaisen hyvin. Pääpaino on ollut heittämisessä ja tuntuman löytämisessä. Yks pikkuflunssa on ollut, mutta muuten kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Kannattanee jatkaa samaan malliin!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Viimeinen kausi?

Mahdollisesti viimeinen kauteni moukarinheittäjänä on alkanut!

Vuonna 2005 aloitettu moukarointini on nyt siinä pisteessä, että viimeisetkin kansainväliset menestysjunat luultavasti lähtivät laiturilta jo vuosia sitten ja pärjääminen kansallisellakaan tasolla on varsin epätodennäköistä… Viimeiset kuusi vuotta ovat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle!

Kaikesta huolimatta löytyy vielä motivaatiota jatkaa ainakin yhden kauden verran! Sinnikkyyden ja tyhmyyden ero on hiuksen hieno.

PM-kisat 2005 (Porvoo)

Olen joskus sanonut, että lopetan moukaroinnin sitten, kun ei jää enää mitään jossiteltavaa. En halua urani jälkeen ajatuksellakaan pohtia, että olisin voinut heittää vähän pidemmälle ja pärjätä vähän paremmin. Jokuhan voisi minun kohdallani toki todeta, että onhan tässä jo tullut yritettyä muutaman vuoden ilman tulosta ja siksi olisi hyvä lopettaa, vaikka heti. Sinälläänhän tämä väite on totta, mutta 1,5 kuukautta sitten aloitettu reumalääkitys muutti koko todellisuuden päälaelleen.

Jos on urheillut 11 vuotta kroonisen sairauden kanssa, niin olisi mielestäni hölmöä lopettaa, kun lääkitys on laitettu kuntoon. Haluan ainakin yhden kauden verran tsekata, mikäli tämä vaikuttaa urheiluun positiivisesti. Toinen syy jatkaa on se, että olin jo valmiiksi laittanut elämäni kuntoon tulevaksi kaudeksi urheilun ehdoilla, niin olisi jo sen takia hölmöä lopettaa. Suurin syy jatkaa on kuitenkin se, että tykkään moukarinheitosta!

Tulevan kauden tavoitteena ei kuitenkaan ole kehittyminen, vaan vanhojen saavutusten uudelleen kokeminen. Tässä on vedetty sen verran pitkään hommat päin honkia, että näitä tavoitteita löytyy useampia!

Montako päivää edellisestä…

60 metrin heitosta: 437 päivää

Motonet GP-osallistumisesta: 804 päivää

Kalevan Kisat loppukilpailusta: 1893 päivää

Ennätysheitosta: 2237 päivää

Kalevan Kisat pistesijasta: 2270 päivää

Tulevan kauden päätavoitteena on siis yllä mainittujen päivälaskureiden nollaaminen! Unelma olisi toki nollata kaikki, mutta se vaatisi jo melkoista onnistumista. Ensi kesänä olisi myös mahdollisuus osallistua 10. Kalevan Kisoihin putkeen, mikä ainakin vaatii 60 metrin ylittämistä, joten sitä kohti tässä harjoitellaankin!

Mistä sitten tiedän, jos tämä oikeasti on minun viimeinen kauteni moukarinheittäjänä? Sitä en osaa vielä sanoa, koska en ole ikinä lopettanut moukarointia. Mutta jossain vaiheessa alkanee elämän muut tavoitteet ja taloudelliset realiteetit puskea päälle estäen pääpainoisen harjoittelun. Silloin myös motivaatio loppunee ja on aika siirtyä sivuun.

Aika näyttäköön, milloin tämä tapahtuu.

Nyt keskityn tähän kauteen!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café