Flunssa!

 Monen muun kohtalontoverin tavoin sairastin lievän flunssan viime viikolla. Harjoituksia on ollut pakko himmailla reilun viikon verran, vaikka tauti ei ollutkaan pahimmasta päästä. Tämän viikon aikana on sitten ajatuksena palata 100 % harjoittelun pariin.

Flunssat ärsyttävät urheilijana erityisen paljon, koska niillä on yleensä suora (negatiivinen) vaikutus kauden tuloskuntoon. Tavallinen ihminen taas voi sairastaa rauhassa marraskuussa eikä tulevan vuoden heinäkuun työkunto ole yhtään heikompi. Tämä on yksi asioista mitä odotan eniten uran jälkeiseltä elämältä (kunhan joskus lopetan heittämisen).

Kuvituskuva: Kuvan nalle ei liity tapaukseen.

Itse ajattelen urheilun niin, että aloittaessani kauden ensimmäisen treenin minulla on 100 % tulospotentiaali saavuttaa tietty taso (en toki tiedä mikä tämä taso olisi). Jokainen töyssy matkan varrella syö sitten tätä potentiaalia jonkin verran, joten jo ensimmäisen flunssan jälkeen tulevan kesän tulos ei enää tule olemaan niin hyvä, kuin mitä se olisi voinut olla. Eli vaikka heittäisi kuinka pitkälle tulevana kesänä, niin tiedän, että tulos olisi voinut olla vielä parempi ilman talven takapakkeja. Ja tämä jää lähes aina kaivelemaan jälkeenpäin.

Muutama flunssa (tai muu takapakki) ei toki koko venettä kaada ja niistä huolimatta voi urheilla ihan hyvin kisakaudella. Tämä on yksi syy, miksi urheilijana olen erityisen tarkka kaikissa arkisissa päätöksissä (ihmiskohtaamisista, matkustustavoista, tulemiset, menemiset), koska joka ikinen näistä voi vaikuttaa siihen, mikäli tulevana kaudella heitän ennätyksen tai jään ulos Kalevan kisoista.

Normaali elämä on paljon helpompaa. Opettajan toki menetetyt tunnit menevät osittain hukkaan, mikäli olen töistä pois sairastelun takia, vaikka saisinkin pätevän sijaisen paikalle. Opettajana viikon poissaololla ei kuitenkaan ole lähes minkäänlaista vaikutusta opetukseni tasoon viiden kuukauden päästä, eikä vaikuta oppilaiden oppimistuloksiin (=arvosanoihin) negatiivisesti.

Uskon, että elämä tulee olemaan henkisesti paljon helpompaa, kun koko vuoden työ ei aina ole kiinni siitä, että pysyykö koko ajan terveenä. Toki elämä lienee monella muullakin tavalla paljon helpompaa ilman kilpaurheilua, mutta se taitaa olla myös tylsempää. Tai sitä en tiedä, koska en ole sitä vielä kokeillut. Ainakin se lienee erilaista!

Flunssaa huomioon ottamatta harjoittelu on sujunut kohtalaisen hyvin syksyn aikana. Parin viikon päästä edessä on lääkärinkäynti missä tarkistetaan, miten reumalääkitys on toiminut. Mutulla kuitenkin sanoisin, että se on toiminut erittäin hyvin. Mikäli selkä pysyy näin hyvässä kunnossa läpi talven, niin tulospotentiaalini säilynee suhteellisen korkealla yhdestä flunssasta huolimatta.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café