Lapsilta kysytään usein, mikä heistä tulee isona. Itsellenikin tämä kysymys on silloin tällöin tullut vastaan. Ajatuksia on toki vuosien saatossa tullut ja mennyt, mutta ainoastaan yksi haave on ollut pysyvä. Minä haluan olla maailmanmestari!
Olen vissiin kertonut isoisälleni jo ennen kouluikää, että haluan maailmanmestariksi. Silloin en tosin vielä tiennyt missä lajissa tulen voittamaan sen maailmanmestaruuden.
 |
| Hippokisojen kautta kohti maailmanmestaruutta! |
Kymmenisen vuotta sitten kuitenkin päätin, että moukarinheitto on minun juttuni. Minusta tulisi moukarinheiton maailmanmestari!
Kausi 2020 pistettiin pakettiin reilu viikko sitten. Kauden parhaaksi tulokseksi jäi 62,42 m. Epäonnistuin pääkilpailussani. Viimeksi olen ollut tätä huonompi urheilija vuonna 2016. Meikäläisen yleistaso on ollut laskusuunnassa nyt kolme kesää putkeen. Enkä tosiaankaan ole maailmanmestari.
Olen siis vuosikymmenen ajan tehnyt asioita niin hyvin, kuin pystyn. Eroa kansalliseen kärkeen on silti tällä hetkellä 17 metriä (n 22%) ja kansainväliseen kärkeen 19 metriä (n 24%)! Eli hyvät heittäjät ovat ihan helvetin kaukana!
Eihän tämä nyt hyvin ole mennyt. Olisi helppoa suojata itseään henkisesti, ja väittää, että enhän minä oikeasti ole yrittänytkään, eikä tämä niin tärkeää ollutkaan. Mutta kun on vuosikymmenen ajan on päivittäin yrittänyt tekemään valintoja moukarinheiton ehdolla, niin tuntuu aika karulta hyväksyä, kuinka kaukana tavoitteistani sitä ollaan.
Toisaalta pitää muistaa, että kaikki eivät heitä edes 65 metriä (Olen Suomessa all time listalla sijalla 79). En osaa itse määritellä oman ennätykseni kovuutta, mutta kovan työn sekin on vaatinut. Ja jos haukun omaa ennätystäni sysipaskaksi, niin haukun samalla kaikkia tilastossa takanani olevia paskoiksi. Kolikolla on aina kääntöpuolensa.
Fakta on
kuitenkin se, että minusta ei ole vielä tullut miesten moukarinheiton
maailmanmestaria! Eikä sen tittelin voittaminen jatkossakaan näytä kovin
realistiselta. Pikkufredu ei ehkä aikoinaan oikein tajunnut, kuinka vaikeasta
ammatista hän unelmoi.
Vuositasolla Suomessa valmistuu n 400 poliisia ja 900 lääkäriä. Miesten moukarinheiton maailmanmestareita on koko maailmassa ainoastaan 12! Eli vaikka lääkikseen pääsy pidetään vaikeana, niin ei maailmanmestaruuden voittaminenkaan helppoa ole.
 |
| Ei se sit vissiin ollutkaan niin helppoa... |
Tämä on samalla
syy, miksi urheilu on niin siistiä. Menestyminen on oikeasti vaikeaa! Ja siksi
pienikin onnistuminen tai kehitys antaa jäätävät kiksit, myös kansallisella
keskitasolla puuhasteleville. Kyllähän minä sen tiesin jo 15 vuotiaana, että maailman huipulle pääseminen on vaikeaa, mutta en olisi ikinä uskonut, että 65 m ylittäminen olisi näin hankalaa!
Olen tässä blogissa aikoinaan väittänyt, että lopetan tähän kauteen, jos en ole 70 metrin heittäjä. En ikinä olisi uskonut, että pystyisin motivoimaan itseäni urheilemaan ilman realistista mahdollisuutta nousta kansainväliselle tasolle. Olin väärässä!
En ole valmis urheilija vielä. Ensinnäkin haluan nousta takaisin sille tasolle, missä kerran olin ja mielellään vielä kehittyä siitä. Haluan kokea Kalevan Kisojen finaalin vielä useita kertoja.
On myös asioita mitä en ole vielä kokenut urheilijana. Nämä ovat maajoukkue edustus, dopingtestiin pääsy, oikean henkilökohtaisen SM-mitalin voittaminen sekä 70 metrin heittäminen ym.
Tällä hetkellä on myös siistiä olla Suomalainen moukarinheittäjä. Lajiyhteisössä on hyviä ihmisiä ja tasollisesti ollaan nosteessa. Itse olen toki pelkkä statisti tässä nosteessa, mutta voinhan minä osallistumalla kisoihin ainakin antaa Aaron Kankaalle vähän lisää lepoaikaa heittojen välissä. Onhan sekin tärkeää…
Parin viikon ylimenokausi vielä, ja sitten alan tekemään hommia ensi kautta varten!
Yhtä tosissaan, kuin ennenkin!
Eteenpäin!
YHTEISTYÖSSÄ:
Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi
