Venäjä Rioon!

Eilen päätös tuli julki. IAAF ei purkanut päätöstä Sulkea Venäjän yleisurheiluliittoa kansainvälisistä kilpailuista. Tämä päätös tarkoittaa että Venäläisiä urheilijoita ei tule osallistumaan Amsterdamin EM-kisoihin eikä Rion Olympialaisiin. Päätös on kova, ja monen mielestä oikea! Itse olen kuitenkin eri mieltä. Minun mielestäni kilpailukielto on epäreilu Venäläisiä urheilijoita kohtaan, ja luulen jopa että kansainvälinen Yleisurheilu tulee kärsimään tästä päätöksestä.

Tiedostan että olen mielipiteeni kanssa aika yksin, ainakin jos katsoo mitä muut yleisurheilu-ihmiset ovat kommentoineet. Ja olisi todennäköisesti viisainta olla kirjoittamatta yhtään mitään. Tilanne on kuitenkin se, että mitä pidempään panna on ollut pystyssä, sitä enemmän olen miettinyt sitä, ja sen vaikutuksia ja syitä.

Ensiksi haluan selventää muutaman asian. Kirjoitan tämän tekstin sekä (alemman kansallisen tason) urheilijan näkökulmasta että urheilukuluttajan näkökulmasta. Perustan mielipiteeni julkisuuteen tulleen tiedon varaan. En siis tiedä kaikkea. Joten jos tekstissä löytyy asiavirheitä niin pistä kommenttia tulemaan! Haluan myös korostaa olevani todella ehdoton vellovien dopingsääntöjen suhteen. Niitä sääntöjä pitää seurata! Ja jos ei seuraa niitä, niin seurauksena pitää olla kova rangaistus! Vihaan tahallaan sääntöjä rikkovia urheilijoita jotka hakevat kiellettyä etua!

Venäjä on joutunut kantamaan koko urheilumaailman dopingongelman hartioillaan viime kuukausina. Kun lukee eri medioiden doping-uutisointia, niin Venäläinen urheilu on saanut ylivoimaisesti eniten palsatilaa. Tämä johtunee monestakin syystä. Yksi syy tähän on Venäläisessä urheilussa tapahtuva jatkuva, vastenmielinen, yhteisien sääntöjen rikkominen. Toinen syy tähän on psykologinen. On helppoa lyödä lyötyä, jos seisoo lyöjien joukossa!

IAAF päätti viime syksynä (2015) sulkea kaikkia venäläisiä Yleisurheilijoita kansainvälisistä kilpailuista! Ne tekivät tämän koska WADA oli löytänyt todisteita valtionjohtoisesta systemaattisesta Dopingohjelmasta. Päätöksestä lähtien minulla on ollut ristiriitaiset mielipiteet asiasta. Mutta ajan kuluessa olen tullut entistä enemmän skeptiseksi IAAF päätöstä kohti. Minun mielestäni päätös on sekä epäreilu, että kestämätön.

Syyt miksi pidän päätöstä vääränä ovat:

1. Tapauksen yksipuolisuus (Russophobia?)

2. rangastuksen kopioimisen mahdottomuus

3. Dopingvastaisen työn uskottavuus

4. Arvokisamitalin arvo

Aloitan oman näkemykseni purkaminen osasta yksi. Ja kysymykseni kuuluu: Miksi juuri Venäjä? WADA tekee siis yhden tutkimuksen. Toteaa että tässä maassa ei seurata dopingsääntöjä. Ehdottaa maan sulkemista. On tyytyväinen.. Miksi ei tehty samanlaista tutkimusta muissakin maissa? Ja kun tutkitaan vain yhtä maata, niin miksi valittiin Venäjä? Miksi ei tutkittu Turkkia, Keniaa, USA tai Suomea? Olisi oikeasti mielenkiintoista tietää miksi valittiin Venäjää ainoaksi maaksi tällaisen prosessin kohteeksi. Oliko syy poliittinen, Russophobiaa, vai vedettiinkö lappu hatusta? Toki, muitakin maista on ollut tarkkailussa, ja epäkohtia löydetty, mutta ainakin mediassa ei ole ollut esillä muita tapauksia missä on hyökätty yhtä suurella voimalla yhtä maata kohti.

Annan esimerkin. Kuvitteellisessa moukarinheiton MM-finaalissa on 12 osallistujaa. Kilpailun jälkeen tehdään vain yksi dopingtesti. Se kohdistetaan neljänneksi sijoittuneeseen Venäläiseen. Tämä testi sattuu olemaan positiivinen. Mediassa lukee että VENÄLÄINEN JÄI KIINNI DOPINGISTA! Voittanutta Suomalaista ei testattu. Eikä muitakaan finaaliin osallistuneita (ei edes 6. tullutta Pakistanilaista, tai 8. tullutta Irlantilaista, vaikka molemmat olisivat käyttäneet Dopingia). Tämän kilpailun jälkeen tiedetään että Venäjällä doupataan! Kukaan ei tiedä mitä Irlannissa, Pakistanissa tai Suomessa tehdään. Haluan korostaa että tämä moukarikilpailu oli täysin fiktiivinen. Ja näinhän ei toimita oikeissa arvokisoissa. Mutta tässä esimerkissä hyökättiin tietoisesti yhtä maata kohti. Ja ”unohdettiin” muut. Samalla tavalla kuin Wada ja IAAF nyt on tehnyt. Venäläiseen kohdistettiin paljon enemmän testausresursseja verrattuna muihin. Miksi?

Mielestäni dopingvalvontaa ei pitäisi kohdistaa pelkästään yhtä maata kohti. Tämä ei ole reilua. Venäläistä urheilua saa, ja pitää(!), toki tutkia. Mutta se että tutkitaan, ja suljetaan, tutkimatta muita samalla tavalla, ei ole mielestäni reilua peliä! Maailmassa on niin monta epäilyttävää tapausta mitkä pitäisivät olla samanlaisen tutkinnan kohteena, mutta eivät ole. Miksi ei ole?

2. Rangaistuksen kopioimisen mahdottomuus

Yhtä maata voi toki sulkea pois. Mutta urheilumaailma ei ole niin täydellinen että Venäjä olisi ainoa maa joka tahallisesti rikkoo sääntöjä. Jos Venäjää suljetaan, niin silloinhan pitää laittaa kaikki maat kilpailukieltoon missä on valtiojohtoinen dopingohjelma, tai olematon testausjärjestelmä. Ja se siis vaatii, jo mainitsemani, tasapuolista tarkkausta.

Jos käy ilmi että muutama muukin Suurmaa harrastaa samanlaista vilppiä kuin mitä Venäjällä harrastetaan, niin näitä pitää ehdottomasti rangaista samalla tavalla. Mutta näidenhän ei ole pakko palata IAAFn alaisuuteen sulkemisen jälkeen. Nämähän voisi yhdessä perustaa oman kansainvälisen liiton, mihin laativat omia sääntöjä. Kenelläkään ei ole (tietääkseni) yksinoikeus Yleisurheilukisojen järjestämiselle. Ja maata tuskin voidaan pakottaa olemaan IAAF alainen. Eli jos liian monta suljetaan yhtä aikaa, niin voi hyvinkin olla että meillä on kohta kaksi liittoa maailmassa. Tätä en missään nimessä haluaisi tapahtuvan!

Tämähän on vain pelkkää spekulaatiota, ja omaa mielikuvitustani. Mutta uskon että IAAF ei ole halukas sulkea monta suurvaltaa yhtäaikaisesti. Ja jos ei ole, niin sitten ei pidä sulkea yhtään maata.

3. Dopingvastaisen työn uskottavuus

Ivan Tihon on jäänyt kiinni Dopingista kolme (3!!) kertaa uransa aikana. Hän on pilannut Olli-Pekka Karjalaisen mitalijuhlat Helsingin MM-kisoissa 2005. Ja hän on luultavasti lähdössä Rion olympialaisiin (Karsintaraja on ainakin ylitetty).

Rion olympialaisissa tullaan siis näkemään urheilijoita jotka ovat jatkuvasti jääneet kiinni Dopingista, samalla kun IAAF ei päästä sinne urheilijoita jotka eivät koskaan ole kärähtäneet..  Tämä on mielestäni epäreilua Venäläisiä urheilijoita kohtaan.

On valitettavaa että Wada ei pysty saamaan kaikkia roistoja kiinni. Mutta yksikään syytön ei pidä istua kilpailukiellossa samalla kuin douppari pääsee taistelemaan olympiakullasta. Tämä valitettavasti vähentää dopingvastaisen työn uskottavuutta minun silmissäni. Toivon että Wada panostaisi paljon omaan toimintaansa jotta he saisivat douppaajat kiinni, myös Venäläiset, ja että käryn jälkeen ei olisi mahdollista saada vapautusta tuomioistuimen kautta! Tämän he toki tekevät jo, en minä sitä epäile, mutta kehitys saisi olla nopeampaa.

Emme elä täydellisessä maailmassa. Dopingia käyttäneitä tulee aina (valitettavasti) löytymään arvokisojen lähtölistoilta. Mutta jos aletaan sulkemaan puhtaita urheilijoita kisoista, samalla kun päästetään todistetusti dopingia käyttäneitä mukaan, niin ollaan epäuskottavalla tiellä..

4. Arvokisamitalin arvo

Arvokisamitali on arvokas koska urheilijat ovat päättäneet että se on arvokas. Kaikki urheilijat tähtäävät samaan kilpailuun, ja paras voittaa. Kilpailun häviäjät ovat pettyneitä, ja se myös lisää arvokisamitalin arvon. He jotka antoivat kaikkensa päästääkseen kisoihin mukaan, siinä onnistumatta, nostavat myös arvokisamitalin arvon. He jotka kannustavat kilpailijoita nostavat myös arvokisamitalin arvon.

Mutta. He jotka eivät ole mukana, vaikka niiden kuuluisi olla, alentaa arvokisamitalin arvon. Juha Tiaisen hienon olympiakullan ympärillä tulee aina leijumaan iso ”MUTTA”. Maailman parhaat moukaristit eivät olleet Los Angelesin olympiakisoissa mukana, johtuen boikotista. Itäblokin poissaolo tulee aina vaikuttamaan kullan arvoon. Emme koskaan saa tietää miten olisi mennyt jos kaikki parhaat olisivat olleet mukana. Mutta oletettavaa on että kilpailun voittotulos olisi ollut vähän parempi.

 Sama tullaan näkemään tänäkin vuonna. Esimerkiksi naisten seipäässä olympiavoiton ympärillä tulee leijumaan yhtä iso ”MITÄ JOS”, koska lajin kaikkien aikojen paras, Jelena Isinbajeva, ei edes päässyt yrittämään. Kukaan ei pysty todistamaan miten olisi mennyt jos kaikki olisivat olleet paikalla. Mutta se keskustelu tullaan käymään. Ja se ei ole koskaan hyvä asia!

EM-kisat Amsterdamissa tullaan myös muistamaan ”MITÄ JOS”-kisoina. Jo ennestään järjestäjillä on ollut pakko kehittää epäreiluja sääntöjä jotta parhaat edes kiinnostuisi kisoista. Jos vielä tämän lisäksi jätetään kaikki Venäläiset pois kisoista, niin EM-kullan arvo valitettavasti romahtaa. Itse odotan toki kisojen seuraamista, mutta valitettavasti Amsterdamin kisat eivät nouse yhtä suureen arvoon, minun silmissäni, kuin mihin niiden pitäisi nousta!

Arvokisamitali on huikea saavutus. Sitä pitää arvostaa korkealle. Mutta valitettavasti tullaan kaikkien tämän kesän arvokisamitalien kohdalla luultavasti miettimään ”Mitä jos?”…

Yhteenveto

Dopingia käyttänyt ei pidä päästää kisoihin. Kaikkia urheilijoita pitää mielestäni kohdella yksilöinä. Kun urheilija jää kiinni, hän ei voi syyttää muita, koska se on aina urheilijan oma vastuu olla käyttämättä Dopingia. Siksi se on mielestäni epäreilua että urheilijat, jotka eivät ole jäänyt kiinni, joutuvat kärsimään.

Wada kehittyy jatkuvasti. Se on todella hyvä juttu! 100% puhdas urheilu, missä joka ikinen seuraa kaikkia annettuja sääntöjä, on valitettavasti mahdoton utopia. Wadan tehtävä on kuitenkin tehdä kaikkensa jotta urheilu pääsisi niin lähelle sitä tilannetta kuin mahdollista. Syyttömien urheilijoiden sulkeminen ei ole mielestäni oikea tapa! KOK voi vielä antaa Venäläisille luvan osallistua Rioon. Toivon että he antavat luvan, ja että Wada siinä tapauksessa saa niin monta roistoa kiinni kuin mahdollista, ennen Rion avajaisia. Toivottavasti Rion olympialaisissa on mukana paljon Venäläisiä yleisurheilijoita, ja että niistä kisoista tulee historian puhtaimmat!

---

P.S. Kuten kirjoitin alussa. Joskus olisi ehkä parasta olla kirjoittamatta. Mutta päätin kuitenkin kirjoittaa. Tämä on mielipiteeni. Korjatkaa asiavirheet (jos löydätte). Väittäkää vastaan, jos olette eri mieltä. Kiitos ja anteeksi!