Yleisurheiluliiga!

 Yleisurheilun ammattilaisuus ei periaatteessa ole olemassa! Maailman kärkiurheilijat toki kykenevät ostamaan kalliimpaa voileipäkinkkua lajin tuomilla tuloilla, mutta suurin osa urheilijoista joutunee hankkimaan elantonsa muualta. Yleisimmät tavat suomessa lienevät opiskelu tai kaksoisura (joko palkkatyöläisenä tai SoMe yrittäjänä).

Aina silloin tällöin pohdin, jos oikea ammattilaisuus olisi meidän lajissammekin mahdollinen?! Siis sellainen missä urheilijoille maksetaan palkkaa urheilemisesta!

Mitä jos meillä olisi yleisurheiluliiga?!

Yleisurheiluliiga olisi kansallinen kilpailusarja, missä maan parhaat urheilijat kilpailisivat paremmuudestaan kärkiseurojen väreissä. Kilpailut olisivat viikonloppuisin järjestettyjä kaksipäiväisiä tapahtumia ja pisteitä jaettaisiin sijoitusten perusteella ruotsiottelu tyyliin. Sarjan lajivalikoima kattaisi yleisurheilun kaikkia arvokisalajeja ja urheilijat saisivat palkkaa urheilemisesta.

Ketkä olisivat mukana?

On tärkeää varmistaa sarjan valtakunnallinen asema ja tämä onnistuu ottamalla mukaan valtakunnan 10 parasta urheiluseuraa. Pääsarjan alapuolella olisi 1-divari, johon pääsee ilmoittautumalla. Yleisurheiluliiga olisi luonnollisesti auki ja joka kesän jälkeen divarista nousee kaksi uutta seuraa ja kaksi tippuu ulos liigasta.

Liigaseurat "kaudella 2023"

 

Liigan kilpailuohjelma!

Jokaisella liigaseuralla olisi yksi kotikilpailu / kausi. Kilpailusarja kestäisi reilut neljä kuukautta alkaen toukokuun alusta. Yhteensä olisi siis 10 liikaviikonloppua. Tällöin kesään mahtuisi myös Kalevan Kisat, karnevaalit, arvokisat ym. Kesän lopussa eniten pisteitä kerännyt seura voittaa!

Moni talousnörtti varmaan nyt ihmettelee miksi niitä tapahtumia ei voisi olla enemmän?! Syy siihen on se, että urheilijoille pitää tarjota mahdollisuus ylläpitää hyvää tuloskuntoa ja samalla mahdollisesti kiertää kansainvälisiä kisoja keräämässä rankingpisteitä arvokisoihin. Liian tiivis liigaohjelma ei siis olisi urheilullisesti järkevä.

Urheilijat ja valmentajat!

Jokainen seura olisi velvoitettu palkkaamaan vähintään yhden urheilijan / laji. Juoksulajeissa olisi kuitenkin sallittua tuplata (esimerkiksi sama urheilija juoksee sekä 100, että 200 metriä). Jokaisella seuralla olisi siis 35 – 40 urheilijaa palkkalistoillaan. Loukkaantumisen sattuessa seura saisi pikahälytyksellä palkata urheilijoita ykkösdivarista.

Tämän lisäksi seuran pitäisi toki palkata 1 – 2 valmentajaa jokaista lajiryhmää kohden, mikä tarkoittaisi, että jokaisella seuralla olisi noin 10 valmentajaa. Yleisurheiluliiga mahdollistaisi ammatin 400 urheilijalle ja 100 valmentajalle!

Paljonko tämä lysti maksaa?

Rehellinen vastaukseni on, että minulla ei ole hajuakaan, mutta luultavasti aika paljon! Jos hypoteettisesti leikitään, että kaikki urheilijat ja valmentajat saisivat 3000 € / kk, niin työnantaja (eli seura) joutuisi maksamaan noin 5000 € / työntekijä kaikkine sivukuluineen.  Noin 40 urheilijan ja 10 valmentajan palkkojen vuosibudjetti olisi siis 3 miljoonaa euroa / seura!

Urheilijoiden ja valmentajien lisäksi seuran palkkalistoilla olisi toki muitakin toimijoita (hallinto, markkinointi, huolto yms) ja muitakin kuluja on varmasti liittyen harjoitusolosuhteisiin ja matkoihin yms. Yhteensä luulisin, että seuran toiminta pyörisi hyvin noin 3,5 – 4 miljoonan vuosibudjetilla ja kaikki tämä pitäisi kustantaa yhden tapahtuman lipunmyynneillä (näin suuria stadioneita ei suomessa ole...), liigan palkintorahoilla ja seuran yhteistyökumppaneilla!

Onko tässä järkeä?

Ei sitten alkuunkaan… Yleisurheilu on lajina sellainen, että ammattilaisuus on taloudellinen mahdottomuus. Urheilijoita on liikaa ja tapahtumia liian vähän. Eikä tästä pulmasta pääse eroon rikkomatta lajia heittämällä puolet lajeista pihalle ja luopumalla hyvän tuloksen tavoittelusta (=lisäämällä tapahtumia).

Onneksi laadukas yleisurheilu toimii ilman ammattilaisuuttakin. Pieni osa maailman kärkiurheilijoista tienaa hyvin ja loput hoitavat rahoituksensa tavalla tai toisella. Itse en ainakaan keksi tätä nykymallia parempaa vaihtoehtoa!

Saa olla eri mieltä!

Vai keksiikö joku tavan, jolla yleisurheilusta voisi tehdä ammatin?!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Eat, sleep, train, repeat!

Marraskuu on yksi lempikuukausistani. Pimeys ja kylmyys helpottaa nukkumista ja kilpailukauteen on vielä puolisen vuotta aikaa. Mihinkään ei ole kiire eikä tarvitse vielä olla kovin kummoisessa kunnossa. Arki rullaa ja jokainen päivä näyttää varsin samanlaiselta. Eat, sleep , train, repeat!

Ongelma tässä hommassa vaan on se, että tämä vaikeuttaa aiheiden keksimisen blogiin. Tässä tulee siksi pelkkä lyhyt tilannepäivitys siitä miten omat treenit sujuvat tällä hetkellä. Tämän mielenkiintoisempaa sisältöä en pysty tähän hätään teille tarjoamaan.

Uutta harjoitusohjelmaa on nyt pyöritetty kolme viikkoa, joista viimeisin oli kevyt viikko. Normaalilla viikolla harjoituksia on kahdeksan (16 – 17 h) ja kevyellä viikolla ainoastaan viisi. Heittotreenit (2 kpl / viikko) ja salitreenit (2 kpl / viikko) ovat varsin monipuolisia ja ovat kestäneet lähemmäs neljä tuntia. Toki paskanjauhantaa vähentämällä voisi ehkä tiivistää pakettia noin kolmeen.

Kroppa oli aika kovilla, kun treenien teho lisääntyi ja siksi oli hyvä, että tähän väliin tuli jo kevyt viikko, vaikka sitä alun perin oli suunniteltu viikon päähän. Mustasaaren messukeskus (jota myös silloin tällöin urheiluhalliksi (botniahalliksi) kutsutaan) oli nimittäin varattuna koko viikon näyttelylle ja omaa harjoitusohjelmaa piti sopeuttaa sen mukaan, kun muita yleisurheiluhalleja ei ole 2 tunnin säteellä.

Vaikka kroppa on kovilla tehojen lisäämisesti, niin uskon, että se tulee tottumaan nopeasti. Tämän jälkeen voi keskittyä vielä paremmin tekniikkaharjoitteluun, kun joka paikkaan ei kolota treeneissä. Hommat jatkuvat ja kohta onkin jo joulukuu!

Eat, sleep, train, repeat!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Muutoksia!

Oletko avoin muutoksille?

Uusi valmentajani esitti tämän kysymyksen ensimmäisessä palaverissamme. Vastasin kysymykseen myöntävästi tietämättä tarkkaan mihin kaikkeen hän kysymyksellään viittasi. Olen kuitenkin harrastanut moukarointia kohta 19 vuotta, joten monet tavat ja näkemykset ovat jo kerennet vakiintumaan suhteellisen vahvoiksi.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että valmennussuhteessa pitää luottaa valmentajan ammattitaitoon, tai muuten voi yhtä hyvin valmentaa itse itseään.

Täksi kaudeksi tulleita muutoksia voi karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: fyysiset ja lajitekniset. Fysiikkaharjoittelussa keskusteltiin luonnollisesti siitä mitä olen aikaisemmin tehnyt ja sen perusteella minulle annettiin uusi ohjelma. Jokaisella valmentajalla on luonnollisesti oma tyylinsä luoda ohjelmaa, joten odotinkin vähän uutta rakennetta, vaikka rinnalleveto vieläkin on rinnalleveto. Pyyntöni oli myös, että halusin harjoitella enemmän (kun kroppa monen vuoden työn jälkeen on alkanut kestämään) ja tämä on ainakin toteutunut.

Ja jos rehellisiä ollaan, niin näin 60 metrin puuhastelijana ei oikein kehtaakaan kyseenalaistaa 78 metrin miehen kouluttautuneen entisen mörssärin näkemystä fysiikkaharjoittelusta. Keskustella asioista toki pitää.

Tekniikkaan koskeminen onkin sitten paljon henkilökohtaisempi juttu. Lähes kahden vuosikymmenen harjoittelu, yksi aiheeseen liittyvä gradu ja suunnilleen päivittäinen tekniikkapohdinta on luonut vahvan mielikuvan siitä, millä tavalla haluan heittää moukaria. Tästä syystä pienikin muutos tuntuu vieraalta ajatukselta.

Silti ollaan valmentajan kanssa tekemässä suhteellisen isojakin muutoksia heiton alkupyörityksiin. Tällä hetkellä kokeillaan sellaista, missä monen vuoden tauon jälkeen palaan kahden alkupyörityksen tekniikkaan ja mahdollisesti muutan alkuheilahduksiakin. Samalla olisi myös tarkoitus hienosäätää heiton rytmittämistä. Tämä sekä hirvittää, että kiehtoo.

Hirvitys tulee siitä, että omalla vanhalla tekniikallani tiesin tasan tarkkaan, miten heiton loppu tulee, kun alku onnistuu kuten sen halusin onnistuvan. Uudella tekniikallani en vielä tiedä mitä tapahtuu heiton lopussa ja tuleeko se yhtä hyvin (vai paremmin / huonommin)? Moukarinheitto on lajina niin kumulatiivinen, että muutos heiton alkuun vaikuttaa suoraan heiton loppuun. Tarvitsen onnistuneita heittoja ulkona, ennen kuin luotan tähän uuteen tekniikkaan kunnolla.

Muutos myös kiehtoo, koska on mukava haaste pyrkiä yhdistämään uusi tapa heittää sen kanssa mitä ymmärrän fysiikan lakien vaikutuksesta rautapalloon. Hyvällä tuurilla tämä uusi tekniikkakokeilu tuottaa pidempiä heittoja ja huonolla tuurilla joutuu viimeistään keväällä palamaan vanhaan muottiin. Aika näyttää!

 Treenit kulkevat hyvin. Tällä hetkellä jumppailen noin 16 tuntia viikossa, joka tuntuu ihan hyvältä määrältä tähän hätään.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Suomen surkein heittopaikka?

 Vaasan seudun moukarinheittohäkit ovat näin syksyisin kortilla. Ainut käyttökelpoinen heittopaikka löytyy Botnia hallin läheltä moottoritien varrelta. Tämä häkki pelasti meikän lokakuun heittoharjoitukset, vaikka se rehellisyyden nimissä on liikuntapaikkana täysi farssi!

Onko kyse kenties suomen surkeimmasta heittopaikasta?

Hyvä moukarinheittopaikka vaatii kolme asiaa:

    -Pitävä, mutta sopivan nopea (ja mieluiten lämitetty) heittorinki

    -Turvallinen heittohäkki

    -Tarpeeksi iso ja turvallinen alastulokenttä

Mustasaaren moukarinheittokenttä ei täytä ensimmäistäkään näistä vaatimuksista. Heittorinki on todella nopea ja liukkaan puoleinen ja siitä uupuu lämmitys. Eli sateella ja talvisin heittäminen tästä ringistä ei ole optimaalista (mutta ei myöskään mahdotonta).

Heittohäkki on puisista lyhtypylväistä rakennettu viritelmä, joka ulkoisesti näyttäisi ajavan asiansa. Verkko alkaa kuitenkin olemaan niin vanhan puoleista, että sen kestävyydestä en menisi takuuseen. Toinen ongelma on se, että moukarin lentäessä (paljaaksi jääneeseen uloimpaan) tolppaan se kimpoaa herkästi takaisin heittäjän päähään. Tämä lienee jo turvallisuusriski.

Heittohäkki ja rinki eivät kuitenkaan ole syyllisiä tähän farssiin, vaan sen aiheuttaja löytyy seuraavasta kuvasta…

Etäisyydet kivimuurin eri kohtiin mustalla ja kentän potentiaalinen koko punaisella!

Mustasaaren kunta on suuressa viisaudessaan päättänyt kantaa isoja kivilohkareita keskelle moukarikenttää ja tehdä niistä muurin… Vasemmassa sektorinlaidassa on 50 metriä pitkä kivimuuri ilmaan minkäänlaista tarkoitusta ja heittokentän toisessa päässä on pieni parkkipaikka, jota on suojattu vielä isommilla kivillä. Etenkin minun tasoiselle heittäjälleni on joka treenissä riskinä rikkoa moukarit näihin kiviin…

Olen huhupuheista kuullut, että näitä kiviä ei saisi siirtää… Syytä en tiedä, mutta ne toimivat kai koristeena talvisin kentällä olevalle hiihtoladulle?! Toki silloin ne kivetkin taitavat olla lumen peitossa… 

Kivimuuri talvisin (Kuva varastettu IF Femman facebookista)

 

Noiden kivien takia ei oikein ole mielekästä heittää yli 65 metrin kaaria, eli oma tasoni alkaa olemaan lähellä maksimaalista mitä kentälle mahtuu. Alipainoisia välineitä pitää jo nyt heittää jossain muualla. Poistamalla kivet ja parkkipaikan saisi kuitenkin peräti 85 metrisen kentän, joka olisi tarpeeksi iso minulle ja lähes kaikille muille moukarinheittäjille tässä valtakunnassa. Vaatisi ainoastaan kaivinkoneen, kuorma-auton ja muutaman tunnin työpanoksen… Terveisiä vaan kunnan liikuntapaikkavastaavalle!

Mutta onko tämä sitten suomen surkein moukarikenttä?

Ei missään nimessä! Kaikkine puutteineen kentän suurin valtti on se, että sinne pääsee lähes aina heittämään. Verkkoa ei oteta talveksi alas ja muutamaa koiraharrastajaa lukuun ottamatta ei tarvitse sulan maan aikaan väistää käytännössä ketään.

Kenttä on myös niin vino ja sijaitsee 30 metrin päässä moottoritiestä, että se ei myöskään kelpaa jalkapalloilijoille. Eli pelko siitä, että häkki jäisi joskus tekonurmen alle on olematon. Moukarinheittäjänä ei saa olla nirso ja tämä kenttä on siis siinä mielessä tarpeeksi hyvä!

Kunhan joku heittäisi nuo kivilohkareet veks..

--

Harjoitukset ovat sujuneet hyvin ja nyt on kuuden viikon peruskuntokausi takanapäin. Treeniä tuli noin 17 h / viikko ja painopiste oli hikoilussa ja sykkeiden nostamisessa. Tänään siirrytään seuraavan ohjelman pariin, joka sisältää vähän enemmän heittoja ja moukaristille normaalimpaa kuntosaliharjoittelua.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café