Kausi 2014

Taitaa olla syksy. Ainakin kalenterin mukaan pitäisi olla. Pakkohan minun on uskoa. Syksyn tulo tarkoittaa sitä että kausi on paketissa. Tai kausihan on ollut paketissa jo monta viikkoa, ja seuraava harjoituskausi on jo alkanut. Mutta nyt tuntuu siltä että olisi sopiva hetki vähän kerrata miten kausi meni (tai miten se ei mennyt…).

Kuluneesta kaudestahan ei pitänyt tulla yhtään mitään. Lähdin kauteen sillä ajatuksella että olin huono (loukkaantumisten vuoksi), ja siksi en tulisi pärjäämään. Tämä toteamus oli minulle todella tärkeä. Kesä olisi voinut olla todella synkkä, mutta kun hyväksyin realiteetit heti alkuun, onnistuin nauttimaan myös huonoista tuloksista, kunhan kehitystä näkyi! Jo se et sain osallistua kilpailuihin oli ilonaihe. Olihan siinä myös haluja heittää pitkälle, mutta se ei nyt toteutunut, ensi kesänä sitten.. Kauden ainoa ”virallinen” tavoitehan oli että pysyisin ehjänä ja että voisin aloittaa syksyn harjoittelut ongelmitta kauden jälkeen.

Tuloksellisesti kausi oli nousujohteinen! Kilpailin 11 kertaa ja niistä heitin ennätykseni yhdeksässä kilpailussa. Pikkasen harmittaa että en ymmärtänyt hankkia kunnon ennätysbonus-sopimusta jonkun kivan firman kanssa ennen kautta. Olisin rikas! Nyt en valitettavasti ole. Virheistään oppii!

Suurin menestys tällä kaudella oli se et. tai no.. Enhän minä kokenut mitään menestystä tällä kaudella. Mutta ei haittaa. Se antaa vaan lisäpotkua tulevia vuosia varten! Suurimmat harmitukset (tai pettymykset) olivat SM-kisat ja se että en ylittänyt A-luokan tulosta (Kalevan Kisa-raja) miesten moukarilla. SM-kisat harmittavat koska en pystynyt ottamaan mitalia huonotasoisessa kilpailussa ja tulos miesten moukarilla harmittaa muuten vain. Eihän sillä ole paljon merkitystä jos heität parikymmentä senttiä rajan alle tai yli. Enhän minä olisi tehnyt yhtään mitään Kalevan Kisoissa minun tulostasollani. Tai, olisin kokenut kisaturistina olemista, mutta se ei kiinnosta minua pätkääkään. Jos osallistun näin suuriin kilpailuihin, haluan oikeasti kilpailla sijoituksista, enkä vaan osallistua!

Kausi tilastollisesti:

• SB: 64,52m 6kg moukarilla ja 56,76m 7,26kg moukarilla
• 19v Suomen tilasto: 6. (Ero kärkeen: 10,29m)
• 19v Maailman tilasto: 78. (Ero kärkeen:  20,19m)
• Miesten Suomen tilasto: 29. (Ero kärkeen: 20,81m)

Tilastot kertovat että olen kaukana huipputuloksista. Mutta onneksi minä voin kehittyä ja maailman-/Suomenkärki pysynee samana. Tuskinpa kukaan kuitenkaan heitä paljon yli 86,74m lähitulevaisuudessa. 20m on ihan saakelin suuri ero. Mutta sitä eroa pitää vaan metri metriltä kuroa kiinni. Uskon että pystyn siihen. Muuten en jaksaisi edes kokeilla! Moukarinheitto on pitkäjänteistä puuhaa. Pitää olla kärsivällinen. Siirryn ensi vuonna miesten välineeseen, ja kestänee monta vuotta ennen kuin voimatasot ovat siinä missä niitten pitääkin. Kärsivällisyyttä!

Kuten kerroin tekstin alussa, harjoittelu seuraavaa kautta varten on alkanut. Ja valitettavasti pitää todeta että en ihan päässyt siihen ainoaan tavoitteeseen mitä minulla oli ennen kautta. Halusin harjoitella täysin oireettomasti. Se ei tule, valitettavasti toteutumaan. Minulla on ollut jo reilun kuukauden verran ongelmia SI-nivelen kanssa (Sijaitsee alaselässä, käyttäkää Googlea jos haluatte tietää enemmän). Se onneksi ei estä minut harjoittelemasta, vaan vähän hidastaa. Se on kivulias, joskus enemmän joskus vähemmän. Mutta kunhan kuuntelen kehoani kunnolla, niin ei pitäisi olla suurempia ongelmia.

Tuleva kausi tulee kuitenkin olemaan vähän rikkonainen. Intti kutsuu tammikuussa, ja silloin harjoittelu ehkä tullee kärsimään. Tulen kuitenkin tekemään kaiken niin että armeijasta ei olisi haittaa, pikemminkin hyötyä. Tuskinpa onnistun siinä, mutta kunhan minimoin haitat niin voi olla tyytyväinen!

Tavoitteet ensi kaudelle on kehittyä kaikilla osa-alueilla. En ole asettanut muita tavoitteita kuin että perustaso seiskalla pitäisi olla yli 60m. Jos joku heitto sattuisi lentämään vähän pidemmälle, niin en valita. Työnteko jatkuu. Tulevana viikonloppuna lähden SFI-leirille Kuortaneelle ja sieltä eteenpäin kohti kesää 2015.

Pettymyksen karvas maku

Jos joku olisi väittänyt maaliskuussa, kun ensimmäisen kerran, pitkän tauon jälkeen, aloin pyörimään kevyellä moukarilla, että minä tulen taistelemaan SM-mitalista parin kuukauden päästä niin en olisi uskonut.  Jos joku olisi väittänyt samaa viikko ennen kisoja, niin en olisi vieläkään uskonut. En edes callingissa olisi uskonut että olisin lähellä top 3 sijoitusta.  Mutta miten kävi? Jälleen kerran, kuten monesti aikaisemmin, minulle tarjottiin mahdollisuutta päästä palkintopallille. Valitettavasti en näköjään tälläkään kertaa halunnut sitä tarpeeksi. Harmittaa ihan älyttömästi!!

Viimeistely ennen kisoja sujui hyvin. Se koostui parin viikon kevyemmästä jaksosta. Tein herättäviä harjoituksia ja lepäsin. Pari päivää ennen itse kilpailuja heitin tavanomaisesti kisasimulaation. Se tarkoittaa sitä että heitän kahdeksan heittoa, niin kuin kisassa: kaksi lämmittely, ja kuusi kilpailuheittoa). Se harjoitus meni yli odotusten. Kaikki heitot tulivat alas keskelle sektoria, ja kaikki heitot olivat yli 60m pitkiä. Pisin heitto oli 62,34m mikä oli oma harkka SB! Olin kauden parhaimmassa kunnossa. Silti tiesin että olin lähes kymmenen metriä mitalitaistelusta. Tai ainakin luulin tietäväni.

Kilpailupäivänä olo oli hyvä. Tunsin että tänään saattaa lentää! Sama fiilis jatkui kilpailun alkuun saakka. Olin levollinen. Luulen sen johtuneen siitä että lähdin kilpailuun paineitta kun en odottanut menestyväni.

Rinki oli todella karkea. Se ei haitannut minua, koska omakin harjoitusrinki on hidas, mutta odotin että se vähän haittaisi muiden heittämistä tuloksellisesti. Tämä seikka ei kuitenkaan nostanut uskoni mitalitaisteluun pääsemisestä.

Alla kerron itse kilpailusta. Tästä linkistä löydät myös heittovideo kisoista!

Kilpailu alkoi minun kohdallani suhteellisen heikosti, ainakin teknisesti. Silti ensimmäisen heiton pituus oli 61,40m. Se oli kuitenkin tuloksellisesti hyvä alku, ainakin oman tason mukainen. Siitä oli hyvä parantaa toiseen. Ja se toinen heitto olikin sitten vähän parempi, nimittäin 64,52m, eli kahden metrin parannus omaan ennätykseeni. Heitto ei kuitenkaan vieläkään ollut sellaista mitä hain (ja mitä olen hakenut koko kesän, ja jopa koko urani aikana…). Ongelmana on se että heittoni on liian suppea, mitä johtaa siihen että lopussa tulee kiire, ja neljän pyörähdyksen heitossa viimeinen kierros jää lähes tehottomaksi. Jos se osuisi kohdilleen, niin saisin vielä lisämetrejä heittooni. Tässä vaiheessa ymmärsin että voisin ehkä jopa taistella mitalista. Kärki oli jo heittänyt yli 70m, mutta sekä hopea ja pronssi oli vielä 66m paikkeilla. Toki odotin vielä muilta parannuksia, mutta odotin sitä myös itseltäni.

Kolmas heittoni lipsahti valitettavasti sektorin ulkopuolelle. Se oli kuitenkin tärkeä heitto minulle. Tai ainakin näytti minulle mitä minun pitää harjoitella. Toisen heiton jälkeen en pystynyt pitämään ajatuksia kasassa. Kahden metrin ennätysparannus, ja toteamus mitalitaistelussa olemisesta, johti siihen että sain pienen tyytyväisyyden tunteen. Se oli todella paha, ja johti kuten sanottua, siihen että seuraavasta heitosta ei tullut yhtään mitään. Tätä minun pitää oikeasti harjoitella tulevia vuosia varten. Pitää välttää tyytyväisyyden tunnetta kisojen aikana, koska siitä ei seuraa mitään hyvää!

Neljännessä heitossani olin jo pystynyt keräämään ajatuksiani kasaan, ja pääsin heittämään normaalisti. Valitettavasti se heitto epäonnistui ja tulos oli perus, 61,79m. Viides heitto oli sitten hyvä. Todella hyvä. Ehk jopa kilpailun paras heitto minulta. Mutta jotenkin onnistuin sähläämään tasapainon kanssa niin että en pysynyt ringissä. Heitto oli pitkä, ehkä kilpailun pisin, minulta, mutta jos ei pysy ringissä niin pitää vaan syyttää omaa kömpelyyttään, ja mennä eteenpäin.

Kaikki jäi viimeisen heiton varaan. Mitali oli hopeatarjottimella, täysin otettavissa. Vaadittava tulos kolmanteen sijaan oli: 66,85m. Mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Tai no, kyllähän minä heitin 63,41m, mikä oli kauden toiseksi paras tulos. 

Olin lopputuloksissa viides. Ihan ok sijotus jos katsoo miten harjoituskausi meni. Mutta sillä ei ole väliä. Totuus on se että SM-kisoissa pitää olla kunnossa jos haluaa ottaa niitä mitaleja, ja minä en ollut. En ainakaan tarpeeksi hyvässä. Harmittaa ihan älyttömästi!

Kisa päättyi siis pettymykseen. Olen nyt viidesti ollut sellaisessa kunnossa SM-kisoissa että minulla olisi pitänyt olla ihan realistisia mahdollisuuksia SM-mitaliin. En ole kuitenkaan koskaan onnistunut ottamaan sitä. Aina, kun kunto on ollut riittävä, olen jäänyt 1-2m siitä perhanan mitalista.. Siihen en tiedä syytä. Kyse on luultavasti henkisestä heikkoudesta. Yleensä olen kuitenkin pystynyt heittämään omalle tasolleni SM-kisoissa, en ole koskaan epäonnistunut. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen kerta milloin onnistuin tekemään uutta ennätystä SM-kisoissa. Harmittavasti se ennätys tuli nyt kun en ollut läheskään tarpeeksi hyvässä kunnossa…

Nyt on vaan pakko jättää pettymystä taakse ja mennä eteenpäin. En ole vielä varma milloin kilpailen seuraavaksi, mutta tulen luultavasti heittämään vielä pari kilpailua tällä kaudella. En ole SM-mitalisti, mutta olen ehjä, ja saan taistella niistä tulevina vuosina. Ja tulen taistelemaan. Ja jonain päivänä tulen myös saavuttamaan sen henkilökohtaisen SM-mitalin! Ja onhan maailmalla myös arvokkaimpia mitaleja tarjolla. Niitä kohti!

KTG --> SFIM

Viimeiestelyharjoitus on tehty, huomenna heitän SFIn mestaruuskisoissa.  Kunto ei ole hyvä, mutta olen ehjä. Nautin! 

Tässä tekstissä meinasin kertoa vähän miten kesä on mennyt, ja miten minä meinasin jatkaa kauttani tästä eteenpäin.

Viimeksi kun kirjoitin olin juuri valmistautumassa kauden avauskilpailuun. Nyt olen jo ehtinyt kilpailla seitsemän kertaa, ja tuloksellisesti on mennyt ihan kohtuullisen hyvin, ainakin nousujohteisesti. Vielä on pitkä matka siihen että olisin tyytyväinen tuloksiini, mutta olen (luultavasti) hyvällä tiellä!

Olen siis, kuten mainitsin, kilpaillut seitsemän kertaa kauden aikana. Olen jostain syystä onnistunut tekemään uuden ennätyksen jokaisessa kisassa! Onhan se ihan kivaa, ei siinä mitään, mutta vaikka olen parantanut ennätystäni, niin en ole saavuttanut kanssakilpailijoitani mitenkään merkittävästi. Ensimmäisessä kilpailussa (Karis Telefon Games) heitin tuloksen 59,54m. Jännitin kilpailua ihan hirveästi ja heittämisestä ei meinannut tulla yhtään mitään. Silti onnistuin heittämään pidemmälle kuin mitä reeneissä oli mennyt ennen sitä, joten oli ihan ok kauden avaus.

Tällä hetkellä ennätykseni on 62,38m. Heitin tuloksen Espoossa viime viikon Sunnuntaina. Viime viikon perjantaina heitin 56,76m miesten moukarilla, mikä myös on ennätykseni, ja 24cm Kalevan Kisa-rajasta. Tuloksethan eivät ole hyviä, mutta silti ehkä jopa pikkasen kovempia mitä olisin uskaltanut odottaa ennen kauden alkua.

Olen kilpaillut ihan kiitettävän paljon. Nautin yleensä kilpailemisesta valtavasti. Tänä kesänä on kuitenkin ollut vähän tylsää. Tämä johtuu minun tämän hetkisestä tasosta. Olen niin kaukana kotimaisesta kärjestä että en oikeasti pysty kilpailemaan, olen ainoastaan mukana. Tämän tosiasian kanssa pitää kuitenkin vaan elää, ja pikku hiljaa kaventaa eroa muihin. Itse uskon vankasti siihen että jonain päivänä tulen vielä pääsemään kilpailemaan oikein kunnolla! Ei Roomaakaan rakennettu päivässä!

Harjoitukset ovat kulkeneet suhteellisen hyvin. Joitain hetkellisiä pikkuvaivoja on ollut mutta ei mitään vakavampaa. Painopiste on ollut heittämisessä, ja erikoisvoimaliikkeissä (=ei punttia). Olen päättänyt että tänä kesänä panostan vauhtiominaisuuksien lisäämiseen. Elikkä luvassa on paljon heittoja alipainoisilla välineillä. Heitot paranevat myös teknisesti koko ajan. Jos vain saisin reeni rentouden siirrettyä kilpailuihin, niin saisin vielä pari metriä lisää tuloksiin.

Seuraava kilpailu on siis huomenna. SFI-mestarusskisat ovat tänä vuonna Pännäisissä. Heitän miesten sarjassa koska omaa sarjaa ei ole. Tavoitteeni on taistella mitaleista ja nauttia siitä et saa oikeasti kilpailla eikä vaan heitellä muiden perässä. Lähtölista näyttää ihan sopivalta. Joachim Koivu on ylitse muiden mutta nappiheitolla minulla on jopa sauma hopeamitaliin! Sitä lähden hakemaan! Harmi kilpailun kannalta että David Söderberg ei osallistu…

Kesä jatkuu, ja SM kisat ovat vajaan neljän viikon päästä. Yritän vähän päivitellä tilannetta ennen sitä. Jos jaksan.. En lupaa mitään!

Kilpailuennakko: Karis Telefon Games

Vuosi on vierähtänyt siitä kun minä viimeksi kilpailin moukarinheitossa. Jos ollaan ihan tarkkoja, niin siitä on 397 päivää. Maanantaina olisi täydet 400 kilpailutonta päivää. En kuitenkaan meinannut viettää sitä merkkipäivää, koska sunnuntaina ovat nimittäin kilpailut, mihin jopa aion osallistua!

Kyseessä on Karis Telefon Games joita järjestetään tulevana sunnuntaina Raaseporissa (Karjaan yleisurheilukentällä). Järjestäjä seura, IF Raseborg, on jo monta vuotta järjestänyt näitä kilpailuja, ja ne ovat kasvaneet suuremmiksi vuosi vuodelta. Jonain vuosina on ollut mukana pari kovaa kansallisen tason urheilijaa, ja viime vuosina jopa pari kovaa kansallisen tason lajia. Tänä vuonna tullaan kuitenkin näkemään kovatasoisempi kilpailu kuin koskaan. Ilmoittautuneiden joukosta löytyy tukku kansallisen tason huippuja ja moni tavoittelee EM-kilpailu paikkaa tulevana kesänä. Se on todella hieno että näin suurta kilpailua järjestetään Länsi-Uudellamaalla ja toivottavasti paikalle tulee myös yleisöä seuraamaan kovatasoista kilpailua.

Moukarinheittäjän silmin on myöskin hienoa että miesten sarjassa on neljä 70m heittäjää mukana. Nämä kaverit olivat jo treenikaudella 72m kunnossa joten kesän mittaan voi odottaa pidempiäkin kaaria. Kentän rinki on uusittu, ja se on todella hyvässä kunnossa (kävin itse kokeilemassa). Kilpailu toimii myös Eurooppa Cup- karsintana, joten sekin seikka tuo varmaan lisäjännitystä kilpailuun. Luvassa on kova kansallisen tason moukarikilpailu!

Kilpailun suurimmat tähdet! (Jostain syystä oma nimeni puuttuu.. :)

Omalta osaltani en voi puhua kovasta tasosta. ”Viimeistely” ennen kisoja ei ole mennyt ihan putkeen. Viime tekstissä mainitut alaselkäkivut olivat odotettua pitkäkestoisemmat. Kolme päivää meni siihen että kävelykin oli hankalaa, melkein mahdotonta. Olen kuitenkin saanut selkäni suhteellisen hyvään kuntoon fyssarinkäynnillä ja omatoimisella liikkuvuusharjoittelulla. Viimeisestä kunnollisesta harjoituksesta on kuitenkin vierähtänyt viikko (…), ja kun sen päälle pistää sen tosiasian että en ole pystynyt harjoittelemaan kunnolla lähes vuoteen niin voi todeta että kunto ei ole ihan kohdillaan..

Minkäänlaisia tulostavoitteita on turha laittaa koska olen sen verran huonossa kunnossa että en pysty heittämään niin pitkälle että olisin tyytyväinen edes maksimisuorituksen tulokseen. Tulen silti nauttimaan kisailemisesta, ja odotan sunnuntaita innolla. Moukarituloksien tekeminen on lempipuuhani, ja vuoden tauon jälkeen olo on samanlainen mitä se oli lapsena päivä ennen jouluaattoa! Huomasin tämän hyvin viime viikolla kun minulla oli ylioppilasjuhlat. Moni kavereistani piti sitä varmaan suurena päivänä. Olihan se kiva että ihmiset onnitteli ja muisti minut, ja siitä olen kiitollinen. Tuleva kilpailu oli kuitenkin sen verran vahvasti mielessä jo viime viikolla että odotin (ja odotan vieläkin) sitä paljon enemmän kuin ylioppilasjuhlia!

Oma kilpailuni alkaa kl. 15:00. Se heitetään valitettavasti viereisellä hiekkakentällä. Rinki on kuitenkin hyvä, joten kun ei tule tulosta niin syy on heittäjässä eikä olosuhteissa. Saa tulla kannustamaan jos haluaa!

Aikuisten lajit alkavat kl. 16:00. Ja siitä lähtien on luvassa jatkuvasti kovatasoisia kilpailuja, joten tulkaapa paikalle jo kl.15 niin ehditty hyvin valmistautua oikeiden kilpailujen seuraamiseen! Urheilijoille, ja järjestäjille, on aina kivempaa urheilla täysien katsomoiden edessä. Toivottavasti tulette paikalle!

Nähdään kentällä!

1.6

Ylioppilastodistus on takataskussa. Lakki on kotona. Juhlat ovat pidetty. Lukio on virallisesti loppu. Nyt voi keksittyä olennaiseen!

Pitkästä aikaa meinasin vähän kertoa missä mennään. Viime päivityksestä on reilut kaksi kuukautta ja näiden kahden kuukauden aikana olen ottanut askeleita eteenpäin ja taaksepäin. Enemmän kuitenkin eteenpäin mikä on ihan kiva juttu. Onhan touhuni aikamoista säälittävää puuhastelua vielä, mutta pikku hiljaa hyvää tulee. Ainakin toivon näin!

Jospa ensin perehdytään itse heittämiseen. Viime päivityksessä olin juuri päässyt heittämään alipainoista, kolmen kilon moukaria. Tekstien välisenä aikana olen pikku hiljaa lisännyt heittomäärää ja välineeseen painoa. Nyt olen päässyt siihen tilanteeseen että heitän jo omaa kilpailumoukaria (6kg).  Tämän olen tehnyt jo parin reenin verran, ja onhan se aivan hirveätä... Viiden kilon moukariin löytyy vielä jotenkuten tarpeeksi voimaa, mutta heti kun heitän kutosta niin huomaa että sitä voimaa saisi olla vähän lisää. Tämä ei siinä mielessä ole ongelma koska voimaa voi aina lisätä kunhan pysyy ehjänä. Maltilla vaan niin ensi kaudella on ihan toinen tilanne!

Teknillisesti tilanne näyttää melkein hyvältä. Olen tehnyt pieniä muutoksia tekniikkaani ja heitto on varmempi ja kuin koskaan aikaisemmin. Tekniikka ei kuitenkaan kestä kutosta (vielä) mutta viiden kilon moukarilla olen heittänyt viime aikoina elämäni parhaimpia ja tasaisimpia harjoituksia. Se että tekniikka toimii, ainakin jotenkin, on ihan positiivista.

Voimailupuolella olen myös pikkuhiljaa nostanut painojen määrää levytankojumpassa. Painopiste on kuitenkin ollut keskivartaloharjoitteissa ja muutenkin toiminnallisessa voimaharjoittelussa. Tähän osa-alueeseen tulen lisäämään huomiota vielä enemmän jatkossa. Monipuolinen toiminnallinen voimaharjoittelu on kyllä jatkossa se mikä pitää minut poissa sairastuvasta, toivottavasti. Totta kai pitää myös panostaa raakaan voimaan. Sopivasti kaikkea!

Mitään suuria vastoinkäymisiä ei ole ollut. Vähän turhaa aikaa meni hukkaan flunssan takia mutta se oli todella liveä ja nopeasti ylimenevä. Toinen pikku ongelma on ollut alaselän ligamenttikivut. Ne eivät ole muuten haitaksi, eivätkä mitenkään ”vaarallisia”, mutta kun ligamentit kipeytyvät niin ne oikeasti kipeytyvät. Kipu kuitenkin häviää parissa päivässä, kunhan sitä hoitaa oikealla tavalla. Tänään sattuu olemaan sellainen päivä milloin minulla on ligamenttikipua, mutta toivottavasti huomenna olisi jo parempi päivä.

Jatkosuunnitelmissa on jo että menisin kilpailuihin nolaamaan itseäni. Ensi sunnuntaina olisivat kilpailut Raaseporissa. Olen 99% todennäköisyydellä menossa niihin mukaan. Viime kilpailusta on jo vierähtänyt vuosi joten odotan kovasti että pääsisin tositoimiin!