Kuolevatko moukaristit sukupuuttoon?

Tilastonörttinä selailen tilastopajaa säännöllisesti eri tuloksia ja urheilijoita etsien. Yleensä tämä tapahtuu hetken mielijohteesta, kun jokin asia tulee mieleen ja se pitää heti tarkistaa. Säännöllisempää on moukarinheittäjien määrän seuraaminen. Viime vuosina on ollut kutkuttavan jännittävää seurata, mikäli yli tai alle 100 urheilijaa ovat heittäneet miesten moukarilla tuloksen kuluneen kesän aikana. Ikävä kyllä trendi on laskeva…

Yleisen sarjan moukarinheittäjien määrä suomessa!

Moukarinheiton (ja yleisurheilun) elinvoima vaatii harrastajia. Huippuheittäjien harjoitusolosuhteet jäisivät todella heikoiksi, mikäli kukaan Kalevan Kisojen ulkopuolella ei heittäisi moukaria. On vaikea lobata häkkiä Mikkeliin, jos lähin harrastaja asuu Porissa. Yleisurheilussa usein myös moukariolosuhteet ”unohdetaan vahingossa”, kun hallia tai kenttää suunnitellaan. Tämänkin takia on hyvä, että joku paikallinen mörssäri on ajamassa koko yleisurheilun etua hankinnoissa.

Olen tätä tekstiä varten katsonut tilastopajasta moniko urheilija on heittänyt tuloksen aikuisten välineellä vuosina 2009-2024. Tämä 15 vuoden ajanjakso kattaa minun urani SM-kisaurheilijana. Kun heitin ensimmäiset nuorten SM-kisat Harjavallassa vuonna 2009, niin heittäjiä oli lähes 200 enemmän, kuin mitä tänä päivänä on. Pahin tilanne oli 2021, mutta sen jälkeen naismoukarin suosi on ollut mukavassa nosteessa. Ehkäpä kärkinaisten reippaat otteet ovat innostaneet muitakin kokeilemaan lajia.

Miesheittäjänä olen kuitenkin aidosti huolissani urosmörssäreiden laskevasta trendistä. Yleisurheilussahan on pitkään ollut pulaa pojista, joten tämä trendi ei yllätä, mutta silti asialle pitäisi mielestäni tehdä jotain. Ongelma tässä on vaan se, että oman uran aikana kovin suuren valmennusringin pyörittäminen ei vaan millään ole realistista. Aika ja jaksaminen ei vaan riitä!

Olen joskus pohtinut, että valmentaminen voisi kiinnostaa oman uran jälkeen. Jostain syystä huippuvaiheen valmennus ei välttämättä kiinnosta, vaan enemmän haluaisin huolehtia uusien heittäjien houkuttelemisesta lajin pariin ja heidän moukarikipinänsä sytyttämisestä. Huippuvaiheen valmennuksessakin on toki kivoja puolia, mutta tärkeämmältä tuntuisi houkutella niitä huippuvaiheen heittäjiä lajin pariin. Olisihan se siistiä katsoa jonkun menestystä miettien, että 10+ vuotta sitten sinä olit se, joka opetti, miten moukarista pidetään kiinni ja kumpaan suuntaan olisi järkevä pyöriä.

Ensiksi pitää saada oma urheilu päätökseen, vaikka jo nyt vasemmalla kädellä teenkin joitain lyhyitä valmennuspätkiä. Toivottavasti kesä 2025 olisi se vuosi, jolloin miesheittäjien määrä palaa 100 heittäjän paremmalle puolelle ja heittäjien yhteismäärä nousisi reilusti päälle 250!

Omat treenit sujuvat suhteellisen hyvin, vaikkakin lähestyvä 30 vuotispäivä välillä tuntuu kropassa.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Murtuuko helmikuun kirous?

Helmikuu pettää aina! Olen useaan otteeseen kertonut blogissani, kuinka juuri vuoden toinen kuukausi on perinteisesti minulle todella hankala. On ollut ylikuntoa, vatsatautia, selkäongelmia, koronaa jne. Olen joka vuosi hämmentynyt siitä, kuinka monella tavalla olen sössinyt kyseisen kuukauden. Viime vuoden leuanvedosta johtunut akuutti kielitulehdus (joka vei puhekyvyn ja vaati sairaalassa yöpymistä sekä antibioottikuurin) lienee kuitenkin vastoinkäymisistä absurdein.

Oikein jännityksellä odottaa millä tavalla teen elämästäni hankalan juuri tänä vuonna?! 

Helmikuun panikoinnit lähestyvät! Toki viisaina olisi olla panikoimatta.

Tilannehan on sellainen, että en oikein pysty varautumaan vuoden toisen kuukauden tapahtumiin millään tavalla. Tai en ainakaan muita kuukausia erikoisemmin. Harjoituksellisesti olen toki joskus treenannut tammikuussa liian kovaa, mutta sitä en meinannut tänä vuonna tehdä. Kuten sanoin viime tekstissä, niin harjoitusmäärät ovat tällä hetkellä erittäin maltilliset ja sellaisina meinasin ne pitää.

Terveenä pysyminen onkin sitten opettajana toisinaan hankalaa, mutta eiköhän sekin onnistu pienellä tuurilla. Eikä se pikkuflunssa nyt sinällään tätä laivaa kaadakaan, vaikka se kehitystä hidastaisikin. Sairaalayöt kannattanee kuitenkin pitää nollassa.

Uuden vuoden myötä saavutin myös sellaisen merkkipaalun urheilijana, että siirryin virallisesti veteraanisarjoihin. Toki virallisempi termi lienee aikuisurheilija nykyään. Kansainvälisestihän raja menee 35 ikävuodessa, mutta kotimaan kisoissa riittää, että kalenterivuoden aikana tulee täyttämään 30 vuotta. Eiköhän tässä kohta puolin on pakko myöntää, että ”nuori ja lupaava” vuodet ovat jo kaukana takanapäin.

Kilpailullisesti tämä aikuisurheilulupa ei toki vaikuta millään tavalla, koska yleisessä sarjassahan tässä edelleen ollaan. Toki tulevan kesän SAUL mestaruuskisat saattavat osua suhteellisen passelisti kalenteriin ja kisapaikkana sopiva Lahden urheilukeskus, joten en ole ihan vielä sulkenut osallistumista niihin pois.

Heitto, puntti, lepo, heitto, puntti, kuntopiiri lepo! Sillä viikkorytmillä olen urheillut pari kuukautta ja sillä rytmillä jatkan tulevat kuukaudet. Toki valmentajalta tuli lupa laittaa tankoon 5% rautaa lisää muutamaan liikkeeseen! Vaihtelu virkistää!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café