Riittääkö taso?!

Nyt tää menee vähän niinku… Nyt täytyy alkaa niinku jo pikkuhilja… HEI! Riittääkö taso?! – Pasi Rautiainen

Kesäkausi on edennyt kahden kilpailun verran ja tilanne alkaa olemaan harvinaisen selvä. Vielä en ole ylittänyt 60 metriä ja unelma 10. osallistumisesta Kalevan Kisoihin putkeen ei ole mikään läpihuutojuttu. Kuten Pasi Rautiainen legendaarisessa haastattelussaan toteaa, niin on ihan turha lässytellä, että tsemppaan hyvin ja annan kaikkeni… Nyt olisi aika tehdä tulosta!

Kalevan kisojen ranking 2025

Kilpailukausi alkoi Tammelassa tuloksella 59,30 m. Olosuhteet olivat käytännössä täydelliset, mutta heittäminen oli jostain syystä todella hankalaa. Jonkinlainen tasapaino ongelma johti siihen, että pyöriminen oli kankeaa. Seuraavassa kilpailussa sain tämän ongelman korjattua, mutta tulos oli silti 59,06 m. Kangasalan myrskytuuli puhalsi suoraan vastaan ja verotti tulosta reippaasti. Kentän toisesta päästä heityttynä tulos olisi ollut 60 – 62 m. Ulkoilmaurheilussa ei kuitenkaan aina saa täydellisiä olosuhteita, joten niitä on turha harmitella.

Unelma Kalevan kisoista elää, mutta vaatisi vielä tulosparannusta. Suora raja kisoihin olisi 64 metriä ja tavoiteltu urheilijamäärä on 20. Tällä hetkellä 14 mörssäriä on ylittänyt rajan, joten kuusi paikkaa on jäljellä meille muille. Aina on toki mahdollista, että 1-2 rajan tehnyttä ei osallistukaan kisoihin, mutta sen varaan on hölmöä nojautua. Itse olen tällä hetkellä Talvi SM tuloksellani sijalla 19. Mielenrauhan vuoksi tekisi hyvää nousta pari sijaa jo kesäkuun kisojen aikana. Eli sellaista 61,5 metristä huutelisi joko Vaasassa tulevana maanantaina, tai SFI mestaruuskisoissa kuun lopussa!

Periaatteessa kyseinen tulos ei pitäisi olla minulle hankala, koska olen ylittänyt sen satoja kertoja vuosien varrella. Tämä kausi on kuitenkin hiukan erilainen, kun alla on täysin surkea kesä 2024 kaikkine ongelmineen ja urheilen uudella reumalääkityksellä. Olen myös elänyt hiukan vapaammin harjoituskaudella (osallistuen polttareihin, ristiäisiin yms.) yhdistettynä siihen, että keväällä tuli sairasteltua aika paljon. Tämä johdosta en ole täysin varma mistä ja miten sitä ruuvia lähtisi kiristämään.

Olen kuitenkin luottavainen siitä, että pystyn nostamaan tasoani vielä 1-2 metriä nykyisestä. Ja rehellisyyden nimissä olisi aika yllättävää, mikäli jo nykyinen tulokseni ei riittäisi mukaan kisoihin. Takanani on kuitenkin sen verran nälkäistä porukkaa, että viisainta olisi tosiaan tuloksen parantaminen.

Seuraava kilpailuni on tosiaan Wasa games Kaarlen kentällä 16.6 kello 18.00! 

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Kootut selitykset!

Kisakausi ei sitten vissiin alkanutkaan Espoossa 21.5, vaikka lupasin näin edellisessä blogitekstissäni. Flunssa iski hiukan huonolla hetkellä, joten päätin olla lähtemättä reissuun. Valmentaja totesikin, että ei tarvitse lähteä Espooseen asti toteamaan, että olen huonossa kunnossa, koska hän voi kyllä kertoa sen minulle ihan suoraan…

Huonolle kunnolle löytyykin sitten useampi selitys ja tässä tekstissä tulee yhteenveto niistä!

Kilpailukausi alkaa huomenna!

Urheilijanhan ei periaatteessa pitäisi selitellä, vaan tehdä tulosta! Itse olen kuitenkin tällainen kansallisen tason harrastelija, joten selittely ei nyt sen pahemmin pilaa mainettani. Vuodesta toiseen pitää vaan ihmetellä omaa luovuuttani, kun pystyn keksimään uusia selityksiä.

Koko homma alkoi maaliskuussa, kun kuume nousi. Tämä oli ensimmäinen kuumejakso reumalääkityksen aloittamisen jälkeen, joten vietinkin koko illan sairaalassa. Sinällään ei ollut mitään pahempia oireita, joten yöksi kotiin toipumaan. Kurkku oli kuitenkin todella kipeä, mutta terveyskeskuksessa sitä ei edes haluttu tutkia ja työterveyden testissä angiina oli negatiivinen. No 1,5 kk myöhemmin, kun kumppani sai kolmannen angiinadiagnoosin lyhyiseen aikaan, niin mullakin lopulta tuli diagnoosi ja viikon antibiootit. Tämä selittänee, miksi moukari ei oikein lentänyt kuukauteen.

Samaan syssyyn hankin myös itselleni sisään kasvaneen kynnen vasempaan keskisormeen. Tämähän ärtyi sitten oikein kunnolla ja sormenpäähän tuli iso rakko. Moukaria piti kuitenkin heittää, joten kävin puhkaisemassa rakon päivystyksessä. Yllätys yllätys sormenpää lopulta tulehtui ja oli suhteellisen kipeä, kun sen laittoi 150 kg + puristukseen heiton aikana. Lopulta olen vissiin repinyt koko kynnen irti juuresta ja tilalle kasvaa parhaillaan uusi kynsi.

Näistä kahdesta ongelmasta huolimatta olin kuitenkin menossa Espooseen heittämään. Antibioottikuurin lopulla iski kuitenkin flunssa ja sen seurauksena kipeytyi selkä. Oli siis parempi lykätä kauden avausta viikolla eteenpäin. Nyt flunssa on kuitenkin takanapäin ja selkä on kunnossa. Sormi on toki edelleen vähän kipeä, mutta kunnon suojauksella sekin kestää heittämistä, joten kausi alkaa huomena Tammelan tour de hammer - osakilpailussa!

Odotukset kisaan ovat maltilliset. Flunssan jälkeen olen heittänyt kolme reeniä, joissa pisimmät heitot olivat 53, 55 ja 57 metrisiä. Eli nousujohteista tekemistä luvattoman heikolla tasolla. Olisi kuitenkin kiva heittää yli 60 metriä heti kauden avauksessa! Sijoituksistakin pääsee mukavasti taistelemaan, kun heitän B-kilpailussa!

Tammelassa on muutenkin aika kovatasoinen urheilukilpailu tarjolla. Sekä miehissä, että naisissa on kärkiheittäjät paikalla. Jos yli 70 metriä lentävät rautapallot kiinnostelee, niin kannattaa tulla paikan päälle katsomaan.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kisakausi lähestyy!

Kesä lähestyy kovaa vauhtia ja kisakausi on alkamassa. Itselleni tämä tulee olemaan 21. kesä moukarinheittäjänä. Tässä tekstissä käydään läpi mistä lähtökohdista kisakesään lähdetään ja missä meinasin kilpailla!

Lähtökohdat tulevaan kauteen ovat juuri tällä hetkellä suhteellisen hankalat. Terveys on tuttuun tapaan reistaillut ja tekniikka on täysin sekaisin. Juuri tällä hetkellä olen 5 – 10 metriä normitasoa jäljessä vähän välineestä riippuen. Onneksi eletään kuitenkin vielä vasta toukokuun puolta väliä, joten hyviä asioita kerkeää vielä tapahtumaan. Toki viime vuosista viisastuneena tiedän myös sen, että hommat voivat aina mennä myös entistä huonompaan suuntaan…

Kilpaileminen onnistuu silti, vaikka olisikin huonossa kunnossa, koska rehellisyyden nimissä en ole ikinä edes ollut objektiivisesti hyvässä kunnossa! Alkukauteen osuu Leppävaaran Espoo liikkuu Games tulevalla Kalevan Kisat näyttämöllä (21.5) ja Tour de Hammer osakilpailut Tammelassa (29.5) ja Kangasalla (7.6). Näiden jälkeen on muutama muukin kilpailu mielessä, mutta niihin ilmoittaudun myöhemmin.

Tavoitteet tulevalle kaudelle ovat seuraavat:

1.Kauden 2026 Kalevan Kisat-raja

Rehellisyyden nimissä en tässä kohtaa tiedä kuinka kauan tulen heittämään moukaria tosissaan enää. Tämä voi hyvin olla viimeinen kausi, tai sitten ei. Varmuuden vuoksi olisi kuitenkin viisasta heittää tulevan kesän Kalevan Kisat raja, niin olisi varma paikka sinne, mikäli sinne haluan.

2.Kalevan Kisat loppukilpailu (ja Motonet GP)

Olin viimeksi Kalevan Kisojen loppukilpailussa 2019 ja Motonet GP osakilpailussa 2022. Jälkimmäisenä mainittuun ei rehellisyyden nimissä tule olemaan mitään jakoa alle 70 metrin kaarella, mutta aina voi haaveilla. Loppukilpailupaikka Espoossa olisi kuitenkin siisti juttu.

3.Oma ennätys!

Tätä ei varmaan tarvitse selittää, mutta 65,10 m olisi kiva ylittää!

---

Juuri tällä hetkellä nämä tavoitteet vaikuttavat erittäin kaukaisilta, mutta ei tässä voi muuta tehdä, kuin ottaa päivä kerrallaan ja pyrkiä parhaimpaansa. Kun on parisen vuosikymmentä tätä tehnyt, niin ei innostu kovin herkästi enää pienestä ja siksi tavoitteet ovat oman potentiaalini ääripäässä. Joskus umpisolmu aukeaa yllättävän helposti perusasioita tekemällä, joten toivossa on hyvä elää. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Jumppamaikan teesit!

-----

MAINOS: Välineet koululiikuntaan, yleisurheiluun yms. osoitteesta funraise.fi ! Käykäähän katsomassa mikäli sponsorillani olisi tarjolla jotain mitä tarvitsette!

-----

Kuten moni varmaan tietää, niin harrastelen moukarinheiton ohella liikunnanopettajuutta. Urani kolmas kesäloma lähestyy kovaa vauhtia ja kyllähän kyseinen duuni on suurimmalta osin oikein mukavaa.

Nykyisessä opetussuunnitelmassa (OPS) on kuitenkin yksi suuri valuvika: Fyysistä suorituskykyä ei saa arvioida!

Tämä on mielestäni hölmöä ja tässä postauksessa kerron miksi!

Aloitetaan kuitenkin avaamalla näkökulmani taustoja. Omat opintoni alkoivat vuonna 2016 jolloin nykyistä opetussuunnitelmaa oltiin juuri ajamassa peruskouluihin. Olen siis tämän nykyisen OPSin kasvatti ja koen sen olevan monella tavalla hyvä. Samalla pitää todeta, että minulla ei ole kokemusta aikaisemmista versioista OPS:ista, joten en pysty vertailemaan miten ne toimivat käytännössä.

Liikunta arvioidaan tänä päivänä 10 eri kriteerin mukaan, joista puolet liittyvät taitoihin ja puolet tuntityöskentelyyn. Fyysisten kunto ominaisuuksien arvioiminen on kiellettyä. Edellisessä OPS:issa (2004) ei minun tietääkseni kehotettu arvioimaan fyysistä kuntoa, mutta ei sitä kiellettykään, joten siksihän sitä varmaan tehtiin. Nykyisessä OPS:issa tätä oletettavasti kiellettiin, jotta liikunnan ilo säilyisi mahdollisimman monella.

Tässä tulee muutama perustelu miksi fyysistä suorituskykyä mielestäni pitäisi arvioida:

1. Oppilaat eivät tajua olevansa huonossa kunnossa

Kirjailija Jan Guillou sanoi joskus, että maailma on täynnä huonoja kirjailijoita. Syynä on se, että joka luokalla joku kirjoittaa aina ryhmän parhaimmat esseet. Tämä saa tästä pätevyyden kokemuksia ja ryhtyy kirjailijaksi huomaten, että oma taso ei riitäkään aikuisten maailmassa.

Vastaava tilanne on olemassa koululiikunnassakin. Luokan paras oppilas saanee yleensä arvosanaksi 9 tai 10 ja määrittää ryhmän muille oppilaille hyvän kunnon mittarin. Tässähän ei ole ongelmaa, mikäli kyseinen oppilas on oikeasti hyväkuntoinen.  Mutta mikäli oppilas onkin objektiivisin mittarein ainoastaan keskitasoa, niin koko ryhmän tavoitehorisontti hämärtyy ja vaatimustaso laskee. Etenkin urheiluseuratoiminnan piirissä olevat nuoret kaipaisivat mielestäni enemmän tukea siihen, mikä on oikeasti kelvollinen fyysinen suorituskyky.

2. Tuntityöskentelyyn kompastuvat oppilaat

Kuten mainitsin aikaisemmin, niin 50 % liikunnan arvosanasta tulee tuntityöskentelystä. Nämä tavoitteet ovat todella kovat, mikäli oppilas on luonteeltaan vähän villimpi tapaus keskellä murrosikää. Teini ei aina jaksa yrittää täysillä, keskittyä tekemiseen, antaa työrauhaa ja kannustaa kaveria.

Tällöin liikunnallisesti innokas ja hyvässä kunnossa oleva saa helposti alemman numeron koululiikunnasta, mikä saattaa olla lannistavaa. Eli hänen liikunnallisuutensa jää OPS:in kriteerien takia varjoon, koska hän on normaali kasvava nuori (murrosikä kaikkine käänteineen) tai varustettu ”väärällä” perusluonteella! Vaikka tuntityöskentelyn tavoitteet ovat mielestäni isossa kuvassa hyvät, niin ne ottavat liian ison siivun arvioinnissa.

3. Hyväksytty numero ei vaadi käytännössä minkäänlaista fyysistä suorituskykyä

Nykypäivänä arvosanan viisi saaminen ei vaadi kovin monen askeleen ottamista (mikäli osaa tulla tunnille ja läpäisee tuntityöskentelyn vaatimukset). Koen kuitenkin, että liikunnan läpäiseminen tulisi olla todiste tietyn fyysisen tason saavuttamisesta. Tämä olisi tärkeää kansanterveyden ja toki yksittäisen oppilaan kannalta!

4. Vaatimustaso ei ole ilon tappaja

OPS on luonteeltaan erittäin myönteinen liikuntaa kohtaan ja pyrkii luomaan mahdollisimman positiivisen liikuntakokemuksen kaikille. Tämä on luonnollisesti hyvä asia! Liikunnasta myönteisten kokemusten saaminen vaatii kuitenkin sen, että fyysinen suorituskyky on riittävällä tasolla, koska kellään ei ole hauskaa, jos ei jaksa. Siksi olisi hyvä, jos vaatimustaso nousisi fyysisen kunnon osalta, niin liikunnan ilo tulisi sivutuotteena. Nykyisessä OPS:issa mainittu oman fyysisen tason tiedostaminen ja sen kehittäminen ei mielestöni riitä motivaattoriksi, jos tulosta ei arvioida.

---

Mikäli minä saisin yksinvaltiaana päättää opetussuunnitelman rakenteesta, niin siihen tehtäis seuraavat muutokset:

-Säilytetään nykyisen OPS:in hyvät asiat (suurin osa), mutta lisätään fyysisen kunnon arviointi, jotta arvioinnin jako olisi 33 % taitoa / 33 % kuntoa / 33 % tuntityöskentelyä.

-Tutkittuun tietoon nojaten luodaan fyysisen kunnon taulukko eri ominaisuuksiin (MOVE-mittausten terveysajattelua hyödyntäen), joka määrittelee mikä arvosanaa tulee mistäkin suorituskyvystä. Tämä pitää luoda silleen, että se toimii sekä testimuodossa, että opetuksen seassa (=ei vaadita juuri tiettyjen testien teettämistä opettajilta, vaan jokainen voi soveltaa sen omaan opetukseen. MOVE testejäkin pitäisi toki mielestäni myös arvioida).

-Poistetaan kompensaatioperiaate fyysisen kunnon osalta arvosanasta viisi! Eli nykyään voi kompensoida heikompi osaaminen vahvemmalla osaamisella, mitä tarkoittaa, että esim liikunnan kaikki 10 tavoitetta ei tarvitse olla hyväksyttyjä saadakseen hyväksytyn arvosanan. Fyysisen kunnon osalta en kuitenkaan sallisi tätä, vaan haluaisin selkeät fyysisen kunnon terveyslähtöiset rajat. Tällöin peruskoulun todistus olisi myös todiste siitä, että oppilaalla on terveytensä kannalta tarpeeksi hyvä fyysinen suorituskyky pärjätäkseen elämässä!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu!

Alkuvuodesta kirjoitin siitä, että Lappeenrannan kaupungin yleisurheiluvihamielisyys jatkuu tänäkin vuonna, kun jälleen kerran estävät moukarinheittäjiä osallistumasta Youth Athletics Gameseihin (YAG). Ihmettelin myös miksi Suomen urheiluliitto (SUL) ei ota suurempaa vastuuta moukarisyrjinnän kitkemiseksi!

Suomen Moukarinheittäjät ry ja lajiväki otti myös asiaan kantaa ja onneksemme asiaan tuli positiivisia muutoksia! Samassa rytäkässä valitettavasti selvisi, että Lappeenrannan Urheilumiesten (LUM) johdossakin on moukarisyrjintää kannattavaa väkeä…

Toivoin tekstissäni, että SUL kantaisi vastuunsa ja näin on myös tapahtunut! Liitto julkaisi uudet YAG hakukriteerinsä kausille 2027 / 2028 ja nämä ovat paljon aikaisempia kattavampia. Jatkossa pitää esimerkiksi tarkistaa kaupungilta, että kyseisellä yleisurheilukentällä saa yleisurheilla. Tämä pykälä sisältää kirjallisen suostumuksen moukarinheiton sallimiseen. Muutenkin kriteerit varmistavat sen, että tapahtumaa järjestetään yhdellä kentällä mahdollisimman kattavasti!

Tämä on kuitenkin tulevaisuutta, mutta jo tämän vuoden kisoihin saatiin positiivista muutosta. Moukarinheitto lisättiin muutamaan sarjaan tämän vuoden kisoihin, mikä on todella hieno juttu! Moukarisyrjintätyyliin laji järjestetään kuitenkin ihan eri kentällä 15 minuutin ajomatkan päässä, mutta tässä tilanteessa ei voine muuta vaatiakaan… Etenkin kun selvisi, että syy tämän vuoden syrjintään ei pelkästään ollut kaupungin puolella, vaan LUM johdossakin kannatetaan syrjiviä toimintamalleja…

Etelä-Saimaa lehden toimittaja Anssi Silvennoinen haastatteliasiaan liittyen YAG:n pääsihteeriä Janne Vehmaata ja hänen vastauksensa olivat malliesimerkki moukarisyrjinnän ongelmista… Tästä seuraa tiivistelmä haastattelusta:

Kysymys: ”Minkä takia Kimpistä [=Lappeenrannan urheilukenttä] ei käytetä YAG:ssa moukarinheittoon?”

Vehmaa: ”Kimpinen meillä on tapahtumassa nyt täynnä kiekon- ja keihäänheittoa”…”Kaupunkikaan ei oikein moukarinheittoa suosinut, kun Kimpisen remontin aloittaminen meni vasta loppukesään. Reikiä tulisi aikamoinen määrä, kun pienten sarjoissa on kuitenkin lukuisia heittäjiä, ja jalkapalloilijat eivät siitä oikein tykkää.”

Pohdintani:

1.Pitkiä heittoja voi aikataulusyistä ainoastaan olla rajallinen määrä, kun on ainoastaan yksi häkki käytössä ja siksi kaikissa sarjoissa ei voi olla kaikkia pitkiä heittoja. LUM valitsi kuitenkin itse jättää moukarin kokonaan pois! Ei voi siis selitellä, että ”lajiohjelma nyt vaan täyttyi”, kun kyse on tietoisesta valinnasta.

2.Järjestäjän vastuulla on varmistaa, että jokainen moukarikuoppa täytetään. Silloin jalkapalloilijatkaan eivät kärsi ja kentän yhteiskäyttö sujuu ongelmitta. Se pitäisi olla yhtä luonnollinen asia, kuin pituushyppykuopan lanaaminen jokaisen hypyn jälkeen.

Kysymys: ”Oliko moukarin poisjäänti siis kaupungin edustajien vai YAG:n järjestäjien päätös?”

Vastaus: ”Se oli lopulta yhteinen päätös”…”, mutta totesimme, ettei moukarinheitto mahdu meillä tuohon kentälle, emmekä ala sitä siihen väkisin työntää”

Pohdin:

Miksi YAG alun perin väitti kotisivuillaan, että järjestäjistä riippumattomista syistä laji ei ole mukana, vaikka tässä pääsihteeri kertoo asian olleen heidän(kin) päätöksensä ja että he tietoisesti priorisoivat muut pitkät heitot edelle? Miksi juuri moukari on se laji mitä ei alettu ”väkisin työntää” ohjelmaan? Onhan se minun tietääkseni yhtä virallinen yleisurheilulaji, kuten kiekon ja keihäänheittokin!

Kysymys: ”Oletteko saaneet ratkaisusta palautetta?”

Vastaus: [on tullut] … ”Omana mielipiteenäni voin sanoa, että vielä tuossa iässä ei ole tarvetta erikoistua, vaan moni moukarinheittäjistäkin heittää tuolloin vielä kiekkoa ja keihästäkin”…”Missään nimessä moukarinheiton sorsiminen ei ole tässä mikään tarkoitus. Onhan moukarinheitto ollut naisten puolella Suomen menestyksekkäimpiä lajeja viime vuosina ja saanut nostetta niin, että harrastajamäärä on kohtuullisen suuri lapsissakin.”… [Loppuun pohdinta, että pitkät aidat ja esteetkin puuttuu ohjelmasta].

Pohdintani:

1.Kai erikoistumisen lykkääminen toimii toisinpäinkin: Miksi keihäänheittäjiä ei laitettu heittämään moukaria?

2.Jos tiedostetaan moukarinheiton olevan suosittu laji nuorissa, niin miksi sitä ei oteta mukaan nuorten kesän päätapahtumaan?

Kysymys: ”Työskentelet myös LUM toiminnanjohtajana. Onko Lappeenrannan kaupunki omien kokemustesi perusteella Fröbergin luonnehdinnan mukainen yleisurheiluvihamielinen toimija, joka harjoittaa moukarisyrjintää?”

Vastaus: ”No ei.”

Pohdintani:

Vehmaa on täydellinen moukarisyrjinnän esimerkki… Ensin hän (tai joku muu) valehtelee kotisivuilla, miksi moukari ei ole mukana lajiohjelmassa. Tämän jälkeen rivien välistä voi tulkita, että hän kuvailee lajia ylimääräiseksi eikä sitä jaksettu työntää mukaan ohjelmaan. Tämän lisäksi hän nostaa selkeästi kiekkoa ja keihäänheittoa moukarinheiton yläpuolelle (tämä on toki ihan sallittu henkilökohtainen mielipide, mutta ikävä jos se vaikuttaa kisojen järjestämiseen). Sitten hän sanoo, että on hankalaa järjestää lajia (täyttää kuopat, vaikka se pitäisi olla luonnollinen asia), ja syyttää tästä jalkapalloa. Lopuksi hän levittää kätensä ja väittää, että eihän tässä nyt ketään haluttu syrjiä… Ja kun paikallinen urheiluseura toimii syrjivästi, niin on ihan luonnollista, että kaupunki on yleisurheiluvihamielinen (=kieltää yleisurheilijoiden käyttämästä koko yleisurheilukenttää).

Onneksi SUL on nyt reagoinut ainakin YAG:n osalta, jotta Janne Vehmaa ja muut tulevat pääsihteerit tulevaisuudessa toimisivat eri tavalla. Jatkossa LUM:in pitää hoitaa hommansa paremmin, mikäli haluavat järjestää näitä kisoja. Toki kiitän sitä, että laji otettiin mukaan 13 ja 15 vuotiaiden sarjaan, vaikkakin leka nyt viskotaankin eri kunnassa, kuin muut lajit.

En edelleenkään usko, että Vehmaa (tai kukaan muukaan vastaavassa tilanteessa oleva henkilö) olisi tahallaan syrjintää kannattava ihminen, mutta hän on vaan omaksunut syrjivän ajatusmallin, eikä sitä itse myönnä tai ymmärrä… Mutta yksi taistelu kerrallaan saadaan moukarinheitto mahtumaan yleisurheilukisoihin. Jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Paluu 60 metrin kerhoon!

Talvimestaruuskisat ovat takanapäin ja paluu 60 metrin kerhoon on tehty! Tämä on kaikin puolin hieno asia ja kilpailun alku sujuikin todella hyvin. Sitten kaverit päättivät tarjota minulle suhteellisen halvan SM-mitalin, jonka jälkeen meikän päänuppi suli totaalisesti. Edelleen sitä näköjään tekee virheitä, vaikka uraa on enemmän takanapäin, kuin edessäpäin!

Lopputulokset!

Aloitetaan kuitenkin kisayhteenveto siitä tärkeimmästä, eli positiivisesta tuloksesta! Yli 60 metrin heitto merkitsee minulle todella paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän vuoden harjoitusohjelma toimii suhteellisen hyvin ja reumalääke puree. Onhan tässä melkoinen ero viime kesään, jonka kauden paras oli 58 metriä ja minkä päätin noin 53 metrin kaareen.

Edellisestä 60 metrin heitosta oli tosiaan n 600 päivää ja tässä välissä kerkesi pariin otteeseen jo miettimään, että onkohan sen tasoiset heitot jo historiaa?! Tässä välissä on kuitenkin mahtunut muutama mutka matkaan. Edellisen 60 metrin kaaren jälkeen olen kokenut seuraavat:

-          Iriitti ja etenkin siitä toipuminen

       -          Akuutti kielitulehdus, joka vaati sairaalassa yöpymistä

       -          Reumadiagnoosin saaminen (ja sitä edeltävä vakava kipujakso)

       -          Välilevyn pullistuma niskassa

       -          Epäonnistuneen lääkekokeilun aiheuttama keuhkokuume

       -          Biologisten lääkkeiden aloittaminen

Näiden lisäksi matkaan on mahtunut normaalit flunssat, kipujaksot ja norovirukset. Kaikki on toki suhteellista ja joku varmaan urheilisi minuakin paremmin noista ongelmista huolimatta, mutta omalla kohdallani ne ovat haitanneet urheilua ja niiden ansiosta arvostan todella korkealle, että paluu vanhalle tasolle näyttäisi tapahtuneen.

Itse kilpailu oli sitten todella vaiherikas. Ensimmäiset kolme heittoa sujuivat nousujohteisesti ja kolmannella heitin kisan parhaan tulokseni 60,98 m. Tämän jälkeen Juhana Karjanlahti heitti kolmannen ruksinsa ja jäi alkukierroksille. Tämän myötä etäisyys mitskuun oli yhtäkkiä n 1,5 metriä. Tämän tiedostaminen pilasi sitten meikäläisen kisan. Aloin keskittymään tulokseen, enkä itse tekemiseen ja fokus petti. Seurauksena kolme 58 metrin heittoa. Toki tämän kilpailun heikoimmat heittoni olivat viime kesän SB:n tuntumassa, mikä lienee ihan hyvä merkki.

Talvimestaruuskisat ovat yleensä suhteellisen heikkotasoisia (mikä myös laskee niiden arvoa), mutta tänä vuonna mitskua tarjottiin jopa poikkeuksellisen halvalla. Useampi hyvä heittäjä ei ilmoittautunut, Max Lampinen ei saapunut paikalle ja kisassakin asiat kääntyivät minun edukseni. Veikkaan, että en ikinä saa näin hyvää mahdollisuutta ottaa yleisen sarjan mitalia. Toki sekin pitää muistaa, että mitsku olisi vaatinut n. 63 metrin heittoa, jonka olen viimeksi heittänyt kerran 2022 ja perustaso riitti siihen viimeksi kaudella 2018. Eli ehkä tämä ei ollut pelkästään päänupista kiinni.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kohti kesää. Treenitasoa pitää vaan hilata ylöspäin (nykyään 55-58 m) ja pysyä terveenä, niin voi kesällä oikeasti tulla hyviä tuloksia. Mutta kuten talvimestaruuskisat osoittivat, niin kannattaa vaan keskittyä perustekemiseen ja tulos tulee sen mukana!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Talvimestaruuskilpailut 2025!

Huomenna osallistun ehkä moukarinheiton talvimestaruuskisoihin Kaustisella. Sanon ehkä, koska minulla on vuosien varrella ollut taipumuksena keksimään luovia syitä jättää kisat väliin. Vuodesta 2011 lähtien olen osallistunut kekkereihin yhteensä neljä kertaa, vaikka tarkoituksena on ollut osallistua lähes joka vuosi…

Eli kunhan en keksi mitään tekosyytä tulevan 24 tunnin aikana, niin vedetään kisapaita päälle huomenna!

Miesten ja Naisten lähtölista

Lähtökohdat kisoihin ovat meikäläisen osalta varsin mielenkiintoiset. Urheilijat sanovat usein, että ”kunto on arvoitus” ja tällä hetkellä se tosiaan on niin! Kisaheittäminen kylmiltään talvella on muutenkin aina puhdasta lottoa, mutta tässä kohtaa epävarmuus nousee aivan uudelle tasolle. Kesän 2023 iriitin jälkeen en ole heittänyt kunnollisia kisaheittoja ja edellisestä 60 m kaaresta on kulunut 588 päivää.

Treeneissä hommat ovat toki edenneet viime kesään verrattuna suht mallikkaasti. Neljännessä treenissä lensi jo 58,10, joka jää ainoastaan 15 cm viime kesän SB tuloksesta. Viime kesän treeniennätyksenihän oli alle 54 metriä ja yleensä se jäi tästäkin. Esimerkiksi SB kisaa edeltävässä treenissä sain ainoastaan 3 / 10 heittoa yli 50 metrin.

Eli treenien perusteella ollaan nelisen metriä viime kesää edellä, mutta jännityksellä odotan missä mennään kisojen osalta. Saan yleensä ihan mukavan kisalisän aikaiseksi, joten kyllähän 60 metriä on pitkästä aikaa kiikarissa, mutta viime kauden SB kilpailun yli 5 metrin kisalisää en kuitenkaan tähän kohtaan odota. Haasteena tosiaan epävarma heittotuntuma ja kisapäiväksi luvattu erittäin puuskittainen sivuvastainen tuuli. Kaikki on kuitenkin mahdollista ja pitää vaan pyöriä lujaa!

Sijoituksen osalta sanoisin, että kaikki 5 ja 11 välillä on meikäläisen osalta mahdollista. Toiveena olisi toki sijoittua kahdeksan parhaan joukkoon ja heittää kuusi kertaa. Mukavan lisämausteen tuo uudistettu Kalevan Malja-kilpailu johon tänä vuonna voi kerätä pisteitä myös talvimestaruuskisoissa. Voisihan sitä napata muutaman pisteen omalle seurallekin, kun kerran kisoihin lähtee!

Eli ykköstavoite on raahata tämä herkästi särkyvä kroppa ehjänä kisapaikalle. Tämän jälkeen pyrin heittämään yli 60 metriä ja kerätä mahdollisimman paljon pisteitä seuralleni. Mikäli kaverit nyt jostain syystä tarjoaa minulle halvan mitalin, niin otan senkin vastaan, mutta se vaatinee jo melkoisen ihmeen.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Liittotason moukarisyrjintä!

Joskus yläkoulun kahdeksannella luokalla kirjoitin muistaakseni ensimmäisen kerran moukarisyrjinnästä. Vuonna 2013 perustin twitter-tilin, jotta voisin jakaa moukarisyrjintää vastustavaa adressia. Tämän jälkeen olen kirjoittanut usean blogitekstin ja antanut jopa radiohaastatteluja aiheeseen liittyen!

Mutta mikään ei muutu… Sama laulu jatkuu vuodesta toiseen… Nyt moukarinheittoa kiellettiin nuorten ensi kesän päätapahtumasta Youth AthleticsGames-kisoista (YAG)…

Tällä kertaa syrjinnän aiheuttajana toimii yleisurheiluvihamielinen Lappeenrannan kaupunki, mutta suurin syyllinen on mielestäni Suomen Urheiluliitto (SUL)!

Uusi kausi ja uusi moukarisyrjintätapaus... 

Moukarisyrjintä on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että todella harva tekee sitä tahallaan. En ole ainakaan törmännyt kovin moneen, joka vihaisi moukarinheittoa aktiivisesti ja sen takia hankaloittaisi urheilijoiden elämää. Yleensä kyse on välinpitämättömyydestä! Asioita vaan tapahtuu ja kukaan ei ota vastuuta asioista.

YAG järjestetään siis tulevana kesänä Lappeenrannassa. Kyse on siis yli 1500 nuoren suurtapahtumasta, joka tuo yleisurheilijat yhteen nauttimaan yhdessäolosta ja kilpailemisesta. Tai siis melkein kaikki yleisurheilijat ovat tervetulleet. Lappeenrannan kaupunki on vissiin jossain vaiheessa päättänyt, että moukarinheittäjillä on porttikielto kisoihin. Ja SUL vissiin vaan levittelee käsiään eikä ollut asiasta tietoinen… Järjestävä seurakin on kisasivujen tietojen mukaan vaan hyväksynyt kohtalonsa…

Itse en ymmärrä, miten liitto ei kisojen myöntämisen aikana tarkista, että saako kyseisen kaupungin urheilukentällä edes järjestää yleisurheilukisoja?! Lappeenranta on tunnetusti yleisurheiluvihamielinen kaupunki, joten sitä suuremmalla syyllä olisi pitänyt triplatarkistaa kentän käyttölupaa. Vuonna 2021 KLL mestaruuskisoissa esimerkiksi kaupunki kielsi moukarinheiton yleisurheilukentällä, mutta kyseenalaistamisen jälkeen kaupunki muutti linjaustaan, eli neuvottelemalla voi saada tuloksia aikaan.

Liitolla on mielestäni kaksi vaihtoehtoa:

      1.      Myöntää virheensä ja tehdä kaikkensa, että Lappeenrannan kaupunki vielä tulisi järkiinsä tulevan kesän kisojen osalta! Jatkoa ajatellen pitäisi myös tarkentaa kisojen hakuprosessia niin, että kisapaikkakunnalla oleva yleisurheilukenttä on varmasti kisajärjestäjän käytettävissä (kaikkine suorituspaikkoineen).

 

      2.      Vaihtoehtoisesti liiton pitäisi myöntää, että he kannattavat moukarisyrjintää!

 

YAG on niin valtava tapahtuma, että kaikki lajit eivät millään mahdu mukaan kisaohjelmaan ja joka vuosi on vähän vaihteluakin lajivalikoimassa. Normaalisti myös vastustan moukarin viemistä sivukentälle, mutta tämän kaltaisissa suurtapahtumissa jokainen suorituspaikka on aikataulusyistä hyödynnettävä! Lappeenrannassa on vaan se ongelma, ett yleisurheilukentän vieressä olevalle moukarikentälle on rakennettu padel-kenttiä, joten sekään nyt ei ole käytettävissä…

Kisoihin on vielä 15 viikkoa aikaa, joten asialle voi hyvin tehdä jotain! Tämä vaatisi tosin liiton heräämistä, koska Lappeenrannan Kaupunki ei varmaan lähde muuttamaan mitään omatoimisesti. Yleensäkin liiton pitäisi ottaa isompaa roolia kentänhoitajien valistamisessa ja kouluttamisessa. On olemassa aivan liian monta kaupunkia ja kuntaa missä ei osata hoitaa yleisurheilukenttää oikein (Lue: täyttää moukarikuoppia) ja sen seurauksena (vahingossa tai tahallaan) syrjitään moukarinheittäjiä. Ja mikäli kaupunki ei halua muuttua toimintamallejaan, niin silloin siihen kaupunkiin ei voida mielestäni myöntää tämän kaltaisia kisoja.

Eiköhän tämäkin asia saada kuntoon, kunhan välinpitämättömyys vähenisi ja asian eteen tehtäisi töitä!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Leiripäivä!

Viime päivityksessä totesin, että kotimainen moukaristi on uhanalainen eläin. Vielä ei olla kuolemassa sukupuuttoon, mutta olemme kuitenkin tietyllä tavalla oman elämämme saimaannorppia. Jotain tarttis tehdä ja onneksi tehdäänkin.

Tärkein työ tehdään tietenkin arjessa missä paikalliset tulisielut viikosta toiseen opastavat nuoria ja vähän vanhempiakin mörssäreitä kohti pidempiä kaaria. Suomen moukarinheittäjät ry:n vuosikokouksessa kuitenkin nostettiin esille, että tämän tueksi voisi järjestää treenipäiviä yhdistyksen nimissä missä tarkoituksena olisi jakaa tietoa vielä kattavammin.

Näitä päiviä on järjestetty Oulussa, Joensuussa, Tampereella, Lahdessa ja Kuortaneella. Ensi viikolla vuorossa olisi Vaasa (eli Mustasaari) missä meikäläinen toimii toisena valmentajana David Söderbergin lisäksi. Toivon mukaan paikalle tulisi muutama heittäjä oppimaan ja kehittymään.

Tulevaisuudessa tällainen päivä pitäisi ehkä järjestää säännöllisesti useaan kertaan talvessa, niin tulisi jonkinlaista jatkumoa, mutta jostain on hyvä aloittaa. Perustamisesta asti SuMo ry pohdinnoissa on valmennuskuviot ollut pinnalla, mutta nyt se saatiin polkaistua kokeilumielessä käyntiin. Mikäli suosiota löytyy, niin luulisi homman jatkuvan ja ehkä laajentuvan. Jo nämä yksittäiset päivät ovat kuitenkin mielestäni kiva osoitus moukariväen pyrkimyksestä huolehtia omasta lajistaan.

Eli mikäli satut itse olemaan, tai tunnen jonkun moukaristin Vaasan lähialueilla, niin ilmoittautukaahan päivään. Ikä-, tai taitorajoituksia ei ole, vaan kaikki ovat tervetulleita ketkä vaan haluavat harjoitella kunnolla yhden päivän!

Oma urheilu etenee kohtalaisesti, vaikka pientä takapakkia onkin ollut, kun kroppa alkoi viestimään kuormituksen merkkejä. Alkuviikosta tuntui siltä, että joku tauti oli iskemässä päälle, mut en sit vissiin (toivon mukaan) tullutkaan kipeäksi. Voihan se olla, että kokonaiskuormitus vaan alkoi nousemaan liian korkeaksi. Onneksi nyt helpottaa työrintamalla ja kohta on jopa hiihtoloma, niin pääsee oikein kunnolla keskittymään urheiluun. Talvimestaruuskisat heitetään 8.3 ja vielä on ainakin tarkoitus osallistua niihin.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kuolevatko moukaristit sukupuuttoon?

Tilastonörttinä selailen tilastopajaa säännöllisesti eri tuloksia ja urheilijoita etsien. Yleensä tämä tapahtuu hetken mielijohteesta, kun jokin asia tulee mieleen ja se pitää heti tarkistaa. Säännöllisempää on moukarinheittäjien määrän seuraaminen. Viime vuosina on ollut kutkuttavan jännittävää seurata, mikäli yli tai alle 100 urheilijaa ovat heittäneet miesten moukarilla tuloksen kuluneen kesän aikana. Ikävä kyllä trendi on laskeva…

Yleisen sarjan moukarinheittäjien määrä suomessa!

Moukarinheiton (ja yleisurheilun) elinvoima vaatii harrastajia. Huippuheittäjien harjoitusolosuhteet jäisivät todella heikoiksi, mikäli kukaan Kalevan Kisojen ulkopuolella ei heittäisi moukaria. On vaikea lobata häkkiä Mikkeliin, jos lähin harrastaja asuu Porissa. Yleisurheilussa usein myös moukariolosuhteet ”unohdetaan vahingossa”, kun hallia tai kenttää suunnitellaan. Tämänkin takia on hyvä, että joku paikallinen mörssäri on ajamassa koko yleisurheilun etua hankinnoissa.

Olen tätä tekstiä varten katsonut tilastopajasta moniko urheilija on heittänyt tuloksen aikuisten välineellä vuosina 2009-2024. Tämä 15 vuoden ajanjakso kattaa minun urani SM-kisaurheilijana. Kun heitin ensimmäiset nuorten SM-kisat Harjavallassa vuonna 2009, niin heittäjiä oli lähes 200 enemmän, kuin mitä tänä päivänä on. Pahin tilanne oli 2021, mutta sen jälkeen naismoukarin suosi on ollut mukavassa nosteessa. Ehkäpä kärkinaisten reippaat otteet ovat innostaneet muitakin kokeilemaan lajia.

Miesheittäjänä olen kuitenkin aidosti huolissani urosmörssäreiden laskevasta trendistä. Yleisurheilussahan on pitkään ollut pulaa pojista, joten tämä trendi ei yllätä, mutta silti asialle pitäisi mielestäni tehdä jotain. Ongelma tässä on vaan se, että oman uran aikana kovin suuren valmennusringin pyörittäminen ei vaan millään ole realistista. Aika ja jaksaminen ei vaan riitä!

Olen joskus pohtinut, että valmentaminen voisi kiinnostaa oman uran jälkeen. Jostain syystä huippuvaiheen valmennus ei välttämättä kiinnosta, vaan enemmän haluaisin huolehtia uusien heittäjien houkuttelemisesta lajin pariin ja heidän moukarikipinänsä sytyttämisestä. Huippuvaiheen valmennuksessakin on toki kivoja puolia, mutta tärkeämmältä tuntuisi houkutella niitä huippuvaiheen heittäjiä lajin pariin. Olisihan se siistiä katsoa jonkun menestystä miettien, että 10+ vuotta sitten sinä olit se, joka opetti, miten moukarista pidetään kiinni ja kumpaan suuntaan olisi järkevä pyöriä.

Ensiksi pitää saada oma urheilu päätökseen, vaikka jo nyt vasemmalla kädellä teenkin joitain lyhyitä valmennuspätkiä. Toivottavasti kesä 2025 olisi se vuosi, jolloin miesheittäjien määrä palaa 100 heittäjän paremmalle puolelle ja heittäjien yhteismäärä nousisi reilusti päälle 250!

Omat treenit sujuvat suhteellisen hyvin, vaikkakin lähestyvä 30 vuotispäivä välillä tuntuu kropassa.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Murtuuko helmikuun kirous?

Helmikuu pettää aina! Olen useaan otteeseen kertonut blogissani, kuinka juuri vuoden toinen kuukausi on perinteisesti minulle todella hankala. On ollut ylikuntoa, vatsatautia, selkäongelmia, koronaa jne. Olen joka vuosi hämmentynyt siitä, kuinka monella tavalla olen sössinyt kyseisen kuukauden. Viime vuoden leuanvedosta johtunut akuutti kielitulehdus (joka vei puhekyvyn ja vaati sairaalassa yöpymistä sekä antibioottikuurin) lienee kuitenkin vastoinkäymisistä absurdein.

Oikein jännityksellä odottaa millä tavalla teen elämästäni hankalan juuri tänä vuonna?! 

Helmikuun panikoinnit lähestyvät! Toki viisaina olisi olla panikoimatta.

Tilannehan on sellainen, että en oikein pysty varautumaan vuoden toisen kuukauden tapahtumiin millään tavalla. Tai en ainakaan muita kuukausia erikoisemmin. Harjoituksellisesti olen toki joskus treenannut tammikuussa liian kovaa, mutta sitä en meinannut tänä vuonna tehdä. Kuten sanoin viime tekstissä, niin harjoitusmäärät ovat tällä hetkellä erittäin maltilliset ja sellaisina meinasin ne pitää.

Terveenä pysyminen onkin sitten opettajana toisinaan hankalaa, mutta eiköhän sekin onnistu pienellä tuurilla. Eikä se pikkuflunssa nyt sinällään tätä laivaa kaadakaan, vaikka se kehitystä hidastaisikin. Sairaalayöt kannattanee kuitenkin pitää nollassa.

Uuden vuoden myötä saavutin myös sellaisen merkkipaalun urheilijana, että siirryin virallisesti veteraanisarjoihin. Toki virallisempi termi lienee aikuisurheilija nykyään. Kansainvälisestihän raja menee 35 ikävuodessa, mutta kotimaan kisoissa riittää, että kalenterivuoden aikana tulee täyttämään 30 vuotta. Eiköhän tässä kohta puolin on pakko myöntää, että ”nuori ja lupaava” vuodet ovat jo kaukana takanapäin.

Kilpailullisesti tämä aikuisurheilulupa ei toki vaikuta millään tavalla, koska yleisessä sarjassahan tässä edelleen ollaan. Toki tulevan kesän SAUL mestaruuskisat saattavat osua suhteellisen passelisti kalenteriin ja kisapaikkana sopiva Lahden urheilukeskus, joten en ole ihan vielä sulkenut osallistumista niihin pois.

Heitto, puntti, lepo, heitto, puntti, kuntopiiri lepo! Sillä viikkorytmillä olen urheillut pari kuukautta ja sillä rytmillä jatkan tulevat kuukaudet. Toki valmentajalta tuli lupa laittaa tankoon 5% rautaa lisää muutamaan liikkeeseen! Vaihtelu virkistää!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café