Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuin myös huonotkin asiat. En itse ota kantaa siihen, kumpaan kategoriaan tämä meikän blogi, mutta tarinan loppu alkaa häämöttämään. Aloitin bloggaamisen jouluna 2013 ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Suuri ajatus oli kuitenkin se, että halusin jakaa matkani maailman huipulle moukarinheittäjänä!
Aloittaessani selkä oli täysin rikki ja olin vähän hukassa
oleva 18-vuotias moukarinheittäjän alku. Nyt 12 vuotta myöhemmin olen kai
sitten 30-vuotias hiukan vähemmän hukassa oleva selkävaivainen
moukarinheittäjän loppu, tai jotain?!
 |
| Kalevan kisat 2025 |
Todettakoon kuitenkin heti kärkeen, että meikän moukaroinnit luultavasti jatkuvat vielä ensi kaudella ja Kalevan Kisoihinkin olisi vielä kiva päästä. Elämässäni tulee kuitenkin sen verran isoja muutoksia tulevina kuukausina, että urheilu ei enää ole ykkönen ja sen myötä tarina ”matkastani maailman huipulle” voidaan virallisesti päättää.
Kirjoittaminen on nuoresta asti ollut mielekästä puuhaa ja
joskus lapsena ajattelin, että kirjailijan tai urheilutoimittajan duuni voisi
olla kiva. Elämä on kuitenkin vienyt aivan eri suuntaan, mutta blogi on ollut
mukava harrastus tässä matkan varrella. Vuosien varrella olen kirjoittanut
lähes 300 päivitystä ja toivon mukaan kehittynyt matkan varrella kirjoittajana!
Urheilullisestihan nämä vuodet ovat olleet suuri pettymys,
mutta siitä huolimatta aina jotkut (omien vanhempieni lisäksi) ovat näitä
tekstejäni lukenut. Bloggaaminen sinälläänhän on kuollut media eikä
moukarinheittokaan nyt ole kovin kuumaa kamaa, joten reilut 130 000 katselukertaa
jäänee tämän projektin saldoksi.
Vaikka en tosiaan moukaria (todennäköisesti) lopeta tähän
kauteen, niin se haalistuu meikän osaksi totiseksi terveysliikunnaksi, kun
meikän selkärankareuma vaatii liikettä ja terveysliikunta ilman kilpailua ei
motivoi minua yhtään tällä hetkellä. Totisen kilpaurheilun tilalle tulee
kuitenkin paljon muutakin kivaa!
Meidän esikoisemme syntyy helmikuussa ja keväällä olisi myös
tarkoitus ottaa sukutila haltuun Kirkkonummella. Maataloushommien lisäksi
pitäisi kuitenkin jostain löytää muitakin töitä, joten 100 % panostus urheiluun
ei nyt oikein onnistu tässä yhtälössä. Toisaalta ei tarvitse harmitella
henkisesti tyhjän päälle tippumista, koska tekemistä kyllä riittää!
Blogin tarinaan mahtuu kuitenkin vielä yksi kilpailu parin
viikon päästä. Heitin elämäni ensimmäisen kilpailuni Espoonlahden
heittokisoissa 2005 ja olen ajatellut, että olisi kiva päättää ura samoihin
kisoihin. Luultavastihan moukarointi jatkuu vielä, mutta ihan varmuuden vuoksi
meinasin ainakin päättää blogitarinani samaan kilpailuun.
Loppukauden suunnitelmahan oli heittää ensi kesän Kalevan
Kisat karsintarajan (64 metriä?!), jotta voisi vaihdella niitä vaippoja
rauhassa sitten keväällä. Perinteitä kunnioittaen se suunnitelma kariutui
pariin flunssaan ja nyt kohtalainenkin kunto on enää muisto vain!
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä
Eteenpäin!
YHTEISTYÖSSÄ:
funraise.fi
Köklax Tandläkare
Lill-Breds - Bärgård & Café
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti