Joulutervehdys!

Joululoma alkoi ja vuosi lähestyy loppuaan. Urheilullisesti syksy ja alkutalvi on aina henkisesti rennon mukavaa aikaa, kun mihinkään ei ole kiire ja harjoittelu sujuu ilman suurempia tulospaineita. Kevättä kohden lähestyvä kisakausi sitten yleensä nostattaa odotuksia (ja omalla kohdallani yleensä lisää sähläysten määrää).

Lähtökohdat alkuvuoteen ovat kuitenkin lupaavat. Perjantaina oli reumalääkärin välitarkastus ja harjoittelu on sujunut oikein mallikkaasti!

Reilut kolmisen kuukautta olen tosiaan vetänyt biologisia reumalääkkeitä ja oma tunne niiden vaikutuksesta on ollut positiivinen. Kivut ovat vähentyneet selkeästi ja aamuisin ei tarvitse sen kummemmin pohtia miten sängystä pääsee ylös. Autossa istuminen on helpottunut huomattavasti, eikä enää ole takuuvarma kivun aiheuttaja. Suuri muutos on myös se, että syksyn flunssat eivät aiheuttaneet kipujaksoja. Ennen selkä kipeytyi lähes aina taudin jälkeen.

Oma mutu taitaa olla suhteellisen oikea, koska lääkärin tutkimuksetkin olivat varsin positiiviset. Alaselän liikkuvuus oli selkeästi parantunut (Ei se tosin vielä hyvä ole...) ja muissakin tutkimuksissa kaikki näytti olevan kunnossa. Labroja pitää tosin vielä vähän seurata, niin näkee miten veriarvot muuttuvat lääkkeen mukana.

Nyt pitää vaan toivoa, että tämä positiivinen tilanne jatkuu läpi kauden. Eihän selkä mitenkään hyvässä kunnossa ole 20 vuoden moukaroinnin jälkeen ja kulumaa varmaan löytyy senkin edestä, mutta sehän kuuluu asiaan. Harjoittelun rytmittämisellä pidetään (toivon mukaan) homma kurissa.

Olenkin tänä vuonna harjoitellut viime vuosia vähemmän ja yksinkertaisemmin. Muuttaessani Vaasaan 2022 tavoitteena oli kääntää ura uuteen nousuun ja palauttaa urheilullisuus ja vähentää varovaisuutta harjoittelussa. Sehän tosiaan meni totaalisen pieleen ja meikän tulostaso on romahtanut. Tällä kaudella teema onkin hyvän heiton palauttaminen.

Viikkotasolla on kaksi heittoharjoitusta, kaksi punttiharjoitusta ja yksi juoksukuntopiiri. Tämän päälle tulee vielä liikunnanopettajuuden tuoma arkiliikunta. Tällä rytmillä olen siis vetänyt koko syksyn. Kuntosalin puolella painot ovat todella maltilliset ja harjoittelun toimivuuden mittarina toimii heiton kehittyminen. Yli 1,5 vuoden säätämisen jälkeen teknisesti hyvän heiton löytäminen vaatii aikaa ja siksi kropan pitää olla käyttökunnossa mahdollisimman monessa heittotreenissä.

On toki myönnettävä, että välillä ohjelmaan luottaminen vaatii henkistä työtä. Aistit sanoo, että pitäisi harjoitella enemmän ja kuntosalilla pitäisi nostaa isompia rautoja. Toisaalta sitä olen kokeillut ihan riittämiin ilman toivottua tulosta, joten nyt kokeillaan tällaista kaavaa.

Katsotaan mihin se johtaa.

Hyvää joulua kaikille!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Flunssa!

 Monen muun kohtalontoverin tavoin sairastin lievän flunssan viime viikolla. Harjoituksia on ollut pakko himmailla reilun viikon verran, vaikka tauti ei ollutkaan pahimmasta päästä. Tämän viikon aikana on sitten ajatuksena palata 100 % harjoittelun pariin.

Flunssat ärsyttävät urheilijana erityisen paljon, koska niillä on yleensä suora (negatiivinen) vaikutus kauden tuloskuntoon. Tavallinen ihminen taas voi sairastaa rauhassa marraskuussa eikä tulevan vuoden heinäkuun työkunto ole yhtään heikompi. Tämä on yksi asioista mitä odotan eniten uran jälkeiseltä elämältä (kunhan joskus lopetan heittämisen).

Kuvituskuva: Kuvan nalle ei liity tapaukseen.

Itse ajattelen urheilun niin, että aloittaessani kauden ensimmäisen treenin minulla on 100 % tulospotentiaali saavuttaa tietty taso (en toki tiedä mikä tämä taso olisi). Jokainen töyssy matkan varrella syö sitten tätä potentiaalia jonkin verran, joten jo ensimmäisen flunssan jälkeen tulevan kesän tulos ei enää tule olemaan niin hyvä, kuin mitä se olisi voinut olla. Eli vaikka heittäisi kuinka pitkälle tulevana kesänä, niin tiedän, että tulos olisi voinut olla vielä parempi ilman talven takapakkeja. Ja tämä jää lähes aina kaivelemaan jälkeenpäin.

Muutama flunssa (tai muu takapakki) ei toki koko venettä kaada ja niistä huolimatta voi urheilla ihan hyvin kisakaudella. Tämä on yksi syy, miksi urheilijana olen erityisen tarkka kaikissa arkisissa päätöksissä (ihmiskohtaamisista, matkustustavoista, tulemiset, menemiset), koska joka ikinen näistä voi vaikuttaa siihen, mikäli tulevana kaudella heitän ennätyksen tai jään ulos Kalevan kisoista.

Normaali elämä on paljon helpompaa. Opettajan toki menetetyt tunnit menevät osittain hukkaan, mikäli olen töistä pois sairastelun takia, vaikka saisinkin pätevän sijaisen paikalle. Opettajana viikon poissaololla ei kuitenkaan ole lähes minkäänlaista vaikutusta opetukseni tasoon viiden kuukauden päästä, eikä vaikuta oppilaiden oppimistuloksiin (=arvosanoihin) negatiivisesti.

Uskon, että elämä tulee olemaan henkisesti paljon helpompaa, kun koko vuoden työ ei aina ole kiinni siitä, että pysyykö koko ajan terveenä. Toki elämä lienee monella muullakin tavalla paljon helpompaa ilman kilpaurheilua, mutta se taitaa olla myös tylsempää. Tai sitä en tiedä, koska en ole sitä vielä kokeillut. Ainakin se lienee erilaista!

Flunssaa huomioon ottamatta harjoittelu on sujunut kohtalaisen hyvin syksyn aikana. Parin viikon päästä edessä on lääkärinkäynti missä tarkistetaan, miten reumalääkitys on toiminut. Mutulla kuitenkin sanoisin, että se on toiminut erittäin hyvin. Mikäli selkä pysyy näin hyvässä kunnossa läpi talven, niin tulospotentiaalini säilynee suhteellisen korkealla yhdestä flunssasta huolimatta.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café