Viime tekstissä lopetin sanoihin, että juuri kielitulehduksesta toipuneena ei enää oikein ole varaa hölmöilylle ja suuntana oli harjoitusleiri Kuortaneella. Jury voi nyt kiistellä, että onko kyse hölmöilystä tai epäonnesta, kun leirillä tarttui sitten parin vuorokauden pituinen vatsatauti…
Siitä olen jo toipunut, mutta aihe herätti pienen pohdinnan urheilijoiden halusta kertoa omista vaivoistaan ja sairauksistaan. Mielestäni kulttuurimme aiheen ympärillä on osittain vähän hölmö!
Seppo ei selitellyt |
Toinen ääripää (enemmistö) on Seppo Rädyn perintöä vaaliva
urheilija joka myyräkuumeen ja
eilisiltaisen aivoverenvuodon jälkeenkään ei millään halua selitellä niukkaa
arvokisakarsiutumista vaivoilla (vaikka olkapääkin roikkuu pelkän ihon
varassa), vaan ”pää ei kestänyt” ja ”kaikki oli ihan kunnossa ennen kisaa”.
Jälkimmäisessä urheilijatyypistä huokuu ajatus, että ei
(perkele) saa selitellä! Jotenkin on vaan henkistä heikkoutta, jos antaa jonkun
pienen jalkamurtuman vaikuttaa suorittamiseen. Suomalainen kansallistarinakin
alkaa sanoilla ”Suo, kuokka ja akillesjännevamma”, mutta silti se pelto saatiin
kuntoon! Tämä urheilijatyyppi on myös monen urheilufanin suosikki, koska
urheilijan tehtävä on suorittaa eikä valittaa. Toisaalta näiden urheilijoiden
takia urheilufanit eivät saa oikeaa kuvaa siitä mitä huippu-urheilu oikeasti
tarkoittaa.
Itse olen jonkinlaisen välimallin ystävä. Minun mielestäni ainakin
osa urheilijoista voisivat kertoa vähän avoimemmin omista vaikeuksistaan, koska
se antaisi totuudenmukaisemman kuvan urheilusta, eikä laittaisi ensin mainittua
urheilijatyyppiä huonoon valoon (kun yleisö ihmettelee miten jollain voi olla
niin paljon vammoja kun moni ”pärjää täysin ilman”).
En ainakaan ymmärrä miten vammoista ja sairauksista
puhuminen olisi jonkinlaista selittelyä. Lähtökohtaisesti urheilijan tehtävänä
on voittaa, ja mikäli näin ei tapahdu, niin sille löytyy joku syy. Todennäköisin
syy on se, että urheilijan vanhemmat ovat hypänneet sänkyyn liian huonoilla
geeneillä (urheilun näkökulmasta) ja luoneet lahjattoman lapsen, mutta joskus
syynä voi olla myös pelkkä vamma tai virhe harjoittelussa. Useimmissa
tapauksissa kyse on yhdistelmästä näistä kaikista syistä.
Vastakohtaisesti näen, että Seppo Räty larppaajat ovat myös
fiksuja. Loukkaantumisista ja sairauksista palautuminen on isosti myös henkinen
juttu. Kipukin on oman kokemukseni mukaan todella paljon henkistä. Voit
urheilijana lisätä tai vähentää kipua joko vellomalla kivun ajatuksessa tai
antamalla sen olla (”oikeita” toimenpiteitä toki unohtamatta). Ja mikäli kipusi
loukkaantumisesi on päivittäin mediassa framilla, niin lienee vaikea unohtaa se.
Loppujen lopuksi hyvä muistaa, että oma terveydentilasi on henkilötieto,
jota ei ole pakko kertoa julkisesti, vaikka en tosiaan näe siinä mitään väärääkään. Annetaan osan larpata Seppo Rätyä ja toisten kertoa, että tänäkin aamuna teki kipeää. Tuloslista kyllä sitten kertoo urheilullisen paremmuuden!
Jatketaan harjoituksia!
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab
funraise.fi
Porkkalan Raivauspalvelu Oy
Köklax Tandläkare
Lill-Breds - Bärgård & Café
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti