I’m back! Olen Selkä!
Kolme
viikkoa kesti, mutta nyt uskallan väittää, että kielitulehduksesta johtunut
ylimääräinen säätö harjoittelussa alkaa olemaan takanapäin. Voisi luulla, että
viikon levon jälkeen pystyisi heti palaamaan normitreenin pariin, mutta tämä
oli sitäkin monimutkaisempaa.
Urheilussa
ei ole olemassa ohjekirjaa siitä, miten kannattaa toimia tämänkaltaisissa
yllättävissä tilanteissa. Tämän takia ei myöskään ikinä voi olla varma, mikäli
on tehnyt asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä meikäläisen
kieliseikkailussa suurin haaste oli pohtia missä vaiheessa olen valmis
siirtymään normaalin harjoittelun pariin. Itse halusin tehdä sen aikaisemmin,
mutta valmentaja myöhemmin. Tällä(kin) kertaa kuuntelin onneksi valmentajaa.
Oma
innokkuuteni oli jo sairaalassa korkealla ja pidin lääkärin määräämää viikon
treenitaukoa aivan turhan nössönä. Todellisuus iski kuitenkin päin kasvoja jo
seuraavana päivänä, kun jopa viiden minuutin kävely olikin yllättävän raskas.
Kai tulehdus ja antibioottiyhdistelmä oikeasti väsyttää. Loppuviikosta oli
kuitenkin pakko tehdä parisen alle tunnin piipahdusta salilla, jotta selkä ei
menisi aivan juntturaan levosta.
Viikko tapahtuman
jälkeen palasin sitten heittorinkiin ja antibioottikuurikin loppui kyseisen
viikon maanantaina. Oma visio oli, että alkuviikosta otetaan iisiä ja
loppuviikosta avataan pellit. Kroppa oli vielä väsynyt, mutta päivä päivältä
parempi. Ja eihän pieni väsymys voi olla haitaksi. Tai niinhän minä luulin,
mutta valmentajani oli eri mieltä. Loppuviikostakaan en saanut treenata
kunnolla, vaikka kuinka olisin halunnut. Yksi valmentajan tärkeimmistä
tehtävistä on toimia jarrumiehenä, kun urheilijalla on liian kova into päällä. Jälkeenpäin
ajateltuna oli tosin fiksu veto pelata palautuminen varman päälle.
Viime
viikolla oli sitten kunnollinen paluu sorvin ääreen ja sen kyllä huomasi…
Moukarinheitto on melkoista extreme urheilua ja parin viikon tauon aikana lihaksisto
oli vissiin unohtanut miltä harjoittelu tuntui. Jopa herätin itseäni öisin
omaan huutoon kylkeä kääntäessäni, koska treenikipu oli niin rajua… Koko kroppa
oli jonkinlaisessa shokkitilassa (kipeä, juminen ja hermosto kuutamolla) ja mikään
ei oikein sujunut. Pidin silti harjoittelurytmiä yllä, koska kroppaahan piti
totutella normaaliin treeniarkeen.
Nyt toisen
normaalin harjoitusviikon alkaessa alan kuitenkin huomaamaan, että kroppa
heräilee. Loppuviikosta lähden Kuortaneelle kauden viimeiselle
harjoitusleirille, joten toivottavasti saan hyviä treenejä tehtyä. Kisakauden
alkuun on alle kaksi kuukautta, joten hyvin on aikaa, kunhan en hölmöile!
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab
funraise.fi
Porkkalan Raivauspalvelu Oy
Köklax Tandläkare
Lill-Breds - Bärgård & Café
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti