Tiukan karsinnan viimeinen heitto edessä. Pitää parantaa, jos mielii loppukilpailuun. Heitto on ihan ok, mutta riittääkö se?
KYLLÄ! Muutaman sentin erolla nousen sijalle kymmenen ja loppukilpailu häämöttää!
Pari minuuttia myöhemmin olenkin taas sijalla 12… En pääsekään loppukilpailuun…
Déjà vu!
Joensuun karsinta oli käytännössä identtinen kopio Seinäjoen 2017 karsinnasta. Silloin toki heitin lähes kolme metriä pidemmälle, mutta sijoitus ja viimeisen kierroksen käänteet noudattivat lähes samaa kaavaa.
Jälkipuinti oli kuitenkin täysin erilaista. Joensuun tulos toki harmittaa, mutta ei kuitenkaan kovin paljon. Seinäjoen jälkeen sen sijaan vitutti niin suunnattomasti, että siitä toipuminen kesti kolmisen kuukautta.
Mistä moinen ero?
Syy miksi ei tänä vuonna harmittanut kovin paljon lienee se, että tähän ikään mennessä ovat nämä urheilun realiteetit tulleet ikävän hyvin selviksi. Jos edellisessä kisassa on lentänyt 59 metriä ja viimeistelytreeneissä hikisesti menee 57, niin ei vaan pysty odottamaan ihmeitä Kalevan Kisoista. Tämä heittämäni vajaa 62 metrinen oli jo melkoisen työn ja tuskan takana.
Nykykunnossani (ja tekniikallani) olisin ehkä voinut heittää päälle 63 metrisen, mutta sekin olisi riittänyt maksimissaan 8. sijaan loppukilpailussa ja sen olen jo kerran saavuttanut. Ja siinä suuri ero Seinäjokeen piileekin. Silloin en ollut kokenut käytännössä mitään muuta, kuin saavuttamattomia junnumitskuja ja karsiutumisia.
Vielä vuonna 2017 olin väärinymmärretty lupaus matkalla kohti Tokion Olympialaisia. Potentiaalia oli reilusti päälle 70 metrin kaariin! Junnusarjoissa olin aina saanut turpaan paremmilta, vaikka itse heitin ihan kelpo tuloksia. Aina joutui selittämään (enemmän toki itselleni, kuin muille), että olen minäkin ihan hyvä, vaikka en menestynytkään.
Seinäjoen karsinta on vieläkin kaikkien aikojen kovatasoisin ja kukaan (paitsi Joachim Koivu joka oli samassa karsinnassa sijalla 11) ei ole jäänyt karsintaan yhtä hyvällä tuloksella kuin mitä heitin (64,75 m). Tuntui siltä, että koko maailma vastusti meikäläisen onnistumista. Siksipä se karsintaan jääminen oli suhteellisen kova paikka nuorelle aikuiselle.
Vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että mielikuva omista kyvyistäni oli virheellinen. Enpäs ollutkaan matkalla Tokion Olympialaisiin ja 70 metrin potentiaalikaan ei ole ainakaan tähän päivään mennessä realisoitunut. Siinä mielessä hävisin nyt Joensuussa paljon vähemmän, koska onnistumisella olisin ainoastaan saanut kokea uudelleen jotain, mitä olen jo kahdesti kokenut (kamppailu viimeisestä pistesijasta Kalevan kisoissa). Mielikuvat omista kyvyistä näyttäisi vaikuttavan aika paljonkin miten tulokseen reagoi.
Tänä vuonna suurin harmitus liittyy siihen, että en (taaskaan) kehittynyt talven aikana. Olisin halunnut ottaa askeleen eteenpäin urallani, mutta jo kauan ennen karsintaa oli selvää, että näin ei ole tapahtunut. En kuitenkaan anna vielä periksi. Loppukaudesta lähden vielä metsästämään uutta ennätystä.
Vielä olisi muutama kilpailu jäljellä tätä kautta. Viikonloppuna käyn Somerolla heittämässä valtakunnan parhaimmalla heittopaikalla ja sitä seuraavalla viikonloppuna matkustan Maarianhaminan SFI mestaruuskisoihin. Tämän jälkeen heitän vielä ehkä yhden kisan, jos kuntoa ja intoa riittää.
Lopuksi haluan vielä kiittää Joensuun Katajaa mahtavista Kalevan Kisoista. Oli kenties parhaimmat järjestelyt, mitä olen ikinä itse kokenut, vaikka muutkaan kisat eivät huonoja ole olleet. Fasiliteetit ovat toki Joensuussa erinomaisella tasolla, mutta kaikki muutkin järjestelyt sujuivat mallikkaasti. Ja euron kisamakkara ei myöskään heikentänyt tunnelmaa!
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab
funraise.fi
Tim-Nordic Oy
Köklax Tandläkare
Lill-Breds - Bärgård & Café
RMV-Korut Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti