Muutos on lähtökohtaisesti aina pahasta! Tuttu ja turvallinen tuntuu aina paremmalta, kuin hyppy tuntemattomaan. Siksi ymmärrän hyvin, miksi Timanttiliigan ensi kesän ”Final 3”-uudistus (Lajeihin: Pituushyppy, kolmiloikka, kuula, keihäs ja kiekko) herättää paljon negatiivisia tunteita. Minäkin olin pitkään sitä vastaan.
Mutta... Olen miettinyt. Ja tullut siihen päätelmään, että muutos on hyvä. Eikä pelkästään hyvä. Se on jopa nerokas!
Vanhassa järjestelmässähän kaikilla kilpailijoilla on kolme suoritusta, jonka jälkeen kahdeksan parasta saa kolme lisää. Voittotulos voi tulla milloin vaan. Tuttu, turvallinen ja erittäin toimiva formaatti.
”Final 3” sen sijaan (ymmärtääkseni) porrastaa kilpailua niin, että voittotulosta on mahdollista tehdä vasta viimeisessä suorituksessa. Ensin kaikilla kilpailijoilla on (tutut ja turvalliset) kolme suoritusta, jonka aikana pitää nousta kahdeksan parhaan joukkoon. Sen jälkeen nämä kahdeksan yrittävää kierroksilla neljä ja viisi nousta kärkikolmikkoon, jotka sitten keskenään ratkaisevat kisan voiton kierroksella kuusi. Kilpailun voittaa se urheilija, joka tekee kovimman tuloksen viimeisellä kierroksella.
Uudessa järjestelmässä siis pakotetaan urheilijaa tekemään vähintään kaksi hyvää suoritusta. Voittaminen on myös haastavampaa, kun se täydellinen suoritus pitää tehdä paineen alla tietyllä kierroksella. Formaatti tarjoaa siis urheilijoille ja yleisölle enemmän jännitysmomentteja. Pienellä muutoksella on iso vaikutus. Vaikea uskoa, mutta olen kerrankin sitä mieltä, että WA:n herrat ovat keksineet jotain hyvää!
Paras urheilija voittanee uudessakin formaatissa! (Kuva: JIRO MOCHIZUKI/IMAGE OF SPORT)
MUTTA MUTTA…
Kilpailun formaatillahan ei ole mitään merkitystä, kun kisojen TV-toteutus on surkealla tasolla. Suurin ongelmahan on, että kenttälajeja ei näytetä… Lähes ollenkaan… Mikään formaatti ei ole jännittävä, jos sitä ei näe! Tähän otin jo kantaavuonna 2019, joten tutustukaa siihen tekstiin, jos kiinnostaa.
Uskon myös, että tämä on syy, miksi Final 3-formaatti on saanut niin huonon vastaanoton urheilijoiden keskuudessa. Yleisurheilu on lajina tällä hetkellä täynnä tyytymättömiä urheilijoita omine tarpeineen.
100 m juoksijoiden sviittiin tuotu kaviaari on kuivaa. Kestävyysjuoksijat haluaisivat juosta pidemmälle. Kenttälajin edustajat haluaisivat näkyä telkkarissa ja moukarinheittäjät… No.. Me haluaisimme, että joku edes joskus muistaisi meidät…
Urheilijoiden negatiivinen reaktio on siis ihan looginen. Jos ihmistä vituttaa, niin hänelle ei kannata antaa mitään, mitä hän ei juuri silloin kaipaa. Siitä tulee vaan paha mieli kaikille osallisille. Tämä ohje toiminee yllättävän hyvin elämässä muutenkin.
Uusi formaatti ei ole vanhaa huonompi, mutta lajimme oikeat ongelmat ovat muualla. Niitä pitää korjata seuraavaksi. Ensin pitää viedä tuoreempaa kaviaaria pikajuoksijoille ja sen jälkeen voisi lisätä moukarinheitto lajiohjelmaan. Ja jossain vaiheessa pitää porukalla mennä etsimään sitä record ja broadcast nappia pituushyppypaikan kamerasta. Kyllä se siitä sitten lähtee.
Vielä Lopuksi…
Monen mielestä suurin ongelma olisi, että uudessa formaatissa ei välttämättä voita kilpailua, vaikka tekisi uuden maailmanennätyksen. Timanttiliigan perustamisen jälkeen ei kuitenkaan olla nähty ensimmäistäkään ME:tä sääntöä koskevissa lajeissa… Moukarinheitossahan sellainen on toki nähty, mutta eihän se laji herroja kiinnosta. Eli ongelma ei ole kovin ajankohtainen. Keksikää parempia argumentteja!
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti