tiistai 6. elokuuta 2019

Onnistunut fiasko!

Lappeenrannan Kalevan Kisat on hoidettu alta pois ja on yhteenvedon vuoro. Yleisurheilu on siitä hieno laji, että tulos kertoo totuuden, eikä tarvitse turhaan spekuloida. 


Oma totuus ei kuitenkaan ole kovin mukavaa luettavaa... Nämä olivat minun neljännet Kalevan kisat. Taulukosta näette, miten minulla on mennyt.


 Karsinta
 Loppukilpailu
 Oulu 2016
 59,52m (14.)
 -
 S:joki 2017
 64,75m (12.)
 -
 J:kylä 2018
 63,67m (8. Q)
 63,00m (8.)
 L:ranta 2019
 62,70m (9. q)
 59,46m (10.)


Tilasto ei valehtele. Kolmen vuoden laskeva trendi on surullista luettavaa muistaen, että olen nuori urheilija, joka on tehnyt kaikkeni sen eteen, että kehittyisin. Tuokset kuitenkin kertovat, että touhuni on mennyt pahasti pieleen.

Se oli toki tiedossa kauan ennen Lappeenrannan viikonloppua. Oma kautenihan oli periaatteessa paketissa jo keväällä. Edes 60 metrin puuhastelijalla ei ole varaa toipua ylirasitustilasta, kun oikeasti pitäis tehdä kauden tärkeämpiä treenejä... Ei voi muuta kuin ottaa oppia ja tehdä paremmin ensi kaudella.
 
Pettyneenä pikapalaverissa loppukilpailun jälkeen...

Urheilu on kuitenkin aaltoliikettä. Vuonna 2017 onnistuin mainiosti ja heitin 64,75m karsinnassa. Se ei kuitenkaan kaikkien aikojen kovimmassa karsinnassa riittänyt finaaliin. Tänä vuonna 62,70m taas riitti finaaliin. Viimeksi oli näin heikko taso Kajaanissa 2010. Tätähän tämä urheilu on. Välillä häviät kovalla tuloksella ja välillä voitat heikommalla tuloksella. 

Onnistuminen! 

 
Tiukan karsinnan tulokset!

Surullisten tulosten takana on kuitenkin onnistuminen, josta olen erittäin tyytyväinen! Loppukilpailuun pääseminen ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaikkakin taso oli edellisvuosia heikompi.

Ensinnäkin olen tyytyväinen siitä, että onnistuin rakentamaan kauden kovimman kunnon Kalevan Kisoihin. Se ei ollut helppoa, koska kroppa on tehnyt pahasti vastarintaa koko kesän ajan. Kahden edellisen kisan tulokset ovat olleet DNS ja 60,59m. Siinä mielessä 62,70m ensimmäisellä karsintaheitolla oli hyvä suoritus. Kyseinen tulos oli kauden pisin avauskierroksen heitto ja ainoastaan Someron juhannuskisoissa olen heittänyt pidemmälle tällä kaudella!

Onnistuminen karsinnan ensimmäisellä heitolla saattoi olla ratkaisevaa. Karsinnassa oli todella päteviä heittäjiä mun takanani, kenen päivän kunto olisi riittänyt loppukilpailuun. Ne eivät kuitenkaan pysyneet ringissä tai saaneet irtipäästöä osumaan kohdilleen. Ehkä oma onnistuminen laittoi heitä yrittämään vähän liikaa?

Ei siis kannata väheksyä loppukilpailupaikkaa. Minun takanani oli pettynyttä porukkaa, ketkä mielellään olisivat ottaneet loppukilpailupaikan minulta. Iltafinaali 4000 katsojan edessä kotimaan kärkiheittäjien kanssa on kuitenkin niin mahtava kokemus, että siitä pitää olla tyytyväinen. Harmittaa vaan suunnattomasti, että olen näin huono loppukilpailuheittäjä...

Loppukilpailu!

 
Loppukilpailun tulokset!

Loppukilpailussa oli tosi hyvä tuntuma ja lämmittelyheitot sujuivat hyvin. Tilanne oli kuitenkin se, että piti heittää oman tasoni yli, jos halusin selviytyä jatkokierroksille. Vedin siis riskillä, enkä saanut yhtään onnistunutta heittoa. Top 8 sijoitukseen vaadittiin lopulta yli 65 metrin heittoa, eli se olisi vaatinut omaan ylärekisteriin heittämistä. 

Se kuitenkin harmittaa, että nyt oli toinen finaali putkeen, missä en saanut onnistumista, eli tässä on selkeä kehityskohde tuleviin vuosiin. Näin surkeasti ei saisi heittää vuoden pääkisassa.
"Heitä tonne!" No en heittänyt...

Kiitos!

 

Lopuksi suuret kiitokset järjestäjille! Valitettavasti järjestelyissä oli pientä hiottavaa edellisvuosiin verrattuna, mutta se ei poista sitä tosiasiaa miten huikea tapahtuma nämäkin Kalevan Kisat olivat! Hiljaiseksi vetää, kun miettii, että yli 500 vapaehtoista tekee kovaa työtä, jotta minä saan näin hienon kokemuksen. Kiitokset myös 585 kanssakilpailijoille sekä pääsylipun ostaneille. Teitä oli tosiaan perjantaina yli 4000!

Erityiskiitos moukarihäkin luona olleile toimitsijoille. Lajijohtajasta lähtien kaikki tekivät sen, mitä pitikin. En oikeastaan keksi mitään moitittavaa kisapaikan toiminnasta. Tai no... Noin 10 vuotias poika, joka toimi saattajana, jos halusi vessaan kisan aikana, käveli vähän liian ripeästi... Tällainen vanha 24 vuotias moukaristi ei meinannut pysyä perässä...😂 Mut muuten hänkin hoiti roolinsa täydellisesti!

Kiitos myös SoMessa hengessä mukana oleville. Ja suuri kiitos Sponsoreille! Eikä myöskään kannata unohtaa valmentajaa ja fyssareita. Ilman heitä en varmanakaan olisi päässyt edes Lappeenrantaan!

Kalevan kisat on ainutlaatuinen tapahtuma. Kun suurin osa moukarikisoista on jonkun peräkylän takapajulan sivukentän takanurkassa, niin oppii arvostamaan näitä hetkiä! Antaa motivaatiota harjoitella. Kyllä minä joskus vielä opin heittämään moukaria!

Eteenpäin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti