Kisakrapula!

Onko teillä hetki aikaa puhua krapulasta?

En siis puhu siitä krapulasta, mitä suurin osa teistä kokee, kun kippaatte hermomyrkkyä kaksin käsin kurkusta alas viikonloppuisin. Siitä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, koska en ole ikinä ollut kännissä. Tässä tekstissä käsitellään ilmiötä nimeltä kisakrapula!

Kisakrapula (paremman termin puutteessa) on kisanjälkeinen henkinen ja fyysinen tila, jonka tunnuspiirteet ovat raju väsymys, kolotus ja yleinen haluttomuus tehdä yhtään mitään. Luulen (tai ainakin toivon), että tämä on yleinen ilmiö urheilijoilla. Tässä tekstissä kuitenkin kerron ainoastaan omista kokemuksistani. Mitään tieteellistä totuutta en tule esittämään...

Yleisurheilu on luonteeltaan laji, jossa kisasuoritus on (tai ainakin pitäisi olla)  henkinen ja fyysinen maksimaalinen suoritus. Ihmiskeho taas on näköjään sellainen, että kun annat kaikkesi, niin sinua alkaa väsyttämään. Tai en mä tiedä sinusta, mutta ainakin minua alkaa väsyttämään...

Kaksi hymyilevää moukaristia! Roope Auvinen kuvassa oikealla.

Kilpailunjälkeisenä yönä en yleensä nuku kovin hyvin, koska keho ja mieli käyvät ylikieroksilla. Seuraavana aamuna väsymys onkin aika rajua ja kolotuskin normaalia pahempaa.

Tämä krapula on kuitenkin yleensä suhteellisen lievää ja siitä toipuu parissa päivässä. Kisakrapuloiden kuningas on kuitenkin pääkilpailukrapula! Se on kisakrapuloista kaikista rajuin ja siitä toipuminen voi kestää viikkoja!

Yleisurheilun erityispiirre on, että vaikka käyt kymmenissä kisoissa kauden aikana, niin yksi kilpailu on muita tärkeämpi. Kauden pääkilpailussa ratkeaa, jos kausi on ollut onnistunut tai farssi. Minun tasoiselle urheilijalle pääkilpailu on Kalevan Kisat!

Itse tykkään todella paljon tästä järjestelmästä. Annat kaikkesi noin 340 päivää vuodessa (ylimenokaudella otetaan ehkä vähän rennommin) ja kuitenkin kaikki on kiinni yhdestä päivästä. Jos onnistut pääkilpailussa, niin voit olla tyytyväinen kauteen, mutta jos epäonnistut pääkilpailussa on koko kausi heitetty roskikseen.

 

Legendaarinen Eläintarhan moukaripörssi!

Tästä syystä pääkilpailussa on aina eilainen lataus, kuin mitä Töysän piirikunnallisissa on. Ja luonnollisesti, jos lataat koko vuoden henkisen ja fyysisen reservin yhteen päivään, niin sen jälkeiset viikot ovat melkoista koomailua.

Näinhän siinä kävi tänäkin vuonna. Lappeenrantaan annoin kaikkeni ja sen jälkeen olikin vähän aikaa melkoista seilailua.

Pääkilpailukrapula vaikuttaa henkisesti niin, että mikään ei oikein motivoi. Nälkä kilpailla on täysin kadoksissa ja treenitkään ei nyt houkuttele kovin paljon. Krapula ei kuitenkaan ole pelkästään henkinen, vaan se on myös fyysinen. Moukari ei vaan lennä!

Ennen kalevan kisaviikonloppua heitin tiistaina treeneissä rennosti 60-61m. Kisaviikonlopun jälkeisenä tiistaina en meinannut saada edes 55m rikki ja ainoastaan yksi heitto lipsahti yli 57m. Eli vielä neljä päivää kisojen jälkeen tulostaso oli viisi metriä alle normaalin.

Tämän vuoden pääkisakrapula oli kuitenkin normaalia lievempi. Kauden pääkilpailu oli henkisesti aika hajuton ja mauton. En ollut tyytyväinen, enkä kovin pettynyt. Pystyin sen ansiosta jo heittämään kohtalaisen tuloksen (62,87m) Eltsun tähtikisoissa tämän viikon maanantaina. Vaikka kroppa ei vieläkään ollut fyysisesti palautunut onnistuin latautumaan kisaan ihan hyvin.

 

Eltsun tähtikisat!

Seuraava kilpailuni käydään 24.8 Töysässä. Silloin olisi mukava heittää kauden paras tulos, ja mahdollisesti hyökätä ennätyksen kimppuun. Katsotaan nyt mitä siitäkin tulee.

Eteenpäin!