Kausiyhteenveto!

Kausi 2019 on ohi ja on yhteenvedon aika! Paras treenikausi välilevynpullistuman (2013) jälkeen nosti odotukset korkealle huhtikuussa! Noh… kuinkas sitten kävikään…

Urheilussa tulos kertoo totuuden. Kuvassa näkyy urani 10 parasta kilpailua. Kaudella 2019 sain ainoastaan yhden tuloksen tähän listaan. Suurin osa on peräisin kaudelta 2017. Tämä oli myös urani ensimmäinen kesä ilman henkilökohtaista ennätystä moukarinheitossa. Vuonna 2005 alkanut ennätysputki meni poikki. Kulunut kesä oli siis tuloksellisesti täydellinen epäonnistuminen!

Nuori Suomi hengessä ajattelin kuitenkin myös nostaa esille asioita, mitkä menivät ihan kohtalaisesti! Onnistuin pitämään SI-nivelet suhteellisen hyvin kurissa harjoituskaudella! Uuden tilanteen edessä treenasin kuitenkin itseni lievään ylirasitustilaan huhtikuun lopussa ja tämä pilasi tämän kauden…

Ylirasitustilasta toivuttuani menetin sitten kontrollin SI-nivelestä juhannuksen jälkeen… Ongelmista huolimatta pääsin sekä moukarikarnevaalien pääkilpailuun, että Kalevan Kisojen loppukilpailuun. Kummatkin olivat kamppailua kelloa vastaan ja kummassakin onnistuin saavuttamaan minimitavoitteen = osallistumisen! Itse kisathan menivät sitten päin helvettiä…

 

Laajavuorella ihmettelemässä!

Lopetin siis kauden Töysässä tulokseen 61,41m. Muutama kiinnostunut ihminen on SoMessa ihmetellyt, miksi lopetan kauden jo nyt. Kysymys on aiheellinen! Kelejä nimittäin vielä riittäisi!

Suurin syy on se, että kaikki tärkeät kisat ovat takanapäin ja jäljellä olisi ainoastaan tuloksen metsästys. Vaikkakin teoriassa olisi mahdollista lähennellä omaa ennätystäni (65,10m), niin en pidä sitä enää realistisena. Eikä se muuttaisi kokonaiskuvaa millään tavalla. Motivaatiokin on pitkän rankan kesän jälkeen aika nollassa. Loukkaantumisen välttämiseksi päätän kauden jo nyt.

Toinen syy kauden päättämiselle on, että joudun ensi viikolla tekemään pientä kirurgista toimenpidettä! Tai minä en tee, vaan plastiikkakirurgi tulee sen tekemään! 

Maaliskuun alussa nimittäin huomasin uutta outoa kipua häntäluun päällä. Long story short: Menin lääkäriin -> Sain diagnoosin Sinus pilonidalis = pakaravaon paise (Googleta, jos tulehtuneet takapuolet kiinnostavat!) -> Todettiin, että se saattaa jatkossakin olla tulehdusriski -> Paras tapa päästä siitä eroon on kirurginen toimenpide.

En kuitenkaan tehnyt sitä vielä maaliskuussa, koska se olisi vaikuttanut kesän tulostasoon liikaa (joo.. pilasin kauden joka tapauksessa, mutta ainakin yritin olla fiksu...).

Päätettiin, että hoidetaan se kuntoon heti Kalevan Kisojen jälkeen. Maaliskuussa otettu antibioottikuuri kuitenkin piti oireet poissa niin hyvin, että pystyin kilpailemaan vielä kaksi kisaa Lappeenrannan jälkeenkin oireitta.

Nyt ylimenokaudella otan siis muutaman viikon rennommin ja sitten käännän katseeni kohti 2020! Tällä hetkellä ei ole mitään suurempaa kremppaa, joten odotan jo innolla harjoituskauden alkamista. Jospa sitä ensi kesänä onnistuisi vähän paremmin!

Suuret kiitokset kaikille hengessä mukana eläneille, kanssakilpailijoille, läheisille, vihamiehille ja etenkin kaikille yhteistyökumppaneille! Olette todella tärkeitä ja tämä epäonnistuminen ei ollut teidän vikanne!

Eteenpäin!