Urheilu on
välillä (lue: lähes aina) monimutkaista. Vaikka sitä kuinka yrittää tehdä
asioita oikein, niin sattuu virheitä, joita joutuu jälkeenpäin korjaamaan. Somerolla
25.5 piti aloittaa kausi, mutta siitähän ei tullut yhtään mitään. Olin kyllä
ilmoittautuneena, mutta päätin silti jättää kisan väliin. En lähtenyt edes
paikalle, koska en ollut valmis. Tässäpä lyhyt yhteenveto siitä, miksi kauden
avaus viivästyi ja miksi en ole kirjoitellut blogia yli kuukauteen.
 |
| Kisapaita valmis. Kiitokset sponsoreille! |
Huhti – toukokuun
vaihteeseen asti kaikki sujui hyvin. Siinä vaiheessa aloin kuitenkin
huomaamaan, että heitto ei oikein kulkenut. Muutama metri katosi
heittokunnosta. Väsytti vähän liikaa, mutta silti ei oikein meinannut saada
unta iltaisin. Aamuisin heräsin kuuden maissa ja sen jälkeen oli mahdotonta
jatkaa unia. Samalla oli vähän flunssainen olo. Ei mitään räkäyskää vaan päässä
oli sumua. Suhteellisen nopeasti tajusimme valmentajan kanssa (lue: valmentaja
kertoi ja minä tottelin), että nyt kannattaisi ehkä vähän rauhoitella
tilannetta.
Pahimmillaan 400
m hölkkä ja maastaveto 50 % kuormalla tuntui vähän liiankin ikävältä, koska
kroppa oli niin väsähtänyt. Parisen viikkoa piti ottaa rennommin ennen, kuin
huomasi selkeitä merkkejä parempaan. Kroppa alkoi toimimaan normaalimmin. Vielä
piti kuitenkin jatkaa maltilla. Viimeisen viikon aikana on kuitenkin alkanut
tuntumaan siltä, että alan olemaan täysin palautunut!
Kävin lääkärissä
ja otin kaiken maailman verikokeita, mutta niistä ei löytynyt mitään järkevää.
Tämän hetkinen veikkauksemme on, että ajauduin vahingossa lievään
ylikuormitustilaan. Onneksi otettiin homman ajoissa haltuun. Parin viikon
väkisin puskeminen hälytyskelloja vastaan olisi voinut pilata koko kauden. Nyt
pystyn toivottavasti saavuttamaan edes jotain tulevana kesänä.
Olen joskus
maininnut, että minulla on ollut ongelmia SI-nivelen kanssa. Harjoittelun
keventäminen johtaa minun kohdallani yleensä kipuun. Tietoisena tästä yritin
ylläpitää jonkinlaista treenituntumaa myös kevyemmän jakson aikana välttääkseni
kipua. Onnistuinko tässä? No en tietenkään…
Kyllähän se nivel
siitä kipeytyi ja sen vuoksi jätin suunnitellun avauskilpailun väliin.
Kipeytyneellä SI nivelellä voi toki kilpailla. Sehän oli kipeä lähes joka
kilpailussa viime kaudella. Siitä viisastuneena halusin kuitenkin saada kivun
kuriin ajoissa ja siihen suunnitelmaan Somero ei mahtunut. Kivuttomana urheilu
on helpompaa. Puhumattakaan normaalista elämästä.
Nyt tilanne
näyttää jo paremmalta. SI-nivel on jo kohtalaisen käyttökelpoinen ja odotan
innolla, että pääsen kilpailemaan. Kausi alkaa keskiviikkona Lahden Motonet
GP:ssä! Oma kunto on täysi arvoitus. Toivon, että olen kohtalaisessa kunnossa,
koska avauskilpailun lähtölista näyttää aika vakuuttavalta. Kuusi heittoa
vaatinee, että heitän oman ennätyksen. Eikä sekään välttämättä riitä. Huikea
kisa tulossa. Hypätään pää edellä syvään päähään (eikä altaassa ole vettä)!
 |
| Mukava haaste! |
Viimeistely kauteen
ei tosiaan mennyt putkeen, mutta se tilanne ei enää itkemällä parane.
Ylimääräinen kevyt jakso vaikuttanee negatiivisesti tulostasoon, mutta on
täysin mahdotonta sanoa, että kuinka paljon.
Pahasti levällään
ollut pakka on kuitenkin nyt kerätty kassaan. Pakko vaan työskennellä niillä
eväillä, mitä olen hankkinut talven aikana. Katsotaan mitä tästä tulee.
Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti