”Lähden kuitenkin
siitä, että alle 60 m on katastrofi!”
Näinhän minä väitin
Talvi SM ennakossani. Harvinaisen itsevarmaa! Kirjoitin lauseen jopa huumorilla,
koska tiesin, että jääminen alle 60m olisi mahdottomuus… Olinhan minä heittänyt yli 60m treeneissä!! (tossumitalla mitattuna...)
Suurin puhein kisaan! Häntä koipien välissä kotiin... (Lähde: @Sectorfoul IG) |
Ja kuinkas sitten
kävikään? Lopputulokseni Kaustisilla oli 59,47m ja sijoitukseni oli seitsemäs.
Edellisestä alle 60 m tuloksesta on jo aikaa. Se tapahtui Helsingissä 29.8-2016
(eli 929 päivää sitten).
Tulos Kaustisilla
oli lähes yhtä huono, kuin mitä heitin kesällä 2015 (silloin 59,10)
jolloin fysiikkani oli nollassa ja selkä niin sökönä, että harkitsin uran
lopettamista.
Nyt olen elämäni
kunnossa! Olen teknisempi, fyysisempi ja viisaampi (ainakin toivon niin…), kuin
mitä ikinä olen ollut! Silti heitin näin huonon tuloksen. Miten tämä on
mahdollista?
Tiedätkö muuten eron
analyysin ja selittelyn välillä? Minäpä kerron.
Kun urheilija
pohtii, mikä menee pieleen ja ottaa oppia virheistään, niin se on analyysi.
Kun urheilija
lausuu tämän analyysin ääneen YLE:n mikrofoniin, niin se on turhanpäiväistä selittelyä!
Tämä ei
kuitenkaan ole YLE:n mikrofoni, vaan minun blogini. Otan siis oikeuden
selitellä miksi en heittänyt pidemmälle SM-kisoissa! Miksi mokasin? Tässä tulee
vastaus!
Kivunsietokyky petti!
Päivää ennen
kisoja huomasin, että olin kusessa. Viimeistelytreenissä pitkään työn alla
ollut selkäjumi vei yliotteen ja vasen kylki kipeytyi pahasti. Tämä johti
siihen, että en osannut heittää rennosti, kun pistävä kipu johti
refleksinomaiseen hartioiden jännittämiseen.
Kriittinen kohta
näkyy kuvassa. Siirtyminen alkypyörähdyksistä itse pyörähdyksiin. Seuraava
vaihe heitossa olisi rento piiskamainen keskivartalolla tapahtuva laaja
moukarin eteen vienti. En kuitenkaan pystynyt voittamaan kipua henkisesti ja
seurauksena oli jännittyneet hartiat ja pilattu heitto. Ajallisesti kyse on
reilun kymmenyksen ajoitusvirheestä. Heiton lähtö on todella tärkeä osa
kokonaisuutta. Kaustisilla en saanut sitä kertaakaan onnistumaan…
Kenkävarastoni on puutteellinen!
Moukarikengän
valitseminen on todella monimutkainen prosessi. Kengän pitää olla pitävä
sivusuuntaan, mutta pyöriessä kitkaa halutaan minimoida. Ongelmana on, että
jokainen rinki on erilainen ja käyttäytyy eri tavalla eri keleillä.
Jotkut ringit paranevat
sateella ja joidenkin rinkien pito katoaa kokonaan sateella. Kuiva hidas rinki
voi olla sateella nopea tai päinvastoin. Kuiva liukas rinki voi olla sateella
pitävä ja päinvastoin. Ymmärrätte varmaan pointin.
Itse olen vuosien
kokemuksella päätynyt kolmeen kisakenkään, jolla pystyn heittämään kelissä kuin
kelissä ja ringistä kuin ringistä. Tai näin ainakin luulin…
Kaustisilla oli 2
astetta lämmintä ja satoi räntää. Keliin ei sitten enää löytynyt pitävää
kenkää, joten liukastelin kisan läpi huonoilla kengillä.
Tästä pitää ottaa
oppia ja pohtia, jospa kisakenkien päivitys olisi paikallaan. Kannattaa varmaan
jossain vaiheessa viedä joku vanha pari suutarille ja yrittää kehitellä vielä
pitävämpää popoa!
---
Siinäpä kaksi suurinta
syytä, miksi talvi-SM meni päin helvettiä. Turha kuitenkaan masentua, koska
treenit kulkevat hyvin tällä hetkellä. On olemassa riski, että moukari lentää
kohtalaisesti kesällä. Pidän selän käyttökelpoisena ja laitan popo politiikan
kuntoon, niin voin nauttia kilpailemisesta kesällä!
Pistä teksti
jakoon, jos näet tarpeelliseksi ja seuraa minua SoMessa (@F_Froberg), jos
sinulla ei ole parempaa tekemistä!
Analyysit
analysoitu ja selitykset selitelty!
Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti