keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Ylimääräinen moukaristi!


Pitkästä aikaa ajattelin kirjoittaa vähän. Avasin kauden maanantaina. Olin nappaamassa pronssia aluemestaruuskisoista. Hopea oli tarjolla, mutta siihen en pystynyt. Tulokseni oli 61,83m. Huikea tulos! En olisi edes voinut toivoa parempaa alkua kaudelle. Enkä olisi viime syksynä voinut uskoa, että noin paska tulos voi edes tuntua onnistumiselta.



Talvi oli tunnetusti pikkuvaivojen sävyttämä. Jatkuvien ongelmien vuoksi en millään meinannut saada ehjiä harjoitusjaksoja. Viimeksi kirjoittelin maaliskuun keskivaiheilla. Silloin luulin, että ongelmat olisivat takanapäin ja että saisin mahdollisuuden harjoitella laadukkaasti pari kuukautta ennen kilpailukauden alkua. Toisin kävi. Onnistuin vielä hankkimaan kunnon kuumeilujakson, josta palautuminen kesti parisen viikkoa. Parhaimmillaan kehonlämpö nousi 39 asteeseen ja se veikin voimat suhteellisen tehokkaasti.


Kuumeilun seurauksena petti myös pää. Tein urheilijan suurimman virheen. Annoin henkisesti periksi. Totesin, että tavoitteet mitä asetin syksyllä eivät tule toteutumaan. Syy, miksi olin tehnyt töitä katosi. Pidin vähän liian pitkään kiinni tavoitteestani ja kun sitten huomaa, että enää ei pysty, niin henkinen pudotus on aika raju. Jotenkin piti kuitenkin kerätä ajatuksia kasaan ja etsiä motivaatiota tekemistä kohtaan. Flunssan laantuessa lähdin vitutuksessani salille ja onnistuin vielä totta kai hankkimaan jonkun krampin alaselkään. Siitä sitten toivuttiin toiset pari viikkoa. Elettiin huhtikuun loppua. Pääsin vihdoin ulos heittämään. Oma suorituskykyni riitti 50-53 metriin. Kauden tavoite oli 70m. Kaukana oltiin. Ihan helvetin kaukana…


Tavoitteena tälle kaudelle oli siis nousta hyvälle kansalliselle tasolle eli periaatteessa kymmenen parhaan joukkoon. Tämä olisi tarkoittanut 67-68m perustasoa ja kykyä heittää yli 70m. Tämä olisi ollut tärkeää, koska silloin olisin päässyt pois ylimääräisten moukaristien asemasta.


Kotimaisessa yleisurheilussa on tilaa noin kymmenelle urheilijalle jokaista kenttälajia kohden. Kalevan Kisojen finaaliin pääsee kymmenen parasta. Moukarikarnevaalien pääkisaan otetaan kymmenen heittäjää. Motonet GP-kisoihin otetaan 8-10 heittäjää. Olisin halunnut päästää sellaiseen asemaan, että näihin hauskoihin kisoihin olisi ollut selvä pääsy. Nyt kun en ole tarvittavalla tasolla, joudun aina toivomaan vastustajien poisjääntiä, jotta itse pääsen osallistumaan kisoihin. Tämä oli tilanne joka kisassa viime vuonna ja siitä halusin päästää eroon. Siksi halusin nostaa perustasoani. En kuitenkaan onnistunut. Mielekkyyden säilyttämiseksi oli pakko muuttaa tavoitettani.


Tällä hetkellä kaikki tekeminen tähtää Kalevan Kisoihin. Haluan olla maksimaalisessa kunnossa, kun Jyväskylän Harjulla aletaan jakamaan finaalipaikkoja heinäkuun loppupuolella. Talvella en saanut tehtyä haluamiani treenejä. Siksi joudun käyttämää kesäkuuta hyväkseen treenikuukautena. Tarkoituksena ei ole hakea kovaa tulosta ennen juhannusta, vaan vasta sen jälkeen aletaan toivottavasti virittämään konetta iskuun. Vielä rakennetaan pohjaa, jotta olisi edes jotain, mistä ottaa sitä iskua.


Tilanne näyttää kuitenkin suhteellisen valoisalta tällä hetkellä. Kuukausi sitten tosiaan pyörin 50m nurkilla treeneissä. Toissapäivän kisoissa heitin melkein 62m ja eväitä oli jopa pidempiin kaariin. Ollaan valmentajan kanssa löydetty harjoitusrytmi joka toimii ihan hiton hyvin. Kolme päivää treeniä ja yksi lepopäivä päälle. Tuntuu, että jokainen lepopäivä antaa metrin lisää suorituskykyä. Etenkin tekniikka tuntuu todella hyvältä. Heittoymmärrys on kehittynyt valtavasti talven aikana ja pystyn jo melkein siirtämään uusia oivalluksiani heittoon! Tekeminen on jälleen kerran hauskaa.


Avauskisan tulos oli tosiaan hyvä vajaa kuuskakkonen. Se antoi toivoa tulevaan! Uskon kykeneväni rakentamaan kuntoa, joka antaa mahdollisuuden heittää vähintään yli 65m Kalevan Kisojen karsinnassa! Tämä tarkoittaisi uutta ennätystä. Ylimääräisenä moukaristina oma ennätys ei kuitenkaan takaa finaalipaikkaa. Loppukilpailuun pääsy on kuitenkin ainoa tavoite. Haluan sinne! Olen karsiutunut kahdesti, eikä se kovinkaan hauskaa ole. Joku epäonnistuu kuitenkin (valitettavasti) aina karsinnassa. Kun tämä tapahtuu, aion olla ensimmäisenä paikalla saavuttamassa tavoitettani!


Kilpailen seuraavan kerran sunnuntaina Leppävaarassa! Tavoitteena löytää kisavarmuus ja parantaa kauden parasta. Onnistuminen on todennäköistä!


Eteenpäin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti