sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Keskinkertaista kevättalven jatkoa!



Keskinkertaista kevättalven jatkoa kaikille. Viime päivityksestä onkin vierähtänyt reilusti yli kuukausi. Ne, jotka ovat seuranneet touhuani vähän pidempään tietää, että pitkä tauko voi tarkoittaa kahta asiaa. Joko olen lopettanut heittämisen kokonaan, tai sitten ei vaan kulje. Nyt on onneksi kyse jälkimmäisestä. Tässä tuleekin pieni kertomus siitä, mitä tapahtui Teneriffan leirin jälkeen…

Eli Teneriffalla jo sain jonkun vatsataudin. Se ei kuitenkaan kestänyt kuin muutaman päivän, ennen kuin pystyi jotenkin palaamaan treenin pariin. Luulin, että se oli hoidettu alta pois eikä enää tulisi vaivaamaan.

Suomessa kuitenkin ruoka ei ihan maistunut. Pystyin kuitenkin syömään jollain tavalla ja tein vähän treeniäkin. Viikon jälkeen tilanne pahentui erittäin pahaksi ja syöminen meni lähes mahdottomaksi. Veden juominenkin oli tuskaista. Pientä lämpöä. Oksenteluakin oli.

Viikko siinä meni itsesäälin syövereissä, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Treenistä pystyi vain haaveilemaan ja moukarinheiton talvi SM-kisatkin jäivät väliin. Tutkimuksia tehtiin, mutta mitään ei löytynyt.

Viikon jälkeen sain sellaisen lääkityksen, jonka avulla pystyi jotenkin syömään ja siitä se olo sitten alkoi hiukan kohentumaan. Kesti kuitenkin päiviä ennen kuin energiat palautuivat siedättävälle tasolle ja pääsin treenikuntoon.

Nyt olen kuitenkin päässyt reilut pari viikkoa tekemään jotenkin järkevää toimintaa. Hiukan ottaa kuitenkin pannuun, kun koko talvi on treenimielessä ollut pelkkää pään seinään hakkaamista. Marraskuussa aloiteltiin kuumeilusta, joka siirtyi pitkittyneeseen SI-nivelkipuun. Nyt kun ne ovat hallinnassa tulikin tämä vatsatauti. Olin odottanut, että tästä treenitalvesta olisi tullut hyvä, mutta toisin kävi.

Treenejä on jäänyt paljon tekemättä. Voima-arvot eivät ole sillä tasolla millä haluaisin ja muutenkin olen joutunut tekemään aivan liian paljon kompromisseja. Ensi kesän tavoitteet ovat kovat ja niiden saavuttaminen ei tällä hetkellä näytä kovinkaan todennäköiseltä…

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, miten minun tekniikkani on kehittynyt. Kokonaisuus ei ole vieläkään erikoinen, mutta ymmärrykseni moukarinheitosta on silti parantunut talven aikana. Moukaritekniikkaa ei voi oppia. Se on jatkuva prosessi. Koko ajan löytää uusia ulottuvuuksia, joita voisi viilata. Olen nyt heittänyt moukaria 13 vuotta, enkä vieläkään koe osaavani lajia tarpeeksi hyvin. Siksi tämä laji onkin mielenkiintoinen.

Yhteenvetona voi siis todeta, että tämä harjoituskausi on tähän mennessä mennyt päin mäntyä. Olen kuitenkin jollain tasolla pystynyt treenaamaan, joten toivon vielä, että pystyisin pelastamaan osan tulevasta kilpailukaudesta. Nyt pitäisi vaan hommat saada kulkemaan, jotta se onnistuisi!

Eteenpäin!

P.S. Kalevan Kisojen facebookissa on käynnissä arvonta, jossa jaossa on kaksi aluelippua ensi kesän yleisurheiluspektaakkeliin! Kannattaa osallistua, niin näkee moukarinheittoa (ja muita lajeja) paikan päältä! KLIKKAA LINKKIÄ
  
P.S.S. Svenska YLE kävi äskettäin tutustumassa meidän kotitilallemme rakennettuun moukarihalliin. Nyt on pakkoruotsille käyttöä, koska artikkeli on kirjoitettu toisella kotimaisella. Mycket nöje!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti