Vähän aikaa
sitten tein niinkin rohkean vedon, että yritin antaa vinkkejä
kanssaurheilijoilleni. Silloin aiheena oli vammat, ja fyssari vs. lääkärit.
Mielestäni tuntuu vähän hölmöltä, että minä, 21 vuotiaana räkänokkana alan jaella
elämäviisauksia. Minähän en oikeasti tiedä urheilusta yhtään mitään. Ja sepäs
onkin päivän vinkkini nuorille urheilijoille. Tajutkaa että olette ihan
pihalla! Sillä tavalla voitte kehittyä.
Miettikääpä itse.
Oletteko koskaan kuulleet uransa lopettanutta urheilijaa sanovan, että kaksikymppisenä
oltiinkin tietämyksen huipulla. Tai vaikkapa eläkeläistä joka sanoo, että hän
olisi kaksikymppisenä tehnyt pelkästään fiksuja päätöksiä. Luultavasti ette ole
kuulleet tällaisista tapauksista. Minä en ainakaan ole. Koska näinhän ei ole.
Ihminen ei ole fiksuimmillaan parikymppisenä. Ihminen viisastuu elämänkokemuksen myötä, ja virheistänsä voi oppia paljon. Ja
paras tapa oppia, on se, että tajuaa että on jotain opittavaa!
Minä yritän
nykyään välttää sellaista tilannetta, että olen 100% varma siitä, että tiedän
jotain. Tämä on mielestäni hyödyllistä, etenkin urheilussa. Luulen kuitenkin
olevani varma joistain asioista, mutta olen kuitenkin valmis kyseenalaistamaan
niitä. Varma tieto on sillä tavalla ongelmallinen, että sen kumoaminen on
vaikeaa. Tämä on todella hankala tilanne urheilussa. Etenkin nuoren urheilijan
kohdalla on luultavaa, että hän tekee virheitä harjoittelussaan. Mutta virheitä
on vaikeaa muuttaa, jos kyseinen urheilija on liian vakuuttunut oman
tekemisensä täydellisyydestä. Lopputuloksena on luultavasti huono tulos tai/ja
loukkaantuminen.
Otetaan
konkreettinen esimerkki. Maapallo on pallon (oikeastaan geoidin) muotoinen. Se
on siis pyöreä. Ennen luultiin, että
se on litteä kuin pannukakku, mutta nykyään tiedetään, että se on pyöreä. Tässä kohtaa olisi vaikeaa tulla
selittämään minulle, että maapallo onkin neliskulmainen. En uskoisi tällaista
pätkääkään. Ei auttaisi edes, vaikka minulle annettasi todisteita siitä, että
se on neliskulmainen. En uskoisi, koska minullahan on todisteita siitä, että se
on pyöreä!
Mutta mitä
todisteita minulla oikeasti onkaan? No aivan aluksi minulle on kerrottu, että
se on pyöreä. Ja kyllähän jo se nimi, ”maapallo”, paljastaa minkä muotoinen se
on. Ja olen jopa nähnyt piirrettyjä kuvia pyöreästä maapallosta. Ja sitten olen
myös havainnut, että on olemassa sellainen ilmiö kuin taivaanranta. Ja minulle
on selitetty, että tämä varmistaa planeettamme muodon geoidiksi.
Enhän minä millään
voi olla varma siitä, että maapallo on pyöreä. En ole koskaan esimerkiksi
nähnyt maapalloa avaruudesta käsin. Mutta välttääkseen hullun paperit, on
kuitenkin fiksua kulkea valtavirran mukana tässä asiassa. Eikä minulla ole
aikaa eikä haluja lähteä yrittämään kumoamaan sitä väitettä. Mutta sen sijaan
urheilussa kannattaa toimia toisin. Koska jos sinä olet ensimmäinen joka tajuaa,
että maailma onkin neliskulmainen, ja muut luulevat sen pyöreäksi, niin sinulla
on kilpailuetu muihin. Jos olet ensimmäinen, joka tajuaa jotain mullistavaa,
niin tuloksena voi olla mitali! Siksi kannattaa kyseenalaistaa kaikkea mitä
sinulle kerrotaan urheilussa!
Urheilu on todella
monimutkaista. Kaikki eivät tämän tajua. Etenkin Ilta Sanomien keskustelupalsta
on joskus surkuhupaisaa luettavaa. Siinäpäs kerrotaan totuuksia, miten niitä
olympiakultia voitetaan. Harmi vaan että näiden kommenttien kirjoittajat eivät valmenna.
Mistäköhän sekin johtuu…
Mutta kuten
sanoin. Urheilu on todella monimutkaista. Kukaan ei esimerkiksi tiedä miten
minä voin (tai joku muu voi) heittää 80m. On vaan arvauksia. Jotkut arvaukset
ovat hyviä, jotkut huonoja. Jotkut arvaukset sopivat juuri minulle, mutta ei
minun kilpakumppanille. Asia voi myös olla ihan päinvastainen. Tässä viidakossa
pitää sitten löytää se itselleen sopiva tie huipulle. Tästä syystä pitää
jatkuvasti miettiä, jos voisi tehdä jotain toisella tavalla. Voinko tehdä
asioita vielä paremmin?
Viimeistään
yliopistoon astuessani tajusin, minkälaista lottoa urheilu on. Vaikkakin olen
vaan tehnyt pienen pintaraapaisuun tieteelliseen maailmaan, niin totuus on
iskenyt silmille. Tutkittu fakta on toki luotettavaa. Kunnes joku muu tutkija
keksii, että eihän se alkuperäinen fakta pitänytkään paikkansa. Ja on myös
paljon fysiologista mitä ihminen ei kerta kaikkeaan tiedä tai ymmärrä. Ja
sitten jos joku tutkija tekee jonkun hienon löydön, niin hänen on todella
vaikeaa saada viestiä kentälle. Koska toisessa päässä on kasa jääräpäitä (valmentajia/urheilijoita)
jotka tekevät asioita niin kuin aina ennenkin. Tutkija pitäköön tunkkinsa!
Itse katson
omaa urheiluani nykyään seuraavalla tavalla. Yritän tehdä asioita pitkäjänteisesti, ja
luottaa prosessiin. Jatkuvia äkkinäisiä suunnanmuutoksia ei kannata tehdä.
Koska urheilu on pitkäjänteistä puuhaa. Yritän kuitenkin jatkuvasti kuunnella
eri näkökulmista tulevia mielipiteitä ja tietoja urheilusta. Sitten vertaan
niitä, ja katson jos on syytä tehdä pieniä korjauksia harjoittelussa. Tiedettä
pitää myös seurata, jotta ei jää jälkeen jostain uudesta mullistavasta
tiedosta. Mutta sitäkin pitää kyseenalaistaa. Sopiiko tämä uusi tieto minulle?
Olisi toki
helpompi kuunnella vaan yhtä valmentajaa/fyssaria/mielipidettä. Mutta kun
urheilu ei valitettavasti ole yhden totuuden ala. Vaan monista pienistä
mielipiteistä ja faktoista voit onnistuessasi rakentaa hyvän kunnon. Tämä ei
ole helppoa, mutta kannattaa yrittää. Kuuntele kaikkia, mutta tottele
ainoastaan itseäsi!
Minulla on nykyään
jatkuva tavoite. Tämä tavoite syntyi kolmen vuoden loukkaantumiskierteen
aikana. Tavoite on, että haluan joka syksy taputtaa itseäni olkapäälle ja sanoa:
”Hyvä Fredrik. Vuosi sitten olit ihan pihalla, mutta nyt tiedät jo vähän
enemmän”. Jos pystyn toistamaan tämän joka syksy koko urani aikana, niin luulen,
että minulla on sauma heittää pitkälle. Ainakin toivon niin!
Talvi SM-kisat, Kaustisella, järjestetään 18.2! Enää 15 päivää! Olisi ihan kivaa onnistua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti