Mitalittoman moukaristin paluu!

Lauantaina se vihdoinkin tapahtuu! Viiden vuoden pitkä odotus on ohi. Viisi pitkää, jatkuvan kärsimyksen, vuotta on takanapäin! Koko urheileva Suomi on pidättänyt hengitystään viimeisten kuukausien aikana. Tuleeko onnistumaan? Pysyykö kaveri ehjänä loppuun asti? Pääseekö Fredrik Fröberg vihdoinkin osallistumaan moukarinheiton Talvi-SM kisoihin?!

Nojaa. Vähennetäänpä liioittelun määrää muutamalla pykälällä. Olen luultavasti ainoa, joka on odottanut, että pääsisin taas talvi-SM kisoihin. Ja vaikkakin olen joutunut jättämään SM-kisat väliin neljä kertaa peräkkäin, niin joka päivä ei ole ollut pelkkää kärsimystä. Tosiasia on kuitenkin se, että olin viimeksi talvi-SM kisoissa 2012. Sen jälkeen olen aina tähän aikaan vuodesta ollut jollain tavalla loukkaantuneena. Kertaakaan en ole vapaaehtoisesti jättänyt kisat väliin. Nämä jatkuvat ongelmat ovat myös luonnollisesti haitanneet kesien kuntoa… Tehdäänpä pieni matka ajassa taaksepäin. Vuoteen 2012. Siihen paikkaan jolloin viimeksi osallistuin SM-kisoihin. Siihen kisaan, missä minun piti ottaa uran ensimmäinen SM-mitalini, mutta toisin kävi…

Talvi-SM 2012. Muistan hyvinkin kun sain lähtölistan käsiini. Olin selkeä tilastokolmonen. Nousu hopealle olisi vaatinut kovaa ennätyksenparannusta, ja takanani ei ollut ketään lähellä. Luvassa oli tylsähkö kisa. Ja oli myöskin vähän synkkä fiilis siinä mielessä että tulisin saamaan ensimmäisen SM-mitalini näin helpolla.

Kilpailu alkoi, ja oma leuka loksahti auki. Tampereen lahja Suomalaiselle moukarinheitolle, Joni Syrjälä, oli näköjään oppinut heittämään talven aikana. Jätkä latasi heti alkukierroksilla sellaisen tuloksen pöytään, että meikäläisellä tuli löysät housuun. 66,32m tarkoitti, että jätkä oli kehittynyt n. 8m talven aikana. Itse en ollut kehittynyt yhtään, ja jäin edellisen kesän tulostasolle. Oma tulos, 65,12m, riitti neljänteen sijaan. Ensimmäinen SM-mitali jäi ottamatta. Enkä ole vielä tänä päivänäkään saavuttanut sitä mitalia… Ehkä vielä joskus..

Tästä se talvikisojen korpivaellus sitten alkoi. 2013 jouduin jättämään kisat väliin nivusvaivojen vuoksi. Jälkeenpäin katsottuna on pakko todeta että tämä oli ihan turha. Vaiva oli pieni (johtui normikireydestä), ja ylivarovainen lääkäri ohjeisti kuukauden lepoa. Nykyään tiedän paremmin. Minulla on ollut samanlaisia tuntemuksia monta kertaa sen jälkeen. Joka kerta paras lääke on ollut harjoittelun jatkaminen, ja lihashuollon lisääminen. Jälkiviisaus on helppo laji..

Myöhemmin keväällä petti se niin kuuluisa selkä. Välilevy siis poksahti, enkä saanut sitä kuntoon 2014 kisoihin. Heittotauko oli pitkä, ja vasta muutama kuukausi kisojen jälkeen pääsin ensimmäisen kerran koskemaan moukariin.

Seuraavana vuonna näytti jo lupaavalta. Syksyllä oli pientä häikkää selän kanssa, mutta pääsin harjoittelemaan ihan hyvin muutaman kuukauden ajan. Tammikuussa astuin armeijan harmaisiin, ja farssi oli valmis. Muutama viikko valtion palveluksessa, ja olin ajoittain liikuntakyvytön. Selkä ei ihan tykännyt sotaleikeistä. SM kisat 2015 jäi haaveeksi..

Syksyllä 2015 oli sitten suuremman tänka pån paikka. Kannattaako tätä touhua jatkaa, kun ei kuitenkaan meinaa onnistua. Päätin (onneksi) jatkaa. Aloitin nollasta. Kirjaimellisesti. Harjoittelin niin kevyesti että ei vahingossakaan tulisi takapakkeja. Tartuin moukariin vasta maaliskuussa. Tämä tarkoitti sitä että Talvi SM 2016 ei tullut kuuloonkaan. Olen kuitenkin tyytyväinen päätökseni. Kesä sujui minulta hyvin, ja nytkin olen pystynyt harjoittelemaan hyvin koko talven aikana.

Eli vihdoin on aika. Talvi SM 2017. Ilmoittautumismaksu on maksettu, ja kroppa on (ainakin vielä) ehjä. Odotan kisaa innolla. Olkoonkin että nämä talvella jaettavat mestaruudet ovat B-tason mestaruuksia. Keli on astetta viileämpi, ja osallistujat ovat pahemman kerran tukossa. Harva, jos kukaan, näihin panostaa. Kyseessä on kuitenkin virallisten SM-mitaleiden jako. Ja niitähän minulla ei vielä ole. Joten luonnollisesti osallistuminen kiinnostaa!

Ennakkoasetelmat tulevia kisoja varten ovat suhteellisen perinteiset. Olen tilastossa sijalla neljä, ja normisuorituksilla sijoitun sijalle 4-5. Kuntoni on täysi arvoitus. En ole heittänyt niin paljon ulkona, joten riskinä on, että heitto on pahemman kerran sekaisin. Hallin ja ulkoheittämisen ero on sen verran suuri. Uskon kuitenkin, että saan heiton kasaan. Tavoitteena on heittää uusi ennätys (61,94m). Se lupaisi hyvää kesää ajatellen, jos minä olisin ennätyskunnossa jo nyt. Mitali irtoaa luultavasti tuloksella 64-66m. Olisi aikamoinen yllätys, jos oma moukari lentäisi niin pitkälle. En toki sulje sitäkään mahdollisuutta pois.

Suurin haaste on tällä hetkellä sää. Ennuste lupaa nollakeliä ja loskaa. Nollakelissä ei ole mitään vikaa, mutta loska tarkoittaisi, että pitoja ei olisi ollenkaan kenkien alla. Se tekisi heittämisestä lähes mahdottoman. Tilanne on kuitenkin kaikille sama, joten ei kannata valittaa. Toivotaan kuitenkin, että sääjumalat ovat kiinnostuneita moukarinheitosta, ja että ne muuttavat lauantain ennustetta!

Lauantaina siis räjähtää! Kaustinen kutsuu. Lähden jahtaamaan hyvää tulosta, ja jos kaverit tarjoaa minulle mitalia halvalla, niin voisin ottaa senkin vastaan. Hienointa on kuitenkin se, että olen ehjä! Pääsen kilpailemaan! Pääsen kehittymään! Lähden nauttimaan!

Eteenpäin!