Maailman paras selkä!

Joskus kestää vuosi, tai kaksi, ennen kuin ymmärtää asioita. Joskus niitä ei ymmärrä koskaan. Mutta totuus on se, että kaikella on tarkoituksensa!

Olen viime kuukausien aikana miettinyt aika paljon. Olen pohtinut selkäongelmieni tarkoitusta, ja olen pikku hiljaa alkanut näkemään asioita uudessa valossa.  Koko vuoden olen harmitellut sitä että kaksi kesää meni hukkaan selkäongelmien takia. En päässyt koskaan kunnolla kilpailemaan kuuden kilon moukarilla. Olisin halunnut niin paljon enemmän viime kesältä, mutta tosiasia on vieläkin se että sain sen mitä ansaitsin.

Totuus on se että aiheutin itse välilevyn pullistumani. Harjoittelin väärin. En tiennyt tarpeeksi miten vahvistaa keskivartaloa, tai itse asiassa, en tiennyt mitä vahva keskivartalo tarkoittaa. Harva tekee tahallaan asioita väärin. En minäkään tiennyt tekeväni. Joskus oppii asioita ajoissa. Joskus niitä oppii kantapään kautta.

Miksi minä? Tätä kysymystä olen toistanut itselleni monta kertaa, kuluvan vuoden aikana. Olen miettinyt sitä että miten on mahdollista että tunnen monta urheilijaa, jotka harjoittelee samalla tavalla kuin miten minä harjoittelin, mutta just minun selkäni petti. Miksi minun, kun ei muiden? Miksi?

Viimeisten viikkojen aikana olen kuitenkin lopettanut tuon kysymyksen kysymistä itseltäni. Olen pikku hiljaa alkanut huomaamaan että keskivartalo alkaa toimia harjoituksissa. Kaikissa harjoituksissa on jotenkin tukevampi olo.  Onhan keskivartaloni vielä säälittävässä kunnossa, mutta puolentoista vuoden työ alkaa pikku hiljaa näkyä. Tämä tuntuu todella hienolta! Olen vaihtanut kysymystä. Uusi kysymys kuuluu: Olisinko panostanut näin paljon keskivartalooni, jos selkä ei olisi mennyt rikki? Oikea vastaus olisi: kyllä. Rehellinen vastaus on: tuskin (= luultavasti en…).

Olen alkanut ymmärtämään miten onnekas olen. Olen jopa kiitollinen siitä että selkäni petti! Mitä jos se olisi pettänyt vasta kymmenen vuoden päästä. Olisin toki tehnyt perus vatsa- ja selkälihas harjoitteita, mutta ei varmasti yhtä motivoituneesti kuin miten nyt teen. En olisi ottanut asioita yhtä vakavasti. Olen todella onnekas että selkäni ymmärsi kertoa että nyt ollaan väärällä tiellä. Nyt minulla on ollut aikaa tehdä asioita kunnolla alusta. Perustyötä, mitä on paljon kivempaa tehdä 19-vuotiiaana kuin 29-vuotiaana!! Tämän ansiosta minulla on mahdollisuus tehdä parempia tuloksia tulevaisuudessa!

Nyt olen saanut apua fyssareilta jotka opastavat minut hyvän kehonhallinnan tielle. Olen lisännyt oheisvoimaharjoittelun määrää reilusti. Olen motivoitunut ja tiedän miksi teen asioita. Tämä kaikki vain ja ainoastaan välilevyn pullistuman ansiosta.

Koska, kuten totesin, tunnen monta urheilijaa jotka harjoittelee niin kuin minä harjoittelin.  Kaikilla se selkä ei petä, vaikka harjoitusmenetelmät ovat väärät. Olen kiitollinen siitä että juuri minun selkäni ymmärsi mennä rikki. Kiitollinen siitä että se ymmärsi siirtää harjoitteluni takaisin oikeille raiteille. Kiitollinen siitä että se auttoi minua arvostamaan harjoittelua vielä enemmän! Kiitollinen siitä että tulen tekemään kovempia tuloksia tulevaisuudessa loukkaantumisen takia. Olen kiitollinen!

Kiitos selkä!

Kausi 2014

Taitaa olla syksy. Ainakin kalenterin mukaan pitäisi olla. Pakkohan minun on uskoa. Syksyn tulo tarkoittaa sitä että kausi on paketissa. Tai kausihan on ollut paketissa jo monta viikkoa, ja seuraava harjoituskausi on jo alkanut. Mutta nyt tuntuu siltä että olisi sopiva hetki vähän kerrata miten kausi meni (tai miten se ei mennyt…).

Kuluneesta kaudestahan ei pitänyt tulla yhtään mitään. Lähdin kauteen sillä ajatuksella että olin huono (loukkaantumisten vuoksi), ja siksi en tulisi pärjäämään. Tämä toteamus oli minulle todella tärkeä. Kesä olisi voinut olla todella synkkä, mutta kun hyväksyin realiteetit heti alkuun, onnistuin nauttimaan myös huonoista tuloksista, kunhan kehitystä näkyi! Jo se et sain osallistua kilpailuihin oli ilonaihe. Olihan siinä myös haluja heittää pitkälle, mutta se ei nyt toteutunut, ensi kesänä sitten.. Kauden ainoa ”virallinen” tavoitehan oli että pysyisin ehjänä ja että voisin aloittaa syksyn harjoittelut ongelmitta kauden jälkeen.

Tuloksellisesti kausi oli nousujohteinen! Kilpailin 11 kertaa ja niistä heitin ennätykseni yhdeksässä kilpailussa. Pikkasen harmittaa että en ymmärtänyt hankkia kunnon ennätysbonus-sopimusta jonkun kivan firman kanssa ennen kautta. Olisin rikas! Nyt en valitettavasti ole. Virheistään oppii!

Suurin menestys tällä kaudella oli se et. tai no.. Enhän minä kokenut mitään menestystä tällä kaudella. Mutta ei haittaa. Se antaa vaan lisäpotkua tulevia vuosia varten! Suurimmat harmitukset (tai pettymykset) olivat SM-kisat ja se että en ylittänyt A-luokan tulosta (Kalevan Kisa-raja) miesten moukarilla. SM-kisat harmittavat koska en pystynyt ottamaan mitalia huonotasoisessa kilpailussa ja tulos miesten moukarilla harmittaa muuten vain. Eihän sillä ole paljon merkitystä jos heität parikymmentä senttiä rajan alle tai yli. Enhän minä olisi tehnyt yhtään mitään Kalevan Kisoissa minun tulostasollani. Tai, olisin kokenut kisaturistina olemista, mutta se ei kiinnosta minua pätkääkään. Jos osallistun näin suuriin kilpailuihin, haluan oikeasti kilpailla sijoituksista, enkä vaan osallistua!

Kausi tilastollisesti:

• SB: 64,52m 6kg moukarilla ja 56,76m 7,26kg moukarilla
• 19v Suomen tilasto: 6. (Ero kärkeen: 10,29m)
• 19v Maailman tilasto: 78. (Ero kärkeen:  20,19m)
• Miesten Suomen tilasto: 29. (Ero kärkeen: 20,81m)

Tilastot kertovat että olen kaukana huipputuloksista. Mutta onneksi minä voin kehittyä ja maailman-/Suomenkärki pysynee samana. Tuskinpa kukaan kuitenkaan heitä paljon yli 86,74m lähitulevaisuudessa. 20m on ihan saakelin suuri ero. Mutta sitä eroa pitää vaan metri metriltä kuroa kiinni. Uskon että pystyn siihen. Muuten en jaksaisi edes kokeilla! Moukarinheitto on pitkäjänteistä puuhaa. Pitää olla kärsivällinen. Siirryn ensi vuonna miesten välineeseen, ja kestänee monta vuotta ennen kuin voimatasot ovat siinä missä niitten pitääkin. Kärsivällisyyttä!

Kuten kerroin tekstin alussa, harjoittelu seuraavaa kautta varten on alkanut. Ja valitettavasti pitää todeta että en ihan päässyt siihen ainoaan tavoitteeseen mitä minulla oli ennen kautta. Halusin harjoitella täysin oireettomasti. Se ei tule, valitettavasti toteutumaan. Minulla on ollut jo reilun kuukauden verran ongelmia SI-nivelen kanssa (Sijaitsee alaselässä, käyttäkää Googlea jos haluatte tietää enemmän). Se onneksi ei estä minut harjoittelemasta, vaan vähän hidastaa. Se on kivulias, joskus enemmän joskus vähemmän. Mutta kunhan kuuntelen kehoani kunnolla, niin ei pitäisi olla suurempia ongelmia.

Tuleva kausi tulee kuitenkin olemaan vähän rikkonainen. Intti kutsuu tammikuussa, ja silloin harjoittelu ehkä tullee kärsimään. Tulen kuitenkin tekemään kaiken niin että armeijasta ei olisi haittaa, pikemminkin hyötyä. Tuskinpa onnistun siinä, mutta kunhan minimoin haitat niin voi olla tyytyväinen!

Tavoitteet ensi kaudelle on kehittyä kaikilla osa-alueilla. En ole asettanut muita tavoitteita kuin että perustaso seiskalla pitäisi olla yli 60m. Jos joku heitto sattuisi lentämään vähän pidemmälle, niin en valita. Työnteko jatkuu. Tulevana viikonloppuna lähden SFI-leirille Kuortaneelle ja sieltä eteenpäin kohti kesää 2015.

Pettymyksen karvas maku

Jos joku olisi väittänyt maaliskuussa, kun ensimmäisen kerran, pitkän tauon jälkeen, aloin pyörimään kevyellä moukarilla, että minä tulen taistelemaan SM-mitalista parin kuukauden päästä niin en olisi uskonut.  Jos joku olisi väittänyt samaa viikko ennen kisoja, niin en olisi vieläkään uskonut. En edes callingissa olisi uskonut että olisin lähellä top 3 sijoitusta.  Mutta miten kävi? Jälleen kerran, kuten monesti aikaisemmin, minulle tarjottiin mahdollisuutta päästä palkintopallille. Valitettavasti en näköjään tälläkään kertaa halunnut sitä tarpeeksi. Harmittaa ihan älyttömästi!!

Viimeistely ennen kisoja sujui hyvin. Se koostui parin viikon kevyemmästä jaksosta. Tein herättäviä harjoituksia ja lepäsin. Pari päivää ennen itse kilpailuja heitin tavanomaisesti kisasimulaation. Se tarkoittaa sitä että heitän kahdeksan heittoa, niin kuin kisassa: kaksi lämmittely, ja kuusi kilpailuheittoa). Se harjoitus meni yli odotusten. Kaikki heitot tulivat alas keskelle sektoria, ja kaikki heitot olivat yli 60m pitkiä. Pisin heitto oli 62,34m mikä oli oma harkka SB! Olin kauden parhaimmassa kunnossa. Silti tiesin että olin lähes kymmenen metriä mitalitaistelusta. Tai ainakin luulin tietäväni.

Kilpailupäivänä olo oli hyvä. Tunsin että tänään saattaa lentää! Sama fiilis jatkui kilpailun alkuun saakka. Olin levollinen. Luulen sen johtuneen siitä että lähdin kilpailuun paineitta kun en odottanut menestyväni.

Rinki oli todella karkea. Se ei haitannut minua, koska omakin harjoitusrinki on hidas, mutta odotin että se vähän haittaisi muiden heittämistä tuloksellisesti. Tämä seikka ei kuitenkaan nostanut uskoni mitalitaisteluun pääsemisestä.

Alla kerron itse kilpailusta. Tästä linkistä löydät myös heittovideo kisoista!

Kilpailu alkoi minun kohdallani suhteellisen heikosti, ainakin teknisesti. Silti ensimmäisen heiton pituus oli 61,40m. Se oli kuitenkin tuloksellisesti hyvä alku, ainakin oman tason mukainen. Siitä oli hyvä parantaa toiseen. Ja se toinen heitto olikin sitten vähän parempi, nimittäin 64,52m, eli kahden metrin parannus omaan ennätykseeni. Heitto ei kuitenkaan vieläkään ollut sellaista mitä hain (ja mitä olen hakenut koko kesän, ja jopa koko urani aikana…). Ongelmana on se että heittoni on liian suppea, mitä johtaa siihen että lopussa tulee kiire, ja neljän pyörähdyksen heitossa viimeinen kierros jää lähes tehottomaksi. Jos se osuisi kohdilleen, niin saisin vielä lisämetrejä heittooni. Tässä vaiheessa ymmärsin että voisin ehkä jopa taistella mitalista. Kärki oli jo heittänyt yli 70m, mutta sekä hopea ja pronssi oli vielä 66m paikkeilla. Toki odotin vielä muilta parannuksia, mutta odotin sitä myös itseltäni.

Kolmas heittoni lipsahti valitettavasti sektorin ulkopuolelle. Se oli kuitenkin tärkeä heitto minulle. Tai ainakin näytti minulle mitä minun pitää harjoitella. Toisen heiton jälkeen en pystynyt pitämään ajatuksia kasassa. Kahden metrin ennätysparannus, ja toteamus mitalitaistelussa olemisesta, johti siihen että sain pienen tyytyväisyyden tunteen. Se oli todella paha, ja johti kuten sanottua, siihen että seuraavasta heitosta ei tullut yhtään mitään. Tätä minun pitää oikeasti harjoitella tulevia vuosia varten. Pitää välttää tyytyväisyyden tunnetta kisojen aikana, koska siitä ei seuraa mitään hyvää!

Neljännessä heitossani olin jo pystynyt keräämään ajatuksiani kasaan, ja pääsin heittämään normaalisti. Valitettavasti se heitto epäonnistui ja tulos oli perus, 61,79m. Viides heitto oli sitten hyvä. Todella hyvä. Ehk jopa kilpailun paras heitto minulta. Mutta jotenkin onnistuin sähläämään tasapainon kanssa niin että en pysynyt ringissä. Heitto oli pitkä, ehkä kilpailun pisin, minulta, mutta jos ei pysy ringissä niin pitää vaan syyttää omaa kömpelyyttään, ja mennä eteenpäin.

Kaikki jäi viimeisen heiton varaan. Mitali oli hopeatarjottimella, täysin otettavissa. Vaadittava tulos kolmanteen sijaan oli: 66,85m. Mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Tai no, kyllähän minä heitin 63,41m, mikä oli kauden toiseksi paras tulos. 

Olin lopputuloksissa viides. Ihan ok sijotus jos katsoo miten harjoituskausi meni. Mutta sillä ei ole väliä. Totuus on se että SM-kisoissa pitää olla kunnossa jos haluaa ottaa niitä mitaleja, ja minä en ollut. En ainakaan tarpeeksi hyvässä. Harmittaa ihan älyttömästi!

Kisa päättyi siis pettymykseen. Olen nyt viidesti ollut sellaisessa kunnossa SM-kisoissa että minulla olisi pitänyt olla ihan realistisia mahdollisuuksia SM-mitaliin. En ole kuitenkaan koskaan onnistunut ottamaan sitä. Aina, kun kunto on ollut riittävä, olen jäänyt 1-2m siitä perhanan mitalista.. Siihen en tiedä syytä. Kyse on luultavasti henkisestä heikkoudesta. Yleensä olen kuitenkin pystynyt heittämään omalle tasolleni SM-kisoissa, en ole koskaan epäonnistunut. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen kerta milloin onnistuin tekemään uutta ennätystä SM-kisoissa. Harmittavasti se ennätys tuli nyt kun en ollut läheskään tarpeeksi hyvässä kunnossa…

Nyt on vaan pakko jättää pettymystä taakse ja mennä eteenpäin. En ole vielä varma milloin kilpailen seuraavaksi, mutta tulen luultavasti heittämään vielä pari kilpailua tällä kaudella. En ole SM-mitalisti, mutta olen ehjä, ja saan taistella niistä tulevina vuosina. Ja tulen taistelemaan. Ja jonain päivänä tulen myös saavuttamaan sen henkilökohtaisen SM-mitalin! Ja onhan maailmalla myös arvokkaimpia mitaleja tarjolla. Niitä kohti!

KTG --> SFIM

Viimeiestelyharjoitus on tehty, huomenna heitän SFIn mestaruuskisoissa.  Kunto ei ole hyvä, mutta olen ehjä. Nautin! 

Tässä tekstissä meinasin kertoa vähän miten kesä on mennyt, ja miten minä meinasin jatkaa kauttani tästä eteenpäin.

Viimeksi kun kirjoitin olin juuri valmistautumassa kauden avauskilpailuun. Nyt olen jo ehtinyt kilpailla seitsemän kertaa, ja tuloksellisesti on mennyt ihan kohtuullisen hyvin, ainakin nousujohteisesti. Vielä on pitkä matka siihen että olisin tyytyväinen tuloksiini, mutta olen (luultavasti) hyvällä tiellä!

Olen siis, kuten mainitsin, kilpaillut seitsemän kertaa kauden aikana. Olen jostain syystä onnistunut tekemään uuden ennätyksen jokaisessa kisassa! Onhan se ihan kivaa, ei siinä mitään, mutta vaikka olen parantanut ennätystäni, niin en ole saavuttanut kanssakilpailijoitani mitenkään merkittävästi. Ensimmäisessä kilpailussa (Karis Telefon Games) heitin tuloksen 59,54m. Jännitin kilpailua ihan hirveästi ja heittämisestä ei meinannut tulla yhtään mitään. Silti onnistuin heittämään pidemmälle kuin mitä reeneissä oli mennyt ennen sitä, joten oli ihan ok kauden avaus.

Tällä hetkellä ennätykseni on 62,38m. Heitin tuloksen Espoossa viime viikon Sunnuntaina. Viime viikon perjantaina heitin 56,76m miesten moukarilla, mikä myös on ennätykseni, ja 24cm Kalevan Kisa-rajasta. Tuloksethan eivät ole hyviä, mutta silti ehkä jopa pikkasen kovempia mitä olisin uskaltanut odottaa ennen kauden alkua.

Olen kilpaillut ihan kiitettävän paljon. Nautin yleensä kilpailemisesta valtavasti. Tänä kesänä on kuitenkin ollut vähän tylsää. Tämä johtuu minun tämän hetkisestä tasosta. Olen niin kaukana kotimaisesta kärjestä että en oikeasti pysty kilpailemaan, olen ainoastaan mukana. Tämän tosiasian kanssa pitää kuitenkin vaan elää, ja pikku hiljaa kaventaa eroa muihin. Itse uskon vankasti siihen että jonain päivänä tulen vielä pääsemään kilpailemaan oikein kunnolla! Ei Roomaakaan rakennettu päivässä!

Harjoitukset ovat kulkeneet suhteellisen hyvin. Joitain hetkellisiä pikkuvaivoja on ollut mutta ei mitään vakavampaa. Painopiste on ollut heittämisessä, ja erikoisvoimaliikkeissä (=ei punttia). Olen päättänyt että tänä kesänä panostan vauhtiominaisuuksien lisäämiseen. Elikkä luvassa on paljon heittoja alipainoisilla välineillä. Heitot paranevat myös teknisesti koko ajan. Jos vain saisin reeni rentouden siirrettyä kilpailuihin, niin saisin vielä pari metriä lisää tuloksiin.

Seuraava kilpailu on siis huomenna. SFI-mestarusskisat ovat tänä vuonna Pännäisissä. Heitän miesten sarjassa koska omaa sarjaa ei ole. Tavoitteeni on taistella mitaleista ja nauttia siitä et saa oikeasti kilpailla eikä vaan heitellä muiden perässä. Lähtölista näyttää ihan sopivalta. Joachim Koivu on ylitse muiden mutta nappiheitolla minulla on jopa sauma hopeamitaliin! Sitä lähden hakemaan! Harmi kilpailun kannalta että David Söderberg ei osallistu…

Kesä jatkuu, ja SM kisat ovat vajaan neljän viikon päästä. Yritän vähän päivitellä tilannetta ennen sitä. Jos jaksan.. En lupaa mitään!