Jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu!

Alkuvuodesta kirjoitin siitä, että Lappeenrannan kaupungin yleisurheiluvihamielisyys jatkuu tänäkin vuonna, kun jälleen kerran estävät moukarinheittäjiä osallistumasta Youth Athletics Gameseihin (YAG). Ihmettelin myös miksi Suomen urheiluliitto (SUL) ei ota suurempaa vastuuta moukarisyrjinnän kitkemiseksi!

Suomen Moukarinheittäjät ry ja lajiväki otti myös asiaan kantaa ja onneksemme asiaan tuli positiivisia muutoksia! Samassa rytäkässä valitettavasti selvisi, että Lappeenrannan Urheilumiesten (LUM) johdossakin on moukarisyrjintää kannattavaa väkeä…

Toivoin tekstissäni, että SUL kantaisi vastuunsa ja näin on myös tapahtunut! Liitto julkaisi uudet YAG hakukriteerinsä kausille 2027 / 2028 ja nämä ovat paljon aikaisempia kattavampia. Jatkossa pitää esimerkiksi tarkistaa kaupungilta, että kyseisellä yleisurheilukentällä saa yleisurheilla. Tämä pykälä sisältää kirjallisen suostumuksen moukarinheiton sallimiseen. Muutenkin kriteerit varmistavat sen, että tapahtumaa järjestetään yhdellä kentällä mahdollisimman kattavasti!

Tämä on kuitenkin tulevaisuutta, mutta jo tämän vuoden kisoihin saatiin positiivista muutosta. Moukarinheitto lisättiin muutamaan sarjaan tämän vuoden kisoihin, mikä on todella hieno juttu! Moukarisyrjintätyyliin laji järjestetään kuitenkin ihan eri kentällä 15 minuutin ajomatkan päässä, mutta tässä tilanteessa ei voine muuta vaatiakaan… Etenkin kun selvisi, että syy tämän vuoden syrjintään ei pelkästään ollut kaupungin puolella, vaan LUM johdossakin kannatetaan syrjiviä toimintamalleja…

Etelä-Saimaa lehden toimittaja Anssi Silvennoinen haastatteliasiaan liittyen YAG:n pääsihteeriä Janne Vehmaata ja hänen vastauksensa olivat malliesimerkki moukarisyrjinnän ongelmista… Tästä seuraa tiivistelmä haastattelusta:

Kysymys: ”Minkä takia Kimpistä [=Lappeenrannan urheilukenttä] ei käytetä YAG:ssa moukarinheittoon?”

Vehmaa: ”Kimpinen meillä on tapahtumassa nyt täynnä kiekon- ja keihäänheittoa”…”Kaupunkikaan ei oikein moukarinheittoa suosinut, kun Kimpisen remontin aloittaminen meni vasta loppukesään. Reikiä tulisi aikamoinen määrä, kun pienten sarjoissa on kuitenkin lukuisia heittäjiä, ja jalkapalloilijat eivät siitä oikein tykkää.”

Pohdintani:

1.Pitkiä heittoja voi aikataulusyistä ainoastaan olla rajallinen määrä, kun on ainoastaan yksi häkki käytössä ja siksi kaikissa sarjoissa ei voi olla kaikkia pitkiä heittoja. LUM valitsi kuitenkin itse jättää moukarin kokonaan pois! Ei voi siis selitellä, että ”lajiohjelma nyt vaan täyttyi”, kun kyse on tietoisesta valinnasta.

2.Järjestäjän vastuulla on varmistaa, että jokainen moukarikuoppa täytetään. Silloin jalkapalloilijatkaan eivät kärsi ja kentän yhteiskäyttö sujuu ongelmitta. Se pitäisi olla yhtä luonnollinen asia, kuin pituushyppykuopan lanaaminen jokaisen hypyn jälkeen.

Kysymys: ”Oliko moukarin poisjäänti siis kaupungin edustajien vai YAG:n järjestäjien päätös?”

Vastaus: ”Se oli lopulta yhteinen päätös”…”, mutta totesimme, ettei moukarinheitto mahdu meillä tuohon kentälle, emmekä ala sitä siihen väkisin työntää”

Pohdin:

Miksi YAG alun perin väitti kotisivuillaan, että järjestäjistä riippumattomista syistä laji ei ole mukana, vaikka tässä pääsihteeri kertoo asian olleen heidän(kin) päätöksensä ja että he tietoisesti priorisoivat muut pitkät heitot edelle? Miksi juuri moukari on se laji mitä ei alettu ”väkisin työntää” ohjelmaan? Onhan se minun tietääkseni yhtä virallinen yleisurheilulaji, kuten kiekon ja keihäänheittokin!

Kysymys: ”Oletteko saaneet ratkaisusta palautetta?”

Vastaus: [on tullut] … ”Omana mielipiteenäni voin sanoa, että vielä tuossa iässä ei ole tarvetta erikoistua, vaan moni moukarinheittäjistäkin heittää tuolloin vielä kiekkoa ja keihästäkin”…”Missään nimessä moukarinheiton sorsiminen ei ole tässä mikään tarkoitus. Onhan moukarinheitto ollut naisten puolella Suomen menestyksekkäimpiä lajeja viime vuosina ja saanut nostetta niin, että harrastajamäärä on kohtuullisen suuri lapsissakin.”… [Loppuun pohdinta, että pitkät aidat ja esteetkin puuttuu ohjelmasta].

Pohdintani:

1.Kai erikoistumisen lykkääminen toimii toisinpäinkin: Miksi keihäänheittäjiä ei laitettu heittämään moukaria?

2.Jos tiedostetaan moukarinheiton olevan suosittu laji nuorissa, niin miksi sitä ei oteta mukaan nuorten kesän päätapahtumaan?

Kysymys: ”Työskentelet myös LUM toiminnanjohtajana. Onko Lappeenrannan kaupunki omien kokemustesi perusteella Fröbergin luonnehdinnan mukainen yleisurheiluvihamielinen toimija, joka harjoittaa moukarisyrjintää?”

Vastaus: ”No ei.”

Pohdintani:

Vehmaa on täydellinen moukarisyrjinnän esimerkki… Ensin hän (tai joku muu) valehtelee kotisivuilla, miksi moukari ei ole mukana lajiohjelmassa. Tämän jälkeen rivien välistä voi tulkita, että hän kuvailee lajia ylimääräiseksi eikä sitä jaksettu työntää mukaan ohjelmaan. Tämän lisäksi hän nostaa selkeästi kiekkoa ja keihäänheittoa moukarinheiton yläpuolelle (tämä on toki ihan sallittu henkilökohtainen mielipide, mutta ikävä jos se vaikuttaa kisojen järjestämiseen). Sitten hän sanoo, että on hankalaa järjestää lajia (täyttää kuopat, vaikka se pitäisi olla luonnollinen asia), ja syyttää tästä jalkapalloa. Lopuksi hän levittää kätensä ja väittää, että eihän tässä nyt ketään haluttu syrjiä… Ja kun paikallinen urheiluseura toimii syrjivästi, niin on ihan luonnollista, että kaupunki on yleisurheiluvihamielinen (=kieltää yleisurheilijoiden käyttämästä koko yleisurheilukenttää).

Onneksi SUL on nyt reagoinut ainakin YAG:n osalta, jotta Janne Vehmaa ja muut tulevat pääsihteerit tulevaisuudessa toimisivat eri tavalla. Jatkossa LUM:in pitää hoitaa hommansa paremmin, mikäli haluavat järjestää näitä kisoja. Toki kiitän sitä, että laji otettiin mukaan 13 ja 15 vuotiaiden sarjaan, vaikkakin leka nyt viskotaankin eri kunnassa, kuin muut lajit.

En edelleenkään usko, että Vehmaa (tai kukaan muukaan vastaavassa tilanteessa oleva henkilö) olisi tahallaan syrjintää kannattava ihminen, mutta hän on vaan omaksunut syrjivän ajatusmallin, eikä sitä itse myönnä tai ymmärrä… Mutta yksi taistelu kerrallaan saadaan moukarinheitto mahtumaan yleisurheilukisoihin. Jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Paluu 60 metrin kerhoon!

Talvimestaruuskisat ovat takanapäin ja paluu 60 metrin kerhoon on tehty! Tämä on kaikin puolin hieno asia ja kilpailun alku sujuikin todella hyvin. Sitten kaverit päättivät tarjota minulle suhteellisen halvan SM-mitalin, jonka jälkeen meikän päänuppi suli totaalisesti. Edelleen sitä näköjään tekee virheitä, vaikka uraa on enemmän takanapäin, kuin edessäpäin!

Lopputulokset!

Aloitetaan kuitenkin kisayhteenveto siitä tärkeimmästä, eli positiivisesta tuloksesta! Yli 60 metrin heitto merkitsee minulle todella paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän vuoden harjoitusohjelma toimii suhteellisen hyvin ja reumalääke puree. Onhan tässä melkoinen ero viime kesään, jonka kauden paras oli 58 metriä ja minkä päätin noin 53 metrin kaareen.

Edellisestä 60 metrin heitosta oli tosiaan n 600 päivää ja tässä välissä kerkesi pariin otteeseen jo miettimään, että onkohan sen tasoiset heitot jo historiaa?! Tässä välissä on kuitenkin mahtunut muutama mutka matkaan. Edellisen 60 metrin kaaren jälkeen olen kokenut seuraavat:

-          Iriitti ja etenkin siitä toipuminen

       -          Akuutti kielitulehdus, joka vaati sairaalassa yöpymistä

       -          Reumadiagnoosin saaminen (ja sitä edeltävä vakava kipujakso)

       -          Välilevyn pullistuma niskassa

       -          Epäonnistuneen lääkekokeilun aiheuttama keuhkokuume

       -          Biologisten lääkkeiden aloittaminen

Näiden lisäksi matkaan on mahtunut normaalit flunssat, kipujaksot ja norovirukset. Kaikki on toki suhteellista ja joku varmaan urheilisi minuakin paremmin noista ongelmista huolimatta, mutta omalla kohdallani ne ovat haitanneet urheilua ja niiden ansiosta arvostan todella korkealle, että paluu vanhalle tasolle näyttäisi tapahtuneen.

Itse kilpailu oli sitten todella vaiherikas. Ensimmäiset kolme heittoa sujuivat nousujohteisesti ja kolmannella heitin kisan parhaan tulokseni 60,98 m. Tämän jälkeen Juhana Karjanlahti heitti kolmannen ruksinsa ja jäi alkukierroksille. Tämän myötä etäisyys mitskuun oli yhtäkkiä n 1,5 metriä. Tämän tiedostaminen pilasi sitten meikäläisen kisan. Aloin keskittymään tulokseen, enkä itse tekemiseen ja fokus petti. Seurauksena kolme 58 metrin heittoa. Toki tämän kilpailun heikoimmat heittoni olivat viime kesän SB:n tuntumassa, mikä lienee ihan hyvä merkki.

Talvimestaruuskisat ovat yleensä suhteellisen heikkotasoisia (mikä myös laskee niiden arvoa), mutta tänä vuonna mitskua tarjottiin jopa poikkeuksellisen halvalla. Useampi hyvä heittäjä ei ilmoittautunut, Max Lampinen ei saapunut paikalle ja kisassakin asiat kääntyivät minun edukseni. Veikkaan, että en ikinä saa näin hyvää mahdollisuutta ottaa yleisen sarjan mitalia. Toki sekin pitää muistaa, että mitsku olisi vaatinut n. 63 metrin heittoa, jonka olen viimeksi heittänyt kerran 2022 ja perustaso riitti siihen viimeksi kaudella 2018. Eli ehkä tämä ei ollut pelkästään päänupista kiinni.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kohti kesää. Treenitasoa pitää vaan hilata ylöspäin (nykyään 55-58 m) ja pysyä terveenä, niin voi kesällä oikeasti tulla hyviä tuloksia. Mutta kuten talvimestaruuskisat osoittivat, niin kannattaa vaan keskittyä perustekemiseen ja tulos tulee sen mukana!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Talvimestaruuskilpailut 2025!

Huomenna osallistun ehkä moukarinheiton talvimestaruuskisoihin Kaustisella. Sanon ehkä, koska minulla on vuosien varrella ollut taipumuksena keksimään luovia syitä jättää kisat väliin. Vuodesta 2011 lähtien olen osallistunut kekkereihin yhteensä neljä kertaa, vaikka tarkoituksena on ollut osallistua lähes joka vuosi…

Eli kunhan en keksi mitään tekosyytä tulevan 24 tunnin aikana, niin vedetään kisapaita päälle huomenna!

Miesten ja Naisten lähtölista

Lähtökohdat kisoihin ovat meikäläisen osalta varsin mielenkiintoiset. Urheilijat sanovat usein, että ”kunto on arvoitus” ja tällä hetkellä se tosiaan on niin! Kisaheittäminen kylmiltään talvella on muutenkin aina puhdasta lottoa, mutta tässä kohtaa epävarmuus nousee aivan uudelle tasolle. Kesän 2023 iriitin jälkeen en ole heittänyt kunnollisia kisaheittoja ja edellisestä 60 m kaaresta on kulunut 588 päivää.

Treeneissä hommat ovat toki edenneet viime kesään verrattuna suht mallikkaasti. Neljännessä treenissä lensi jo 58,10, joka jää ainoastaan 15 cm viime kesän SB tuloksesta. Viime kesän treeniennätyksenihän oli alle 54 metriä ja yleensä se jäi tästäkin. Esimerkiksi SB kisaa edeltävässä treenissä sain ainoastaan 3 / 10 heittoa yli 50 metrin.

Eli treenien perusteella ollaan nelisen metriä viime kesää edellä, mutta jännityksellä odotan missä mennään kisojen osalta. Saan yleensä ihan mukavan kisalisän aikaiseksi, joten kyllähän 60 metriä on pitkästä aikaa kiikarissa, mutta viime kauden SB kilpailun yli 5 metrin kisalisää en kuitenkaan tähän kohtaan odota. Haasteena tosiaan epävarma heittotuntuma ja kisapäiväksi luvattu erittäin puuskittainen sivuvastainen tuuli. Kaikki on kuitenkin mahdollista ja pitää vaan pyöriä lujaa!

Sijoituksen osalta sanoisin, että kaikki 5 ja 11 välillä on meikäläisen osalta mahdollista. Toiveena olisi toki sijoittua kahdeksan parhaan joukkoon ja heittää kuusi kertaa. Mukavan lisämausteen tuo uudistettu Kalevan Malja-kilpailu johon tänä vuonna voi kerätä pisteitä myös talvimestaruuskisoissa. Voisihan sitä napata muutaman pisteen omalle seurallekin, kun kerran kisoihin lähtee!

Eli ykköstavoite on raahata tämä herkästi särkyvä kroppa ehjänä kisapaikalle. Tämän jälkeen pyrin heittämään yli 60 metriä ja kerätä mahdollisimman paljon pisteitä seuralleni. Mikäli kaverit nyt jostain syystä tarjoaa minulle halvan mitalin, niin otan senkin vastaan, mutta se vaatinee jo melkoisen ihmeen.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Liittotason moukarisyrjintä!

Joskus yläkoulun kahdeksannella luokalla kirjoitin muistaakseni ensimmäisen kerran moukarisyrjinnästä. Vuonna 2013 perustin twitter-tilin, jotta voisin jakaa moukarisyrjintää vastustavaa adressia. Tämän jälkeen olen kirjoittanut usean blogitekstin ja antanut jopa radiohaastatteluja aiheeseen liittyen!

Mutta mikään ei muutu… Sama laulu jatkuu vuodesta toiseen… Nyt moukarinheittoa kiellettiin nuorten ensi kesän päätapahtumasta Youth AthleticsGames-kisoista (YAG)…

Tällä kertaa syrjinnän aiheuttajana toimii yleisurheiluvihamielinen Lappeenrannan kaupunki, mutta suurin syyllinen on mielestäni Suomen Urheiluliitto (SUL)!

Uusi kausi ja uusi moukarisyrjintätapaus... 

Moukarisyrjintä on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että todella harva tekee sitä tahallaan. En ole ainakaan törmännyt kovin moneen, joka vihaisi moukarinheittoa aktiivisesti ja sen takia hankaloittaisi urheilijoiden elämää. Yleensä kyse on välinpitämättömyydestä! Asioita vaan tapahtuu ja kukaan ei ota vastuuta asioista.

YAG järjestetään siis tulevana kesänä Lappeenrannassa. Kyse on siis yli 1500 nuoren suurtapahtumasta, joka tuo yleisurheilijat yhteen nauttimaan yhdessäolosta ja kilpailemisesta. Tai siis melkein kaikki yleisurheilijat ovat tervetulleet. Lappeenrannan kaupunki on vissiin jossain vaiheessa päättänyt, että moukarinheittäjillä on porttikielto kisoihin. Ja SUL vissiin vaan levittelee käsiään eikä ollut asiasta tietoinen… Järjestävä seurakin on kisasivujen tietojen mukaan vaan hyväksynyt kohtalonsa…

Itse en ymmärrä, miten liitto ei kisojen myöntämisen aikana tarkista, että saako kyseisen kaupungin urheilukentällä edes järjestää yleisurheilukisoja?! Lappeenranta on tunnetusti yleisurheiluvihamielinen kaupunki, joten sitä suuremmalla syyllä olisi pitänyt triplatarkistaa kentän käyttölupaa. Vuonna 2021 KLL mestaruuskisoissa esimerkiksi kaupunki kielsi moukarinheiton yleisurheilukentällä, mutta kyseenalaistamisen jälkeen kaupunki muutti linjaustaan, eli neuvottelemalla voi saada tuloksia aikaan.

Liitolla on mielestäni kaksi vaihtoehtoa:

      1.      Myöntää virheensä ja tehdä kaikkensa, että Lappeenrannan kaupunki vielä tulisi järkiinsä tulevan kesän kisojen osalta! Jatkoa ajatellen pitäisi myös tarkentaa kisojen hakuprosessia niin, että kisapaikkakunnalla oleva yleisurheilukenttä on varmasti kisajärjestäjän käytettävissä (kaikkine suorituspaikkoineen).

 

      2.      Vaihtoehtoisesti liiton pitäisi myöntää, että he kannattavat moukarisyrjintää!

 

YAG on niin valtava tapahtuma, että kaikki lajit eivät millään mahdu mukaan kisaohjelmaan ja joka vuosi on vähän vaihteluakin lajivalikoimassa. Normaalisti myös vastustan moukarin viemistä sivukentälle, mutta tämän kaltaisissa suurtapahtumissa jokainen suorituspaikka on aikataulusyistä hyödynnettävä! Lappeenrannassa on vaan se ongelma, ett yleisurheilukentän vieressä olevalle moukarikentälle on rakennettu padel-kenttiä, joten sekään nyt ei ole käytettävissä…

Kisoihin on vielä 15 viikkoa aikaa, joten asialle voi hyvin tehdä jotain! Tämä vaatisi tosin liiton heräämistä, koska Lappeenrannan Kaupunki ei varmaan lähde muuttamaan mitään omatoimisesti. Yleensäkin liiton pitäisi ottaa isompaa roolia kentänhoitajien valistamisessa ja kouluttamisessa. On olemassa aivan liian monta kaupunkia ja kuntaa missä ei osata hoitaa yleisurheilukenttää oikein (Lue: täyttää moukarikuoppia) ja sen seurauksena (vahingossa tai tahallaan) syrjitään moukarinheittäjiä. Ja mikäli kaupunki ei halua muuttua toimintamallejaan, niin silloin siihen kaupunkiin ei voida mielestäni myöntää tämän kaltaisia kisoja.

Eiköhän tämäkin asia saada kuntoon, kunhan välinpitämättömyys vähenisi ja asian eteen tehtäisi töitä!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Leiripäivä!

Viime päivityksessä totesin, että kotimainen moukaristi on uhanalainen eläin. Vielä ei olla kuolemassa sukupuuttoon, mutta olemme kuitenkin tietyllä tavalla oman elämämme saimaannorppia. Jotain tarttis tehdä ja onneksi tehdäänkin.

Tärkein työ tehdään tietenkin arjessa missä paikalliset tulisielut viikosta toiseen opastavat nuoria ja vähän vanhempiakin mörssäreitä kohti pidempiä kaaria. Suomen moukarinheittäjät ry:n vuosikokouksessa kuitenkin nostettiin esille, että tämän tueksi voisi järjestää treenipäiviä yhdistyksen nimissä missä tarkoituksena olisi jakaa tietoa vielä kattavammin.

Näitä päiviä on järjestetty Oulussa, Joensuussa, Tampereella, Lahdessa ja Kuortaneella. Ensi viikolla vuorossa olisi Vaasa (eli Mustasaari) missä meikäläinen toimii toisena valmentajana David Söderbergin lisäksi. Toivon mukaan paikalle tulisi muutama heittäjä oppimaan ja kehittymään.

Tulevaisuudessa tällainen päivä pitäisi ehkä järjestää säännöllisesti useaan kertaan talvessa, niin tulisi jonkinlaista jatkumoa, mutta jostain on hyvä aloittaa. Perustamisesta asti SuMo ry pohdinnoissa on valmennuskuviot ollut pinnalla, mutta nyt se saatiin polkaistua kokeilumielessä käyntiin. Mikäli suosiota löytyy, niin luulisi homman jatkuvan ja ehkä laajentuvan. Jo nämä yksittäiset päivät ovat kuitenkin mielestäni kiva osoitus moukariväen pyrkimyksestä huolehtia omasta lajistaan.

Eli mikäli satut itse olemaan, tai tunnen jonkun moukaristin Vaasan lähialueilla, niin ilmoittautukaahan päivään. Ikä-, tai taitorajoituksia ei ole, vaan kaikki ovat tervetulleita ketkä vaan haluavat harjoitella kunnolla yhden päivän!

Oma urheilu etenee kohtalaisesti, vaikka pientä takapakkia onkin ollut, kun kroppa alkoi viestimään kuormituksen merkkejä. Alkuviikosta tuntui siltä, että joku tauti oli iskemässä päälle, mut en sit vissiin (toivon mukaan) tullutkaan kipeäksi. Voihan se olla, että kokonaiskuormitus vaan alkoi nousemaan liian korkeaksi. Onneksi nyt helpottaa työrintamalla ja kohta on jopa hiihtoloma, niin pääsee oikein kunnolla keskittymään urheiluun. Talvimestaruuskisat heitetään 8.3 ja vielä on ainakin tarkoitus osallistua niihin.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kuolevatko moukaristit sukupuuttoon?

Tilastonörttinä selailen tilastopajaa säännöllisesti eri tuloksia ja urheilijoita etsien. Yleensä tämä tapahtuu hetken mielijohteesta, kun jokin asia tulee mieleen ja se pitää heti tarkistaa. Säännöllisempää on moukarinheittäjien määrän seuraaminen. Viime vuosina on ollut kutkuttavan jännittävää seurata, mikäli yli tai alle 100 urheilijaa ovat heittäneet miesten moukarilla tuloksen kuluneen kesän aikana. Ikävä kyllä trendi on laskeva…

Yleisen sarjan moukarinheittäjien määrä suomessa!

Moukarinheiton (ja yleisurheilun) elinvoima vaatii harrastajia. Huippuheittäjien harjoitusolosuhteet jäisivät todella heikoiksi, mikäli kukaan Kalevan Kisojen ulkopuolella ei heittäisi moukaria. On vaikea lobata häkkiä Mikkeliin, jos lähin harrastaja asuu Porissa. Yleisurheilussa usein myös moukariolosuhteet ”unohdetaan vahingossa”, kun hallia tai kenttää suunnitellaan. Tämänkin takia on hyvä, että joku paikallinen mörssäri on ajamassa koko yleisurheilun etua hankinnoissa.

Olen tätä tekstiä varten katsonut tilastopajasta moniko urheilija on heittänyt tuloksen aikuisten välineellä vuosina 2009-2024. Tämä 15 vuoden ajanjakso kattaa minun urani SM-kisaurheilijana. Kun heitin ensimmäiset nuorten SM-kisat Harjavallassa vuonna 2009, niin heittäjiä oli lähes 200 enemmän, kuin mitä tänä päivänä on. Pahin tilanne oli 2021, mutta sen jälkeen naismoukarin suosi on ollut mukavassa nosteessa. Ehkäpä kärkinaisten reippaat otteet ovat innostaneet muitakin kokeilemaan lajia.

Miesheittäjänä olen kuitenkin aidosti huolissani urosmörssäreiden laskevasta trendistä. Yleisurheilussahan on pitkään ollut pulaa pojista, joten tämä trendi ei yllätä, mutta silti asialle pitäisi mielestäni tehdä jotain. Ongelma tässä on vaan se, että oman uran aikana kovin suuren valmennusringin pyörittäminen ei vaan millään ole realistista. Aika ja jaksaminen ei vaan riitä!

Olen joskus pohtinut, että valmentaminen voisi kiinnostaa oman uran jälkeen. Jostain syystä huippuvaiheen valmennus ei välttämättä kiinnosta, vaan enemmän haluaisin huolehtia uusien heittäjien houkuttelemisesta lajin pariin ja heidän moukarikipinänsä sytyttämisestä. Huippuvaiheen valmennuksessakin on toki kivoja puolia, mutta tärkeämmältä tuntuisi houkutella niitä huippuvaiheen heittäjiä lajin pariin. Olisihan se siistiä katsoa jonkun menestystä miettien, että 10+ vuotta sitten sinä olit se, joka opetti, miten moukarista pidetään kiinni ja kumpaan suuntaan olisi järkevä pyöriä.

Ensiksi pitää saada oma urheilu päätökseen, vaikka jo nyt vasemmalla kädellä teenkin joitain lyhyitä valmennuspätkiä. Toivottavasti kesä 2025 olisi se vuosi, jolloin miesheittäjien määrä palaa 100 heittäjän paremmalle puolelle ja heittäjien yhteismäärä nousisi reilusti päälle 250!

Omat treenit sujuvat suhteellisen hyvin, vaikkakin lähestyvä 30 vuotispäivä välillä tuntuu kropassa.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Murtuuko helmikuun kirous?

Helmikuu pettää aina! Olen useaan otteeseen kertonut blogissani, kuinka juuri vuoden toinen kuukausi on perinteisesti minulle todella hankala. On ollut ylikuntoa, vatsatautia, selkäongelmia, koronaa jne. Olen joka vuosi hämmentynyt siitä, kuinka monella tavalla olen sössinyt kyseisen kuukauden. Viime vuoden leuanvedosta johtunut akuutti kielitulehdus (joka vei puhekyvyn ja vaati sairaalassa yöpymistä sekä antibioottikuurin) lienee kuitenkin vastoinkäymisistä absurdein.

Oikein jännityksellä odottaa millä tavalla teen elämästäni hankalan juuri tänä vuonna?! 

Helmikuun panikoinnit lähestyvät! Toki viisaina olisi olla panikoimatta.

Tilannehan on sellainen, että en oikein pysty varautumaan vuoden toisen kuukauden tapahtumiin millään tavalla. Tai en ainakaan muita kuukausia erikoisemmin. Harjoituksellisesti olen toki joskus treenannut tammikuussa liian kovaa, mutta sitä en meinannut tänä vuonna tehdä. Kuten sanoin viime tekstissä, niin harjoitusmäärät ovat tällä hetkellä erittäin maltilliset ja sellaisina meinasin ne pitää.

Terveenä pysyminen onkin sitten opettajana toisinaan hankalaa, mutta eiköhän sekin onnistu pienellä tuurilla. Eikä se pikkuflunssa nyt sinällään tätä laivaa kaadakaan, vaikka se kehitystä hidastaisikin. Sairaalayöt kannattanee kuitenkin pitää nollassa.

Uuden vuoden myötä saavutin myös sellaisen merkkipaalun urheilijana, että siirryin virallisesti veteraanisarjoihin. Toki virallisempi termi lienee aikuisurheilija nykyään. Kansainvälisestihän raja menee 35 ikävuodessa, mutta kotimaan kisoissa riittää, että kalenterivuoden aikana tulee täyttämään 30 vuotta. Eiköhän tässä kohta puolin on pakko myöntää, että ”nuori ja lupaava” vuodet ovat jo kaukana takanapäin.

Kilpailullisesti tämä aikuisurheilulupa ei toki vaikuta millään tavalla, koska yleisessä sarjassahan tässä edelleen ollaan. Toki tulevan kesän SAUL mestaruuskisat saattavat osua suhteellisen passelisti kalenteriin ja kisapaikkana sopiva Lahden urheilukeskus, joten en ole ihan vielä sulkenut osallistumista niihin pois.

Heitto, puntti, lepo, heitto, puntti, kuntopiiri lepo! Sillä viikkorytmillä olen urheillut pari kuukautta ja sillä rytmillä jatkan tulevat kuukaudet. Toki valmentajalta tuli lupa laittaa tankoon 5% rautaa lisää muutamaan liikkeeseen! Vaihtelu virkistää!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café