Moukarijumalan lahja!

Aloitin moukarinheiton vuonna 2005. Siitä lähtien olen jokaisena kesänä parantanut ennätystäni. Nuorempanahan se on itsestäänselvyys, koska ihminen kasvaa niin hitosti muksuna, että kehitystä tulee pelkästä olemisesta. Enää ennätys ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys Sen eteen pitää tehdä ihan hitosti töitä. Joskus siihen tarvitaan myös moukarijumalan apua!

Ennen viimeistä kisaa Lappeenrannan MotonetGP:ssä olin jo hyväksynyt kohtaloani. Kesä 2018 olisi se kausi, jolloin kehitykseni pysähtyisi. Tätä pelkäsin jo huhtikuussa, kun harjoituskausi oli mennyt täysin pieleen. Alkukesän 64m kuitenkin herätteli pieniä toiveita, että se ennätys voisi tullakin. Kesän mittaan se moukari ei sitten jostain syystä halunnutkaan lentää sitä pidemmälle. Tämä alkoi hiukan potuttamaan…

Lappeenrantaan lähtiessä oli hiukan kaksijakoiset tunnelmat. Ensinnäkin jouduin opiskelujen vuoksi lähtemään kisareissuun Vaasasta. Tämä tarkoitti 500km autossa istuskelua molempiin suuntiin. Toisekseen peruskoulu ympäristö ei ole kaikista turvallisin ympäristö, jos haluaa pysyä terveenä ja omaakin kurkkua oli kutittanut pari päivää. Näiden seikkojen lisäksi moukarijumalan pikkuserkku, sääjumala, oli suunnitellut 7 m/s suoraa vastatuulta Kimpiselle… Tämä tarkoittaisi noin 2m normaalia huonompaa tulosta…

Positiivisella puolella tiesin, että olin kesän parhaimmassa kunnossa! Heitto oli kulkenut hyvin viimeisissä treeneissä ja salillakin (minulle) raskaampi paino liikkui yllättävän kevyesti. Ennakoitavissa oli siis 64m hyvissä olosuhteissa ja 62-63m normipäivänä.

Siirryin kohti Itä-Suomea päivän verran etuajassa. Matkalla Lappeenrantaan tulikin sitten huono olo, enkä meinannut millään saada ruokaa alas… Lappeenrannan hotellille saapuessa huomasin, että flunssa oli puskenut läpi. Siinä se huonon olon selitys olikin… Heikotti ja vitutti suht tasapuolisesti. Yritin kuitenkin kääntää ajatusta siihen, että minun edellinen ennätyskin tehtiin flunssaisena viime vuoden Kalevan Kisoissa. Toivoin, että flunssa ei nytkään haittaisi niin paljon.

Kisapäivänä flunssa ei ollut pahentunut, mutta ei se ollut parantunutkaan. Ruoka ei vieläkään maistunut. Tämähän oli tämän reissun suurin pettymys, kun en pystynyt syömään kunnollista hotelliaamupalaa! Lounaaksi sain sitten kalakeiton tungettua kurkusta alas ja näillä energioilla lähdin kilpailuun.

Kimpisellä sääjumalan suunnitelma oli käynyt toteen. Vahva sivuvastainen tuuli puhalsi legendaarisella näyttämöllä. Eihän tässä mitään. Tiesin, että perushyvällä heitolla voin heittää 62-63m ja sijoittua kahdeksan parhaan joukkoon. Mitään ei ollut voitettavissa, joten ajattelin, että jos teen kuusi rentoa, teknillisesti tarkkaa suoritusta, niin voisin lähteä ylimenokaudelle hyvin mielin.

Lämppäheitot olivat sitten melkoinen deja vu hetki. Ensimmäinen oli ihan toivoton. Flunssa verotti niin paljon, että ei ollut minkäänlaista tuntumaa jaloissa. Toinen heitto olikin sitten helvetin hyvä! Tämä antoi vähän uskoa. Viime vuoden Kalevoissa oli nimittäin käynyt juuri samalla tavalla. Jospa tästä tulisikin ihan hyvä kisa.

Nyt alkoikin melkoinen painiottelu. Tämä painiottelu ei käyty kimpisellä, vaan jossain yläilmoissa pilvenreunalla. Sääjumala ja moukarijumala otti lujasti yhteen. Aluksi sääjumala oli vahvoilla ja keli pysyi heikkona. Tuuli puhalsi vastaan…

Neljännellä heittokierroksella heitin 63,46m. Hyvä tulos näihin olosuhteisiin. Eikä parempia olosuhteita ollut tarjolla... Sääjumala oli liian vahva… Mutta moukarijumala oli viisaampi!

Astuessani häkkiin viidennellä kierroksella moukarijumala teki ovelan tempun! Hän kopioi Toni Ojalan ujutuksen Saksan GP kisasta!

Toni Ojala jekuttaa ruottalaasta viime sekuntien ilmaveivillä ja helsinkiläinen Dortmundissa tasokkaan Saksan GP:finaaliin.

Huomenna kultamatsissa vastassa kaksinkertainen maailmanmestari Frank Stäpler 🇩🇪. #paini pic.twitter.com/MC2pIpHVpn

— Jarkko Ala-Huikku (@JAlaHuikku) 18. elokuuta 2018

Moukarijumala hyppäsi sääjumalan yli voltilla ja hyökkäsi takaapäin. Moukarijumala sai hetkellisen yliotteen! Astuessani rinkiin oli vielä vastatuulta. IAAFän paskan säännön vuoksi, minulla oli tässä kohtaa 30 sekuntia aikaa aloittaa heitto. Odotin muutaman sekunnin, että tuuli tyyntyisi ja niin tapahtuikin! Sääjumala oli hetkellisesti poissa tolaltaan!

Moukarijumalan ovela liike antoi minulle minuutin verran hyviä olosuhteita! Siihen paikkaan nakkasinkin kauden (ja ehkä jopa uran) tasapainoisimman heiton! Voin sanoa, että ajoitus oli aika hyvä! 65,10m! Uusi ennätys 35cm marginaalilla. Ensimmäistä kertaa miesten moukarilla yli 65m ja viimeksi olen ylittänyt sitä viivaa vuonna 2012 viiden kilon moukarilla! Eli tämä oli pisin kisaheittoniheittoni kuuteen vuoteen. Tuntui muuten hyvältä!

UUSI ENNÄTYS! . Kerrankin tyytyväinen! Kauden toiseks viimeinen heitto ja 65,10m! Tulihan se PB tällekin kaudelle! Ajoitus oli ihan ok, koska 30sek mun heiton jälkeen alkoi kaatosade ja rinki meni heittokelvottomaks. Tästä alkaa muutaman viikon loma! Ihan mukava tapa lopettaa kausi. . . #yleisurheilu #urheilu #moukarinheitto #trackandfield #personalbest #motonetgp #sjundeåif #thethrowerfam #throwersunite

A post shared by Fredrik Fröberg (@f_froberg) on Aug 23, 2018 at 9:33am PDT

Moukarijumala oli tosin vieläkin heikompi ja yliote ei kestänyt kauan. Sääjumala oli raivoissaan. Hän väänsi moukarijumalan mahdottomaan lukkoon ja murskasi hänen kylkiluut. Kostoksi hän aloitti tihkusateen lähes välittömästi heittoni jälkeen, joka muutamassa minuutissa muuttui kovaksi sadekuuroksi. Mutta nyt oli jo liian myöhäistä. Moukarijumala oli jo tehnyt tehtävänsä. Hän antoi minulle mahdollisuuden heittää ennätystä!

Parin minuutin aikaikkuna riitti. Urheilu on välillä todella outoa. Tällä kaudella on tuntunut siltä, että lähes kaikki mahdolliset voimat ovat olleet minua vastaan. Sitten kauden viimeisellä mahdollisella hetkellä kaikki menee toivomusteni mukaan! En tajua miten se on mahdollista, mutta lähetän nyt kuitenkin kiitokset yläilmoihin. Hyvin painittu!

KLIKKAA KUVAA!

Tarkempi yhteenveto kaudesta tulossa.

Nyt otan vähän lomaa! (eli alan opiskelemaan...)

Eteenpäin!

Moukarikone ja ihminen!

Kilpailu on ohi. Takki on tyhjä. Kaikkeni annoin, mutta silti ei tullut jättipottia. Pieni pettymys päällä, kun en saanut huipputulosta aikaiseksi kauden tärkeimmällä hetkellä. Kävelen call-roomin läpi. Kiitän ystävällisestä toiminnasta ja hyvistä kisoista. Kävelen tyhjentyneeseen aluekatsomoon, missä isä ja äiti odottavat. Ne halaavat ja sanovat, että oli hyvä kilpailu. En ole samaa mieltä. Hyppään pyörän selkään ja alan rullaamaan kohti Kortepohjaa. Alkaa satamaan. Yhtäkkiä sen tajuan. Ihan niin kuin olisin herännyt unesta. Karsintahan olisi voinut mennä pieleen!

Kalevan Kisoista napattu pistesija on urani ehdottomasti kovin saavutus. Silti fiilikseni ovat vähän kaksijakoiset. Karsinta ja finaali oli itseltäni niin erilaisia suorituksia. Tuloksellisesti ne eroavat vaan 67cm verran, mutta oma tekeminen oli valovuosien päässä toisistaan. Tässä tuleekin lyhyt yhteenveto omasta toiminnastani Kalevan Kisoissa.

Aloitetaan karsinnalla. On vaikeaa edes sanoin kuvailla, miten täydellinen suoritus se oli. Olen heittänyt moukaria kohta 13 vuotta. Olen luonteeltani suhteellisen itsekriittinen. Sanoisin suoraan, että tämä oli ensimmäinen suoritus mihin olen oikeasti tyytyväinen. Kaikki kisat mukaan luettuna. Ja niitä kisoja riittää!

Tähän mennessä en ole heittänyt yhtään kisaa mihin olisin oikeasti tyytyväinen. Lähelle pääsee Janakkalan nuorten Eliittikisat 2011 jossa paransin ennätystäni viidellä metrillä. Mutta silloinkin jäin hopealle, eli parannettavaa jäi. Nyt heitin 63,67m ensimmäisellä heitollani. Se on minulle pirun kova tulos. En tajunnut sitä heti karsinnan jälkeen, koska olin niin itsevarma. Mutta nyt tajuan, miten kova veto se minulta oli! Ei ollut itsestäänselvyys, vaikka niin luulin!

Eikä se vaan ole tulos, joka tyydyttää karsinnassa, vaan kaikki tekeminen. Pari päivää ennen kisaa sain tietää, että karsintaraja olisi 63,50m. Ensimmäinen ajatus oli, että sehän menee ensimmäisellä heitolla. Olin ihan hiton varma koko kisapäivänä. En epäillyt hetkeäkään. Olin kuin kone! Minut oli ohjelmoitu heittämään karsintaraja. Lämmittely onnistui hyvin kentän ulkopuolella. Lämmittelyheitot kentällä onnistuivat hyvin (toinen taisi jopa olla yli karsintarajan). Ensimmäinen kisaheitto onnistui myös! En heittänyt täysillä, mutta silti lensi 63,67m. Siinä se oli. Heittokengät kassiin ja 70m miesten seurassa pois kentältä ensimmäisen kierroksen jälkeen. Ei kun finaalia kohti.

Finaalissa en ollut enää kone. Olin ihminen. Latautuminen paisui hiukan yli. Kentälle astuessa tullaan lyhyestä tunnelista pienestä montusta Harjun stadionille. Siinä oli yli 5000 hengen yleisö odottamassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni heitin näin huikean yleisön edessä. Keskittyminen herpaantui hetkeksi, ja ihastelin vaan, miten siistiltä Harju näytti. Oli kyllä hieno tunne. Huikea kilpailu oli edessä.

Siinäpä se suurin ongelma oli. En ollut hermostunut. Minulla oli pelkästään voitettavaa. Mutta tilanne oli silti niin siisti, että lähdin yrittämään liikaa. Halusin näyttää kaikille mitä osaan ja sen seurauksena lähdin yrittämään asioita, mitä en osaa… Moukari on siitä kimurantti laji, että mitä enemmän sinä yrität väkisin runtata, sitä huonommin se lentää. Valmentajani yritti kyllä rauhoittaa tekemistäni läpi kisan, mutta eihän se viesti mennyt perille minun apina aivoihin asti… Lopputuloksena oli ihan ok 63m ja kahdeksas sija. Hyvällä heitolla olisin voinut olla seitsemäs. Ja huippuheitolla viides. Top neloseen ei olisi riittänyt kyvyt, vaikka olisin seissyt päälläni.

En voi olla pettynytkään. Olen toki pettynyt itse kauteen, mutta nämä Kalevan Kisat olivat minulta lähes maksimaalinen suoritus. Etenkin, kun miettii mistä lähtökohdista lähdettiin tähän kauteen. Tyrin tämä kauden jo talvella. Lukuisat sairastelut ja pikkuvaivat johtivat henkiseen romahdukseen huhtikuussa. Silloin annoin periksi. Kausi oli paketissa. Valmentaja kuitenkin loi uskoa ja sanoi, että tähdätään nyt kuitenkin Kalevan Kisoihin, oli tulos mikä tahansa. Haetaan paras mahdollinen tulos! Ja siinä onnistuin. Heitin sekä karsinnan, että finaalin yli oman perustasoni. Harmi vaan, että se taso ei nyt ollut tätä parempi!

Vappuna tosiaan heitin ensimmäistä kertaa ulkona Suomessa. Silloin olin 50m kunnossa. Siinä mielessä nousu 64m mieheksi oli ihan hyvä suoritus muutamassa kuukaudessa. Kausi ei antanut sitä mitä halusin, mutta onnistuin maksimoimaan kesän aika täydellisesti.

#kalevankisat2018 omalta osaltani ohi. Mitä tähän nyt sit sanois... Pirun hauskaa oli heittää, mutta olisin halunnut olla parempi! . Todella surkean harjoituskauden jälkeen en enää uskonut pystyväni rakentamaan edes tällaista suorituskykyä. Siinä mielessä tämä kaikki oli pelkkää bonusta! . Lähes täydellinen karsinta ja ihan ok finaali omalla tasollani. Se riitti 8. sijaan tuloksella 63,00m. Ensimmäinen pistesija minulle. Ihan ok veto. Ensi talvena voisi pysyä terveenä! . . #kalevankisat #yleisurheilu #moukarinheitto #sfifriidrott #sjundeåif #hammerthrow #trackandfield #thethrowerfam #throwersunite

A post shared by Fredrik Fröberg (@f_froberg) on Jul 21, 2018 at 1:40pm PDT

Sitten on myös hyvä muistaa isompaa kuvaa. Syksyllä 2015 lähdin tosiaan nollasta. Silloin moukarinheittoni oli oikeasti loppumassa. Liekki oli sammumassa. Saavutuksia ei ollut. En ollut vielä osallistunut Kalevan Kisoihin. Jalat oli niin kipeät, että piti liikkua keppien kanssa, koska sattui niin paljon. Siinä mielessä nämä Kalevan Kisat merkkasi minulle todella paljon! Silloin olin moukarinheittäjänä nobody ja pelkkä oleminen sattui ihan hitosti. Nyt sain kuitenkin heittää 5000 ihmisen edessä, eikä sattunut mihinkään. Olkoonkin, että suurin osa seurasi Kristiina Mäkelän ennätystehtailua, mutta voin ainakin kuvitella, että edes joku seurasi minunkin kisaa! En ole pätevä urheilupsykologi, mutta veikkaan, että moukarointi Kalevan Kisoissa on henkisesti terveellisempää verrattuna itsesäälin potemiseen kotona.

Urheilu on ihmeellistä. Viime kausi oli periaatteessa hyvä, mutta Kalevan Kisoissa karsiutuminen pilasi kaiken. Tämä kausi on ollut surkea, mutta Kalevan kisojen kahdeksas sija on urani kovin suoritus. Kaudesta on vielä muutama kilpailu jäljellä. Olisi ihan kivaa, jos pystyisin parantamaan ennätystäni. Aloitin moukarinheiton 2005. Tähän mennessä olen parantanut ennätystäni joka vuosi. Tuleeko tästä ensimmäinen kausi ilman omaa ennätystä? Toivottavasti ei!

Kiitos onnitteluista ja kannustuksista! On kiva huomata, että jotkut oikeasti seuraa touhuani. Se lämmittää!

Eteenpäin!

Pojanpojanpojasta selkä paranee!

Kauden tärkein viikko on alkanut. Kalevan Kisat käydään tulevana viikonloppuna Jyväskylän Harjulla! Tämä on suuri hetki monella tapaa. Ensinnäkin Kalevan Kisat ovat kansallisen tason urheilijalle ehdottomasti vuoden hauskin kilpailu. Toisekseen kisat käydään minun opiskelukaupungissani, eli periaatteessa kyse on kotikisoista! Kaiken kukkuraksi oma seura täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Tämähän ei käytännössä merkitse niin paljon, mutta itsellä on kuitenkin suhteellisen kova sidos seuraani. Olen nimittäin neljännen sukupolven urheilija Sjundeå IF:issä!

Minun isoisoisäni, Ragnar Fröberg, oli todella kova urheilumies. Hän oli aktiivinen 1930 ja 1940 luvulla. Hän oli seurani puheenjohtaja, mutta myös kansallisen tason urheilija. Tilastopajassa löytyy ainoastaan yksi tulos vuodelta 1938, jolloin hän keskeytti Kalevan Kisojen maratonin. Mukana oli 12 urheilijaa, joista ainoastaan neljä pääsi maaliin asti. Voittaja oli Riihimäen Kiskon Mauno Tarkiainen ajalla 2.46.36,8. Tilasto nörttejä varmaan kiinnostaa, että kyseisten kisojen moukarikilpailua voitettiin tuloksella 52,18!

Ragnar oli todella kovan luokan kestävyysurheilija. Maratonin lisäksi hän oli myös pätevä muissa lajeissa. Hänellä on suunnistuksen puolella SM hopeaa vuodelta 1938 ja SM kultaa vuodelta 1945. Hän osallistui myös Lahden MM-hiihtoihin vuonna 1938, mutta joutui keskeyttämään 50km hiihdon selkäkipujen vuoksi. Ragnarilta olenkin perinyt kaksi konkreettista asiaa. Selkäkivut ja nimen. Kumpikin perintö on ollut pienenä riesana.... Minun koko nimeni on Fredrik Johan Ragnar Fröberg. Nuorempana minulla puhevika ja kun pikkuFredu esitteli itseään niin R kirjain ei oikein luistanut. Fjedjik Johan Jagnaj Fjöbejg katosi kuitenkin kakkosluokalla, kun opin puhumaan! Selkävaivat ovatkin viime vuosina olleet enemmän riesana, mutta nekin ovat kuitenkin suhteellisen hallinnassa tällä hetkellä. Historia ja tarinanörttinä Ragnar Fröbergin tarina kuitenkin kiehtoo, vaikka välillä selkä onkin kipeä.

Ragnarin jälkeen sukuni ei ole tuottanut yhtä kovan luokan urheilijoita, mutta kovan luokan seuratoimijoita löytyy sitäkin enemmän. Seuran historiikeissa Fröbergin nimi hyppää esiin tasaisin väliajoin. On puheenjohtajia, mutta myös ruohonjuuritasolla toimineita seuratoimijoita. Kaikki ovat tehneet kovaa työtä pitääkseen Sjundeå IF:än elinvoimaisena. Minun isoisä oli pitkään yleisurheilujaoston puheenjohtajana. Tätä tehtävää myös isäni hoiti viime vuosina. En tiedä, jos minusta joskus tulee yleisurheilujaoston puheenjohtaja, mutta yritän nyt kuitenkin jatkaa sukuni toimintaa seurassani urheilemalla hyvin seurani väreissä!

Wannabe kotikisojen merkitys on myös suuri. En tule ikinä kilpailemaan Kirkkonummen tai Siuntion Kalevan Kisoissa, koska seurat eivät ole tarpeeksi suuria, joten tätä lähempää kotikisoja en tule ikinä pääsemään. Olen kotiutunut Jyväskylään kahdessa vuodessa hyvin. Herään omasta sängystä kisa aamuna. Tulen pyöräilemään kilpailupaikalle omalla pyörällä. Ja katsomossa saattaa jopa olla normaalia enemmän tuttuja. Ainut asia, mitä harmittaa on, että en edusta kisoja järjestävää seuraa. Se tekisi kisoista vielä paremmat. Seuranvaihto ei kuitenkaan ole ajankohtaista. Nautin köyhän miehen kotikisoistani, vaikka minulla on ulkopaikkakuntalaisen seuran värit päälläni!

Mitä voi sitten odottaa itse kilpailusta? Minulla on selkeä tavoite. Haluan finaaliin! Mahdollisuudet siihen ovat paremmat kuin koskaan. Historiani Kalevan Kisoissa ei tosin ole tähän mennessä ollut mitään riemujuhlaa. Vuosina 2014 ja 2015 jäin muutamien senttien päähän kisarajasta, enkä päässyt edes osallistumaan. Vuonna 2016 olin turistina Oulussa ihmettelemässä miten iso tapahtuma Kalevan Kisat oikeasti on. Tuloksena luonnollisesti karsiutuminen. Vuosi sitten olikin jo lähellä, kun jäin kaikkien aikojen karsinnassa sijalle 12. Nousinhan minä kiinni finaalipaikkaan viimeisen heittoni jälkeen, mutta kaverit olivatkin vielä parempia… Tänä vuonna olisi ihan kiva onnistua!

Tilanne on harvinaisen yksinkertainen. Olen Suomen tilastossa sijalla kahdeksan ja kymmen parasta pääsee finaaliin. Yksi minun edestäni jäi kuitenkin pois ja kaksi heittäjää avaa kautensa Harjulla. Yksi heistä on David Söderberg ja toinen Joachim Koivu. Kummankin kunto on täysi arvoitus, mutta oletan, että ne voivat heittää minua pidemmälle (ainakin Davidin pitäisi heittää vähintään 10m pidemmälle.).

Lähden siis karsintaa tilasto ysinä. Takanani on pirun kovia heittäjiä ja edessäni on mahdollista napata muutama sija. Tilanne on siis harvinaisen hieno. Pääsen kamppailemaan ensimmäisestä finaalipaikastani. Vitsi tästä tulee siistiä!

Perjantaina astun siis Harjun stadionille kovan itseluottamuksen saattelemana. Isoisoisä teki saman tasan 80 vuotta sitten. Hänen keskeytys ei tosin ollut juhlimisen arvoinen. Jospa meikäläinen pystyisi saamaan edes tuloksen tällä kertaa. Niinhän se sanonta meneekin. Pojanpojanpojasta selkä paranee!

Eteenpäin!

---

Niin. Jos kisat kiinnostaa, niin Lippuja voi ostaa TÄÄLTÄ!

Lippuja on näköjään mennyt hyvin, kun kolme kategoriaa on jo loppuun myytyjä. Tulkaahan paikalle katsomaan kisoja, jos kiinnostaa!

AIKATAULU löytyy linkin takaa! Miesten moukarin karsinta heitetään perjantaina 14:20 ja loppukilpailu lauantaina 19:10! Muitakin kovia lajeja tarjolla, niin tsekkaa aikataulu kunnolla!