Olympiaunelma murskaksi synnytysosastolla?

Kulunut kesä on vaatinut työstämistä henkisellä puolella. Oma asenteeni urheiluun ja elämään on aina ollut se, että pystyn itse ainakin jollain tasolla vaikuttamaan oman elämäni kulkuun ja siihen mitä saavutan. Oma ura moukarinheittäjäni on mennyt rajusti alakanttiin, mutta olen lohduttanut itseäni sillä, että kunhan keksin mitä olen tehnyt väärin, niin on vielä mahdollisuus korjata tämä ja kehittyä!

Nyt olen kuitenkin peräti kolmelta taholta saanut vahvistuksen siitä, että minulla on selkärankareuma. Karu fakta lienee siis se, että lukuisista virheistäni huolimatta, niin myös perinnöllinen autoimmuunisairaus lienee suuri syy miksi moukari ei ole lentänyt 65 metriä pidemmälle.

Kuva: Anssi Mäkinen

Yleisurheilu on siitä rajua puuhaa, että suurin osa häviää kilpailun jo synnytysosastolla (sairaalan sijainti, mihin perheeseen synnyt, geeniperimä jne). Enemmistö maailman väestöstä ei esimerkiksi olisi päässyt Pariisin olympialaisiin, vaikka kuinka uskoisivat itseensä ja tekisivät parhaansa.

Itse elin pitkään siinä uskossa, että minulla on käynyt tuuri geenilotossa. Pituuteni on lähes täydellinen moukarinheittäjäksi ja muu motoriikka sopi lajiin nuorena varsin hyvin. Olen kasvanut ympäristössä missä minua on tuettu mahtavasti ja olen matkan varrella saanut ammentaa lajitietoutta lajin huippunimiltä! Minulla olisi pitänyt olla kaikki edellytykset heittää pitkälle!

Siitä huolimatta en ole pystynyt nousemaan olympiatason urheilijaksi. Rehellisesti sanottuna en ole päässyt edes kovin lähelle. Vuosien varrella olen tosiaan vaan hyväksynyt sen faktan, että oma älykkyys ja/tai itsekuri ei riitä keksimään miten voisin pitää itseni tarpeeksi ehjänä urheilijana ja sen myötä tavoitella maailman huippua.

En rehellisesti osaa sanoa, mikäli tänä kesänä saatu diagnoosi tuntuu helpotukselta tai harmitukselta. Olisihan diagnoosin saaminen aikaisemmin voinut helpottaa, kun oireita on ollut yli 10 vuotta, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Tauti on kuitenkin varsin ikävä moukarinheittäjälle, kun sen selkein oire on selän jäykistyminen ja raju kipu. Lajissa missä rennon ja liikkuvan selän elastinen voimantuotto on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, voinee todeta tilannetta suhteellisen toivottomaksi.

Nuorempana katsoin aina arvokisoja sillä ajatuksella, että tulen joskus itsekin osallistumaan noihin! Viime vuosina ajatus on enemmän kääntynyt siihen, että olisin voinut osallistua, kunhan vaan olisin tajunnut miten urheillaan oikein.

Pariisin olympialaiset lienee elämäni ensimmäiset arvokisat, joita seuraan tiedostaen, että ei mulla varmaan ikinä ollut edes realistista mahdollisuutta saavuttaa arvokisapaikkaa, vaikka olisin tehnyt mitä... Minäkin taidan kuulua valtavaan joukkoon, jonka arvokisaunelma murskattiin jo synnytysosastolla!

Sinällään tämä muutos ei ole kovin merkittävä, koska olen muutenkin luopunut realistisesta arvokisaunelmasta jo vuosia sitten. Tämän kesän myötä en kuitenkaan pelkästään enää syytä (urheilullista) älykkyyden puutettani tai liian heikkoa itsekuria, vaan koko aikuisikäni oireillut (diagnosoimaton) autoimmuunisairaus lienee yksi iso syy kehitykseni tyssäämiselle 65 metrin kohdalle!

Unelma kehittymisestä ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään! Diagnoosin myötä lääkekokeilut jatkuvat loppukesästä ja pieni toivonkipinä oireiden rauhoittumisesta on ilmassa! Sen siivittämänä olisi kiva hyökätä oman ennätykseni kimppuun kesällä 2025! 

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Olin väärässä!

Kalevan Kisojen jälkeen koin kahdenlaisia tunteita. Osittain olin pettynyt heikkoon tulokseen, mutta samalla kisakuntoon pääseminen oli ujo henkilökohtainen voitto. Aika loppui pahasti kesken ja jopa pari viikkoa lisää olisi voinut tehdä ihmeitä!

Tai niinhän minä luulin…

Nyt reilut pari viikkoa myöhemmin pitää todeta, että ei tästä lisäajasta olisi isossa kuvassa ollut mitään hyötyä…

KUVA: SFI

Kalevan Kisojen jälkeen olen siis heittänyt kaksi kilpailua. Moukarikarnevaalien B-kilpailussa lensi 55,22 m ja viikonlipun SFI-mestaruuskisoissa sain heitettyä tuloksen 56,08 m. Pienestä kehityksestä huolimatta karu todellisuus on se, että reilun kuukauden tauko kesän kynnyksellä (kaikkine terveysmurheineen) oli liikaa. Kuntopohja on poissa ja kuntoa pitäisi rakentaa uudelleen. Siihen ei kuitenkaan ole enää tämän kesän puitteessa aikaa.

Kesän pisin harjoitusheittoni on vieläkin heitetty ennen Kalevan Kisoja. Se ei toisaalta ole kovin ihmeellistä meikäläisen kisarytmillä. Kilpaileminen rasittaa hermostoa niin lujaa, että palautuminen siitä kestää omalla kohdallani noin viikon ja siinä kohtaa on jo ollut uuden kilpailun aikana. Jotenkin toivoin, että treenitasonikin nousisi tästä huolimatta, mutta näin ei ole tapahtunut.

Olen kuitenkin erittäin mielissäni siitä, että kykyni nostaa tasoa kisoihin on vielä tallella. Karnevaaleilla ja SFI kisoissa tämä liikkui + 3 – 4 metrissä, kun taas ikävä kyllä tiedän useamman vastustajan jonka ”kisälisä” on saman verran miinuksella… Toki kuten lajikolleega minulle tuumasi, niin en varmaan vaan osaa harjoitella kunnolla…

Loppukausi tulee menemään minun osaltani vähän löysin rantein. Muutama kisa on kalenterissa ja vuonna 2016 alkaneen 60 metrin putken pidentäminen on suurin tavoite. Henkisesti tarvitsen kuitenkin vähän happea pääkisojen jälkeen ja kalenteriin on sen takia merkattu vähän reissaamista ja höntsäliikuntaa. On mielenkiintoista nähdä, mikäli tällainen lähestymistapa vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti tulostasoon.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Unelma elää!

Yksi syy miksi harrastan kilpaurheilua, on se, että haluaisin tehdä asioita mihin ihan kuka tahansa ei kykene. Vuosien varrella olen kuitenkin joutunut hyväksymään sen, että oikeasti kovat saavutukset (arvokisamitalit, arvokisaosallistumiset, ennätykset yms.) ovat minulle utopiaa…

Kun oikeat tavoitteet ovat karanneet turhan kauas, niin on ollut pakko keksiä omia, jotta motivaatio säilyisi. Yksi unelma on ollut osallistua Kalevan Kisoihin 10 vuotta putkeen. Viime perjantaina sain yhdeksännen osallistumiseni!

Ei ole ollut helppoa, mutta unelma elää!

Kuva: SFI

Kymmenen vuoden osallistumisputki ei sinällään ole mitenkään uniikki ja Suomen itsenäisen historian aikana tämän on saavuttanut muutamia kymmeniä urheilijoita miesten moukarissa. David Söderbergillä on ennätys (20 vuotta putkeen) ja tänäkin vuonna mukana ollut Petri Rautio nousi Vaasan kisojen myötä 19 perättäiseen osallistumiseen. Tuore mestari Tuomas Seppänen on osallistunut kisoihin 15 vuotta putkeen.

Osallistumisputken jatkuminen vaatii sen, että ylläpitää jonkinlaisen urheilullisen ja terveydellisen tason. Esimerkiksi minun piti heittää 64 metriä (viime kaudella), jotta sain osallistua tämän vuoden kisoihin. Tämän tason saavuttaminen vaatii säännöllisen liikunnan harrastamisen! Kisaoikeuden lunastamisen jälkeen pitää myös vuodesta toiseen olla (tarpeeksi) terveenä ennakkoon päätettynä kisapäivänä. Blogia lukeneet tietävät, että tämä ei meikälle ollut kovin helppoa tänä vuonna…

Tämä 10 vuotta kestävä osallistumisputki ei tosiaan olisi mikään ultimaattinen urheilusaavutus, mutta ihan jokainen kadulla vastaan tuleva ei kuitenkaan kykene siihen. Espoossa 2025 minulle tarjotaan mahdollisuutta saavuttaa tätä tavoitetta, mutta matka sinne on vielä pitkä! Merkkipaalun tavoittelu on kuitenkin todella motivoivaa!

Tulokset

Sitten itse kisaan… Osallistuminen oli todella kivaa ja kilpaileminen kavereiden kanssa on todella mielekästä puuhaa. Sitä on jopa ollut vähän ikävä! Kisoissa oli myös paljon tuttuja kannustamassa, joka oli oikein mukavaa!

Kyse on kuitenkin tulosurheilusta ja meikän tulos ei ollut kovin hyvä. Haastavista lähtökohdista huolimatta sanoisin, että en ole tyytyväinen itse kisasuoritukseenkaan.

Heitoista ensimmäinen raapaisi häkkiä (oli pisin: 52,17m), toisessa tekniikka hajosi kesken heiton ja kolmas jäi verkkoon. Jäin alle alkuviikon treenitasoni, mikä oli pettymys. Toki ilman häkkiosumaa olisin varmaan ollut aika lähellä 53 – 54 metriä. Heittäminen oli siis liian epävarmaa, mikä ei toisaalta ole niin outoa, kun ei ole heittänyt kovaa yli kuukauteen. Tulos oli heikoin 12 vuoteen (heitin 17 vuotiaana 48,83 m).

Sitten lopuksi on pakko nostaa asia, mitä periaatteessa haluaisin lakaista maton alle. Keväällä 2022 tein suuren päätöksen asettumalla Mustasaareen ja antamalla itselleni mahdollisuuden onnistua urheilijana. Oikeasti halusin muuttaa Kirkkonummelle (tai Jyväskylään), mutta pohjanmaalla oli tarjolla houkutteleva paketti sisältäen puolipäivätyön, nimekkään valmentajan ja hyvät olosuhteet. Urani oli pitkään polkenut paikallaan ja näiden siviilipuolen uhrauksien myötä tarkoitukseni oli nostaa tekeminen sellaiselle tasolle millä kamppailtaisiin mitaleista kotikisoissa 2024!

Tämä tavoite jäi nyt lopulta noin 20 metrin päähän ja pääpäivän koittaessa olinkin urani surkeimmassa kunnossa. Olisi varmaan psykologisesti helpompaa valehdella itselleen (ja muille), että enhän minä edes tosissaan yrittänyt, mutta en minä siihen kykene. Olen vetänyt nämä vuodet urheilullisesti täysin vihkoon… Onneksi elämä Pohjanmaalla noin muuten on sujunut ihan kivasti, koska muuten voisi tuntua aika raskaalta!

Kausi jatkuu vielä muutaman kilpailun verran. Nyt viikonloppuna heitän moukarikarnevaalien B-kilpailussa ja ensi viikolla osallistun SFI-mestaruuskisoihin. Sen jälkeen pitää katsoa missä kunnossa olen ja missä vaiheessa olisi järkevämpää kääntää katseita kohti ensi kesää!

Road to Kalevan Kisat 2025 on alkanut!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kotikisat!

Lauantaina 15.6 heitin ensimmäiset heittoni kisavälineellä yli kuukauteen. Selkärankareuma, keuhkokuume ja niskan välilevynpullistuma olivat rauhoittuneet sen verran, että heittäminen onnistui pitkillä palautuksilla ja niskatuella. Kalevan Kisoihin oli tässä vaiheessa alle kaksi viikkoa.

Sovittiin valmentajan kanssa, että ensimmäisessä treenissä en saanut heittää yli 50 metriä, jotta hermosto ei saisi liian suuren shokin. Mittailin etäisyyden tarkasti ja vedin viivan koko sektorin leveydelle, jotta en vahingossakaan heittäisi liian pitkälle!

Huoli oli kuitenkin turha, koska sinä päivänä moukari lensi ainoastaan 45 metriä…

Nyt kaksi viikkoa myöhemmin on aika avata kausi Vaasan Kalevan kisoissa. Harjoittelu tässä välissä on keskittynyt nousujohteiseen heittopainotteiseen kropan herättelyyn. Treenitaso on noussut noin kymmenen metriä ja tekniikka on hiukan palautunut kohti normaalia. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että olisi tarvinnut vähintään 1-2 viikkoa lisää, mutta kilpaurheilussa tällaista sääliä ei tarjota.

Loppujen lopuksi meikäläisen unelma hyvästä kunnosta kaatui keuhkokuumeeseen. Tauti lykkäsi heittoharjoitukset viikolla ja pakotti harjoittelemaan todella maltillisesti, jotta ei tulisi mitään takapakkeja. Kunto on parantunut päivä päivältä, mutta hengittäminen ei ole vieläkään täysin normaalia. Reuman oireet sen sijaan ovat pysyneet särkylääkkeillä kurissa, ja niska kesti heittämistä ilman tukea jo viime sunnuntaina.

Oma kisasuunnitelmani on täysin selvä. Lähden heitto heitolta hakemaan teknisesti hyvää suorittamista ja sitten katsotaan mihin se riittää. Kunto on luultavasti noussut hiukan tiistain viimeistelytreenistä, joten lähtökohtiin nähden kelpotulos on täysin mahdollinen. Muiden jännittäessä jatkopaikkoja olisi mukavaa napsia muutama päänahkakin.

Urani heikoin karsintatulos on 57,10 m (Tampere 2021, selkäkramppi), joten se olisi meikälle sopiva minimitavoite! En minä myöskään sulje loppukilpailupaikkaa pois, jos sellaista jollain oudolla tavalla tarjottaisi.

Lähtölista

Yleisellä tasolla on luvassa todella mielenkiintoinen miesten moukarin karsinta. Vaadittu raja asettuu yleensä 62 – 63 metriin ja lähes jokainen osallistuja kykenee sellaisen tuloksen heittämään! Heikoimman heittäjän PB on yli 62 metriä, mutta näistä yhteensä kolme avaa kauttaan vasta Kalevan Kisoissa. Keli on lämmin ja tuulinen mikä tuo oman mausteensa kilpailuun.

Loppukilpailukin on täysin auki, kun oikein kukaan ei ole vielä tällä kaudella eronnut selkeästi edukseen. Tuomas Seppänen jahtaa ensimmäistä mestaruuttaan 10 hopean ja kolmen pronssin jatkoksi. Mukana on kuitenkin peräti kuusi yli 71 metrin miestä ja heistä jokaisella on realistiset saumat mestaruuteen. Kokonaisuudessaan siis älyttömän jännittävä karsinta ja loppukilpailu luvassa!

Kalevan Kisat alkavat tänään kävelyillä Onkilahden rannassa ja Kaarlen Kentällä tapahtuu perjantaista sunnuntaihin!

Miesten moukarin karsinta heitetään perjantaina kello 14.50

Loppukilpailu heitetään lauantaina kello 19.10

Osta LIPUT kisoihin!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Surkea TV-tuote!

Yleisurheilun olisi vihdoin aika laittaa TV-tuotettaan kuntoon!

Äsken loppuneita EM-kisoja seuratessa meni jälleen kerran tunteisiin kuinka surkeasti meidän lajiamme esitetään. Tarinankerronta on täysin lapsenkengissä ja draaman kaaren rakentamista on todella ontuvaa.

Minulla olisi ehdotus millä saisi tuotteen paremmaksi!

Siinä ehdotukseni! Joku graafikko voinee sitten laittaa sen näyttämään paremmalta...

Kun avaat ison palloilulajin TV-lähetyksen, niin heti on selvillä ketkä joukkueet pelaavat, mikä tilanne on ja paljonko peliä on jäljellä. Kun avaat F1-lähetyksen, niin heti on selvillä kuljettajien sijoitukset, erot, millä renkaalla ajavat, kuka on keskeyttänyt ja millä kierroksella ollaan. Kun avaat tennislähetyksen, niin heti on selvillä ketkä pelaa, kuka johtaa, monesko erä on käynnissä ja miten edellisissä erissä on mennyt. Nämä ovat hyviä esimerkkejä lajeista missä tarinankerronta toimii! Mainituissa lajeissa myös enemmistö tärkeistä tapahtumista ilmoitetaan katsojalle suorana joko kuvana tai grafiikan muodossa.

Sitten meillä on yleisurheilu… Kun avaat lähetyksen, niin kestää pahimmillaan yli tunnin, että selviää mitkä kaikki lajit edes ovat käynnissä. Kyseisten lajien tilanteen selviämiseen voi kestää katsojalle vielä pidempään. Huippusuorituksia näytetään joskus nauhalta jälkilähetyksenä, vaikka tulos on ollut arvattavissa aikoja sitten yleisön äänistä päätellen. Yhtäkkiä ruutuun pamahtaa pikakelauksella kolme täysin irrallista suoritusta. Se oli yhden lajin ”ratkaisuhetket” jota emme edes tienneet olevan käynnissä…

Yleisurheilun TV-lähetykset pitäisi kunnioittaa lajin luonnetta paljon paremmin. Lajissamme ei voi keskittyä ainoastaan yhteen tai kahteen lajiin kerrallaan, koska silloin useampi tarina ja draaman kaari jää kertomatta. Kun seuraat lajiamme paikan päällä, niin tapahtuu asioita ympäri kenttää jatkuvalla syötöllä. TV-tuote pitäisi välittää samaa kokemusta myös kotisohville!

Kuvaohjaus, grafiikat ja selostukset pitäisi mielestäni laittaa kuntoon seuraavalla tavalla:

    1. Lähes kaikki suoritukset (mieluiten jokainen) pitäisi esittää suorana, joko kuvan, grafiikan tai selostuksen muodossa. LIVE tapahtuma pitää olla LIVE!

    2. Grafiikan avulla (katso kuva) voisimme antaa hyödyllistä informaatiota katsojalle. Ruudun alareunaan laittaisin tietopalkin, joka olisi säännöllisesti näkyvissä katsojalle. Ylärivillä pyörisi käynnissä olevien lajien lista ja esimerkiksi niiden top 3 tilanne. Alariville ilmestyisi tieto siitä, kun joku hyppää, heittää, juoksee tai kävelee kuvan ulkopuolella. Tämän myötä käynnissä olevat lajit selviäisi katsojalle minuutissa eikä vasta tunnin jälkeen...

    3. Jaettua ruutua pitäisi käyttää paljon useammin, jotta voi näyttää kahta suoritusta samaan aikaan.

    4. Selostusta (viitaten ykköskohtaan) pitäisi muokata radiomaisemmaksi. Lajimme toimii paljon paremmin siinä mediassa, koska siinä selostajaa on pakotettu kertomaan tapahtumat suorana.

    BONUS: Kenttälaji voi joskus mennä juoksulajin edelle kuvaohjauksen tärkeysjärjestyksessä. Tämä ei tosin objektiivisesti parantaisi mitään, vaan kyse on ainoastaan meikäläisen subjektiivisesta mielipiteestä ja mielenkiinnon kohteesta.

Olen melko varma, että näillä muutoksilla lajimme seuraaminen helpottuisi lähetysten aikana. Jokaisen lajin tarina olisi parempi, kun se kerrotaan alusta loppuun ja jokaisen urheilijan näkyvyys paranisi (auttanee sponsorimarkkinoilla). Muutos myös näyttäisi kuinka nopeatempoinen ja monipuolinen laji yleisurheilu on kaikkine lajeineen! Eli lajin oikea luonne tulisi paremmin esille.

Mikäli sitten pitää tällaista esitystapaa huonona, niin olisi tietenkin tarjolla lajikohtaiset striimit, jolla voi katsojana keskittyä halutessaan ainoastaan yhteen lajiin kerralla.

Mitäs olette mieltä? Toimisiko tällainen muutos?

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Keuhkokuume!

En halua olla pessimisti, mutta oma osallistuminen kesäkuun lopun Kalevan Kisoihin alkaa olemaan vähän heikossa hapessa. Koko vuosi 2024 on ollut suhteellisen rikkonaista ja sen kruunasi reilu kuukausi sitten iskenyt kova selkäkipujakso (-> Selkärankareuma diagnoosi) ja niskavamma.

Tai siis luulin näiden kruunanneen rikkonaisen kevään, kunnes pari päivää sitten sairastuin lievään keuhkokuumeeseen. Heikkohermoisempi väittäisi, että tämä meikän pyrkimys urheilla ei nyt oikein suju.

Toisaalta olen onnekkaassa tilanteessa, että heitin kisojen suoran karsintarajan (64 m) jo viime kaudella, eikä tarvitse metsästää mitään rankingpaikkoja. Jälkeenpäin ajateltuna rajan ylittäminen oli aivan käsittämätöntä tuuripeliä!

Road to Kalevan Kisat...

Kesä 2023 oli (myös vaihteeksi) säätämistä alusta loppuun. Lopputalvesta sairastin koronataudin ja huhtikuussa alkoi monta viikkoa kestänyt kipujakso. Tämän vuoksi alkukesän kisat tarjosivat hikisiä 60 metrin ylityksiä… Tekniikkakin oli täysin sekaisin!

Kesäkuussa sain kuitenkin kolme kivutonta viikkoa, joiden aikana tapahtui seuraavaa:

- Harjoitukset sujuivat ja löysin heittotuntuman

- 20.6 oli pakko ylittää 62 metriä jotta saisin osallistumisoikeuden moukarikarnevaalien pääkilpailuun. Tulos: 62,03 m

- Sääennuste pääkilpailuihin lupasi myrskymyötätuulet (ja se myös toteutui). Tämä pidensi heittoja n 1 – 2 m!

- Pääkilpailun aamuna satuin olemaan 100% kivuton (minun kohdallani harvinaista) mikä lisäsi itseluottamusta!

- Olin tippumassa jatkokierroksilta, kunnes kolmannella heitin 63,12 m ja nousin sijalle kahdeksan 28 cm erolla Karl Ludvikiin, joka tippui sijalle yhdeksän!

- Oskari Lahtinen (PB 65,92) heitti kierrosten viimeisenä, mutta jäi tässä kisassa ilman tulosta. Myös myöhemmin viime kesän Kalevan Kisoissa finalipaikan saavuttanut Arttu Väänänen jäi taakse.

- Viidennellä kierroksella pääsin kaikkien edellä mainittujen sattumien seurauksina rennosti tuulen avittamana heittämään 64,72 m ja osallistumisoikeus kesän 2024 Kalevan Kisoihin oli varma!

Tästä noin viikkoa myöhemmin kipeytyi lonkka ja selkä ja siitä pari viikkoa sairastuin iriitti-tautiin ja kilpailukesä oli tulosten näkökulmasta paketissa. Joten karsintarajan tekemisen takana oli älytön tuuri yhdistettynä siihen, että heitin juuri oikealla hetkellä prikulleen sen, mitä siinä kohtaa vaadittiin! Pienestä se oli siis kiinni!

Rajasta huolimatta osallistuminen tämän vuoden kotikisoihin on todella epävarmaa. Kyllähän tässä ensin pitää saada terveen paperit ja sen jälkeen katsoa, että kestääkö edes niska heittämistä. Kunnon heittoja en ole heittänyt yli kuukauteen ja viimeinen ilmoittautumispäivä kisoihin on 19.6!

Mielestäni on kuitenkin turha luovuttaa liian aikaisin! Teen päätöksen osallistumisesta vasta kun on pakko, eli viimeisenä ilmoittautumispäivänä. Vaatimuksena on se, että kroppa kestää heittämisen ja, että moukari ei tipu omille varpaille. En lähde tarkoituksella viemään muiden kisapaikkoja (kisoihin otetaan MAX 20 heittäjää) 45 metrin kunnossa tai DNS merkinnällä.

Mutta aivan aluksi pitää saada keuhkokuume pois ja niska jonkinlaiseen kuntoon. Onhan tässä vielä parisen viikkoa aikaa…

Kathellaan!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Selkärankareuma!

 Kausi ei ole lähtenyt liikkeelle haluamallani tavalla. Olen jo missannut viisi kisakalenteriin merkattua kisaa, enkä ole heittänyt moukaria kuukauteen. Kalevan Kisoihin olisi 4,5 viikkoa aikaa, joten pikku hiljaa alkaisi olemaan kiire.

Pää olisi kyllä halunnut kilpailla, mutta kroppa ei. Syynä vaikeuksiini ovat 11 vuoden yrittämisen jälkeen hankkimani selkärankareuma-diagnoosi yhdistettynä niskassa löytyneeseen välilevyongelmaan, nivelrikkoon sekä verenpurkaumaan...

Tilanne on lievästi sanottuna perkelöitynyt!

Kohti Kalevan Kisoja!

Ajatus selkärankareumasta on muhinut takaraivossani kymmenisen vuotta. Kävin 2013 fyssarilla hoidattamassa suhteellisen tuoretta välilevynpullistumaa. Fyssari teki jotain testejä ja totesi, että välilevyhän on oireeton! Enhän mä siihen tosin uskonut, koska selkä oli kipeä ja lääkäri oli antanut diagnoosin!

Kivut kuitenkin jatkoivat vuosia ja vuonna 2016 hakeuduin uudelleen tutkimuksiin. Silloin mut siirrettiin reumapolille, mutta lähete tuli bumerangina takaisin, koska ei ollut vissiin tarpeeksi vahvoja viitteitä sairaudesta. Samaa rumbaa kokeiltiin 2021, mutta silloinkaan ei ollut mitään syytä epäillä sairautta.

Eli minulla on ollut selittämättömiä kipuja 11 vuotta joita olen oppinut hoitamaan suhteellisen hyvin itse. Kuukausi sitten alkanut kipujakso oli kuitenkin erilainen eikä omat temput enää tepsineet. Fyssaritkin tekivät kivuista vaan pahemmat! Lopulta jouduin turvautumaan keppiin jotta voisin edes liikkua lyhyitä matkoja!

Tässä kohtaa lähipiiri ja valmentaja rupesivat ujosti pohtimaan, että kannattaisiko hakeutua lääkärin vastaanotolle. Itse en ollut kovin kiinnostunut, koska eivät ne ikinä mitään löydä, mutta lopulta suostuin... Viikko sitten sainkin lopulta selkärankareumadiagnoosin, kun molemmista SI-nivelistä löytyi sakroilliitti löydös. 

Lääkäreiden mielestä kyse on selkeästä löydöksestä! Magneettikuvat ja koholla oleva CRP vahvisti asian. En ole katkera, mutta mikäli saamani lääkitys alkaa puremaan, niin olisi ehkä ollut kiva saada diagnoosi jo 2016 tai viimeistään 2021. Toisaalta parempi myöhään, ku ei milloinkaan!

Kroonisten kipujen kanssa eläminen on joskus vuosien varrella harmittanut. Toki sitä en tiedä mikäli kaikki kipujaksot johtuvat tästä samasta sairaudesta. On mielenkiintoista nähdä millä tavalla kipuilu muuttuu lääkityksen myötä!

Toki nämä vuosia kestäneet kivut eivät ole estäneet elämistä eikä urheilemista. Eivätkä ne nytkään näin tekisi mikäli niska olisi kunnossa! Se kipeytyi samaan aikaan alaselän kanssa ja luulin sen aluksi johtuvan turhasta lihasten jännittämisesti liikkuessa selkäkivun kanssa. Magneettikuvat kuitenkin paljastivat pientä kremppaa sielläkin...

Itse en osaa sanoa mikä vammoistani (välilevy, nivelrikko tai verenpurkaus) tuottaa nykyiset oireet, mut kipujen lisäksi pään kääntäminen on hankalaa. Pahimmillaan pää ei liikkunut mihinkään ja nukkuminenkaan ei meinannut kipujen takia onnistua. Nyt pystyn jo nukkumaan ja tekemään joitain liikkeitä salillakin. Kävin jopa lauantaina tekemässä alkupyörityksia, mutta siitä se ei vielä tykännyt.. 

Kauden pääkisaan on tosiaan 4,5 viikkoa ja kausi on jo periaatteessa pilalla. On kuitenkin mielenkiintoinen projekti katsoa, että pääsenkö näistä lähtökohdista edes jonkinlaiseen heittokuntoon! Osallistumisoikeus on jo hankittu viime kaudella, joten nyt pitäis vaan päästää sellaiseen kuntoon millä kehtaisi osallistua!

Aika näyttää mikäli onnistun tässä! Tai jos edes pystyn heittämään koko kesänä. 

Kathellaan!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café