Raaseporin yleisurheilukentän käyttö EHDOTTOMASTI kielletty!!!

Kalevan kisat oli hieno tapahtuma moukarinheittäjille. Porissa nähtiin kuinka moukaria heitettiin stadionolosuhteissa, ja hyvinhän se meni. En usko ett kukaan suuttunut siitä että moukarinheittäjiä oli päästetty sisäkentälle, kaikkien muiden urheilijoiden joukkoon. Niin kuin pitääkin.

Moukarinheittäjien normaali kohtelu iskeytyi kuitenkin valitettavasti päin naamaa heti Kalevan kisojen päätyttyä. Vaikkakin se on omasta mielestäni itsestäänselvyys, niin joidenkin mielestä moukarinheitto ei kuulu Yleisurheilukentille. Tämä on valitettavaa, ja se johtaa siihen että moukarinheittäjiä, ympäri maailmaa, kärsii siitä että arvostus on liian alhainen. Esimerkkinä voi sanoa että moukarinheitto ei kuulu Timanttiliiga ohjelmaan. En tiedä miksi, mutta näin se vain on, valitettavasti.. Toisena esimerkkinä voi ottaa se normaali häätäminen hiekkakentille joka tapahtuu Suomessa liian usein. Ja hiekkakenttä tulee olemaan tämän tekstin punainen lanka..

Huomenna järjestetään Aluemestaruuskisat Karjaalla. Olette varmaan jo arvanneet missä kisojen moukarikilpailu heitetään.. Hiekkakentällä tietenkin. Tämä tapaus on kuitenkin astetta surullisempi. Järjestävä seura, IF Raseborg, haluaisi järjestää moukarikilpailun yleisurheilukentällä. Aikataulu on kerrankin laadittu niin että moukari olisi kesken kisojen (ei tuntia ennen kuten joskus on tapahtunut), ja se olisi myös päivän ainoa pitkä heittolaji, joten mahtuisi hyvin aikataulullisesti kentälle. SUL on sitä mieltä että kisoja pitää järjestää yleisurheilukentällä. Harvoin on asiat järjestetty näin hyvin moukarinheittäjille! Silti heitetään hiekkakentällä.. Miksi? No siksi että yhden tahon mielestä moukarinheittäjien syrjiminen on ihan OK! Se taho joka estää heittämisen on Raaseporin kaupunki..

IF Raseborg on kyllä ennenkin järjestänyt moukarikisoja Karjaan keskuskentällä. Tähtikisoissa on ollut moukari mukana lajiohjelmassa. Tämä on ollut hieno asia. Olen kuitenkin ymmärtänyt että tämä ei ole ollut Kaupungin mielestä yhtä hienoa…

Sain jo heinäkuun alussa tietää että kaupunki on jyrkästi sitä mieltä että moukarinheittäjiä pitää syrjiä! Järjestävä seura yritti kuitenkin vielä hoitaa asian kuntoon, mutta vaikeatahan se on kun yksi toisensa jälkeen päätöksentekijöistä lähti kesälomalle heti päätöksenteon jälkeen. Tarkistin pari viikkoa sitten järjestäjien kanssa mikä tilanne oli, ja eihän se ollut muuttunut miksikään, koska ne jotka asiaa pystyi vaikuttamaan, olivat lomalla. Tämän viikon alussa loman piti kuitenkin loppua, ja päätin että soitan itse kaupungille ja tarkistan tilannetta.

Tiedän kuka on viimekädessä tehnyt päätöksen, ja kysyin hänen perään. Sattuipa niin sopivasti että kyseinen mies on vieläkin lomalla ja palaa vasta ensi viikolla töihin. Ja kun ihminen on lomalla, niin hänen kanssaan ei saa puhua (yritin kysellä puhelinnumeroa, mutta sitä ei annettu). Sain kuitenkin puhua yhden naisen kanssa. Hän oli todella päättäväinen siitä että moukaria ei saa heittää kentällä koska siitä on kaupungissa päätetty. Yritin kuitenkin kertoa/kysyä et eikö sitä päätöstä vois mitenkään muuttaa?! Kyllä, se oli ehkä mahdollista. Mutta jotta se onnistuisi, niin minun pitäisi soittaa hänelle joka on lomalla, ja se olisi mahdollista vasta ensi tiistaina. Yritin siinä sitten selitellä että enhän minä voi ensi tiistaina kysyä lupaa siitä että saanko heittää moukaria huomenna. Tämän asian kyseinen nainen lopulta ymmärsi, mutta ei hän silti pystynyt tekemään asialle mitään, joten hän lähetti minut eteenpäin kaupungin hierarkiassa.

Nyt sain puhua toisen naisen kanssa. Tämä kyseinen nainen sattui olemaan lomalla olevan (ja typerän päätöksen tehneen) miehen sijainen. Jälleen kerran esitin saman kysymyksen: että eikös tätä päätöstä voisi muuttaa? Se oli kuitenkin mahdotonta, koska hän ei saanut sijaisena muuttaa jo tehtyjä päätöksiä.. Asia oli harvinaisen selvä, joten kysyin että kenen kanssa pitää puhua jos haluaa saada muutosta päätökseen. Sain numeron tämän naisen (ja lomalla olevan miehen) esimiehelle.

Soitinpa sitten esimiehelle ja kerroin saman tarinan minkä minä olin kertonut kahdelle edellisellä. Sain kuitenkin tietää että hän ei voinut esimiehenä muuttaa sellaisia päätöksiä jotka hänen alaiset olivat tehneet. Ei auttanut edes vaikka yritin selitellä että se vaatisi vain kolme puhelua. Yks päätöksentekijälle missä hän kertoisi että nyt muutetaan päätöstä. Toinen puhelu jollekin joka saisi työkseen torstai iltana/perjantai aamuna täyttää moukarikuoppia. Ja kolmas puhelu menisi IF Raseborgille jotta he tietäisivät ilouutisen, että nyt heitetään moukaria Karjaan keskuskentällä. Tämä ei kuitenkaan millään onnistunut vaan hän ei kerta kaikkiaan pystynyt tekemään asialle yhtään mitään.. Sen hän kyllä sanoi että asiasta olisi pitänyt keskustella aikaisemmin.. Kuten kerroin alussa niin jo kesäkuun loppupuolella IF Raseborg oli yrittänyt keskustella asiasta, tuloksetta koska lomat alkoivat.. Ja nyt oli jo liian myöhäistä.. Kysyin kuitenkin vielä et oliko vielä mahdollista löytää Raaseporista jonkun joka voisi muuttaa päätöstä. Löytyi kyllä.. Kaupunginjohtaja!

Tässä kohtaa nostin kädet pystyyn ja annoin periksi. Jos urheilija joutuu soittamaan kaupunginjohtajalle, jotta hän saisi luvan harrastaa omaa lajiaan omalla suorituspaikallaan, niin viimeistään silloin ymmärtää että urehilija ei ole tervetullut. Aloin jo itsekseni miettiä että monenko soiton päässä on se tilanne että istun puhumassa Sauli Niinistön kanssa.. Olinhan minä koko ajan puhunut arvovaltaisemman päättäjän kanssa, niin eihän Tasavallan presidenttikään voinut olla enää kaukana..

Kolmen puhelun jälkeen tuli siis selväksi että moukaria ei saa heittää yleisurheilukentällä. Yritin kuitenkin myös udella järkevää syytä päätökselle. Mitään järkevää vastausta en saanut, mutta sain kyllä kuulla saman vanhan selityksen, minkä olen kuullut jo liian monta kertaa, miksi moukaria pitää syrjiä: Jalkapallokenttä menee rikki...

Tämä on ehkä yks köyhimmistä selityksistä mitä kukaan voi keksiä. Se on toki totta että jos 7,26kg/4kg moukari syöksyy maahan, niin seurauksena on kuoppa. Ja nimenomaan kuoppa, eikä mikään meteoriitin tekemä kraatteri. Tämän kuopan voi helposti täyttää mullalla ja kenttä on kuin uusi parin päivän jälkeen. Tätä on tehty lukuisissa paikoissa, viimeksi Porin Kalevan kisojen jälkeen. Siltä tämä on niin monessa paikassa niin vaikeaa.

Raaseporin kaupungille tämä ei vaan ollut vaikeaa, se oli mahdotonta.. Joten helpompi vaihtoehto oli syrjiä moukarinheittäjiä.. Totuudenmukainen selitys miksi moukaria ei saa heittää yleisurheilukentällä olisi että Raaseporin kaupungilla ei ole resursseja/tietotaitoa kuopan täyttämiseen. Kyllähän minä olen ymmärtänyt että Raaseporissa on ongelmia, mutta se että ne olisivat näin suuria tuli kyllä yllätyksenä.. En edes halua tietää mitä muuta jää tekemättä Raaseporissa jos muutaman kuopan täyttäminen on liian kallista..

Sain kuitenkin tietää että JOS kyse olisi ollut SM tason, kilpailusta niin moukarinheitto kentällä olisi ollut sallittu. Loistavaa! Mutta tilannehan on se että IF Raseborg ei järjestä SM tason kisoja tänä vuonna. Ja tämä on ollut kaupungin tiedossa pitkään. Tämä selitys kuvastaa kunnan asennetta. Ollaan kyllä valmiita antamaan lupaa, mutta ei tänään, eikä huomenna, mutta ehkä joskus.. Ja kun nyt kentällä heittäminen olisi sallittua SM kisoissa, mutta niitä ei ole, niin eiks vois yhtä hyvin heittää aluemestaruuskisoissa.. Näköjään ei..

 Mielenkiintoista kuitenkin että 14 vuotias moukarinheittäjän alku olisi huomenna, kaupungin periaatteiden mukaan, tervetullut yleisurheilukentälle, mutta naisten tuore Suomen mestari (Inga Linna) ei ole. Ei edes auta että ilmoittautuneena on kaksi muutakin Kalevan kisa finalistia. Toki se että kilpailijat ovat kotimaisia huippuja, ei nosta kilpailujen arvoa SM-tasolle. Joten kaupungilla ei ole (omasta mielestään) syytä muuttaa päätöstään..

Päivän kuluessa aloin miettimään että olenkohan ensimmäinen joka joutuu kysymään kaupungilta (melkein jopa kaupunginjohtajalta) lupaa oman lajin harrastamisesta omalla suorituspaikallaan. Kuinkakohan moni käsipallopelaaja on joutunut, Karjaalle tullessaan, kysyä lupaa käsipallokentän käytöstä? Entä jalkapalloilijat? Entä muiden yleisurheilulajien edustajat? Luulen että moukarinheittäjät ovat tässä tapauksessa harvinaisuus, valitettavasti. Vaikka moukari on yleisurheilulaji, niin yleisurheilukentällä kilpaileminen on liian harvinaista herkkua!

”Kyllä minä ymmärrän että sinä haluat mahdollisimman hyvät olosuhteet lajillesi”.. Tämän minä sain kuulla eilen kun keskustelin kaupungin kanssa. Kyse ei ole kuitenkaan siitä että haluan ”mahdollisimman hyvät” olosuhteet. Haluan vaan ne olosuhteet jotka kaikki muutkin yleisurheilijat saavat! Eli yleisurheilla yleisurheilukentällä! Onko se liikaa vaadittua? Näköjään..

Luulen että suurin ongelma on, että harva tietää että moukarinheittäjien syrjintä on ongelma. Siksi sen tekeminen onkin niin helppoa.. Meitä on niin vähän, ja me ollaan jo totuttu tähän kohteluun, että tästä asiasta ei tehdä niin suurta numeroa enää. Kävellään kiltisti hiekkakentille, ollaan kiltisti Timanttiliigan ulkopuolella jne. Siksi minulla olisi pyyntö. Jos olet sitä mieltä että moukarinheittäjille kuuluu samat oikeudet mitä kaikki muutkin lajit saavat, niin levitä tätä tekstiä netissä. Tällä tavalla saadaan ehkä tieto asiasta leviämään ja jonain päivänä olisi ehkä kivempi olla moukarinheittäjä. Päästään ehkä jopa niin pitkälle että saadaan heittää moukaria Karjaan keskuskentällä!

Kiitos!

Tulevaisuutta kohti

Moukarikesä on alkanut vauhdikkaasti kotimaassa, mutta itse en ole vielä kilpaillut kertaakaan. Tähän löytyy, valitettava, syy.  Meinasin tässä tekstissä vähän avata nykytilannettani ja miten olen ajatellut jatkaa tulevina vuosina.

Harjoituskausi oli jälleen kerran täydellinen fiasko. Se on myös syy miksi en ole kilpaillut vielä. Tammikuun alussa astuin puolustusvoimien palvelukseen suorittamaan asevelvollisuuttani Dragsvikin varuskunnassa. Siihen asti harjoittelu oli sujunut nousujohteisesti ja kaikki näytti hyvältä. Olin tietoinen siitä että armeija aika ei ehkä olisi optimaalinen harjoittelun kannalta, mutta uskoin kuitenkin että pystyisin harjoittelemaan tarpeeksi hyvin kesää varten.

Väärässä olin… Vaikeudet alkoivat jo puolen kuukauden jälkeen. Uusi elinympäristö ja uudet rutiinit sotkivat omaa selkähoitorutiiniani.. Selkä oli, ja on vieläkin, siinä kunnossa että se vaatii jokailtaista hoitoa jotta se pysyisi kurissa ja siedettävänä. Tästä tavasta suistuminen johtaa usein turhiin kiputiloihin. Tämänn minä sain armeijassa kokea kantapään kautta..

Pikkuhiljaa selkä alkoi kipeytymään, enkä saanut sitä millään kuriin. Pahimmillaan selkä kipeytyi niin pahasti että en edes päässyt sängystä ylös ilman kolmiolääkkeitä.. Yritä siinä sitten puolustaa maata, puhumattakaan heittää moukaria.. Pikkuhiljaa sain selän kuitenkin rauhoittumaan fyssareiden avulla ja kesän alkaessa pystyin jo heittämään. Mutta silloin oli jo liian myöhäistä.  Unelma hyvästä kunnosta oli hukkunut vesijuoksualtaassa..

Ainoa hyvä puoli selkäongelmien kanssa oli se että niiden ansiosta minut laitettiin 165päivän palvelukseen, mitä tarkoittaa sitä että armeija on jo hoidettu alta pois ja syksyllä voin harjoitella häiriöittä!

Ja sitten vähän siitä nykytilanteestani. Olen siis 20 vuotias ja heitän vähän päälle 50m. Siinä on reilut 30m maailman huipulle. Tämä tosiasia on aika synkkä. En kuitenkaan meinannut masentua, koska tiedän miksi moukari ei lennä pidemmälle, ja luulen tietäväni että se tulee lentämään paljonkin pidemmälle tulevaisuudessa.

Isoisäni kysyi kerran, kun olin alle kouluikäinen, mitä minusta tulee isona. Silloin vastasin, tarinan mukaan, että minusta tulee maailmanmestari. Silloin ei ollut vielä laji tiedossa mutta olin varma että minusta tulisi jonain päivänä maailmanmestari!! Tänään asiat ovat pikkasen muuttuneet. Nyt tiedän, sata varmasti, että lajini on moukarinheitto! Mutta siitä, että minusta tulee maailmanmestari, en ole enää niin varma.. Mutta meinasin ainakin yrittää!

Yleisurheilu on siitä hieno laji että kaikki eivät edes voi päästä huipulle. Kaikille annetaan syntyessä geneettinen kokonaisuus jonka jokainen sitten saa itse jalostaa haluamallaan tavalla. Joku on lahjakas, joku ei. Joku tekee maailmanennätyksen ja joku ei koskaan edes pääse piirimestaruuskisojen palkintopallille. Itse olen todella kiinnostunut siitä miten korkealle voin päästä omilla geeneilläni, ja siitä meinasin ottaa selvää tulevina vuosina.

Voin ihan hyvin elää sen kanssa jos en koskaan menesty urheilussa niin kauan kun olen yrittänyt. Mutta jos en yritä nyt, niin se tulee harmittamaan loppuelämäni. Työnteko jatkuu. Tähtäimenä isoisälleni lupaamani maailmanmestaruus!

Lähitulevaisuuden suunnitelma on nyt se että tuleva talvi menee täysin moukarinheiton ehdoilla. En lähde opiskelemaan, sen ehtii tehdä myöhemminkin, jos tästä touhusta ei tule mitään. Tulevana talvena haluan ainoastaan että tunnelin päässä syttyisi edes pieni valo kolmen vuoden loukkaantumiskierteen jälkeen. Olen menettänyt kolme todella tärkeää vuotta nuoruudestani loukkaantumisten takia. En meinannut hosua, ja ottaa kaiken kiinni yhden talven aikana, mutta luulen että nyt pitää keskittyä täysillä moukariin jos joskus haluaisin menestyä lajissa!  

Kilpailukauden avaan tulevana sunnuntaina. En tule heittämään pitkälle, mutta menen tekemään tuloksen koska se on niin saakelin hauskaa!!

Maailman paras selkä!

Joskus kestää vuosi, tai kaksi, ennen kuin ymmärtää asioita. Joskus niitä ei ymmärrä koskaan. Mutta totuus on se, että kaikella on tarkoituksensa!

Olen viime kuukausien aikana miettinyt aika paljon. Olen pohtinut selkäongelmieni tarkoitusta, ja olen pikku hiljaa alkanut näkemään asioita uudessa valossa.  Koko vuoden olen harmitellut sitä että kaksi kesää meni hukkaan selkäongelmien takia. En päässyt koskaan kunnolla kilpailemaan kuuden kilon moukarilla. Olisin halunnut niin paljon enemmän viime kesältä, mutta tosiasia on vieläkin se että sain sen mitä ansaitsin.

Totuus on se että aiheutin itse välilevyn pullistumani. Harjoittelin väärin. En tiennyt tarpeeksi miten vahvistaa keskivartaloa, tai itse asiassa, en tiennyt mitä vahva keskivartalo tarkoittaa. Harva tekee tahallaan asioita väärin. En minäkään tiennyt tekeväni. Joskus oppii asioita ajoissa. Joskus niitä oppii kantapään kautta.

Miksi minä? Tätä kysymystä olen toistanut itselleni monta kertaa, kuluvan vuoden aikana. Olen miettinyt sitä että miten on mahdollista että tunnen monta urheilijaa, jotka harjoittelee samalla tavalla kuin miten minä harjoittelin, mutta just minun selkäni petti. Miksi minun, kun ei muiden? Miksi?

Viimeisten viikkojen aikana olen kuitenkin lopettanut tuon kysymyksen kysymistä itseltäni. Olen pikku hiljaa alkanut huomaamaan että keskivartalo alkaa toimia harjoituksissa. Kaikissa harjoituksissa on jotenkin tukevampi olo.  Onhan keskivartaloni vielä säälittävässä kunnossa, mutta puolentoista vuoden työ alkaa pikku hiljaa näkyä. Tämä tuntuu todella hienolta! Olen vaihtanut kysymystä. Uusi kysymys kuuluu: Olisinko panostanut näin paljon keskivartalooni, jos selkä ei olisi mennyt rikki? Oikea vastaus olisi: kyllä. Rehellinen vastaus on: tuskin (= luultavasti en…).

Olen alkanut ymmärtämään miten onnekas olen. Olen jopa kiitollinen siitä että selkäni petti! Mitä jos se olisi pettänyt vasta kymmenen vuoden päästä. Olisin toki tehnyt perus vatsa- ja selkälihas harjoitteita, mutta ei varmasti yhtä motivoituneesti kuin miten nyt teen. En olisi ottanut asioita yhtä vakavasti. Olen todella onnekas että selkäni ymmärsi kertoa että nyt ollaan väärällä tiellä. Nyt minulla on ollut aikaa tehdä asioita kunnolla alusta. Perustyötä, mitä on paljon kivempaa tehdä 19-vuotiiaana kuin 29-vuotiaana!! Tämän ansiosta minulla on mahdollisuus tehdä parempia tuloksia tulevaisuudessa!

Nyt olen saanut apua fyssareilta jotka opastavat minut hyvän kehonhallinnan tielle. Olen lisännyt oheisvoimaharjoittelun määrää reilusti. Olen motivoitunut ja tiedän miksi teen asioita. Tämä kaikki vain ja ainoastaan välilevyn pullistuman ansiosta.

Koska, kuten totesin, tunnen monta urheilijaa jotka harjoittelee niin kuin minä harjoittelin.  Kaikilla se selkä ei petä, vaikka harjoitusmenetelmät ovat väärät. Olen kiitollinen siitä että juuri minun selkäni ymmärsi mennä rikki. Kiitollinen siitä että se ymmärsi siirtää harjoitteluni takaisin oikeille raiteille. Kiitollinen siitä että se auttoi minua arvostamaan harjoittelua vielä enemmän! Kiitollinen siitä että tulen tekemään kovempia tuloksia tulevaisuudessa loukkaantumisen takia. Olen kiitollinen!

Kiitos selkä!

Kausi 2014

Taitaa olla syksy. Ainakin kalenterin mukaan pitäisi olla. Pakkohan minun on uskoa. Syksyn tulo tarkoittaa sitä että kausi on paketissa. Tai kausihan on ollut paketissa jo monta viikkoa, ja seuraava harjoituskausi on jo alkanut. Mutta nyt tuntuu siltä että olisi sopiva hetki vähän kerrata miten kausi meni (tai miten se ei mennyt…).

Kuluneesta kaudestahan ei pitänyt tulla yhtään mitään. Lähdin kauteen sillä ajatuksella että olin huono (loukkaantumisten vuoksi), ja siksi en tulisi pärjäämään. Tämä toteamus oli minulle todella tärkeä. Kesä olisi voinut olla todella synkkä, mutta kun hyväksyin realiteetit heti alkuun, onnistuin nauttimaan myös huonoista tuloksista, kunhan kehitystä näkyi! Jo se et sain osallistua kilpailuihin oli ilonaihe. Olihan siinä myös haluja heittää pitkälle, mutta se ei nyt toteutunut, ensi kesänä sitten.. Kauden ainoa ”virallinen” tavoitehan oli että pysyisin ehjänä ja että voisin aloittaa syksyn harjoittelut ongelmitta kauden jälkeen.

Tuloksellisesti kausi oli nousujohteinen! Kilpailin 11 kertaa ja niistä heitin ennätykseni yhdeksässä kilpailussa. Pikkasen harmittaa että en ymmärtänyt hankkia kunnon ennätysbonus-sopimusta jonkun kivan firman kanssa ennen kautta. Olisin rikas! Nyt en valitettavasti ole. Virheistään oppii!

Suurin menestys tällä kaudella oli se et. tai no.. Enhän minä kokenut mitään menestystä tällä kaudella. Mutta ei haittaa. Se antaa vaan lisäpotkua tulevia vuosia varten! Suurimmat harmitukset (tai pettymykset) olivat SM-kisat ja se että en ylittänyt A-luokan tulosta (Kalevan Kisa-raja) miesten moukarilla. SM-kisat harmittavat koska en pystynyt ottamaan mitalia huonotasoisessa kilpailussa ja tulos miesten moukarilla harmittaa muuten vain. Eihän sillä ole paljon merkitystä jos heität parikymmentä senttiä rajan alle tai yli. Enhän minä olisi tehnyt yhtään mitään Kalevan Kisoissa minun tulostasollani. Tai, olisin kokenut kisaturistina olemista, mutta se ei kiinnosta minua pätkääkään. Jos osallistun näin suuriin kilpailuihin, haluan oikeasti kilpailla sijoituksista, enkä vaan osallistua!

Kausi tilastollisesti:

• SB: 64,52m 6kg moukarilla ja 56,76m 7,26kg moukarilla
• 19v Suomen tilasto: 6. (Ero kärkeen: 10,29m)
• 19v Maailman tilasto: 78. (Ero kärkeen:  20,19m)
• Miesten Suomen tilasto: 29. (Ero kärkeen: 20,81m)

Tilastot kertovat että olen kaukana huipputuloksista. Mutta onneksi minä voin kehittyä ja maailman-/Suomenkärki pysynee samana. Tuskinpa kukaan kuitenkaan heitä paljon yli 86,74m lähitulevaisuudessa. 20m on ihan saakelin suuri ero. Mutta sitä eroa pitää vaan metri metriltä kuroa kiinni. Uskon että pystyn siihen. Muuten en jaksaisi edes kokeilla! Moukarinheitto on pitkäjänteistä puuhaa. Pitää olla kärsivällinen. Siirryn ensi vuonna miesten välineeseen, ja kestänee monta vuotta ennen kuin voimatasot ovat siinä missä niitten pitääkin. Kärsivällisyyttä!

Kuten kerroin tekstin alussa, harjoittelu seuraavaa kautta varten on alkanut. Ja valitettavasti pitää todeta että en ihan päässyt siihen ainoaan tavoitteeseen mitä minulla oli ennen kautta. Halusin harjoitella täysin oireettomasti. Se ei tule, valitettavasti toteutumaan. Minulla on ollut jo reilun kuukauden verran ongelmia SI-nivelen kanssa (Sijaitsee alaselässä, käyttäkää Googlea jos haluatte tietää enemmän). Se onneksi ei estä minut harjoittelemasta, vaan vähän hidastaa. Se on kivulias, joskus enemmän joskus vähemmän. Mutta kunhan kuuntelen kehoani kunnolla, niin ei pitäisi olla suurempia ongelmia.

Tuleva kausi tulee kuitenkin olemaan vähän rikkonainen. Intti kutsuu tammikuussa, ja silloin harjoittelu ehkä tullee kärsimään. Tulen kuitenkin tekemään kaiken niin että armeijasta ei olisi haittaa, pikemminkin hyötyä. Tuskinpa onnistun siinä, mutta kunhan minimoin haitat niin voi olla tyytyväinen!

Tavoitteet ensi kaudelle on kehittyä kaikilla osa-alueilla. En ole asettanut muita tavoitteita kuin että perustaso seiskalla pitäisi olla yli 60m. Jos joku heitto sattuisi lentämään vähän pidemmälle, niin en valita. Työnteko jatkuu. Tulevana viikonloppuna lähden SFI-leirille Kuortaneelle ja sieltä eteenpäin kohti kesää 2015.