Kevyt viikko!

Onko teillä hetki aikaa puhua levosta?

Yläkoulun TET viikon aikana pääsin YLE sportenin mukaan kuuntelemaan olympiavoittaja Vebjørn Rodalin luentoa harjoittelusta. Yksi aiheista oli Petter Northugin harjoittelu, joka vissiin oli varsin kovaa, koska jossain vaiheessa yleisöstä esitettiin kysymys ”where are the restdays”?

Rodalin mukaan Northug ei (muistaakseni) pitänyt yksittäisiä lepopäiviä, vaan tarpeen tullen otettiin 3-4 päivää täysin vapaata, jonka jälkeen kova harjoittelu jatkui. Tällöin aloin pohtimaan, että lepopäiviä voi rytmittää eri tavalla ja olen itsekin urani aikana kokeillut kaikenlaista.

Viime vuosina olen yleisesti rytmittänyt talviharjoittelua kahdella eri tavalla. Opiskeluvuosinani totuin rytmiin missä harjoittelin kymmenen päivää minkä jälkeen pidin kolme täyslepoa. Kymmenen päivän aikaankin osui toki lepopäiviä / kevyempiä päiviä. Laiskana jätkänä olen suuren täyslevon ystävä ja kolmen lepopäivän aikana kerkesi palautumaan hyvin tulevia harjoituksia varten.

Työelämään siirtyessäni oli kuitenkin aikataulusyistä pakko viime kaudella siirtyä perinteisempään viikkorytmiin 10+3 rakenteen sijasta. Tällä hetkellä harjoittelen siis kaksi kovaa viikkoa, jonka jälkeen pidän yhden kevyemmän viikon. Kevyellä viikolla pidän kaksi ekstra lepopäivää ja kevennän saliharjoittelua. Mutuni mukaan tämä nykyinen tapani on varsin yleinen tapa rytmittää harjoittelua ja itselläni ei ole tutkimustietoa kumpi tapa on parempi.

Oman kokemukseni mukaan kevyeen viikkoon perustuvaan rytmiin perustuva rakenne on riskialttiimpi ylikuormituksen näkökulmasta verrattuna säännölliseen täyslepoon perustuvaan rakenteeseen. Klassinen virhe lienee se, että kevyelläkin viikollakin innostutaan harjoittelemaan liian lujaa, minkä seurauksena ohjelmassa on ainoastaan kovia ja tosi kovia viikkoja.

”Vila hårt” lienee siis varsin osuva motto kevyelle viikolle, jotta kroppa ja etenkin hermosto palautuisi kunnolla seuraavia harjoitusjaksoja varten. Itselläni alkaa tänään seuraava kahden viikon kovempi jakso ja ensimmäiset päivät saavat näyttää kuinka hyvin kevyempi viikko on mennyt perille. Mittareina toimii yleisvireen lisäksi heittovire, kuulatestit ja kuinka napakasti rauta liikkuu kuntosalilla.

Yleisesti en tiedä mikä olisi paras tapa rytmittää harjoittelua, mutta tärkein lienee kontrasti kovan työn ja levon välillä, jotta kroppa kerkeää palautumaan superkompensaatioineen. Nyrkkisääntö lienee, että mitä kovempi urheilija niin sen paremmin palautuu. Sitten on myös urheilijana yleensä hyvä muistuttaa itsensä, että elämän muutkin riennot (työ, perhe, ryyppyillat, valvomiset yms) vaikuttavat palautumiseen.

Tältä erää levot on kuitenkin levätty ja nyt on aika palata sorvin ääreen kahden kovemman viikon parissa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café