Koronavirus SM-kisojen kynnyksellä!

 Moukarinheiton talvimestaruuskilpailuviikko on täällä! Lauantaina Kaustinen toimii maailman keskipisteenä, kun osa valtakunnan kärkiheittäjistä käy mittamassa paremmuuttaan lumihangessa.

Näin kuuden kuukauden kilpailutauon jälkeen oikein odotin tätä välipalaa treenikauden keskellä, mutta perinteitä kunnioittaen onnistuin jälleen kerran tekemään osallistumisesta turhankin hankalan.

Menin nimittäin hankkimaan koronan viime viikolla… Pikkasen harmittaa, mutta tällaista tämä urheilu välillä (tai lähes aina) on…

Kuva: KP-V

Oireet alkoivat kunnolla viime torstaina ja viikonlopun alussa oli kuumepiikki. Luulin tautia normaaliksi flunssaksi, mutta ajattelin huvin vuoksi käyttää kaappiin jääneitä testejä loppuun ja yllätyin, ku se näyttikin positiivisya... Lämpöä ei ole ollut lauantai ja sunnuntain välisen yön jälkeen ja olo on parantunut päivä päivältä. Varsin suurella todennäköisyydellä meikäläistä ei kuitenkaan nähdä ringissä lauantaina, mutta en osaa vielä varmaksi sanoa. Opettajan hiihtolomaahan tässä vietän, niin katselen tämän viikon MM-hiihtoja telkkarista toivoen ihmepalautumista. Olon salliessa käyn ehkä loppuviikosta vähän hiplaamassa levytankoa ja moukareita.

Meikäläisen saldo talvi SM-kisoissa ei kuitenkaan ole kovin imarteleva:

2011: M17 Karsiutuminen jatkokierroksilta
2012: M17 Neljäs sija…
2013 – 2016: En osallistunut (Selkä (yms.) hajalla…)
2017: M22 pronssi!
2018: En osallistunut (vatsatauti)
2019: Selkäkramppi kilpailua edeltävänä iltana (jäin alle 60 m..)
2020: Koronaperuutus kilpailua edeltävänä päivänä
2021: En osallistunut (pitkittynyt flunssa)
2022: En meinannutkaan osallistua…
2023: Korona… Katsellaan!

Tuota listaa katsellessa on aika helppo todeta, että terveenä ja hyvässä kunnossa osallistuminen kisoihin olisi ollut paljon suurempi shokki, kuin koronaviruksen saaminen kisojen kynnyksellä. Harjoituskausi on kuitenkin mennyt niin hyvin, että olisi tehnyt mieli käydä näyttämässä osaamistani ilman ongelmia, mutta se jää nyt kesään.

Yleisellä tasolla on mukava nähdä, että peräti 82 heittäjää on ilmoittautuneet kisoihin ja mukana on kärkiheittäjiäkin! Tyttöjen ja naisten sarjoissa on runsaasti osallistujia, mutta poikien sarjoihin olisi mahtunut muutama lisää. Arvokisaheittäjistämme Kosonen, Koskinen ja Liipola ovat paikalla!

 

Miesten sarjassa olisi luvassa kaikkien aikojen pronssikamppailu ja tämä lisää sairastumisen harmitusta entisestään. Liipola ja seurakaverini Roope Auvinen vienee kärkipaikat, mutta heidän takanansa listoilta löytyy ainakin seitsemän heittäjää kenen rahkeet riittäisivät heittämään 60 – 65 metrin väliin. Meille on tarjolla kaikki pronssin ja jatkokierroksilta karsiutumisen väliltä. Tällaista heikompien heittäjien tiukkaa kilpailua (SM mitalimausteella) ei ole koko urani aikana ollut tarjolla, eikä tule varmaan koskaan tämän jälkeen olemaankaan..

Jälkitauteja ei kuitenkaan kannata ottaa ja senkin takia olen valmis jättämään kisoja väliin erittäin matalalla kynnyksellä. Toisaalta luulen, että yksi kisa sinällään ei kaada venettä (jon on oireeton ja pirteä olo), mutta tämän jälkeinen harjoitusjakso pitää sitten aloittaa maltilla!

Lauantaina ollaan sitten viisaampia!

Katsellaan!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Entinen kipukroonikko?!

Elämä on yllättävän hankalaa, kun joku tunkee ruosteisen puukon sinun oikeaan (tai vasempaan) pakaraan joka toinen kuukausi ja jättää sen sinne roikkumaan viikoksi!

Tai näin ainakin luulen… Konkreettisesti en ole kyseistä toimenpidettä kokeillut, mutta kuvainnollisesti sanoisin sen havainnollistavan minun 18-vuotiaana alkaneita kroonisia alaselkäkipuja.

Nyt päällä on kuitenkin pieni identiteettikriisi, kun kipuja ei enää olekaan entiseen malliin! Olenko edes enää kipukroonikko?!

Eletään helmikuuta 2023 ja edellisen kerran joku ”löi puukkoa pakaraan” syksyllä valtion pakollisella metsäleirillä ja tätä edeltävä kerta oli viime kesän karnevaaliviikolla, kun aivastin huonossa asennossa (olenhan minä kohta kolmekymppinen…). Kumpikaan näistä mainituista kipujaksoista eivät kuitenkaan vakavuudessaan päässyt lähellekään niitä pahimpia kipujaksoja, mitä minulla on joskus ollut.

Nykyään kipujaksot ovat niin lievät ja harvinaiset, että enää ei jatkuvasti tarvitse pelätä minä päivänä se seuraava kipujakso alkaa. Tiedän myös hyvin mitä kannattaa tehdä, kun kivut alkavat ja se nopeuttaa niiden hoitamista kuntoon. Tämä helpottaa jo arkea todella paljon, ja tämän myötä pystyn nykyään elämään suhteellisen vapaasti.

On kuitenkin mielenkiintoista kuinka vahvasti lähes vuosikymmenennen pituinen kipujakso vaikuttaa omaan identiteettiin ja kuinka vaikeaa on ollut muuttaa tätä identiteettiä. Vaikka tässä parisen vuotta on mennyt paremminen, niin vasta nyt sen alkaa pikku hiljaa sisäistämään. Olenhan minä vieläkin vähän varovainen sen kanssa mitä teen, mutta nykyään uskallan harjoitella suhteellisen monipuolisesti ja työntekokin onnistuu ilman jatkuvaa saikkupelkoa (tämä ei ollut itsestäänselvyys opintojen aikana).

”Vanhojen kipujen” rauhoittuminen ei tosin tarkoita, että urheilijan elämä olisi kivutonta. Tänä talvena on ollut pientä ohjelmaa polvien ja kyljen kanssa ja kyllähän lihaksia sekä niveliä särkee säännöllisen epäsäännöllisesti. Mutta sängystä nouseminen ei ole enää nykyään usean minuutin suunnittelua vaativa projekti aamuisin ja saan jopa omat sukat jalkaan ihan itse! Urheilija ei tervettä päivää näe, mutta tällä hetkelle menee suhteellisen hyvin.

Tämä suhteellisen hyvin sujuva harjoittelu on jotain mistä vielä muutama vuosi sitten vaan haaveilin. Se on myös syy miksi olen halunnut jatkaa moukarinheittoa, jotta edes kerran saisi harjoitella kunnolla ennen uran lopettamista. En tosin tiedä, jos tällä harjoittelulla saa moukarin lentämään pidemmälle, mutta teoriassa tästä pitäisi olla hyötyä. Tietyllä tavalla kuitenkin elän omaa unelmaa tällä hetkellä jo pelkän harjoittelun myötä.

Treenit jatkuvat ja kuun vaihteessa olisi luvassa moukarinheiton talvimestaruuskilpailut Kaustisella. Kyllähän tämä touhu alkaa vaikuttamaan siltä, että olen osallistumassa niihin tänä vuonna.

Kunhan säilyn ehjänä…

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kilpaillako vai eikö kilpailla, siinä pulma!

Milloin hallikausi alkaa?!

Tätä kysymystä kansallisen tason moukaristi kuulee todella usein talvisin (vähintään kolme kertaa / kausi) ja vastaushan on, että ei ikinä. Kuten tämän blogin vakiolukijat tietävät, niin Suomesta ei löydy sellaista hallia, missä moukaria voisi heittää pitkälle.

Moukarinheiton talvimestaruuskilpailut heitetään kuitenkin lauantaina 4.3 ja helmikuun aikana pitäisi päättää, jos osallistun näihin!

Kuva: KP-V

Talvimestaruuskisat ovat urheilullisesta näkökulmasta varsin turha spektaakkeli, mutta sosiaalisena tapahtumana varsin mukava tapa nähdä heittokavereita pitkän tauon jälkeen. Yksittäisenä kilpailuna siihen ei kuitenkaan panosta mitenkään erityisemmin ja olenkin yleensä jättänyt kilpailuja väliin.

Edellisen kerran heitin Kaustisilla talvella 2019 varsin heikoin tuloksin selkäkrampin takia. Vuonna 2020 olin lähdössä, mutta kisoja peruttiin koronan takia, 2021 olin flunssassa ja 2022 olin huonossa kunnossa, enkä siksi lähtenyt. Mitkä asiat sitten vaikuttavat siihen, että 2023 olisi paluuvuosi?!

Tärkein tekijä on toki se, että pitää olla ehjänä ja terve. Seuraava kriteeri onkin sitten, että pitäisi olla tarpeeksi hyvässä kunnossa omasta mielestäni. Lopullista päätöstä teen luultavasti juuri ilmoittautumisajan viimeisimpinä päivinä.

Takanapäin on kevyempi viikko ja tänään alkaa kahden normaalin (eli vähän kovemman) viikon projekti. Näiden aikana olisi tarkoitus käydä pihalla 1 – 2 kertaa ja nähdä mihin se moukari lentää. Kahden kovan viikon jälkeen on reilut 1,5 viikkoa itse h – hetkeen.

Ekat ulkoheitot tuli heitettyä kymmenisen päivää sitten ja ne olivat mukavan lupaavia ollakseen ensimmäinen ulkotreeni. Ulos siirtyessä suurin ongelma on erilainen ympäristö sisäheittoon verrattuna, mikä vaikuttaa tasapainoon ja tuntumaan. Heitin ensimmäisessä treenissä 58,5 m mikä on aika lähellä viime kesän treenitasoa.

Vertailuksi voi ottaa talvi 2017, jolloin ensimmäisessä treenissä en meinannut saada heittoa häkistä ulos. Toisessa lensi 58 – 59 metriä ja lopulta talvimestaruuskisoissa heitin vajaa 63 metriä. Tämä muisto mielessä toivoisin, että ulkotreeneissä olisi nousujohteinen tuloskunto ja olisi realistiset mahdollisuudet heittää reilusti päälle 60 metriä itse kisoissa.

Mahdolliset kilpailut ovat kuitenkin vasta vajaan kuukauden päässä, joten en mieti näitä kisoja vielä kovin aktiivisesti. Fokus pysyy tiukkana seuraavassa harjoituksessa. Tänään heitetään moukaria pressuun.

Toivottavasti hyvin!

Eteenpäin!

 ---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café