Eat, sleep, train, repeat!

Marraskuu on yksi lempikuukausistani. Pimeys ja kylmyys helpottaa nukkumista ja kilpailukauteen on vielä puolisen vuotta aikaa. Mihinkään ei ole kiire eikä tarvitse vielä olla kovin kummoisessa kunnossa. Arki rullaa ja jokainen päivä näyttää varsin samanlaiselta. Eat, sleep , train, repeat!

Ongelma tässä hommassa vaan on se, että tämä vaikeuttaa aiheiden keksimisen blogiin. Tässä tulee siksi pelkkä lyhyt tilannepäivitys siitä miten omat treenit sujuvat tällä hetkellä. Tämän mielenkiintoisempaa sisältöä en pysty tähän hätään teille tarjoamaan.

Uutta harjoitusohjelmaa on nyt pyöritetty kolme viikkoa, joista viimeisin oli kevyt viikko. Normaalilla viikolla harjoituksia on kahdeksan (16 – 17 h) ja kevyellä viikolla ainoastaan viisi. Heittotreenit (2 kpl / viikko) ja salitreenit (2 kpl / viikko) ovat varsin monipuolisia ja ovat kestäneet lähemmäs neljä tuntia. Toki paskanjauhantaa vähentämällä voisi ehkä tiivistää pakettia noin kolmeen.

Kroppa oli aika kovilla, kun treenien teho lisääntyi ja siksi oli hyvä, että tähän väliin tuli jo kevyt viikko, vaikka sitä alun perin oli suunniteltu viikon päähän. Mustasaaren messukeskus (jota myös silloin tällöin urheiluhalliksi (botniahalliksi) kutsutaan) oli nimittäin varattuna koko viikon näyttelylle ja omaa harjoitusohjelmaa piti sopeuttaa sen mukaan, kun muita yleisurheiluhalleja ei ole 2 tunnin säteellä.

Vaikka kroppa on kovilla tehojen lisäämisesti, niin uskon, että se tulee tottumaan nopeasti. Tämän jälkeen voi keskittyä vielä paremmin tekniikkaharjoitteluun, kun joka paikkaan ei kolota treeneissä. Hommat jatkuvat ja kohta onkin jo joulukuu!

Eat, sleep, train, repeat!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Muutoksia!

Oletko avoin muutoksille?

Uusi valmentajani esitti tämän kysymyksen ensimmäisessä palaverissamme. Vastasin kysymykseen myöntävästi tietämättä tarkkaan mihin kaikkeen hän kysymyksellään viittasi. Olen kuitenkin harrastanut moukarointia kohta 19 vuotta, joten monet tavat ja näkemykset ovat jo kerennet vakiintumaan suhteellisen vahvoiksi.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että valmennussuhteessa pitää luottaa valmentajan ammattitaitoon, tai muuten voi yhtä hyvin valmentaa itse itseään.

Täksi kaudeksi tulleita muutoksia voi karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: fyysiset ja lajitekniset. Fysiikkaharjoittelussa keskusteltiin luonnollisesti siitä mitä olen aikaisemmin tehnyt ja sen perusteella minulle annettiin uusi ohjelma. Jokaisella valmentajalla on luonnollisesti oma tyylinsä luoda ohjelmaa, joten odotinkin vähän uutta rakennetta, vaikka rinnalleveto vieläkin on rinnalleveto. Pyyntöni oli myös, että halusin harjoitella enemmän (kun kroppa monen vuoden työn jälkeen on alkanut kestämään) ja tämä on ainakin toteutunut.

Ja jos rehellisiä ollaan, niin näin 60 metrin puuhastelijana ei oikein kehtaakaan kyseenalaistaa 78 metrin miehen kouluttautuneen entisen mörssärin näkemystä fysiikkaharjoittelusta. Keskustella asioista toki pitää.

Tekniikkaan koskeminen onkin sitten paljon henkilökohtaisempi juttu. Lähes kahden vuosikymmenen harjoittelu, yksi aiheeseen liittyvä gradu ja suunnilleen päivittäinen tekniikkapohdinta on luonut vahvan mielikuvan siitä, millä tavalla haluan heittää moukaria. Tästä syystä pienikin muutos tuntuu vieraalta ajatukselta.

Silti ollaan valmentajan kanssa tekemässä suhteellisen isojakin muutoksia heiton alkupyörityksiin. Tällä hetkellä kokeillaan sellaista, missä monen vuoden tauon jälkeen palaan kahden alkupyörityksen tekniikkaan ja mahdollisesti muutan alkuheilahduksiakin. Samalla olisi myös tarkoitus hienosäätää heiton rytmittämistä. Tämä sekä hirvittää, että kiehtoo.

Hirvitys tulee siitä, että omalla vanhalla tekniikallani tiesin tasan tarkkaan, miten heiton loppu tulee, kun alku onnistuu kuten sen halusin onnistuvan. Uudella tekniikallani en vielä tiedä mitä tapahtuu heiton lopussa ja tuleeko se yhtä hyvin (vai paremmin / huonommin)? Moukarinheitto on lajina niin kumulatiivinen, että muutos heiton alkuun vaikuttaa suoraan heiton loppuun. Tarvitsen onnistuneita heittoja ulkona, ennen kuin luotan tähän uuteen tekniikkaan kunnolla.

Muutos myös kiehtoo, koska on mukava haaste pyrkiä yhdistämään uusi tapa heittää sen kanssa mitä ymmärrän fysiikan lakien vaikutuksesta rautapalloon. Hyvällä tuurilla tämä uusi tekniikkakokeilu tuottaa pidempiä heittoja ja huonolla tuurilla joutuu viimeistään keväällä palamaan vanhaan muottiin. Aika näyttää!

 Treenit kulkevat hyvin. Tällä hetkellä jumppailen noin 16 tuntia viikossa, joka tuntuu ihan hyvältä määrältä tähän hätään.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Suomen surkein heittopaikka?

 Vaasan seudun moukarinheittohäkit ovat näin syksyisin kortilla. Ainut käyttökelpoinen heittopaikka löytyy Botnia hallin läheltä moottoritien varrelta. Tämä häkki pelasti meikän lokakuun heittoharjoitukset, vaikka se rehellisyyden nimissä on liikuntapaikkana täysi farssi!

Onko kyse kenties suomen surkeimmasta heittopaikasta?

Hyvä moukarinheittopaikka vaatii kolme asiaa:

    -Pitävä, mutta sopivan nopea (ja mieluiten lämitetty) heittorinki

    -Turvallinen heittohäkki

    -Tarpeeksi iso ja turvallinen alastulokenttä

Mustasaaren moukarinheittokenttä ei täytä ensimmäistäkään näistä vaatimuksista. Heittorinki on todella nopea ja liukkaan puoleinen ja siitä uupuu lämmitys. Eli sateella ja talvisin heittäminen tästä ringistä ei ole optimaalista (mutta ei myöskään mahdotonta).

Heittohäkki on puisista lyhtypylväistä rakennettu viritelmä, joka ulkoisesti näyttäisi ajavan asiansa. Verkko alkaa kuitenkin olemaan niin vanhan puoleista, että sen kestävyydestä en menisi takuuseen. Toinen ongelma on se, että moukarin lentäessä (paljaaksi jääneeseen uloimpaan) tolppaan se kimpoaa herkästi takaisin heittäjän päähään. Tämä lienee jo turvallisuusriski.

Heittohäkki ja rinki eivät kuitenkaan ole syyllisiä tähän farssiin, vaan sen aiheuttaja löytyy seuraavasta kuvasta…

Etäisyydet kivimuurin eri kohtiin mustalla ja kentän potentiaalinen koko punaisella!

Mustasaaren kunta on suuressa viisaudessaan päättänyt kantaa isoja kivilohkareita keskelle moukarikenttää ja tehdä niistä muurin… Vasemmassa sektorinlaidassa on 50 metriä pitkä kivimuuri ilmaan minkäänlaista tarkoitusta ja heittokentän toisessa päässä on pieni parkkipaikka, jota on suojattu vielä isommilla kivillä. Etenkin minun tasoiselle heittäjälleni on joka treenissä riskinä rikkoa moukarit näihin kiviin…

Olen huhupuheista kuullut, että näitä kiviä ei saisi siirtää… Syytä en tiedä, mutta ne toimivat kai koristeena talvisin kentällä olevalle hiihtoladulle?! Toki silloin ne kivetkin taitavat olla lumen peitossa… 

Kivimuuri talvisin (Kuva varastettu IF Femman facebookista)

 

Noiden kivien takia ei oikein ole mielekästä heittää yli 65 metrin kaaria, eli oma tasoni alkaa olemaan lähellä maksimaalista mitä kentälle mahtuu. Alipainoisia välineitä pitää jo nyt heittää jossain muualla. Poistamalla kivet ja parkkipaikan saisi kuitenkin peräti 85 metrisen kentän, joka olisi tarpeeksi iso minulle ja lähes kaikille muille moukarinheittäjille tässä valtakunnassa. Vaatisi ainoastaan kaivinkoneen, kuorma-auton ja muutaman tunnin työpanoksen… Terveisiä vaan kunnan liikuntapaikkavastaavalle!

Mutta onko tämä sitten suomen surkein moukarikenttä?

Ei missään nimessä! Kaikkine puutteineen kentän suurin valtti on se, että sinne pääsee lähes aina heittämään. Verkkoa ei oteta talveksi alas ja muutamaa koiraharrastajaa lukuun ottamatta ei tarvitse sulan maan aikaan väistää käytännössä ketään.

Kenttä on myös niin vino ja sijaitsee 30 metrin päässä moottoritiestä, että se ei myöskään kelpaa jalkapalloilijoille. Eli pelko siitä, että häkki jäisi joskus tekonurmen alle on olematon. Moukarinheittäjänä ei saa olla nirso ja tämä kenttä on siis siinä mielessä tarpeeksi hyvä!

Kunhan joku heittäisi nuo kivilohkareet veks..

--

Harjoitukset ovat sujuneet hyvin ja nyt on kuuden viikon peruskuntokausi takanapäin. Treeniä tuli noin 17 h / viikko ja painopiste oli hikoilussa ja sykkeiden nostamisessa. Tänään siirrytään seuraavan ohjelman pariin, joka sisältää vähän enemmän heittoja ja moukaristille normaalimpaa kuntosaliharjoittelua.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café