En lähde MM-kisoihin!

 Karsintaikkuna Eugenen MM-kisoihin meni eilen umpeen ja lopullisia rankingpisteitä julkaistaan keskiviikkona. Ilmoitan kuitenkin jo tässä vaiheessa, että tulen jättämään kisat väliin, koska mielestäni tässä kunnossa on turha lähteä jenkkeihin karsiutumaan.

(Päätökseen vaikuttanee tosin myös, se, että olen rankingissa sijalla 255, kun kisoihin otetaan 32 heittäjää)

Matka kohti Joensuun Kalevan kisoja on kuitenkin noin puolessa välissä, joten nyt olisi sopiva hetki analysoida kuinka hyvin alkukausi onnistui.

Alkukauden tulokset.

Alkukauden kilpailut huipentuivat Someron juhannuskisoihin missä heitin tuloksen 64,36 m. Heitto oli yhtä pitkä kuin viime kesän SB ja viimeksi olen heittänyt tätä pidemmälle ennätyskilpailussani syksyllä 2018.

Somerolla oli valtavan hyvät olosuhteet (nopea rinki ja reipas myötätuuli) ja siksi vähän jopa harmittaa, että ei lentänyt pidemmälle. Tekniikan kanssa oli kuitenkin vähän ongelmia, joiden kanssa kamppailin läpi kilpailun. Viimeisellä tullut pisin heitto oli toki hyvä, mutta ei lähelläkään nappiheittoa. Sanoisin siis, että huippuolosuhteissa olen jo nyt ennätyskunnossa.

Harmituksesta huolimatta pitää myöntää, että vielä kuukausi sitten ennätyskunto oli pelkkä kaukainen haave eikä realismia. Kevään koronaseikkailun myötä kunto oli pitkään piilossa ja toukokuussa 6 kilon moukarikaan ei meinannut lentää 65 metriä. Kesäkuun alussa oli myös pieniä kylkikramppeja, jotka haittasivat tekemistä, joten siinä mielessä tämän hetken tilanne on varsin lupaava.

Kausi jatkuu tulevana viikonloppuna Kaustisilla moukarikarnevaalien sunnuntain B-kilpailussa. Luultavasti rahkeeni olisivat riittäneet myös lauantain pääkilpailuun, mutta ne kekkerit menevät päällekkäin kaverin häiden kanssa.

Periaatteessahan olen sitä mieltä, että urheilijan ainut hyväksyttävä urheilun ulkopuolinen syy jättää tärkeitä kisoja väliin on omat hautajaiset, mutta vuodet ovat näköjään pehmentäneet meikäläisen arvomaailmaa sen verran, että tällä kertaa tuli priorisoitua näin päin. Sunnuntaina on sitten tarjolla vähän vähemmän yleisöä, mutta muuten B-kisassakin saanee heittää hyvin.

Kaustisen jälkeen suunnitelmissa olisi kolme kilpailua ennen Joensuuta. Eteläisen alueen mestaruuksia ratkotaan Riihimäellä ja heinäkuun lopussa olisi yksi Motonet GP osakilpailu Jyväskylässä. Siinä välissä heittelen varmaan yhdessä pikkukisassa.

Perinteisesti olen pilannut kausiani kahdesti / vuosi. Ensimmäinen sössiminen on tapahtunut loppukeväästä (myös tänäkin vuonna koronan muodossa) ja toinen juhannuksen jälkeisinä viikkoina. Kesän toisen puoliskon päätavoitteena on, että välttäisin heinäkuun sössimiset ja jatkaisin nousujohteista tekemistä Kalevan kisoihin asti.

Ennätyksenihän on kohta neljä vuotta vanha. Toivottavasti voisin laittaa sen uuteen uskoon tässä jossain vaiheessa.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---

Kisalisän salaisuus!

 Miksi moukari lentää kisoissa pidemmälle, kuin treeneissä, vaikka treeniheittoja tulee vuodessa moninkertainen määrä ja välineet ovat täysin samat?

Harjoituksissa kautta aikain pisin heittämäni heitto on 63 metrinen, mutta kisoissa heitin vuonna 2018 65,10 m. Vaikka kisalisän teho vuosien mittaan on vähän laantunut, niin voin aina luottaa siihen, että kisoissa lentää muutaman metrin pidemmälle treeneihin verrattuna!

Ennen Turun Tilastopaja-Cupia jouduin treenaamaan aika kuntouttavasti pienen selkäkivun takia ja heitin enimmäkseen ketjua pressuun. Silti jo toinen kilpailuheitto lensi päälle 61 metrin.

Nyt maanantaina heitin kymmenen treeniheittoa, joista paras oli 60,50 m (kauden ensimmäinen 60 metrinen treeneissä) ja loput 56 – 59 metrisiä. Tiistaina heitin kisassa Töysässä kaikki heitot päälle 60 metrin, joista neljä oli 62+ ja kaksi jopa 63 metrin viivalla.

Miten tämä on mahdollista?

Tässä tekstissä avaan minun kisapäiväni rutiinit, jotka ehkä vaikuttavat kisalisäilmiöön.

Fribailu on kivaa, mutta ei silti ole pakollista kisojen yhteydessä

Kisapäivä alkaa mielellään siten, että herään ilman herätyskelloa joskus kello 8–10 välillä. Mihinkään ei saisi olla kiire ja aamupalalle mennään hitaasti raahautuen. Aamupalan sisältö ei kuitenkaan eroa muista päivistä, joten siitä on turha lähteä etsimään kisalisän salaisuutta.

Ruokailun jälkeen otan lunkisti ja käyn jossain vaiheessa käppäilemässä noin 30 min lenkin. Tällä käppäilyllä teen myös yleensä pakolliset päivitykset IG stooreihin ja Twitteriin, missä ilmoitan, että olisi kisapäivä luvassa.

Olettaen, että kyse on iltakilpailusta, niin syön mielelläni ainakin lounaan kotona / majapaikalla, jonka jälkeen pitää odottaa kisapaikalle siirtymistä. Haluan itse olla kisapaikalla 2 – 2,5 tuntia ennen kisan alkua, jotta kerkeää laskeutumaan henkisesti kisamoodiin ja saa osallistumisvarmistukset ja moukaripunnitukset tehtyä hyvissä ajoin.

Kisapaikalla syön myös päivän tärkeimmän aterian, eli virallisen kisavälipalan. Jonkinlaisen leivän lisäksi siihen kuuluu Teho Banaani-Valkosuklaa protskujuoma, jota ilman kilpailu on käytännössä pilalla. Tampereella jouduin lähikaupan heikon valikoiman takia tyytymään Gainomaxin mansikkajuoman ja tulostasohan tippui heti noin kuudella metrillä.

En toki laita Tampereen katastrofia pelkästään protskujuoman piikkiin, koska juon myös energiajuoman ennen kilpailua, joka myös pitää olla Teho. Tampereella jouduin tyytymään Red Bulliin, joka oli vahva osasyyllinen kuuden metrin romahdukseen. (Töysän toissa päivän SB kisassa join toki NOCCOa ennen kisaa, joten koko kisalisä ei liene Tehon ansiota…)

Itse lämmittely ja rinkityöskentely on varsin identtistä harjoituksissa ja kisoissa, mutta ennen kisaheittoja teen aina kolme terävää pohjehyppyä ja kaksi kovaa läpsäystä reisiin ennen häkkiin astumista. Luin joskus jonkun tutkimuksen missä todettiin, että tämän tekeminen voi parantaa suoritusta merkittävästi. En tiedä, jos tämä pitää paikkansa, mutta eihän siitä haittaakaan ole.

Eli siinä oli meikäläisen kisapäivän ohjelma. Uskon ainakin itse, että syy kisalisään on se, että fokusoi niin paljon enemmän suorituksiin ja päivästä on tiputettu kaikki muu ylimääräinen ja kuluttava häslinki pois.

Henkisesti on myös kiva lähteä kisoihin, kun tietää, että tulos paranee treeneihin verrattuna. Eli vahva luotto omaan tekemiseen lienee kanssa osatekijänä kisalisään. Joskus olen pelännyt, että menetän tämän taidon, mutta se päivä ei ainakaan vielä ole tullut vastaan.

Kilpailen seuraavan kerran Oulussa 26.6 jolloin olisi viimeinen mahdollisuus heittää MM-raja.

En halua olla pessimisti, mutta saattaa tulla vähän kiire nostaa oma taso 78 metriin.

SB tai peräti PB olisi silti ihan kiva tulos.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---

Mihin se nuoriso jäi?

 Hallitseva Kalevan Malja voittaja Tampereen Pyrintö järjesti viime viikolla kesän toisen Motonet GP osakilpailun. Paikalla oli noin parisen sataa urheilijaa ja villin arvioni mukaan reilut sata toimitsijaa. Keli oli kohdillaan ja järjestelyt sujuivat mallikkaasti.

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Harmi vaan, että lähes kukaan ei ollut näkemässä sitä…

Kuva on otettu kilpailun alkamishetkellä, jolloin katsomossa oli runsaasti tilaa. Illan mittaan tuli muutama katsoja lisää, mutta Ratinan stadion 16800 tuolia oli kuitenkin hitusen ylimitoitettu määrä muutamalle sadalle yleisurheilufanille.

Asiaan kuuluu myös se, että järjestäjä jakoi jokaiselle urheilijalle kaksi ilmaislippua urheilijapassin lisäksi (yleensä niitä jaetaan ainoastaan yksi), minkä vuoksi pahoin pelkään, että myytyjen lippujen määrää voidaan laskea kymmenissä.

Motonet GP pyörii nyt viidettä kesää. Vanha ja tuttu Eliittikisat brändi kuopattiin, koska haluttiin parantaa lajimme suosiota! Pikkuhiljaa olisi mielestäni ihan paikallaan pohtia, kuinka hyvin tässä onnistuttiin.

Viisi vuottasitten tehtiin suuria uudistuksia, jotka olisivat pitäneet herättää uusien nuorten katsojien mielenkiinnon. Lahden avauskilpailussa oli silmämääräisesti parisen tuhatta katsojaa ja Tampereella tosiaan ehkä muutama kymmentä maksavaa katsojaa ilmaislippujen lisäksi. Kummassakaan osakilpailussa en ainakaan itse huomannut nuorison ryntäystä katsomoihin!

Olen itse kilpaillut sekä Eliittikisoissa, että Motonet GP-kisoissa ja rehellisesti en löydä eroja näiden kahden välillä. Urheilijalle kokemus on ainakin ollut lähes samanlainen. Paikkakunnatkin ovat lähes samat pienellä vuosittaisella vaihtelulla. Viime vuonna toki lanseerattiin ”suosikkiurheilija” äänestys parantaakseen interaktiivisuutta, mutta muuten tämä viisi vuotta sitten tehty brändiuudistus kiteytynee siihen, että joku graafikko pääsi laskuttamaan urheiluliittoa uuden (ihan nätin) logon tekemisestä.

Olen ehkä siinä mielessä erilainen entinen nuori, että jos joku sanoo vuonna 2018 tekevänsä muutoksia, jotka kiinnostavat nuoria, niin toivoisin näkeväni niitä kiinnostuneita nuoria katsomossa vuonna 2022. Muutenhan meidän on todettava, että uudistus ei perustunut mihinkään muuhun, kuin Jarmo Mäkelän mututuntumaan. Ja sehän olisi varsin ikävää.

Yleisurheilulla on toki vielä ihan kelvollisia yleisötapahtumia, vaikka nekin saattavat olla hiipumaan päin. Kalevan Kisat ja Ruotsi Ottelu ovat vieläkin ainutlaatuisen suosittuja tapahtumia jopa kansainvälisessä vertailussa. Myös Paavo Nurmi Games myynee tänäkin vuonna ihan mukavasti lippuja.

Motonet GP sarjassakin on paikkakuntia missä lippuja käy kaupaksi, mutta kuten Tampereella nähtiin, niin tämä ei ole itsestäänselvyys. Koko sarjan imagon ja vetovoiman parantaminen tekisi mielestäni ihan hyvää lajillemme.

Ja tämä on se hetki, kun tämä teksti lässähtää kasaan. Olen periaatteessa sitä mieltä, että kritiikkiä ei pidä antaa, jos ei pysty kertomaan korjausehdotuksia. Ja minä en rehellisesti tiedä miten ihmisiä saisi kiinnostumaan yleisurheilusta, jos tämä nykyinen konsepti ei sytytä.

Moni urheilutapahtuma hakee usein suosiota keskittymällä kaikkeen muuhun paitsi itse urheiluun. On musiikkiesityksiä, suljettuja liigoja, keinotekoisia Netflix sarjoja ja muovisia väkisin keksittyjä vastakkain asetteluja. Itse en syty tällaisesta, vaikka se ilmeisesti toimiikin. Haluaisin, että jengi oikeasti kiinnostuisi yleisurheilusta. En tosin tiedä, miten tämän tekisi.

Omalta osaltani voisin toki 55 metrin sijasta alkaa heittämään 85 metriä. Kyllähän ME metsästys sytyttäisi yleisöä paljon enemmän, kuin nipin napin nurmikolle asti heittäminen… Haluan siis lopuksi pyytää anteeksi kilpailujärjestäjiltä ja yleisöltä, että en ollut tätä parempi tällä kertaa…

Omasta alisuorittamisesta huolimatta jään toki yleisesti pohtimaan sitä, että saavutettiinko sitä mitä lähdettiin hakemaan brändimuutoksella ja voisko tätä kilpailusarjaa toteuttaa vielä paremmin.

Kilpailen seuraavan kerran huomenna (7.6) Turussa.

Tavoitteena heittää vähintään 56 metriä!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---