Maikkarin uutiset tiesi kertoa, että Juuso-Karhu on herännyt talviunilta. Uljas karhu oli hissukseen hiipinyt ulos pesästään, mutta ensimmäisinä päivinä ei vielä riehuta, vaan totutellaan rauhassa hereillä olemiseen.
Moukaristina pystyn samaistumaan tähän. Itsekin ryömin muutama viikko sitten hippoksen syvästä ja pimeästä (sekä lievästi homeisesta) kellarista ulos Viitaniemen kevätaurinkoon. Ja ihan kuten karhukin, niin ensimmäiset askeleet olivat hiukan varovaiset.
Oikeastihan moukaria pystyy heittämään ulkona ympäri vuoden, mutta itse viihdyin hallin puolella jopa normaalia pidempään tänä vuonna. Jyväskylästä kyllä löytyy lämmitetty rinki talviheittoja varten, mutta siinä on vaan sellainen pieni ongelma, että se ei toimi. On toki luvattu, että sitä tullaan korjaamaan, niin eiköhän ensi talveksi saada olosuhteita entistä parempaan kuntoon.
Ulos siirtyessä on kaksi asiaa, mitä pitää ottaa huomioon. Ensimmäinen on se, että maailma pyörii yllättävänkin hitaasti, kun hallin seinät katoavat ympäriltä. Toinen on se, että jos unohtaa Juuso-Karhun asenteen maltillisesta alusta, niin voi käydä köpelösti!
Ympäristöllä on erittäin suuri vaikutus moukarinheittoon, kuten kaikkiin muihinkin taitoa ja ajoitusta vaativiin urheilusuorituksiin. Ympäristön havainnointi vaikuttaa tasapainoon ja suoritusvarmuuteen. Ensimmäiset heitot ulkona ovat aina ihan hirveitä. Heitto tuntuu hitaalta ja koko ajan meinaa kompastua omiin jalkoihin, tai muuten vaan tuntuu, että meinaa kaatua. Hallin tutut ja turvalliset kiintopisteet ovat poissa ja kaikki liikkeet tuntuvat ihan vierailta.
Vuosien kokemuksen myötä heiton kalibroiminen ulko-olosuhteisiin käy kuitenkin nykyään varsin nopeasti. Tänäkin vuonna jo ensimmäisen treenin loppupuolella sain ihan hyviä heittoja aikaiseksi ja jo toisessa treenissä pystyin jo toteuttamaan melkoisen tutulta tuntuvia liikeratoja.
Kun liikerata löytyy, voi alkaa luukuttamaan kovaa! Mutta tässäkin pitää löytää sopiva tasapaino. Aina kun hallin pressu katoaa edestä, niin rupeaa vääjäämättä tavoittelemaan mahdollisimman pitkiä kaaria. Tätä pitääkin tehdä, jotta kesällä lentäisi pitkälle!
Näitä ei kuitenkaan saa hakea liikaa, koska silloin voi käydä kuten keväällä 2019, jolloin ajoin itseni ylikuntoon, koska harjoituskuorma kasvoi liian suureksi siirtyessä pihalle heittämään. Toivon kuitenkin, että olisin vähän viisaampi tänä vuonna ja osaisin rytmittää harjoittelun paremmin.
Ensimmäiset ulkotreenit ovat menneet ihan hyvin ja kisakauden alkuun on enää muutamia viikkoja aikaa.
Katsotaanpa mitä saadaan aikaseksi.
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti